Kuuluuko? - Radiofestivaalien voitto TAMKiin

TAMKin opiskelijana pääsee tutustumaan kaikkeen jännittävään, josta ei muutoin välttämättä kuulisikaan. Elokuvan ja television koulutusohjelmassa, jossa itse opiskelen, osallistumme usein erilaisiin media-alaa koskeviin tapahtumiin ja kilpailuihin. Viimeisin valloitukseni oli radiofestivaali ja kilpailutyöni oli kuunnelma.

Mutta mikä ihmeen Kuunnelma?

Vaikka olen suuntautunut käsikirjoittamiseen ja olen aina ollut kiinnostunut radiosta, minun täytyy tunnustaa, ettei minulla vielä vuosi sitten ollut hajuakaan mitä kuunnelmat ovat. Siksi avaankin aihetta vähän myös teille (mikäli olette yhtä uunoja kuin minä):

Kuunnelma on näytelmästä kehittynyt pelkästä äänestä koostuva taidemuoto, jossa näyttelijöiden esittämällä vuoropuhelulla kerrotaan jokin tarina.

Ihmisäänen lisäksi kuunnelmassa voidaan käyttää myös äänitehosteita tai musiikkia. Kuunnelman historia alkoi radiossa ja se on yhä kuunnelmien pääasiallinen lähetyskanava, mutta kuunnelmia voidaan levittää myös tallenteina tai Internetistä ladattavina äänitiedoistoina (Wikipedia).

Joka tapauksessa, minun käsikirjoittamani, tuottamani ja ohjaamani kuunnelma osallistui kyseisen kilpailun kuunnelmasarjaan. Lisäksi apunani oli yksi ääneen erikoistunut opiskelijatoverini, joka hoiti tekniikan. Iloiseksi yllätyksemme saimme kuulla voittaneemme kyseisen sarjan. Nyt vireillä on ajatus myydä kuunnelmaa eteenpäin ja päästä raottamaan jalkaa oveen erilaisten työmahdollisuuksien toivossa.

Nyt voin sanoa tietäväni, mikä kuunnelma on. 

Parasta kuitenkin oli itse osallistuminen, sillä vain asioita tekemällä pääsee paremmin kohti päämääriään. Vaikka media-alan kilpailut ovat varmasti erityyppisiä kuin muiden TAMKin opiskelualojen, uskon silti, että jokaiselle koulutusohjelmalle löytyy omat kilpailunsa ja tapahtumansa. Minun mielestäni niihin kannattaa ehdottomasti osallistua, koska niistä saa varmasti paljon irti, vaikkei aina voittoa tulisikaan. Kannattaa olla rohkea ja lähetä mukaan - ihan vaikka kokemuksen vuoksi.

Jos elokuvan ja television koulutusohjelman opiskelijoiden touhut sattuvat muutenkin kiinnostamaan, suosittelen tutustumaan ensi viikolla järjestettävään TAF-taphtumaan.  TAF’12 on sarja näyttelyitä, näytöksiä ja tapahtumia, joissa Finlaysonin alueella toimivat koulutusohjelmat esittelevät opiskelijoiden töitä. Esille tulee muun muassa elokuvia, kuvataidetta, valokuvaa, pelidemoja, animaatioita, interaktiivisia installaatioita sekä valo- ja äänitaidetta. 

Lisätietoja löytyy TAFfin omasta blogista: http://tampereartfactory.blogspot.com/

Nyt kohti kevättä ja uusia voittoja!

Teksti: Emma Ketonen

Yhdessä ulkopuolella

Kauas on pitkä matka. Varsinkin jos taivaalta tupruttaa lunta vaakatasossa, tuulilasinpyyhkimet jäätyvät kiinni lasiin ja jokaisessa ylämäessä on jumissa vähintään yksi rekka. Olosuhteista huolimatta vatsanpohjassa kutkutteli jo määränpää: Joensuu ja järjestyksessään kuudes Rokumentti – festivaali.

Mikä ihme saa ihmisen istumaan autoon ja ajamaan Pohjois-Karjalaan pelkästään nähdäkseen rock-elokuvia ulkopuolisuudesta? Ensinnäkin moni Rokumentissakin näytettävistä elokuvista on niin marginaalissa, että niiden näkeminen täällä syrjäisessä pohjolassa on liki mahdotonta ilman festareita. Varsinkin pienen budjetin kotimaiset elokuvat jäävät näkemättä, ellei itse lähde sinne missä niitä näytetään. Toinen syy vaikkapa Sodankylään asti matkustamiseen on festareiden tunnelma. Varsinkin Rokumentin kaltaisten pienehköjen festivaalien toteutus on monesti täysin talkoohengen varassa ja se välittyy erityisenä lämpönä festarikävijälle saakka. Tulee sellainen tunne, että mikään ei ole mahdotonta, jos vain tekijöillä on tarpeeksi päättäväisyyttä ja intoa. Se jos mikä on inspiroivaa!

Festivaalit eivät ole koskaan pelkkää elokuvaa, keskustelu ja vuorovaikutus ovat myös tärkeässä roolissa. Tässä hengessä mekin voisimme keskustella hetken elokuvakulttuurista. Siinä missä Rokumentti tänä vuonna käsitteli ulkopuolisuuden ilmentymiä rock-maailmassa, voi teemaa minusta venyttää koskevaksi myös elokuva-alaa itseään.

Elokuvien rahoittamisen hankaluus vie tässä maassa monet tekijät tahtomattaankin marginaaliin. Ehkä juuri tästä syystä pienet festarit vielä puolustavat paikkaansa: on pakko keksiä vaihtoehtoisia reittejä, jos haluaa toteuttaa itseään ja saada visionsa valkokankaalle muidenkin nähtäväksi. Joensuussa on viime vuosina otettu paljon pieniä askelia elokuvatoiminnan tukemiseksi, ja on jopa vilauteltu visioita Joensuusta Pohjois-Karjalan Bollywoodina. Olisiko Pirkanmaalla rahkeita pistää paremmaksi ja mitä kaikkea me vielä voisimmekaan tehdä?

Tampereella tapahtuu jo paljon elokuvan saralla. Onhan meillä alan opetusta ja suurehko elokuvafestivaali, jota TAMKin Elokuvan ja television koulutusohjelma, tuttavallisesti elotv, on vuosittain mukana järjestämässä. Ei sovi myöskään unohtaa Pirkanmaan elokuvakeskuksen tekemää, valtakunnallisessa mittakaavassakin harvinaista ja arvokasta työtä elokuvakulttuurin hyväksi. Mutta mahtuisiko Pirkanmaalle vielä lisää pienempiä festivaaleja elokuvakulttuuria rikastamaan ja millaisia ne voisivat olla? Orivedellä järjestettävä Reikäreuna näyttää hyvää mallia nuorten innokkaiden järjestäjien voimasta. Festivaali on jo kuusivuotias ja kävijöitä oli tänä vuonna yli 2800. Myös Reikäreunan taustavoimista löytyy TAMKilaisia.

Haastankin teidät arvon lukijat nyt festarien hengessä keskustelemaan, innostumaan, ideoimaan, verkostoitumaan, näyttämään paikallisosaamista ja olemaan yhdessä ja ylpeänä ulkopuolisia!

Teksti ja kuvat: Hanna-Leena Saarenmaa. Kirjoittaja on leffakärpäsen purema visuaalinen suunnittelija, joka on ammentanut oppinsa TAMKista.

Muistilista:

• Tampereen 41. elokuvajuhlat järjestetään 9.–13. maaliskuuta 2011
• Seuraava Reikäreuna-elokuvafestivaali järjestetään Orivedellä 8.–11.9.2011
• Tampere Art Factory järjestetään taas keväällä 2011
• Pirkanmaan elokuvakeskus, http://www.elokuvakeskus.com%20/