Mielenrauhaa

Monta rautaa tulessa. Minun tulisi ohjata lyhytelokuvaa, piirtää sarjakuva-albumi loppuun, valmistautua lehtihaastatteluun ja lähettää originaalitöitä Kemin sarjakuvafestivaalien näyttelyä varten.  Asioita pitää pilkkoa ja prosessoida pienin erin, ettei tunne olkapäillä liiallista taakkaa. Mutta lyhytfilmi on ensimmäisenä työtehtävänä listallani. Punakynällä ympyröity ja alleviivattu.

Ihmismieli on siitä petollinen asia, että liiallinen pohtiminen johtaa ahdistukseen ja epävarmuuteen.  Täytyy rakentaa korttitaloa kortti kortilta sekä hyväksyä myös se, että se saattaa olla kaatumisvaarassa. Olen kuullut kyllä monia tarinoita ja anekdootteja kulttuurialan tekijöistä, jotka ovat saaneet tehtyä suurimmat näyttönsä paineen ja vaikeuksien keskellä. Siinä on perää, vaikeuksien kautta ihminen saa uskoa omaan itseensä ja tavoitteisiin. Silloin kun kaikki tuntuu kaatuvan, seisoo lopulta raunioiden keskellä päättäväisiä ihmisiä.  

Juuri elämän tarjoamat helppoudet ja pureksitut valinnat ovat johtaneet siihen, että epätoivo valtaa mielen: helppous ei pitkällä tähtäimellä ole perusta pysyvälle. Ohjaajan rinnastaminen sotapäälliköksi ei siten ole aivan perätön, koska henkilöstä huokuva epätietoisuus ja –varmuus saa ryhmän muut jäsenet tuntemaan olonsa vaikeaksi: onko tekemisessä mitään mieltä tai ei, kun ”pääpukarilla” ei ole varsinaisia visioita ja toiveita, joiden mukaan asioita toteutettaisiin.

Ryhmätyöhön sisältyy voima. En usko, että yksinäinen päättäväinen ihminen voisi suorittaa kaikkea. Ei ainakaan lyhytfilmiä. Siinä koko juttu koostuu palasista, koneiston osista. Kun moottori on kunnossa, voidaan sillä revitellä enemmänkin ilman vaurioita. Sen vuoksi lähitulevaisuudessa häämöttävät kuvaukset ja siihen liittyvät toimenpiteet on syytä käydä henkisesti läpi monta kertaa, lievittää sitä pelkoa mikä saattaa liittyä odotuksiin. Näyttelijöillä, varsinkin teatteri-ihmisillä, on tämä ollut monesti itsestäänselvyys: kun näyttelijä kuolee lavalla kymmenen kertaa harjoituksissa, on yhdestoista ja lopullinen esitystilanne jollain tavalla jo rutiini, valmis numero. Tästä syntyy se vaivattomuuden tunne, mikä välittyy katsojalle: ammattimainen vaikutelma.

Aapo Kukko/ Kuva11

Käsikirjoittaminen ja kuvallinen ilmaisu

TAMK Virrat

Semmoisia sotureita

Kahvi tuntuu sopivasti kuumotuksena poskilla, kämmenet verhoutuvat nihkeään hikeen, ajatukset surraavat törkeää ylinopeutta: nyt on alkamassa hyvä keskustelu. Piti tehdä ihan muita juttuja, kouluhommia niin kuin useimmiten mutta kun me ihmiset olemme maailman parhaita filosofeja aina juuri silloin, kun sitä ei odota eikä sille olisi aikaa.

Istun siis olohuoneessani, en yksin vaan kahden koulukaverin kanssa, ja meidän suunnitelmanamme oli tehdä näitä ihan muita juttuja. Koko keskustelun siemen sai alkunsa, kun joku keksi ääneen miettiä, miten vaikea media-alan ihmisille on muotoilla titteleitä esimerkiksi tv-esiintymistä varten nimipalkkiin kuvan alalaitaan. Sitten keskustelu irrotti meidät alkuperäisestä kontekstista ja maadoitti pohtimaan, mitä kulttuurialan ihmiset oikeasti ovat, mitä meistä kulttuurialan opiskelijoista oikein on tulossa? 

Haastavaa. Ehkä, ainakin jos haluaa vääntää kaiken rautalangasta, ja mehän haluamme. Koska mehän emme halua työskennellä vain erilaisissa projekteissa vaan kunnianhimoisena tavoitteena on myös toimia yhteiskunnallisena keskustelun herättäjänä. Mikä se sellainen ihminen sitten on: mediapersoona, mediavaikuttaja? Me kaikki kolme keskustelijaa tulimme siihen tulokseen, ettemme koskaan haluaisi joutua luokitelluiksi tuollaisiin kategorioihin. Mehän olemme jotenkin, enemmän ammattilaisia alallamme kuin nuo nimikkeet antavat ymmärtää.

Tarvitseeko koko media-ala edes ammattitaitoisia toimijoita; järkevät ihmiset voisivat työllistyä alalle, joka oikeasti saa muutosta aikaan ja on elämälle tärkeää. Kuka tahansahan osaa käsikirjoittaa elokuvan, ottaa valokuvia, tehdä ilmaisilla kotisivupohjilla itselleen nettisivut. Kulttuuri ei pelasta ihmishenkiä, ylläpidä hyvinvointiyhteiskuntaa tai rakenna ihmisille koteja.

Joskushan keskustelut päättyvät ahaa-elämykseen, mullistukseen joka jää mylläämään aivosolujen väleihin. Tämä keskustelu oli juuri sellainen. Lääkärin työ on kutsumusammatti, pappikin on, opettajakin vielä ehkä, ja me totesimme, että myös media-alalla työskentely on kutsumusammatti – ainakin meille. Eikä vain koska haluamme oman naamamme joka paikkaan vaan koska me haluamme olla kolme muskettisoturia, jotka luovat ammattitaidollaan ihmisille paikan, jossa käydä hyviä keskusteluita ja karata pakoon maailmaa. Niin, ehkä me tulemme olemaan sellaisia hölmöjä sotureita ja se pitäisi pistää titteliksi siihen nimipalkkiin.    

Pauliina Karjalainen / Kuva11

Käsikirjoittaminen ja kuvallinen ilmaisu

TAMK Virrat

Vielä keskeneräinen

Istun tyhjän päätteen edessä ja katselen valkoista ruutua, jossa ei ole kirjaimen kirjainta. Ei ole kyse siitä etten tietäisi miten tai mitä kirjoittaisin. On kyse siitä, että pääni sisällä on tuhansia ajatuksia, jotka harhailevat keskenään. Haluaisin kirjoittaa ja purkaa ajatukseni  näyttöpäätteelle, mutta jokin sisälläni sensuroi. En pysty kirjoittamaan tästä, onko tämä liian arka aihe, miltä vaikutan kun kirjoitan näin. Olenko naiivi, lapsellinen tai tyhmä? Luovuuteni on lukossa itsesensuurin vuoksi.

Luen tällä hetkellä parasta romaania pitkään aikaan. Romaani on Maria Peuran Antaumuksella keskeneräinen (2012). Kirja pureutuu juuri siihen, minkä kanssa niin moni kirjoittaja ja luovan alan työläinen kamppailee. Olen itse itseni pahin vihollinen. Kun jokin mitä teen tulee suoraa sisältäni ja oma kädenjälkeni näkyy työssäni, on aina pelko tulla arvostelluksi. Kritiikki sattuu, mutta kasvattaa. 

On helpottavaa kuinka palkittu kirjailija on päästänyt lukijan omaan työhuoneeseensa taistelemaan  romaaninsa valmistumisesta ja luovuuden lukoista. Me näemme kirjailijoiden, ohjaajien ja näyttelijöiden hymyn ja ilmeet palkintogaaloissa ja lehdissä, mutta emme sitä kun he murskaavan arvostelun jälkeen lyövät hanskat tiskiin, tuijottavat seinää tai huutavat puolisolleen. Se on kuitenkin totuus ja hinta, joka  luovalla alalla joudutaan maksamaan. 

Maria Peura antaa hyviä vinkkejä ja totuuksia kirjoittamisen työstä ja ainakin itse pystyn ammentamaan niistä itselleni. On vapauttavaa lukea kuinka vahva kirjailija, joka on kirjoittanut upeita romaaneja kuten On rakkautes ääretön (2001), näyttää heikkoutensa ja sisäisen kuohuntansa. Matka pienen kylän tytöstä kirjailijaksi ei ole yksinkertainen ja helppo. Kirjaa lukiessani saan itseeni aivan uutta pontta ja uskoa. Hyväksyn vihdoin, että on olen matkalla alalle, jossa tekemiseni ovat näkyviä ja ihmisillä on niistä mielipiteitä. Jos en pysty avaamaan itsesensuurini lukkoja, ei kaikki mitä haluan sanoa tai tehdä pääse koskaan valloilleen.

Meri-Tuuli Varis/ Kuva11

Käsikirjoittaminen ja kuvallinen ilmaisu

TAMK Virrat

Perfektionismin ja projektien rankka avioliitto

Kuvaukset ovat jo porteilla. Sen huomaa kalenterista ja sen huomaa alati kasvavasta painosta otsalohkon tienoilla. Muistettava tieto kasvaa joka palaverissa ja joka harjoituskerralla, kunnes aivot tuntuvat paisuneen kolmanneksella. Kaikki dokumentit on opeteltu ulkoa jo viikkoja sitten, mutta silti luen ne taas kerran. Kuinkahan paljon yhteen ihmiseen mahtuu ”to do” –listoja? 

Joitakin kertoja vuodessa huomaa vain sen tunteen, kun projektin deadline saapuu ja kaikki muu muuttuu toisarvoiseksi. Kun muuttolaatikot makaavat viikkoja nurkassa ja unohdan valmisruoan jo sammuneeseen uuniin. Kertaan kaiken muistettavan, mutta mietin unohdinko muistaa jonkin yksityiskohdan?

Vain paras kelpaa minulle ja siksi huomaan taas harjoittelevani, tai jos en harjoittele, ajattelen harjoittelemista.

Ei-perfektionistina projektien voittaminen lienee helpompaa. Mutta kaikki harjoitteluni on itse asiassa vasta suunnitelma B. Asiat voivat sujua jopa paremmin rentona ja improten. Mieluusti niin tekisinkin. Mutta jos kaikki meneekin pieleen, niin harjoiteltuani niin paljon kuin vain pystyin, voin sanoa, etten olisi inhimillisesti pystynyt parempaan. Silloin minun ei tarvitse jossitella seuraavia viikkoja, vaan voin tuntea kuinka ihanasti taakka takaraivon perukoilla kutistuu kuin vanha ilmapallo. 

Pian tulee piste, jolloin harjoittelu muuttuu turhaksi: seitsemäs tunti kirjastossa, jolloin huomaa vauhdin hidastuneen sivun puolikkaaksi per tunti tai kun nukkuminen on ainoa vaihtoehto. 

Silloin itse tilanne on vain harjoittelun jatke. 

Muinaiset roomalaiset harjoittelivat varusteilla, jotka olivat paljon painavampia kuin aidot. Silloin sotiminen tuntui helpotukselta. 

Joel Lehtonen/ Kuva11

Käsikirjoittaminen ja kuvallinen ilmaisu

TAMK Virrat

Tampereen ammattikorkeakoulun osaaminen yhdistyy Saksassa

Näin talven pimeinä iltoina on hyvä palata hieman ajassa taaksepäin 

ja muistella menneen kesän tapahtumia sekä anteja.

Bloggaaja viiniviljelyksillä.

Olen opiskelija Tampereen ammattikorkeakoulussa Virtain toimipisteessä. Opiskelen käsikirjoitusta sekä kuvallista ilmaisua. Sain kesäkuussa mahdollisuuden lähteä osana maaseudun kehittämisyhdistyksen, PoKo ry:n, Leader-hanketta mukaan Saksaan tekemään matkastamme artikkelia. Kansainvälisen hankkeen tarkoituksena oli edistää EU:n maaseutualueiden kehitystä luoden lisää työpaikkoja sekä yritys- ja viriketoimintaa maaseudulle. Mukana oli myös Ylä-Pirkanmaalta elämysmatkailuyritys FunFor.

à la région -tapahtumassa oli satoja vieraita.

Matkamme keskittyi  Hunsrückin ja Keski-Reinin alueille, jossa olimme mukana à la région -gourmetfestivaaleilla. Paikalliset saksalaiset, sekä muutamat muut eurooppalaiset, ravintolayrittäjät sekä viininviljelijät tarjosivat parhaita antejaan perinteikkäässä ja korkeatasoisesta paikallisruuastaan tunnetussa ruokatapahtumassa. Suomalaista keittiötä oli edustamassa eräkokki Johannes Kalastaja hirvenlihakääryleiden sekä perunoiden kera.

Suomalainen hirvenliha makuraadissa à la régionisa.

Oma tehtäväni oli kirjoitella matkan tapahtumia muistiin ja myöhemmin koostaa niistä pirkanmaalaisiin aluelehtiin matka-artikkeli. Mukana reissussa oli myös Canon 7D, jolla napsin matkan varrelta kuvia.

Kastellaunin vanhankaupungin kierrosopas. Asianmukaisissa asusteissa.

Kokemus oli hauska; etenkin, koska en ole itse aiemmin päässyt Saksassa käymään. Haastavaa välillä oli mennä haastattelemaan englantia puhumattomia paikallisia, vaikka koulutukseni antaa viestintään valmiudet. Sanotaan nyt niin, että reippaalla hymyllä ja käsiä viuhtomalla pääsee ulkomaillakin pitkälle.

Reissullani tapasin myös kaksi muuta Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijaa, jotka olivat mukana  à la région -tapahtumassa. Kansainvälistä liiketoimintaa TAMKissa opiskeleva Tiia Leppikorpi toimi tapahtuman organisaattorin apulaisena sekä restonomiksi opiskeleva Maria Koskinen avusti eräkokki Kalastajaa suomalaisten ruokateltalla.

Suomalaisryhmämme ihastelemassa saksalaista arkkitehtuuria.

Matkan jälkeen lähetin tytöille muutamia kysymyksiä koskien sekä matkaamme että heidän opiskelujaan Tampereen ammattikorkeakoulussa.

Kerro vähän alkuun tarkemmin opiskeluistasi?

Maria:  Opiskelen hotelli- ja ravintola-alan restonomiksi Åkerlundinkadulla. Valmistun vuoden 2011 loppuun mennessä.

Tiia: Opiskelen international business-linjalla Tamkissa ja isona minä saan ulos paperit, joissa lukee bachelor of business administration. Vastaa Suomeksi tradenomia, mutta on englanninkielinen koulutusohjelma, niin siksi noin pitkä nimi. Koulu kestää 3,5 vuotta ja valmistun siis jouluna 2011.

Miksi päätit tulla opiskelemaan TAMK:iin?

Maria:  Halusin opiskella nimenomaan Tampereella.

Tiia: Hain Tampereen ammattikorkeakouluun, koska minua kiinnosti siellä tarjolla oleva englanninkielinen koulutusohjelma. Olin menossa myös suomenkielisen liiketalouden pääsykokeisiin, mutta sain tietää pääsystäni IB:lle onneksi ennen pääsykokeita. IB:llä kiinnosti tietysti kansainvälinen meininki, vaihto-opiskelu ja työharjoittelu, jota suositeltiin myös suoritettavaksi ulkomailla.

Mitä kaikkea opintoihisi kuuluu?

Maria: Hotellin ja ravintolan käytännön harjoittelua, kuten keittiötunteja yms., kirjanpitoa, kieliä ja projekteja.

Tiia: Opintoihini kuuluu perusopinnot logistiikasta, markkinoinnista, hallinnosta, kirjanpidosta, tietojenkäsittelystä ja taloustieteestä. Toisena opiskeluvuotena valitsin suuntatumisvaihtoehdoista markkinoinnin. IB:n opintoihin kuuluu siis myös suomalaisille opiskelijoille pakollinen ulkomaanvaihto ja kaikille opiskelijoille viiden kuukauden työharjoittelu.

Mikä oli toimenkuvasi Saksassa?

Maria: Olin Johanneksen apukokkina auttamassa ruoan valmistuksessa sekä tarjoilussa.
Tiia: Saksassa olin puoli vuotta työharjoittelussa Rhein-Hunsrückin alueen talouden kehittämiskeskuksessa, organisaation nimi siis Regionalrat Wirtschaft Rhein-Hunsrück. Siellä toimenkuvaani kuului muun muassa osallistuminen Suomen ja Saksan Leader-toimintaryhmien välisen yhteistyön suunniteluun ja kehittämiseen. Olen myös saanut olla mukana muissa ReWi:n projekteissa, jotka ovat suunnattu esimerkiksi paikallisille yrittäjille ja toimijoille. Tällä hetkellä kirjoitan lopputyötäni Regionalrat Wirtschaftille. Á la régionissa olin mukana Gerhard Stümperin pyytämänä. Olin ennen tapahtumaa läsnä muutamissa tapaamisissa ja tapahtuman aikana autoin käytännön järjestelyissä paikan päällä tapahtumaa ennen ja sen aikana.

Miten koit saksalaisen kulttuurin?

Maria: Saksalainen kulttuuri on mielestäni mukavaa ja pidän heidän ahkeruudestaan ja hyvästä työmoraalista. Vapaa-ajalla osataan kuitenkin ottaa rennosti.

Tiia: Olen tutustunut saksalaiseen kulttuuriin jo hieman Tamkista tehtyjen opintomatkojen aikana, ja sitten hieman lähemmin pääsin siihen tutustumaan vaihtolukukauteni aikana Bielefeldissä. Bielefeldissä tutustuin toki paikalliseen opiskelukulttuuriin, joka on aika samanlaista kuin Suomessa ja työharjoittelupaikassani pääsin tutustumaan saksalaiseen työelämään. En ole kauheaa kulttuurishokkia Saksassa kokenut, vaan olen sopeutunut jokaiseen asuinpaikkaani täällä todella nopeasti. Se toki auttaa, kun osaan jo kieltä aika hyvin.

Miten näet Saksan tulevaisuudessa opintojesi tai työllistymisen kannalta?

Maria: Saksa olisi yksi hyvä maa lähteä töihin, olen sitä harkinnut jo pitkään.  Reissu oli mukava ja opettava.

Tiia: Tulevaisuuden suunnitelmat valmistumisen jälkeen ovat vielä kamalan avoinna, mutta ehkä hyvä niin. Olen saanut paljon kontakteja Saksaan tämän vuoden aikana, minkä siellä yhteensä vietin, joten tulevaisuudessa niille saattaa olla käyttöä, jos esimerkiksi päätän etsiä työpaikkaa Saksasta. Vaikka en täältä työpaikkaa etsisikään, tulen silti olemaan tapaamieni ihmisten kanssa yhteydessä tavalla taikka toisella, mahdollisesti jonkin yhteistyöprojektin kautta.

Kiitoksia lämpimästi tytöille haastattelusta!

Itselleni Saksasta jäivät päällimmäisenä mieleen henkeäsalpaavat laaksomaisemat, todella vieraanvaraiset ihmiset sekä loistava, edullinen ruoka. Suosittelen kaikkia matkailijoita suuntaamaan Saksan maaseudulle ja tekemään visiittejä paikallisiin kievareihin. Ruuan hinta-laatutaso on omalla matkailukokemuksellani Euroopan parhaita.

Opiskelijoita muistutan, että TAMK on mukana kansainvälisessä ERASMUS-vaihto-ohjelmassa ja monilta aloilta on mahdollisuus suunnata mm. Saksaan vaihtoon.

Laura Sivonen / TAMK Virrat

Mitä opin tänään?

Tätä kirjoittaessani on opiskelumme kestänyt vuoden, yhden kuukauden ja 14 päivää. "Loppumme on lähellä", olemmehan nimittäin ajatelleet valmistua tradenomeiksi alle kahdessa vuodessa. 

Se on aika paljon vähemmän kuin 3,5 vuotta, jos olen Eerolta mitään oppinut?

Juuri nyt on menossa koulutuksemme raskain vaihe pitkine luentopäivineen ja raskaine ainekokonaisuuksineen. Onneksi viestinnän opettajamme Heli, tutorimme Helena ja "graafikkomme" Antti tietävät, että oppimista voi tapahtua muutenkin kuin luentoja kuuntelemalla. 

Siispä he pakkasivat meidät sekä nuorten medianomiopiskelijoiden Kuva11-ryhmän bussiin, ja kuljettivat päivän ympäri eteläistä Pohjanmaata. 

Reissun tarkoitus oli saada oppia yrittämisestä ja viestinnästä, ammattilaisten kertomana, käytännössä.

Veljekset Keskinen Oy:ssä meidät vastaanotti koulutuspäällikkö Esko Hietakangas.

Persoonallisesti sisustetussa kokous- ja juhlatilassa hän kertoi meille yrityksen taustoista, sen strategiasta, johtamisfilosofiasta ja visioista. 

Vaikka itse en välttämättä kuulu heihin, joista on hauskaa shopata päivä hehtaarihallissa, leiriytyä yöksi parkkialueelle asuntovaunuun ja osallistua aamusta "miljoonakisaan", täytyy yrittäjän rohkeutta ja innovatiivisuutta ihailla. 

Vesa on aikanaan ennakoinut ostosmatkailun kasvavat markkinat ja rohkeasti  kutsunut Tuuriin bussilasteittain ihmisiä ympäri maan - maailmaltakin. 

 
Hän on osannut tarjota sitä, mitä kansa haluaa.

Ehkä hän on myös tarjonnut kansalle jotain, mitä he eivät aiemmin edes tienneet haluavansa? 

Yhtä kaikki, Keskinen Oy on Suomenselän alueella suurin työllistäjä - 400 henkeä, kesällä 700. Välillisesti se työllistää ties kuinka monta ihmistä lisää. 

Koska hyvä blogikirjoitus on lyhyt, siirtyy tämä porukka nyt seuraavaan kohteeseensa.

 

Pramia Oy:ssä Jalasjärvellä emäntämme Minna Kallio-Kyyny odotteli meitä glögitarjottimensa kanssa. Vau - vahvaa ja hyvää, oman tehtaan glögiä! 

Minna kertoi meille yrityksestä, sen innovaatioista sekä vahvasta kestävään kehitykseen ja kierrätykseen perustuvasta strategiasta. 

Tässäkin yrityksessä omistaja on rohkea ja uskaltaa ottaa riskejä. Oma tuulivoimala, korkkiaan myöten kierrätettävät pullot ja moderni tehdas taitavat olla tämän yrityksen kilpailuedut näillä alkoholivalmistuksen vaikeilla markkinoilla? 

Nyt ei kerkeä sitä enempää pohtia sillä seuraava paikka odottaa jo! 

Vatsat täynnä herkullista lihasoppaa (kiitos Minna ja Virtain Osuuspankki) jatkoimme kohti Parkanoa. 

Nuorten  reippaan yhteislaulun raikuessa takapenkiltä saavuimme METLAan. 

Koska olimme kovasti myöhässä, siirryimme kiireesti kokoustilaan kuulemaan toiminnasta, hankkeista ja viestinnästä. 

Lasse Aro valotti meitä taustoista; monelle valtion tutkimuslaitoksen olemassaolosta tai tehtävästä ei ehkä aiemmin ollutkaan paljoa tietoa. 

Tämä Parkanon yksikkö työllistää 32 henkilöä ja yhdeksän tutkijaa. Se on Euroopan kolmanneksi suurin alan organisaatio. 

METLAn tehtävänä on muun muassa tutkia metsiemme kuntoa ja metsäekosysteemimme rakennetta, pitää yllä metsäympäristön tietovarantoa, sekä omalta osaltaan vahvasti tukea metsiin perustuvaa yritys- ja elinkeinotoimintaa. Käynnissä on myös pitkiä tutkimusprosesseja lääketeollisuuden kanssa.

Eveliina Oinas kertoi meille pian päättyvästä "Elivoimainen puuverstas" -hankkeesta.
Pirkanmaan 370 puutuotealan yritystä on vahvistanut markkinointiviestintäänsä, verkostoitunut ja lujittanut hankkeen puitteissa maakuntayhteistyötään. Eveliina on tehnyt monipuolista käytännön tiedotus,- markkinointi- ja PR-työtä kiertäen eri yrityksissä, keräten rekistereitä ja ylläpitäen hankkeen kotisivuja. 

Koko METLAn viestinnästä meille kertoi Aimo Jokela. 

Viestintätyö tässäkin organisaatiossa on moninaista ja vaihtelevaa. Vaikutuksen teki erityisesti ajantasaiselta vaikuttanut, tehokas sisäinen viestintä. Intrassa kulkevat ajantasaiset tiedot niin konttoreissa tapahtuvasta toiminnasta kuin työntekijöiden liikkumisestakin. 

Ulkoisessa viestinnässä METLAssa keskitytään nettisivuihin, tapahtumista tiedottamiseen ja uutiskirjeiden tekemiseen ja lähettämiseen kaikille sidosryhmille. Osa viesteistä tehdään yhteistyössä tutkijoiden kanssa. Siinä viestijän ammattitaitoa koetellaan; miten saada tutkijan kieli ymmärrettäväksi kaikille vastaaonttajille?

Oman esityksensä meitä varten oli valmistanut myös Markku Kujansuu elinkeinoyhtiö Kehitysparkista. 

Tässä Kihniön kunnan ja Parkanon kaupungin yhdessä omistamassa yhtiössä toiminnan perusajatuksena on tuottaa elinkeinoelämälle asiakaslähtöistä palvelua luottamuksellisesti ja joustavasti yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. He avustavat aloittavia yrittäjiä starttineuvonnallaan ja vahvistavat alueen elinkeinotoimintaa sekä alueyhteistyötä. Käytännössä sieltä voi siis saada apua esimerkiksi rahoituskanavien etsimisessä, yritystoiminnan kehittämisessä tai vaikkapa uuden liikeidean hiomisessa. Kehitysparkki työllistää kolme henkilöä ja se on osa Työ- ja Elinkeinoministeriön Yritys-Suomi-hanketta. 

Yrittämisen iloista ja murheista olisi varmasti riittänyt juttua Markunkin kanssa vielä pitkään, mutta iltapäivä oli ehtinyt vierähtää pitkälle: oli päästettävä isännätkin kotimatkalle.   

Summa summarum: "Mitä opin tänään?"

- Yrittäjän on oltava rohkea ja miellellään vähän "hullu".

- Yrityksen strategian on oltava selkeä.

- Johtamisfilosofian on toimittava myös käytännössä.

- On oltava valmis nopeisiin päätöksiin ja huonojen   päätösten perumiseen.

- On panostettava oman liikeideansa ja strategiansa hiomiseen myös toiminnan käynnistyttyä.

- On keskityttävä oman, ainutlaatuisen kilpailuetunsa esilletuomiseen kaikessa viestinnässä.

- On muistettava, että kaikessa toiminnassa on viestintä aina mukana. 

- Jokainen yrityksen sidosryhmiin kuuluva muokkaa yrityskuvaa tavalla tai toisella.

- Sosiaalisen median kautta huonot viestit leviävät laajalle erittäin nopeasti.

- Yrityksen perustamiseen saa tukea Suomessa monilta eri tahoilta.

Vaikka näissä teeseissä ei ollut minulle varsinaisesti mikään täysin uutta, vahvistivat ne kuitenkin käsityksiäni sekä viestinnän vaikutuksesta kaikkeen yritystoimintaan että yrittäjyyden haasteista ja sen mahdollisuuksista. 

Kiitos koko ryhmämme puolesta retken järjestäjille, iloisille matkatovereillemme ja kuljettajallemme. 

Kiitän myös kohdeyritysten edustajia: 

mieltä lämmitti hyvin valmistellut esitykset ja kaikkialla saamamme lämmin vastaanotto. 

Kyllä matkailu avartaa! 

Mahdollisimman valoisaa syksyä kaikille teille toivottaa

Outi

Kaikki blogin kuvat: Timo Salminen

Paleface ja Kinect Wirtaus-tapahtuman vetonauloina!

Wirtaus 2011 on TAMKin digitaalisen äänen ja kaupallisen musiikin toisen vuoden opiskelijoiden yhteistyössä MusicActive -osuuskunnan kanssa järjestämä uudenlainen urheilupelejä ja musiikkia yhdistävä ikärajaton tapahtuma. Tapahtuma järjestetään Virroilla Erkan areenalla 27.4. klo 17-22.30. Opiskelijat hoitavat itse äänentoiston, taltioinnin ja tilaisuuden markkinoinnin osana tapahtumatuottamisen opintoja.

Wirtauksessa pääesiintyjänä nähdään Suomi-hiphopin legenda
Paleface. Tämä Helsinki-Shangri-La albumillaan Soundi -lehden vuoden kotimaiseksi albumiksi noteeraama ja platinaa myynyt artisti palkittiin juuri kolmella Emma-palkinnolla (mm. vuoden miesartisti).


Lisäksi lavalla nähdään salaperäinen Vihreät Valot, (ex-Emmi Ensemble) joka soittaa kuumottavan energistä pop-musiikkia. Onko Aapon, Ciccan, Rasmuksen, Lukan, Janin & Emmin muodostama bändi Wirtauksen kovin yllättäjä? Bongaa bändi netissä...


Son Superior.


Johnny Superhero

Muut illan esiintyjät ovat Son Superior ja keväällä debyyttialbuminsa julkaiseva Johnny Superhero. Näiden kovassa nousussa olevien indierock-yhtyeiden esiintyjistä suurin osa opiskelee TAMKissa. Jatkoklubilla meno jatkuu Eurooppaakin kierrelleen energisen folk-punk-duo Jaakko & Jay:n kanssa Pub 66:ssa.

Musiikkiosuuden lisäksi tapahtumassa on mahdollisuus testata pelit ja viihteen mullistavaa Xbox Kinectiä ja pelejä pitkin iltaa. Tapahtuman peliosuuden pääyhteistyökumppaneina toimivat Microsoft ja osuuskunta Tekevät kädet. Edistynyttä liikkeentunnistusteknologiaa hyödyntävä Kinect mahdollistaa tapahtumassa kouluille ja urheiluseuroille osoitetun haastekilpailun järjestämisen. Illan aikana paikalliset joukkueet ottavat toisistaan mittaa erilaisten liikunnallisten Kinect -pelien parissa. Voittajalle on luvassa 400 euron arvoinen Xbox Kinect-pelipaketti.

Wirtauksen pääyhteistyökumppaneina toimivat Virtain kaupunki, Virtain Osuuspankki, PHPOY ja Tampereen ammattikorkeakoulu.

Liity mukaan Facebookissa ja kutsu kaverisikin!

Tapahtumaa rakennetaan jo kovaa vauhtia. Katso kuvasarja Wirtauksen Facebook-sivulta ja tykkää: Facebook-sivu

Lisätietoa www.wirtausfestival.fi/ ja www.musicactive.fi

Sanoja sanoittamisesta onnistuneeseen opinnäytetyöhön

Yksi etappi elämässä on nyt sitten saavutettu, sillä opinnäytetyöni on valmis ja valmistuminen Tampereen ammattikorkeakoulusta tapahtunut. Opinnäytetyöni tekoprosessi oli pitkä ja kivinen tie. Valitsin aiheeni "Sanoista tekoihin - Vähät Valitan -albumin sanoituksien tuotanto" jo paria vuotta ennen työni lopulliseen muotoon saamista. Aihevalinta oli helppo, sillä lopputyöni kirjoittamisen ohella julkaisin juurikin tämän samaisen Vähät Valitan -debyyttialbumini artistinimellä Timi Lexikon. Levy poiki kesällä 2010 mm. kohtalaisesti menestyneen Reivaa-sinkun. Työskentelin samaan aikaan myös Sony Music Entertainment Finland Oy:n palveluksessa markkinointiassistenttina. Molemmat projektit ottivat aikansa ja energiansa, joten varsinainen rutistus opinnäytetyön kirjoittamisessa osui viime vuoden lopulle.

Vähät Valitan kansikuva.

Olen kirjoittanut sanoituksia enemmän tai vähemmän tosissani viimeiset kymmenen vuotta. Sävellystouhun olen ajan saatossa sen sijaan jättänyt suosiolla sitä hommaa paremmin osaaville. Näinpä tahdoin opinnäytetyössänikin keskittyä pelkästään sanoituksiin. Luin paljon laulujen sanoittamista koskevaa kirjallisuutta, analysoin omia tekstejäni sekä haastattelin Sony Musicin A&R Janne Halmkronaa sanoittajan näkökulmasta. Vaikka lopputyön kanssa tuskailu aiheuttikin stressiä, toistuvaa epävarmuuden tunnetta omasta osaamisestani sekä tuntien hikoilemista tietokoneen äärellä, voin rehellisesti myöntää työn tekemisen kannattaneen. Omia tekstejäni uudelleen ja uudelleen tarkastellessani huomasin olevani verrattain monipuolinen ja osaava sanoittaja, vaikka laulujen tekstien tekemiseen ei oikeaa tai väärää tapaa olekaan. Opin myös tuntemaan tekstien mahdollisia kulkuväyliä sanoittajan tietokoneen kovalevyltä aina esiintyvien artistien albumeille asti, mistä on varmasti apua tulevaisuudessa.

Lopputyön loppuunsaamisfiilistelyä.
Sama ilme säilynee naamallani kuukausia.

Lopullisesti pystyin pyyhkimään tämän projektin aiheuttamat hikikarpalot otsaltani tammikuussa 2011, kun sain sähköpostiini huojentavan tiedon: Opinnäytetyöni on hyväksytty nätisti arvosanalla 4. Huh! Tästä eteenpäin elämä jatkuu kirjoittaessa lisää biisejä niin toiselle Timi Lexikon -albumille kuin muillekin artisteille.

Teksti: Timo Leskinen / Digitaalisen äänen ja kaupallisen musiikin suuntautumisvaihtoehto/ TAMK Virrat

Lue koko opinnäytetyö Theseuksesta.


www.facebook.com/timilexikon
www.myspace.com/timilexikon
www.timilexikon.com

Senioribändi videolla

Kuvasimme syyskuussa 2010 Virtain Swing Bandin albumin nauhoituksia. Bändi toteutti esikoisalbuminsa yhteistyössä Tampereen ammattikorkeakoulun Virtain yksikön opiskelijoiden kanssa. Virtain Swing Band koostuu muutamaa jäsentä lukuunottamatta seniorimuusikoista, ja projekti on ideoitu ja toteutettu yhteistyössä TAMKin Aktiivisesti ikääntyen Pirkanmaalla - hankkeen kanssa. Levy ilmestyi marraskuussa 2010.

Levynnauhoitusprosessi oli osa digitaalisen äänen ja kaupallisen musiikin opiskelijoiden opintoja. Me käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun opiskelijat vastasimme prosessin taltioimisesta videolle. Hieman esimakua projektista saimme jo toukokuussa 2010, kun kuvasimme demon nauhoituksia. Videota tekemässä oli opiskelijoita eri vuosikursseilta.

Mukana olleet opiskelijat saivat hyvää harjoitusta monikamerakuvaamisesta. Levyn nauhoitusten taltioiminen eroaa esimerkiksi fiktion kuvaamisesta siinä, että tapahtumia ei voi tietää tarkkaan etukäteen. Mitä tahansa saattaa tapahtua, ja sen mukaan menetellään. Uusintaottojakaan ei ole välttämättä mahdollista ottaa. Pitää myös ottaa huomioon että ollaan kuvaamassa toisia ihmisiä tekemässä työtään. Kuvausryhmä ei saisi aiheuttaa häiriötä vaan sen pitäisi olla niin näkymätön kuin mahdollista.

Työryhmässämme oli myös dokumenttiryhmä, joka haastatteli muusikoita. Koska senioreiden kanssa toimiminen ei ole viestinnän opiskelijalle aivan arkipäivää, oli sekin mielenkiintoinen kokemus. Kuvatusta materiaalista leikattiin noin viisiminuuttinen kooste, joka on nyt nähtävillä internetissä.

Teksti: Iina Lehto

Ohjaus: Anette Siili
Leikkaus: Iina Lehto
Kuvaus: Malgorzata Zaremba, Rauli Hirvilammi, Aino Kovalainen, Jenni Juhola
Dokumenttiryhmä: Laura Sivonen, Jasper Mäkinen, Erika Helenius

Kiitos: Janne Tauriainen, Heikki Humppila, Jyrki Luoma-aho, Teemu Kinnunen, Virtain Swing Band, AiP-hanke/ Tarja Heinonen

Virtain Swing Band:

Kalman Horvath - piano/laulu,
Rauno Ilvespakka - kitara/laulu,
Antti Kuurila - laulu/kitara
Antti Lahti-Nuuttila - trumpetti,
Annina Mäkäräinen - laulu/viulu,
Tuomo Mäntylä - saxofoni,
Veikko Ruohomäki - rummut,
Kai Santala - laulu, saxofoni,
Maija Seppälä - laulu,
Pekka Viertola - bassokitara.