Ei kokijaa ilman tekijää – mistä apua väkivallan tekijälle -seminaarissa korostettiin yhteistyötä

TAMKin juhlasalissa pidettiin 27.11. Välitä- hankkeen seminaari ”Ei kokijaa ilman tekijää –mistä apua väkivallan tekijälle”. Välitä-hanke on Setlementtiyhdistys Naapurin seksuaaliväkivaltatyön verkostohanke, jossa tarkoituksena on paikallisen palveluketjun toiminnan tehostaminen seksuaalisen väkivallan ja hyväksikäytön kysymyksissä. Hankkeen aikana kehitetään toimintamalleja, joilla voidaan paremmin auttaa seksuaalista väkivaltaa tai hyväksikäyttöä kokeneita henkilöitä, heidän läheisiään sekä näitä tekoja tehneitä henkilöitä. Yhteistyötä tehdään useiden eri tahojen ja organisaatioiden ammattilaisten kanssa, samalla pyritään vaikuttamaan myös seksuaalista väkivaltaa koskeviin yleisiin asenteisiin ja työkäytäntöihin. TAMK tekee hankkeen kanssa yhteistyössä muun muassa opinnäytetöitä.

Tekijän näkökulma

Erilaisia koulutustapahtumia on järjestetty jo useita hankkeen toimesta. Seminaarissa näkökulmana oli harvinaisempi tekijän näkökulma. Aiheen tärkeydestä kertoo se, että aiemmin suunniteltu tila osoittautui liian pieneksi ja siksi seminaari järjestettiin TAMKin juhlasalissa. Ilmoittautuneita oli kaiken kaikkiaan vähän alle 400. Seminaarin järjestäminen TAMKissa mahdollisti myös opiskelijoiden osallistumisen. Paikalla olikin noin 85 TAMKin sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijaa. Hoitotyön opiskelijoista aihe kosketti erityisesti mielenterveys- ja päihdetyöhön suuntaavia sairaanhoitajaopiskelijoita, joiden työkenttää myös tekijöiden kanssa tehtävä työ on yhdessä muiden ammattilaisten kanssa. Seksuaaliväkivaltaan liittyvää tietoa ja osaamista tulee kuitenkin olla kaikilla sosiaali- ja terveysalalla työskentelevillä. 

Onko varaa olla hoitamatta tekijöitä? 


Aihe on paljon ajatuksia, asenteita ja tunteita herättävä. Usein yleisessä keskustelussa nostetaan esiin rangaistusten lisääminen. Tähän liittyen ensimmäisenä puhujana sisäministeriön edustaja nosti esiin rangaistusteorian riittämättömyyden; pelotevaikutus ehkäisee rikollista toimintaa heikosti. Asenteet estävät vielä myös avun hakemista; edelleen ajatellaan hyvin musta-valkoisesti tekijöitä hämärinä rikollisina, kun todellisuudessa apua tarvittaisiin esim. niille henkilöille, jotka ovat huolissaan omasta seksuaalisesta kiinnostuksestaan ja haluaisivat saada apua. Eri esitysten kautta päivän aikana edettiin edistävästä näkökulmasta seksuaalirikoksiin tuomittujen auttamiseen ja vankilasta vapautuneiden tuen tarpeeseen. Esimerkkejä eri toimintamalleista kuultiin Iso-Britanniasta ja Suomesta. Palveluja ja osaamista edelleen puuttuu, asenteiden kanssa on vielä paljon tehtävää. Päivän voisi kiteyttää Satu Hintikan kysymykseen; onko meillä varaa olla hoitamatta tekijöitä, jos tällöin voidaan estää seksuaalisen väkivallan toistuminen?

Tulevien ammattilaisten, TAMKin opiskelijoiden ja jo työssä olevien yamk-opiskelijoiden näkökulmasta päivä oli ainutkertainen mahdollisuus saada lisää tietoa ja osaamista myös tästä tärkeästä aiheesta.

Teksti: Nina Kilkku, yliopettaja

Lilian Perme innosti puhumaan ruotsia

TAMKissa saatiin nauttia poikkeuksellista herkkua lokakuun alussa. Lilian Perme Trollhättanin liepeiltä kävi pitämässä ruotsin intensiivikurssin opiskelijoille ja henkilöstölle. Kurssilla tutustuttiin 20 oppitunnin ajan syvemmin ruotsalaiseen yhteiskuntaan, kulttuuriin, perinteisiin sekä kieleen.

Lopuksi opiskelijat saivat haastatella Liliania itse laatimillaan kysymyksillä.

Tässä poimintoja vilkkaana käydystä keskustelusta:

Har du trivts bra här i Tammerfors? Vad är den största skillnaden mellan Sverige och Finland?

Lilian: Ja, det har jag. Det här är ju mitt första besök i Finland. Sverige och Finland är faktiskt ganska lika; människorna uppträder på samma sätt och även maten är ganska likadan. Den största skillnaden är att Finland är tvåspråkigt.


Förstår svenskarna finlandssvenska bra?
Lilian: Ja, det gör de nog. Även norrmännen förstår finlandssvenska.

Är det lätt för en finne att lära känna svenska människor?
Lilian: Det kan ju vara svårt att lära känna en svensk människa av en slump. Det är bäst att studera eller arbeta tillsammans. Man kan också lära känna folk genom bekantas bekanta.

Hur anpassar sig finnarna i det svenska arbetslivet?
Lilian: Man måste komma till jobbet i tid, såsom ni gör här i Finland också. Sköter man sig, fungerar det bra på arbetsplatsen.

Vad skulle du göra som turist i Trollhättan?

Lilian: Trollhättan är en gammal stad i Södra Mellansverige med intressant historia, mysiga gågator och vackra parker. Trollhättan är fylld av vatten, rakt igenom staden rinner Göta älv.

Varför blev du lärare?

Lilian: Jag kommer ihåg att i småskolan gjorde jag en fin ritning där jag står bakom en kateder. Då var jag sju år gammal och hade en sympatisk lärarinna som förebild.

Teksti: Ruotsin kielen opettajat Katri Kallinen-Leino ja Reijo Mäkelä

Revontulia ja projekteja

Kukkaloistoa Brasiliasta

Elokuu oli sitten kiireinen kuukausi töissä. Ei ollut pehmeätä laskua loman jälkeen, ei. Kesällä tuli laiturinnokkaan uutisia Brasiliasta - "nynne sitte tulee". Ja sitten iloinen kolmentoista hengen brasilialaisopettajaryhmä tulla tupsahti Suomen loppukesään meille opekoulutuksen. Toinen puolikas ryhmästä jäi pois bussista jo Hämeenlinnassa ja samalla asialla ovat sielläkin, HAMKissa nääs.

Oli se mukava seurata, kun superomatoimiset vieraamme ostivat yhdessä hetkessä pyöriä ja kypäriä ja toisessa kävivät elokuisella kuutamouinnilla ja odottelivat revontulia Rauhaniemen rannassa. Ne revontulet sais kyllä nyt näkyä tänä syksynä. Niitä odotellaan nyt siihen malliin, että ilmotelkaa, jos on havaintoja.

Heti revontulien jälkeen toisella sijalla tulee vieraillemme TAMKin opiskelijaprojektit. Niihin pitäisi kaikkien päästä mukaan näkemään ja kokemaan nyt syksyn aikana. Tarkoituksena on, että he vievät projektimaista opiskelumuotoa omiin kouluihinsa tuliaisina. Kuten niin monessa muussakin maassa, myös Brasiliassa soveltava osaaminen on noussut arvoon arvaamattomaan. Jos nyt juuri huomasit, että sinun vetämään projektiisi voisi tulla mukaan, ole siinäkin tapauksessa yhteydessä pikimmiten. Me Tamkkilaiset panemme tietenkin parastamme, kuten aina.

Ilolla olen myös seurannut kollegoita, jotka ovat lähteneet "lennosta" mukaan. Vaikka nyt esimerkiks Matti ja Sami. Matti oli vastassa yötäpäivää -periaatteella pilttipurkki taskussa perheellistä vierastamme ja Samilla oli oma setti lukkarissa ennen kuin sain lausetta loppuun palaverissa. Siskohan se tästä porukasta päävastuun kantaa ja Virpi on sellainen 'Mamai'.  Monta muutakin meikäläistä on tietysti mukana, mutta niistä sitten myöhemmin syksyllä, illan pimetessä.

 

Mutta nyt on taas mentävä länttä kohti. Katselen täältä "olkkaristani" kirkkaan sinistä Atlanttia yhdestätoistatonnista. Matkaa on takana jo viistoistatuntia ja vielä olisi viitisen tuntia taivallettava. Olen matkalla jatkoneuvotteluihin Brasiliaan.  On mukava viedä terveisiä ryhmältä, mutta toisaalta jännittää enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Tarttis hissipuheet onnistua kerralla! Tällä kertaa mulla on myös mukana myös pari rehtoria. Kyllä kelpaa :)

Vielä sanon lopuksi, että kyllä koulutusviennille on loputtomat mahdollisuudet maailmalla. Se on nyt tullut kyllä minulle täysin selväksi. Meillä on mahdollisuutemme tässä ja nyt. Panostetaan yhdessä siis.....

Jalatpuuduksissa terkuin

Carita Prokki

Asiakkaita ja kumppaneita, miksi heitä?

Useimmissa ammattikorkeakouluissa on havahduttu huomaamaan, että asiakkuuksien kehittäminen on toiminnan ydintä tulevaisuutta ajatellen. Osittain tähän on syynä julkisen rahoituksen väheneminen, mutta myös asiakkailtamme tulevat, perinteisiä toimintamalleja haastavat vaatimukset ja toiveet.

Ammattikorkeakoulut ovat toki aina olleet tiiviissä yhteistyössä työ- ja elinkeinoelämän kanssa, mutta yhteistyö on ollut enemmän satunnaista ja tilannekohtaista, strategisuus ja pitkäjänteisyys ovat puuttuneet. TAMKin strategiassa yhdeksi kaiken toiminnan läpäiseväksi teemaksi nostettiin asiakkuudet ja kumppanuudet. Tämän asian tunnistamisessa ja käytäntöön viemisessä TAMK on varmasti edelläkävijöitä maamme ammattikorkeakoulukentässä.


Kuuntelua herkällä korvalla

Asiakkuusajattelun sisäistäminen ammattikorkeakoulussa ei tapahdu yhdessä yössä. Oman asiantuntemuksen korostamisen ja omaan napaan tuijottamisen sijaan pitäisi katseet suunnata ulospäin. Mitä maailmalla ja Suomessa tapahtuu, mitkä ovat yritysten ja muiden organisaatioiden omien kehittämistoimien painotukset ja mihin nämä organisaatiot mahdollisesti tarvitsevat apua. Kuunteleminen herkällä korvalla, asiakasymmärryksen rakentaminen ja asiakastarpeiden analysointi pitäisi olla koko ammattikorkeakoulun henkilöstön ja opiskelijoiden ydinosaamisaluetta. Yksittäisen toteutuksen sijaan, olipa se sitten laajempi TKI-hanke, täydennyskoulutus tai opiskelijaprojekti, tavoitteena pitää olla asiakassuhteen pitkäjänteinen ja strateginen kehittäminen. 

Valio Oy on TAMKin kumppani

TAMKin kumppani Horseforfe, yrittäjä Arja Huttunen.

Mitä asiakas saa?

Entäpä sitten se asiakas, mitä hyötyä hän saa ja miksi asiakkuutta ja kumppanuutta ammattikorkeakoulun kanssa kannattaa rakentaa? Ammattikorkeakoulu ei ole yhden asian liike vaan pystyy antamaan osaamistaan monialaisesti asiakkaan käyttöön. Esimerkiksi lähdemme liikkeelle tuotekehityksestä, mutta tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi osoittautuukin yrityksen henkilöstön työhyvinvointi. Mutta nyt ei tarvitsekaan lähteä etsimään toista asiantuntijaa tähän tarpeeseen, vaan se löytyy samasta osoitteesta eli ammattikorkeakoulusta.

Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että ammattikorkeakoulu ei ole aina niin vikkeläliikkeinen kuin yksityinen palvelun tarjoaja. Siksi teemmekin TAMKissa yhdessä asiakkaan kanssa parin kolmen vuoden mittaisen kumppanuusohjelman, jossa määritellään ja aikataulutetaan yhteinen tekeminen. Näin myös ammattikorkeakoulu voi organisoida omat aktiviteettinsa hieman pidemmällä aikajänteellä ja tehtävät voidaan integroida TKI-toiminnan ja opetuksen muuhun suunnitteluun ja toteutukseen.

Kun TAMKin asiakkuus- ja kumppanuustoimintaa sparrattiin yhdessä Stanford Research Instituten kanssa niin lopputulos oli, että TAMKin kannattaa keskittyä erityisesti innovaatioiden tuottamiseen ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien luomiseen asiakkaillemme. Yrityksillä on yleisesti ottaen nykyhetki hyvin hallinnassa ja siihen ne eivät välttämättä paljonkaan apua tarvitse. Mutta millaisia tuotteita ja palveluita heidän asiakkaansa tarvitsevat jatkossa ja millaisia ovat näitä tarpeita vastaavat uudet tuotesukupolvet? Tämä ei aina olekaan yhtä selvää ja juuri tässä on yhteisen kehittämistyön paikka ja tilaus.

 
Oiva yhdistää TAMKin ja asiakkaat

Miten tällaisissa monitahoisissa ja pitkäjänteisissä asiakkuuksissa ja kumppanuuksissa sitten pysytään puolin ja toisin kärryillä ja ajan tasalla? Tätä varten TAMK yhdessä kumppaninsa Gemilo Oy:n kanssa on kehittänyt Oivan, sosiaalisen median periaattein toteutetun asiakkuusjärjestelmän (CRM).

Oivan myötä TAMKista on tullut oivallinen ammattikorkeakoulu, joka saattaa yhteen asiakkaamme, opettajat, opiskelijat ja tarvittaessa myös muiden korkeakoulujen asiantuntijat. Oiva yhdistää tekemiset ja tekijät rakentaen samalla avoimempaa työyhteisöä ja yhteistyötä, joka ulottuu kauas kampusalueemme ulkopuolelle. Siksi asiakkaita ja kumppaneita!

Teksti: Esa Ala-Uotila, TAMKin asiakkuusjohtaja

Terveiset koulutusviennin kenttätyöstä Riadista ja Omanista!

"Hyvät matkustajat laskeudumme noin puolen tunnin kuluttua Riadiin". Nytkö siis? Kyllä, nyt on aika pukeutua maan tavan mukaisesti mustaan täyspitkään Abayaan ja päähuiviin. Käytävän toisella puolella istuvat kolme täyshunnutettua rouvaa selvästi hihittävät minulle. Ehkä operaationi näyttää epätoivoiselta. Lopuksi he nyökkäävät hyväksymisen merkiksi.

Maahantulo on hämäläistä puuhaa. On seisottava eri jonossa, jos on ensi kertaa Saudi-Arabiaan tulossa. Vihdoin on sormenjälkien ja valokuvan vuoro. Ja vielä kerran sormenjäljet ja vielä kerta kiellon päälle sormenjäljet Mrs. Carita. Ensi kerralla sitten pääsenkin jo eri jonoon, joka näytti liikkuvan sutjakkaammin.

Viikon aikana liikumme porukalla messuilla ja erilaisissa tapaamisissa. Koskaan ei ole ollut näin kätevää pukeutumisen ja hiusten kanssa. Välillä aivan vahingossa kokeilen liikkumista ilman huivia. Kukaan ei tule missään huomauttamaan. Outoa. Itse asiassa on paljon hankalampi olo ilman huivia. Sitä on alaston olo, kun kaikilla muilla on huivi. 

Naisten seminaarissa

Huippuhetket matkalla koen vetäessäni naisille tarkoitetun kolmituntisen seminaariin. Sellaista intoa ja paloa asioihin, koulutukseen siis, harvoin enää saa kokea. Olin yllättynyt ja ihmeissäni. Takkini oli totaalisen tyhjä tuon seminaarin jälkeen. Toivon salaa, että tästä kehkeytyisi jotakin isossa tulevaisuudessa.

Jokaisessa mahdollisessa välissä istahdan hotellin puutarhaan Riadin talvessa (plus 20) ja juon kupposen kahvia. Kuntosalille tai saatikka sitten sisäuima-altaalle ei ole asiaa. Pistetään sitten pätkivässä verkossa edes sähköpostia kuntoon.

Takseilla liikkuminen on taidetta. Osoitteita ei ole ja hinta pitää tinkiä. Koskaan ei voi olla varma pääseekö perille. Taksin takapenkiltä on kuitenkin hyvä tilaisuus vilkuilla ohi kiiltäviä näyteikkunoita. Toinen toistaan koreampia iltapukuliikkeitä on joka kadunkulmassa. Missä näitä voi käyttää? Kotona taitaakin sitten olla eri meininki kuin ulkosalla... Yhdessä liikkeessä kristallikruunut ovat niin isoja, että en äkkiä keksi niille sijoituspaikkaa kotimaassa. Ai, että ostinko itse mitään? Ostin ikioman Abayan, jossa on kultalankakoristeita. Mitähän verottaja tästä vähennyksestä tuumaa?

Viikko TAMKissa hurahtaa "purkuhommissa". Jälkityötä on aina kiitettävästi. Toisaalta pitää rakentaa jo seuraavan viikon esityksiä ja niitä jännittäviä "pitsauksia". Matkasihteeri on kullanarvoinen henkilö. Hän auttaa aina ja ilolla. Olen suunnattoman kiitollinen heille kaikille.

Matkalla Omaniin

Suuntaan aikaisin sunnuntaiaamuna jälleen kohti Helsinki-Vantaata. Melkein on yksityiskuljetus Paunun pikavuorossa. Noin 17 tunnin matkustamisen jälkeen kaadun hotellin sänkyyn Omanin pääkaupungissa Muscatissa. Kello on paikallista aikaa 04.00. Maahantulomuodollisuudet sujuivat onneksi helposti ja nopeasti tällä kertaa.

Maanantain neuvottelut menevät hyvin. Tunnin puutarhassa istuminen tuottaa punaisen nenän. Mutta aurinko on kerta kaikkiaan niin kutsuva, että unohdin kaikki viisaat neuvot. Tiistaiaamuna herään umpiunesta klo 7.12 (Suomessa klo 05.12). "Olemme saaneet sinulle eilisten neuvottelujen johdosta ajan ministerin avustajan puheille. Olethan siellä klo 8.15. Taksimatka kestää n. 30 minuuttia aamuruuhkassa".
 

Lupaan tehdä parhaani. Sitten suihkitaan menemään. Täällä eivät länsimaiset naiset käytä huivia tai Abayaa. Tänä aamuna ne olisivat nopeuttaneet lähtöäni. Ministeriön portilla vartija ei päästä taksia sisään, koska minulla ei ole aavistustakaan, minkä nimistä henkilö olen menossa tapaamaan. Paljon arabiankielisiä selitystä taksikuskilta ja portti aukeaa kuin aukeaakin. Pikalähtö tuottaa sen verran adrenaliinia, että tapaaminen menee enemmän kuin loistavasti, vaikka olinkin vaikeiden kysymysten tulituksessa. Jos en olisi opettaja, pedagogi ja pitkänlinjan koulutusmaailmaa monelta kantilta seurannut työntekijä, en olisi pärjännyt. 

Tiukkoja kysymyksiä

 

Kymmeneltä olen jo takaisin, ja on edessä lähtö vuorten yli kahden tunnin ajomatkan päähän yksityiseen yliopistoon. Esitys ja vauhdikkaat neuvottelut. Takaisin vuorten yli. Autonkuljettaja, johon muuten voisin tottua, ohittelee lahjakkaasti, kunnes keskellä erämaata pysähdymme, koska iso rekka palaa. Savupilveen sisään ja läpi vaan. Vaikka palomiehen rouva olenkin, niin tämä nostatti pulssia. Vielä yksi tapaaminen illalla.

Keskiviikkona tapaamme vielä ylintä johtoa. Taas vastaan tiukkoihin kysymyksiin. Todella tiukkoihin kysymyksiin. Mutta meillä selvästi "synkkaa", joten keskustelu muuttuu leppoisammaksi. Johtajat säälivät kiirettä aikatauluni ja vievät minut kaupunkiajelulle ja lounaalle. Mahtavaa! Muscat tuntuu leppoisalta kaupungilta. Ihmiset ovat kovin ystävällisiä. Pääsen vielä basaarialueelle ja paikallisten avustuksella käyn läpi "tinkimisen perusteet". Vähintään 0,5 ECTS!

Täältä yläilmoista, Irakin ilmatilasta tervehtien

20.2.2014

terveisin Carita

Teksti: Carita Prokki, asiakkuuspäällikkö