Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!

TAMKin sisäisten palveluiden Ei paha –hankkeen päättäjäisiä vietettiin 18.12. 

Ei paha oli kolmivuotinen palvelukulttuurin kehittämishanke. Hankkeessa kehitettiin palveluiden laatua kiinnittämällä huomiota fyysiseen, sosiaaliseen, toiminnalliseen ja taloudelliseen palveluympäristöön. 

Palautteen perusteella hanke onnistui palvelujen laadun tietoisuuden ja kehittämiskyvykkyyden kasvattamisessa sekä palvelujen ja palveluhenkilöstön tutuksi tekemisessä erityisesti toinen toisillensa. Hankkeen yhteistilaisuudet, benchmarking mahdollisuus ja koulutus vuorovaikutuksen johtamisesta saivat positiivista palautetta. Konkreettisimmat tulokset hankkeesta olivat opiskelijoiden palveluita tarjoavan palvelukäytävän kasvojen kohotus palvelukaduksi, henkilökunnan kuvaukset ja kuvien liittäminen TAMKin sisäiseen sähköiseen viestintään ja asiakaskokemuksen mittaaminen palvelupisteissä. 

Palveluiden laatua mitattiin toimijoiden itsearviointina hankkeen alussa ja lopussa. Kaikissa ulottuvuuksissa oli edistytty. Edelleenkin kehittämiskohteena ovat arvostus, toiminnan mittareiden käyttöön otto, sekä myönteisen että kehittävän palautteen antaminen ja verkostoituminen.

Asiakaspalautetta on kerätty sekä henkilökunnalta että opiskelijoilta. Henkilökunnan palaute yhteisesti kaikkia sisäisiä palveluita ja asiakaskokemusta koskevana kerättiin henkilökuntapäivässä. Palautteen perusteella n. 75 % koki tavoitellun asiakaskokemuksen täyttyneen. Opiskelijoiden palaute on kerätty valeasiakastutkimuksilla. Saimme asiakaskokemuksen kannalta merkittäviä kehittämisehdotuksia opiskelijoidemme tutkimusten kautta.

Hannele Rapatti ja Aura loikkanen uunituoreen hankkeen julkaisun kanssa   (c) Marjatta Ojala

 

Päättäjäistilaisuudessa Hannele Rapatti, TAMKin Ms Työhyvinvointi, arvioi hanketta. Hannele kiitteli hyvää hanketta. Hän kuitenkin pohti, mahdollistiko hanke jokaisen osallistumisen, ja toisaalta, käyttivätkö kaikki hyväkseen tämän osallistumismahdollisuuden? Hannele evästi meitä jatkamaan kehittämistyötä niin, että TAMKin palveluissa muodostuu saumaton palvelukokemus. Turvallisuus, luottamus ja avoimuus ovat hänen mielestään keskeisiä asioita, joita tulee tämänkaltaisissa kehittämishankkeissa vahvistaa.

Ei pahasta taisi tulla hyvä kakku!

Ei paha –hankkeen julkaisu on luettavissa TAMKin nettisivuilta

http://www.tamk.fi/cms/kirjasto.nsf/pages/tamk_julkaisut.html#julkaisusarjaB

Joulumuori (Kaisa Rissanen) ja Raimo Ojala tutustuvat teokseen   (c) Marjatta Ojala

Teksti:

Aura Loikkanen, korkeakoulupalveluiden johtaja.

Lisää kuvia Ei paha-hankkeen päätöstilaisuudesta löytyy TAMKin kirjaston Facebooksivuilta - käy tutustumassa hyvää meininkiin ja iloiseen joulumieleen!

Sosiaaliohjaajuus ja minä

Aloitin reilu kuukausi sitten täällä TAMKissa sosiaaliohjaajana. Tänä aikana olen tutustunut organisaatioon, moniin eri ihmisiin ja samalla minulla on ollut mahdollisuus ihailla maisemia toimistoni ikkunasta, joka sijaitsee S-rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Minut palkattiin taloon ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden sosiaaliohjaajaksi. Näin aluksi se lähinnä tarkoittaa sitä, että tapaan paljon ihmisiä, kuuntelen mitä heillä on sanottavaa, kerään kokemuksia ja kehitän toimintaa sen pohjalta mitä olen kuullut. Vaikka olen kohtalaisen nuori, olen ehtinyt kasvattamaan kokemusta ulkomaalaisten parissa työskentelyssä. Ennen kuin aloitin työni TAMKissa, olen työskennellyt eri vastaanottokeskuksessa turvapaikanhakijoiden kanssa ja nähnyt siinä sivussa kaikenlaista. Silti myönnän, että tämä on uudenlainen leikkikenttä minulle, mutta ajan kanssa varmasti tutustun uusiin leikkikavereihini, opin navigoimaan ympäriinsä, sekä opin kaikki kirjoitetut ja kirjoittamattomat säännöt, joita jokaisessa työpaikassa on kehittynyt. Olen itse valmistunut TAMKista (tuolloisesta PIRAMKista) vuonna 2007, mutta vuosien varrella paljon on muuttunut ja onhan se erilaista olla opiskelijana kuin työntekijänä ammattikorkeakoulussa. Toisaalta myös minä olen muuttunut vuosien saatossa. Kun katson taakse myös huomaan, että opiskelijaelämä oli kohtalaisen helppoa minulle, nykyään maailma tuntuu rankemmalta ja samoin monen opiskelijan elämä on rankempaa kuin minun.

Mutta mitä uusi työni pitää siis sisällään? Tarkoitukseni on tukea ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden arkea ja sen sujuvuutta. Sosiaaliset ongelmat ovat minun erikoisosaamistani, mutta minun täytyy tietää kaikesta vähän. Työni tarkoituksena on antaa monissa erilaisista asioissa tukea, informaatiota ja ohjausta: Suomessa eläminen ja kulttuuri, majoitus, asuminen, oleskelulupa, rekisteröityminen, työnteko, verotus, erilaiset rahalliset tukimuodot, sosiaalisten verkostojen etsiminen (koulun sisällä ja ulkopuolella) ja monet muut ongelmat. Eli jos opiskelija ei tiedä mitä, missä tai miten, minulta voi tulla kysymään. Tai silloin kun ihmisen tarvitsee vaan saada puhua jollekin. Olen vaitiolovelvollinen työni puitteissa (enkä muutenkaan ole kova höpöttelemään), joten henkilökohtaiset keskustelut kanssani ovat sen puoleen turvattuja. Ja mitä persoonallisuuteeni tulee, olen usein pohdiskelija: rauhallinen ja jopa hiljainen, eräänlainen suomalaisen prototyyppi. Vaikka tulta ja tappuraakin tarvittaessa löytyy.

Siitä huolimatta ja sen takia, että olen ainut sosiaaliohjaaja TAMKissa, teen yhteistyötä muun henkilökunnan kanssa: opintosihteerien, opinto-ohjaajien, opettajien, oppilaitospastorin, opiskelijaterveydenhuollon ja muiden toimijoiden kanssa. Sen lisäksi toimin yhteistyössä oppilaskunta Tamkon ja heidän tuutoreidensa kanssa. Tämän kevään ja kesän aikana yritän solmia hyviä yhteistyöverkostoja sekä TAMKin sisällä että talon ulkopuolelle. Toivottavasti saan erilaisista paikoista hyviä yhteistyökumppaneita, jotka ovat innostuneita työskentelemään opiskelijoiden asioiden kehittämiseksi. Vaikka työskentelenkin pääasiallisesti kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden kanssa niin toivon, että työni kautta voi kehittyä asioita, jotka tuovat yleisellä tasolla myös hyviä asioita opiskelijoiden elämään. Olen taipuvainen näkemään niin, että yhden yksilön hyvinvointi yleensä lisää myös muiden hyvinvointia, ja päinvastoin. Yleensä dominoefektin näkee kun tapahtuu jotain pahaa, mutta se tapahtuu myös silloin kun hyviä asioita tapahtuu, sen näkee jos katsoo tarpeeksi tarkkaan.

Kehitellessäni työtäni ja ideoita, tässä hieman ajatuksia siitä mitä tuleman pitää: tapaamisia opiskelijoiden ja opiskelijaryhmien kanssa, sekä toivottavasti jonkinlaisia kansainvälisiä tapaamisia ja illanistujaisia. Olen myös suunnitellut samankaltaista pakettia tutkinto-opiskelijoille, kuten vaihto-opiskelijoillekin on ollut tarjolla eli Survival kit-pakettia. Työni on vielä rakennusvaiheessa, joten katsotaan ensi syksynä minkälaisia asioita olen saanut pistettyä pystyyn kun lukukausi alkaa. Olen toiveikas.

Teksti: Emilia Seppä, TAMK, sosiaaliohjaaja

Kiireettömästi kaaoksen keskellä

Tunnustan. Unohdin välillä työn, sähköpostin, Facebookin, kännykän – työaikana. Vietimme kaksi lokakuista päivää 150 kollegan kanssa ”kiireettömästi kaaoksessa” ammattikorkeakoulujen viestintäpäivillä Helsingissä. Metropolian viestintätiimi oli koonnut hienon ohjelman, päivien teema kantoi Tampereelle asti.

Mikä saa meillä ja minussa aikaan kiireen ja kaaoksen tunnun? Miten sen kanssa pitäisi elää?

”Kiire on jännitteinen tila, jolla on suhde aikaan.” Jännitteitä saa syntymään tosi helposti ihan itse tai muiden avulla. On niin paljon houkuttavia tapahtumia, uutta opittavaa, isoja ja pieniä toivomuksia ja vaatimuksia sikin sokin. Olemme tottuneet olemaan lähes aina tavoitettavissa. Haluaisin joskus sanoa ei, mutta se ei ole ihan helppoa. Suunnitelmat muuttuvat lennossa, kalenterin tyhjät tilat täyttyvät aina. Mitä voin sulkea pois, että jollekin muulle tulee tilaa?

Seis, hengitä syvään. Kaaoksessa on hyväkin puolensa, se voi synnyttää jotakin uutta. Työyhteisössä se suorastaan pakottaa kommunikoimaan ja priorisoimaan. Silloin pitää ottaa se aika, pysähtyä, tarkistaa suunta ja etenemisen polku. Tehokkuuden mittariksi ei riitä tuotannon määrä, vaan nyt arvostetaan tekemisen laatua ja luovuutta, varsinkin tällä yhteisöviestinnän haasteellisella kentällä.

Lopulta kaikki kuitenkin kiteytyy aikaan, sitä meillä kaikilla on tasan saman verran vuorokaudessa. Viestintäpäivillä kesytimme kiirettä yhdessä pohdiskellen ja fiilistellen. Saimme myös ”ostaa” aikaosakkeita joko työhön tai muuhun elämään. Omaan ostoskoriini kertyi aikaa dialogille, aikaa luovuudelle ja aikaa olla täysin läsnä. Työkavereilla oli ihan niitä samoja.

Leena Stenman
TAMKin viestintäpäällikkö