Omanilaiset oppivat insinööritaitoja ja elämää

"Rakastan kävelemistä. Kesä täällä on ollut todella mukava, sillä olen saanut kävellä ihan niin paljon kuin haluan." Omanilaisen insinööriopiskelijan Fawziya AL-Jabrin ilonaihe Tampereen kesässä on näinkin yksinkertainen, sillä käveleminen ei ole ihan itsestäänselvyys hänen omassa kotimaassaan.
 

Sumaya AL-Maimanin,doctor Harith AL Bousaidin ja Fawziya AL-Jabrin mielestä kesäsää Suomessa on ollut upea: "Rakastamme sadetta, sillä kotimaassamme lämpö voi nousta 50 asteeseen."

AL-Jabri on yksi 25 innokkaan insinööriopiskelijan ryhmästä, joka saapui juhannuksena  TAMKiin kahden kuukauden koulutukseen.  Omanilaiset insinööriopiskelijat ovat opiskelleet 3 vuotta insinööriopintoja kotimaassaan ja täydentävät nyt opintojaan TAMKissa. Täällä he opiskelevat insinöörin tietoteknisiä työvälineitä sekä laboratorioiden käyttöä mittauksissa ja analyyseissä.

"Suomi on hyvin turvallinen paikka. Aluksi opiskelijoidemme vanhemmat olivat tietysti hieman peloissaan, kun kuulivat mihin heidän nuorensa ovat kesäksi lähdössä, mutta kaikki on mennyt niin hyvin, ettei aihetta huoleen ole ollut. Matkamme on ollut onnistunut. Opiskelijamme ovat saaneet varmuutta ja erilaisia kulttuurikokemuksia sen lisäksi, että ovat opiskelleet omaa alaansa", omanilaisten opiskelijoiden ryhmän vetäjä doctor AL Bousaidi kertoo. Matka Suomeen oli Fawziya AL-Jabrille ja Sumaya AL-Maimanille unelmien täyttymys.

"Useimmat meistä opiskelijoista ovat aikaisemmin matkustaneet vain Gulf-maissa. Kaikki ihmiset Tampereella ja TAMKissa ovat olleet meille erittäin ystävällisiä. Suomalaiset ovat aina ajoissa joka paikassa, joten yksi tärkeimpiä asioita, joita olemme oppineet on täsmällisyyden kunnioitus. Aluksi jouduimme aina juoksemaan bussiin majapaikastamme Lapinniemestä, kun nukuimme niin pitkään ja ihmettelimme sitä, miksi suomalaiset eivät juosseet. Olemme kohdanneet myös kaupungilla ystävällisyyttä, suomalaisilla on mielestämme hyvät tavat."

Opiskelu uudessa ymnpäristössä, puhuminen englannin kielellä ja tutustuminen uusiin ihmisiin on ollut tyttöjen mielestä matkan parasta antia. "Olen tuntenut olevani kuin prinsessa, sillä kaikki täällä ovat olleet niin avuliaita meille", AL-Jabri kertoo.

TAMKissa opiskeltiin sähkötekniikkaa, konetekniikkaa ja kemian tekniikkaa

Alkuvaiheen yhteisten opintojen jälkeen opiskelijat jaettiin harjoitustöissä kolmeen eri ryhmään heidän erikoisalansa mukaan.

   

Sähkötekniikan opiskelijat pitivät  harjoitustöitä mielenkiintoisina ja kertoivat oppineensa paljon uusia asioita.

Mansoor AL Harthin ja Jaber AL Jahwarin tehtävänä oli digitaalisen mittakellon asetus ja sillä mittaaminen. 

 

Mansoor AL Harthi ja Jaber AL Jahwari opiskelevat konetekniikan insinööreiksi. AL Harthi ja AL Jahwari kertoivat olleensa yllättyneitä ja iloisia kuulleessaan olevansa mukana ryhmässä, joka sai Omanin korkeakoulutuksesta vastaavalta ministeriöltä tiedon pääsystään Suomeen.

"Tämä on ollut meille erittäin hyvä kokemus. Myös vanhempamme olivat iloisia ja ylpeitä asiasta, kun kuulivat asiasta.  Opettajat ja henkilökunta TAMKissa on ollut erittäin ystävällistä ja auttavaista. Opetuksen tasoon olemme olleet myös hyvin tyytyväisiä. Parhainta antia ovat olleet käynnit yrityksissä, kuten Fastemsissä. Vaikka teoria on tärkeää, on silti ihan eri asia nähdä omin silmin miten koneet toimivat. Olemme ehtineet viettää myös vapaa-aikaa. Olemme tutustuneet kaupunkiin, käyneet elokuvissa, kalastaneet ja ihailleet maisemia, erityisesti  hienoja järviä."

Laboratorioinsinööri Jani Katajiston mielestä (parrakas mies keskellä) omanilaisten opiskelijoiden opiskelu on sujunut ihan samaan malliin kuin suomalaistenkin opiskelijoiden.

Toisen konetekniikan ryhmän tehtävänä oli mikrometrillä mittaaminen. 

Kemian tekniikan opiskelijoiden tehtävänä on metallianalyysi järvivedestä.

Kemian labrassa on tehty monipuolisesti erilaisia labratöitä: muun muassa analysoitu muovilaatuja ja kemiallista hapenkulutusta. Opettaja Seija Haapamäen ja kemian opiskelijoiden yhteistyö on sujunut hyvin.

Tytöt analysoivat hajuveden koostumusta. Noora-merkkinen hajuvesi on tuotu kotoa Omanista.  Noorassa on tyypillinen, voimakas itämainen tuoksu.

Laboratorioinsinööri Heli Knuutila ja kemiaa opiskelevien tyttöjen ryhmä.

Opiskelijat järjestivät opintojensa puolivälissä TAMKin henkilökunnalle Oman-tapahtuman, jossa he esittelivät Omania. Tarjolla oli myös omanilaisia herkkuruokia.

Miesten asuna on nilkkapituinen, paitamallinen kaapu, johon kuuluu turbaani tai kirjailtu lakki. Opiskelijoiden käytännön asioiden sujumisesta TAMKissa vastasi muun muassa TAMKin täydennyskoulutuksen koordinaattori Virpi Heinonen.

  
Omanissa sekä miehet että naiset pukeutuvat perinneasuihin. Naiset käyttävät ulkona liikkuessaan mustaa kaapua.  Ulkomaan matkoilla käytetään myös länsimaisia vaatteita.

 

Oman tarjoaa turisteille paljon nähtävää ja koettavaa. Oman sijaitsee Arabian niemimaan kärjessä naapureina Saudi-Arabia, Jemen ja Arabiemiirikunnat.

Onnekkaimmat TAMKilaiset saivat käteensä myös erittäin taidokkaasti tehdyn henna-tatuoinnin.

Sulttaanin hallitsemassa valtiossa asuu 3 miljoonaa asukasta. 

TAMKissa kaksi kuukautta opiskelleet omanilaisnuoret viettävät viimeistä viikonloppua elokuun puolivälissä Tukholman-risteilyllä.  Sen jälkeen opiskelijat matkustavat takaisin kotikaupunkiinsa Sohariin. 

1/4 insinööri

Ensimmäinen vuosi rakennustekniikkaa on vihdoin koettu, ja nenä näyttää kohti kesälaitumia, kirjaimellisesti. 

35 asiaa, jotka olen kuluneena kouluvuonna oppinut:

"Luokkaretkellä"betonitehtaalla

1. Sosiaalisuus ja verkostoituminen ovat kaiken avain
2. Juhlia voi myös viikolla
3. Raksalla opiskelee lähinnä jätkiä
4. Oppilaat ja opettajat ovat motivoituneita ja oikeasti kiinnostuneita aiheesta
5. Jokaisiin bileisiin ei ole pakko mennä
6. Betonin valmistamisen salat
7. Uusia ystäviä saa vielä korkeakoulussakin ja luultavasti läpi elämän
8. Marraskuussa on lähes mahdotonta mennä kouluun kahdeksaksi
9. Yhdeltä sivulta auki olevan autokatoksen mitoittaminen (luokkakavereiden avulla tietysti)
10. Aina voi kysyä
11. Haalarit eivät saavu Hämeenkadun Approon mennessä, mutta viimeisiin Kolmioihin mennessä kyllä
12. Kalja on juotavaa, maistuu jopa hyvältä
13. Tunneilla saatetaan edelleen pelata Aliasta suomen kielen tehtävänä
14. Pientalon rakenteet ja elementtirakentamista
15. Änäri on ihan hauskaa
16. Baarista pääsee kätevästi kotiin pyörällä
17. Fysiikan täydennyskurssi kannattaa käydä
18. Kouluruoka on hyvää ensimmäistä kertaa elämässä
19. Se myös maksaa
20. Järjestötoimintaa on todella paljon
21. Kv-tuutorointi kehittää englannin kielen taitoa, tai ainakin madaltaa kynnystä puhua englantia
22. Kopteri viikonlopussa tutustuu muiden alojen opiskelijoihin 
23. Haalarit ovat hyvä keskustelun avaus. Mitä sä opiskelet ku sulla on ton väriset?
24. Tampereella on oudot liikennejärjestelyt
25. Ja paljon ihania pieniä kahviloita!
26. Vastapäisen talon asukkaat eivät ole kovin sosiaalisia, koska heillä on aina verhot kiinni
27. Kalevan kirkko on ihan siedettävä, varsinkin iltaisin valaistuna
28. Kannattaa kuljettaa avainkorttia mukana
29. Koulun kirjastolla on myös e-aineistoa ja lisenssit RT-kortistoon, mikä kannattaa hyödyntää
30. Uimahalliin mennessä voi maksaa bussikortilla, mitä ihmettä!
31. Pohjatutkimus on hyvä suorittaa ennen suuren kerrostalon rakentamista
32. Töitä ei ole helppoa saada yhden vuoden opiskelukokemuksella
33. Lukukaudet ovat aika lyhyitä, mutta onhan tässä jo koulunpenkillä tultukin istuttua 
34. Saa pitää kahta opiskelupaikkaa samanaikaisesti, mutta vain yhden saa ottaa vastaan per haku
35. Opiskelu ja itsenäinen elämä on aika mukavaa

Katsotaan mitä kakkosvuoden opiskelu tuo tullessaan.

 Hyvää kesää! 

Teksti & kuvat: Anniina Grönholm

Melkein kuin oikea lentokone - lennokin rakentaminen kuuluu lentokonetekniikan opintoihin

Komposiittirakenteet-kurssilla opiskelijat valmistavat kaksi radio-ohjattavaa pienoismallia TAMKin Ilmailukerhon Eurostar ultrakevytlentokoneesta. Työ on alkanut tammikuussa ja pienoismallin rungon olisi tarkoitus valmistua toukokuussa. Pienoismallin osat valettiin TAMKissa aiemmin valmistettujen muottien avulla. Koneita rakennetaan kaksi ja opiskelijoille on jaettu erilaisia tehtäviä; osa rakentaa siipiä ja osa runkoa.

Siipien rakentaminen on tarkkaa hommaa.

Simo Marjamäki, Jukka Vanne ja Tomi Kuusela esittelevät aiemman vuosikurssin tekemää pienoismallia.

Kolmatta vuotta kone- ja tuotantotekniikkaa opiskeleva Tomi Kuusela on suuntautunut  opinnoissaan lentokonetekniikkaan. Hänen mielestään konkreettinen tekeminen on mieluista vaihtelua teoriapainotteiselle opiskelulle. Käytännön tekeminen auttaa myös laajentamaan ymmärrystä teoriaopinnoista.  

Kone- ja tuotantotekniikan tuotekehityslaboratorio sijaitsee F-rakennuksessa. Laboratoriossa voidaan mitata muun muassa rakenteilla olevan pienoismallin komposiittirakenteiden kestävyyttä. Tuotekehityslaboratoriossa tehdään myös erilaisten tuotteiden rakenteen kestävyysmittauksia yrityksille.

Esimerkiksi tällaisesta mallikappaleesta opiskelijat voivat mitata venymäliuskojen avulla kappaleen jännitystilan ja sen kestävyyden.

Tuotekehityslaboratoriossa opiskelijat tekevät myös tuotesuunnittelua. Labrassa on mahdollisuudet kehittää prototyyppejä ja suorittaa niiden testauksia ja mittauksia.

Komposiittirakenteet-kurssin lennokkeja pääsee mahdollisesti lennättämään ensi talvena. Koneen viimeistely, kuten moottorin ja sähköosien lisääminen jää opiskelijoille myöhemmäksi projektiksi. Ainakin toukokuuhun asti pienoismallin rakentaminen jatkuu pääkampuksen F-rakennuksessa. Koneen rungon olisi tarkoitus valmistua kevään aikana.

Siipien valmistamisessa on useita työvaiheita.

Katso lisää kone- ja tuotantotekniikan opinnoista TAMKin nettisivuilta.

Mikä sinusta tulee isona? - Tammerkosken ja Kaarilan lukiot tutustumiskäynnillä TAMKissa

TAMKiin käy tutustumassa vuosittain yli tuhat toisen asteen opiskelijaa. Tämän lisäksi TAMKin opinto-ohjaajat käyvät esittelemässä TAMKia eri kouluissa. Perjantaina 21.1.2011 vierailuvuorossa olivat Tammerkosken ja Kaarilan lukiot. Yhteishakujen lähestyessä on monella opiskelijalla tiedossa pähkäilyjä ja päätöksentekoa tulevista opinnoista.

(Eija Iso-Junno, liiketalouden opinto-ohjaaja, Tuulikki Räsänen, sosiaali- ja terveysalan opinto-ohjaaja sekä Anne Mustonen, koordionoiva opinto-ohjaaja.)

Eija, Tuulikki ja Anne jakoivat vieraat kolmeen ryhmään. Opiskelijat saivat valita halusivatko he kuulla lisää liiketalouden, sosiaali-ja terveysalan vai tekniikan opinnoista.

(Tammerkosken lukion opinto-ohjaaja Kati Seise sekä opiskelijat Santeri Mäkinen ja Petteri Nieminen)

Tammerkosken lukiossa opiskelevat Santeri Mäkinen ja Petteri Nieminen eivät vielä ole tehneet päätöstä tulevasta opiskelupaikasta. Monien muiden ikäistensä tavoin, he aikovat käydä armeijan ennen opintojen alkamista.

Tammerkosken lukion opinto-ohjaaja Kati Seisen mielestä vierailut TAMKiin ovat hyödyllisiä, sillä opiskelijat saavat nähdä itse paikan päällä millaista opiskelu ja elämä on TAMKissa.

Leetu Razumova ja Roosa Lahti ovat kiinnostuneita liiketaloudesta sekä matkailun koulutusohjelmasta.

Ensimmäistä vuotta liiketaloutta TAMKissa opiskelevat Johanna Vuorenmaa ja Ilona Väliahde kertoivat Tammerkosken ja Kaarilan lukiolaisille liiketalouden opinnoista.

Tammerkosken lukiossa opiskelevat Sanni Tiainen, Lauramaari Ylä-Anttila sekä Mirja Hopiavuori ovat kiinnostuneita medianomin opinnoista elokuvan ja television koulutusohjelmassa.

Kevään yhteishaku on 7.3.-12.4.2011

”I want to live in America”

Pyynikkisalissa New Yorkin kadut ovat heränneet henkiin viimeisen kahden viikon aikana. Musikaali West Side Storyn ensi-iltaan on vielä reilut 3 viikkoa aikaa ja koko valtaisa työryhmä on täysillä teoksen kimpussa. Kun osa työryhmästä vasta aloittelee omaa panostaan, ovat toiset jo tehneet oman työnsä. Tammikuun ensimmäisellä viikolla Pyynikkisalissa kävi kuhina, kun TAMKin rakennusinsinööri- ja rakennusmestariopiskelijoista koostuva tiimi pystytti lavastaja Eija Mizohatan johdolla joulukuussa rakentamansa lavasteet. Musikaalin rakennusurakka oli toivottavasti ryhmälle antoisa ja erilainen kokemus. Samoin Tampereen ammattiopiston vaatetusalan opiskelijat ovat myös saaneet oman työnsä päätökseen, kun puvut ovat loppusovitusta myöten valmiit.

Viimeisen viikon ajan ovat näyttämöharjoitukset pyörineet Pyynikkisalissa. Ohjaaja Markku Nenosella on tiivis urakka, koko musikaali pitäisi nimittäin saada kasaan kolmen viikon aikana. Syksyn 2010 aikana on kuitenkin jo aktiivisesti harjoiteltu musiikkinumeroiden lauluja ja koreografioita. Tunnelma harjoituksissa on tiivis ja kaikki esiintyjät ovat erittäin motivoituneita ja tekevät töitä innolla.

Ensi viikolla 40 henkinen orkesteri kokoontuu ensimmäisiin harjoituksiin kapellimestari Ari Angervon johdolla. Konservatorion käytävillä on ollut viime viikot hauska kulkea, kun lähes joka luokasta kuuluu West Side Storyn säveliä, milloin milläkin instrumentilla.

Jännityksellä odotan tiistaita 25.1., jolloin orkesteri tulee mukaan näyttämöharjoituksiin. Tällöin viimeistään puhalletaan teos henkiin ja uskon että se kohoaa korkealle! Torstaina 10.2. ensi-illan jälkeen on aika juhlia kaikkien panosta koko 100 hengen työryhmän voimin.

Teksti: Anu Lainio, tuottaja, TAMK Musiikki

Ratamoottoripyöräprojekti TAMKissa

Mistä kaikki alkoi? Istuin CAD-kurssilla viime syksynä ja harjoitellessani palikoiden piirtämistä CATIA V5R18 ohjelmalla mieleeni juolahti idea. Mitäs jos suunnittelisi moottoripyörän rungon tällä ohjelmalla ja valmistaisi sen täällä koulussa? Puhuin ideasta ystävälleni Kimmo Karille, joka on myös samalla luokalla opiskelemassa autoinsinööriksi täällä TAMKissa. Kimmo ei tyrmännyt ajatusta ja aloimme miettimään sitä yhdessä enemmän. Asiaa jonkin aikaa haudottuamme menimme silloisen koulutuspäällikkömme Tauno Kulojärven juttusille, joka onneksemme innostui projektista.

Ajokunnossa oleva moottoripyörä Kaanaan mikroautoradalla

Olimme tällöin 3. luokalla ja vuodenvaihteen jälkeen olisi ollut tarkoitus mennä töihin työssäoppimisjakson alkaessa. Työssäoppiminen olisi ollut kolme päivää viikossa koko kevätlukukauden. Sovimme Kulojärven kanssa, että teemme ratamoottoripyörää tämän ajan. Tämä oli loistavaa, ei tarvinnut mennä töihin vaan sai tehdä todella mielekästä, peräti intohimoista projektia koululla kolme täyttä päivää viikossa! Ei olla kertaakaan kaduttu tätä päätöstä.

Projektin oli tarkoitus alustavasti loppua kesäloman alkaessa, mutta totesimme, että pyörässä riittää tekemistä ja koska innostuksemme ei ollut yhtään laskenut, päinvastoin, sovimme Kulojärven kanssa jatkavamme projektia kesäloman ajan. Kesäloman päätteeksi pääsimmekin ajamaan pyörällä Kaanaan mikroautoradalle, tämä oli todella hieno palkinto pitkästä uurastuksesta. Varsinkin, koska pyörä täytti odotukset toimiessaan hyvin koko testipäivän. Nykyään projekti jatkuu koulun ulkopuolella ja ensi kesänä olisikin tarkoitus päästä ajamaan Alastaron moottoriradalla.

Kimmo Kari (ylh.) ja Toni Kosonen

Tästä toimivassa oppimisympäristössä on kysymys: luovuuden lähteestä, luovasta rohkaisevasta ympäristöstä ja luovuuden mahdollistajasta. Meidän projektissa nämä kolme asiaa samassa järjestyksessä: minä, Kimmo Kari ja Tauno Kulojärvi. Taloudellisessa mielessä mahdollistajina ovat suurimmalta osin toimineet sponsorit ja me itse, mutta ilman Kulojärven hyväksyntää ja tukea olisi projektin ollut todella vaikea alkaa, joten suuri kiitos hänelle. Näiden kolmen asian yhteen saattaminen tulisi olla TAMKin tärkein tavoite.

Näiden kolmen asian yhteen saattamisen tehokkuudesta luovuuden kehityksessä on lukuisia hyviä esimerkkejä historiassa mm. Antiikin Ateena (monen tieteenlajin perusta on lähtöisin täältä) tai vieläkin maailman johtavana uusien innovaatioiden keskuksena toimiva piilaakso, jossa Google, Youtube, Wikipedia, Apple, Twitter yms. luovuuden menestystarinat ovat muutaman kilometrin päässä toisistaan, miksi? Ihminen tarvitsee kasvotusten käytyä (emotionaalista) dialogista keskustelua, jotta saa luovuutensa kukoistamaan ja sen täytyy tapahtua rohkaisevassa yrittämiseen ja luovuuteen innostavassa ympäristössä.

Ihmisen olisi syytä etsiä systemaattisesti asioita joihin kehittyy intohimo, halu tehdä. Panostaa yhteen, korkeintaan muutamaan näistä täysillä. Tämä ei sulje muita vaihtoehtojakaan pois, väitän, että jos osaat todella hyvin jonkun asian niin on sinun huomattavasti helpompi oppia joku aivan toinen asia. Tälläiseen koulun pitäisi rohkaista. Esimerkiksi 500 intohimoista autoinsinööriä, jotka rohkaisisivat toisiaan ideoinnissa ja uuden luomisessa sekä kehittelisivät ideoita yhdessä eteenpäin. Parhaimmat ideat toteutettaisiin luovuuden mahdollistajan, eli koulun tai ulkopuolisten sponsoreiden avulla. TAMKista voisi tulla maan johtava innovaatioiden kehittäjä, huippuosaajien hautumo, suunnannäyttäjä Suomen opetuksen nostamisessa uudelle tasolle.

Ajatuksieni syntymiseen on huomattavasti vaikuttanut mm. professori Pekka Himasen Kukoistuksen Käsikirja joka on ilmaiseksi luettavissa netissä: http://www.wsoy.fi/wsoy/digipaper/wsoy/381/index.html ja filosofian maisterin Lauri Järvilehdon Ajattelun ammattilainen blogi: http://ajattelunammattilainen.fi/. Käykää lukemassa myös tästä ratamoottoripyöräprojektista kertovaa Profoundly About Track Motorcycle blogia osoitteessa: http://profoundlyabouttrackmotorcycle.blogspot.com/.

Hyvää joulua kaikille!

Kuvat ja teksti: Toni Kosonen

Olen joka ilta nähnyt Shanghain valot

Terve rakkaat suomalaiset täältä Shanghaista ja erityisesti EXPO 2010 -maailmannäyttelystä ja Suomen Kirnusta. Täällä työskentelee teknikkoina viisi Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijaa, joten Tampere on hyvin esillä. Tämä kirjoitus valaisee kuinka tänne tultiin, mitä me täällä teemme ja lisäksi kerron hieman kiinalaisesta elämästä.

Opettajamme Jaakko Mattila tunsi entuudestaan Kirnun pääkomissaari Pertti Huidun. Nämä kaverukset tunsivat toisensa jo Hannover 2000 -maailmannäyttelyajoilta. Joten oli luontevaa, että Huitu kysyi ystävältään Mattilalta, voisiko hän rekrytoida Kirnuun huipputeknikoita. Toveri Mattila otti haasteen vastaan ja vastasi oitis haasteeseen sanalla "KYLLÄ!". Näin ollen Mattilan vastuu oli löytää Tamkin kerman huippu hoitamaan tätä sangen vastuullista työtä. Herra Mattilan sähköpostit tavoittivat ainakin 1000 opiskelijaa, joten monella oli mahdollisuus. Oli siis, mutta eipä ole enää. Monia satoja vastasi mailiin myöntävästi ja Mattila karsi näistä omaan haastatteluun noin kolmekymmentä. Viimeisessä ja ratkaisevassa hakuprosessissa oli jäljellä enää kahdeksan. Viimeisessä hakutilaisuudessa oli paikalla myös itse Pertti Huitu, joka haastatteli vuorotellen kaikki henkilökohtaisesti. Joten kaikilla oli vielä tilaisuus näyttää kyntensä. Viikon jälkeen jokainen sai tietää tuloksen. Joillekin tulos oli kuin olisi jäänyt neljänneksi maratonilla. Joillekin taas kuin olisi juossut 100 metriä aikaan 9,42 eli tunne oli siis hieman uskomaton. Ajattelin: minäkö? Vastasin: minä. Näin ollen opiskelijat Jarno Lammenaho, Tuomas Oikkonen Tuomo Liukku, Ville-Veikko Virolainen ja Rami Iskanius valikoituivat tähän suureen haasteeseen. Ja porukka oli valmiina hyppäämään kohti suurta tuntematonta.

Nyt olemme olleet täällä 20:n miljoonan kaupungissa jo 5 kk ja EXPOa pyörittäneet 4 kk. Teknikon työnkuvaan kuuluu se, että kaikki toimii ja pyörii. Vastaamme kaikesta tekniikkaan liittyvistä asioista: ilmastoinnista, huolloista, projektoreista, jne. Yksi suurista tehtävistä on olla yhteydessä laitevalmistajiin, ja pyytää heiltä tarvittavia tietoja korjauspuuhia varten. Itsehän emme ole laitteita rakentaneet, joten laitevalmistajat ovat olleet suurena apuna työssämme. Kolmannessa kerroksessa yritykset järjestävät VIP -tilaisuuksia, joissa olemme aina auttamassa projektorien, äänien ja mikrofoonien kanssa. Mainittakoon, että työstämme ovat päässeet nauttimaan esimerkiksi Tarja Halonen, Stratovarius ja Mato Valtonen. Normipäivään kuuluu myös erilaisten ja näköisten tavaroiden siirtäminen eli hieman myös logistiikkapuolta tulee harjoitettua. Maalaushommiakin olemme hoitaneet. Eli varsin kirjavaa ja mielekästä työtä. Välillä työssämme on tragikoomisiakin piirteitä, kun meitä vaaditaan painamaan katkaisiasta tai vaikkapa avaamaan ovi. On hienoa olla tärkeä.

Teknikoilla on siis suuri vastuu ja tilanteen tasalla on oltava. Väistyminen on kielletty. Vaikka työ kuulostaa vain tekniikan kanssa olemiselta, niin mielestäni tärkeimmät teknikon ominaisuudet ovat luovuus ja sosiaalisuus. Uudet tilanteet vaativat luovuutta, ja ihmisten kanssa toimiminen sosiaalisuutta. Myös luovuutta tarvitaan kiinalaisten kanssa, varsinkin kun vastapuoli puhuu vain kiinaa ja minä englantia. Hymyllä ja peukulla ylös- tai alaspäin pääsee jo kovin pitkälle. Suomeakin olen heille monestikin puhunut, muttei he vieläkään sitä ymmärrä. Kiinalaiset ovat silti iloista kansaa, josta marraskuun suomalainen voi ottaa opiksi.

Työantajamme on Finpro. Voi kyllä hyvällä omalla tunnolla sanoa, että Onneksi! Pääkomissaarina toimiva Pertti Huitu pitää langat käsissä ja alaisensa hereillä, joskus jopa kirjaimellisesti. Työedut ovat poikkeuksellisen mahtavat ja työntekijöistä pidetään huolta. Olen jutellut muutaman muun maalaisen kanssa heidän asumisista ja muista työeduista. Jokaisella kateus valtaa mielen omani kerrottua. Mutta mielestäni työntekijöiden viihtyvyys on tärkein lenkki parhaiden projektien ja yritysten maailmassa. Kirnusta on tullut oma perhe, jossa kaikki puhaltaa yhteen hiileen makkaran paistuessa. Jos työ alkaa tuntua työltä, kai silloin on aika vaihtaa alaa.

Kiina on maana hyvin mielenkiintoinen. Ensimmäinen ja ehkä viimeisenäkin mieleen tulee lössin määrä. Sanat eivät riitä kertomaan kuinka paljon niitä on. Kiinalaisilla on hauska tapa tunkeilla joka paikkaan. Esimerkkinä metro, josta on välillä vaikeaa tulla ulos koska iso lihamuuri koittaa samaan aikaan ahtautua metroon. Jokainen kiinalainen yrittää väkisinkin olla ensimmäisenä metrossa. Tunkeminen johtuu varmaan siitä, että he ovat läpi elämän joutuneet taistelemaan omasta tilastaan. Lisäksi ihmisten määrä vaikuttaa siihen, että on keksittävä enemmän työpaikkoja. Huvittavimpia työpaikkoja on ravintoloiden vessoissa olevat kaverit, jotka näyttävät mikä vessa on vapaana, sekä liikenteessä työskentelevät, jotka näyttävät mihin suuntaan pitää ajaa - myös yksisuuntaisella kadulla.

Shanghaissa näkyy elämän monet eri kasvot ja täällä näkee todella lähekkäin elintason ylä- ja alapään. Voin liikennevaloissa nähdä upo uuden Ferrarin ja hänen vieressään sokea pappa polkee yhdellä jalalla kolmipyörää, keräten pahveja pyöränsä selkään leipänsä tienatakseen. Kiinassa on siis mahdollista elää edullisesti kiinalaisten tavoin, mutta makeakin elämä on mahdollista jos kukkaro sallii.

Kiinalaiset ovat välillä kuin robotteja. Esimerkiksi jokainen kiinalainen vastaa puhelimeen sanalla "Wei" ja vielä kovaa huutaen, kun taas Suomessa voi käyttää ilmaisua "mitä äijä?", "morjesta pöytään" tai vaikkapa nuorten kovasti suosimaa "mikä boogie ?".

Loppulausahduksena voin kertoa, että reissu on ollut onnistunut ja uusia näkökulmia on syntynyt. Täällä tulee myös esille Suomen hyvät puolet, jotka jää monesti huomaamatta, jos ei käy missään. Ehkä tulisikin olla ylpeä siitä mitä meillä suomalaisilla on, eikä vain keksiä uusia valituksien aiheita. Suomalaisilla on esimerkiksi järviä, rauhaa tai vaikka ihan vaan juotava hanavesi. Kiitoksia, Shanghai vaikenee tältä erää.

Kirjoittaja: Rami Iskanius, Kirnun teknikoiden mediavastaava.

Valokuvat: http://www.finlandatexpo2010.fi/?l=fi&s=1

Haussa innovatiivinen insinööri

Ammattikorkeakoulusta valmistuneet insinöörit ovat kysyttyjä osaajia elinkeinoelämässä. Usein kuulee kuitenkin sanottavan, että ennen oli paremmin: insinöörit osasivat ja olivat valmiita koulusta valmistuttuaan.

Yritysjohdon mukaan ammattikorkeakoulusta valmistuvien insinöörien tehtävissä painottuvat lähitulevaisuudessa asiantuntijuus, kehittäminen ja innovointi. Samalla insinööriltä edellytetään myös vahvaa käytännön osaamista. Yritykset nostavatkin luovuuden ja innovatiivisuuden sekä arvot ja asenteet yhtä korkealle arvoasteikossa kuin esimerkiksi tekniikan ydinosaamisen ja käytännön insinööritaidot, joihin lukeutuvat looginen ajattelu ja matemaattinen osaaminen.

Työnantajat odottavat entistä enemmän yrittäjämäistä otetta muiltakin kuin yritysjohdolta. Tulevaisuudessa insinöörien työtehtävissä korostuvat kaikilla aloilla erityisesti myynti- ja esimiestyötaidot, vaikka muutoin eri aloilla, kuten myös alueellisestikin insinöörien osaamisessa on suuriakin eroja. Insinöörien sijoittuminen työelämään on hyvin kirjavaa. Toimenkuvat ovat niin monipuolisia, että koulutuksessakin pitäisi olla enemmän vaihtoehtoja. Erilaisiin tehtäviin tarvitaan eripituisia ja eri tavalla painottuvaa koulutusta. Hyvänä esimerkkinä toimivasta elinkeinoelämän toiveesta lähteneestä uudistuksesta on rakennusalalla uudelleen käyttöön otettu rakennusmestarikoulutus, joka antaa valmiudet esimiestehtäviin työmailla. Myös muilla aloilla on kaivattu koulutuksen profilointia erilaisiin tehtäviin.

Pk-yrityksissä on tiedostettu yhteistyön tiivistämisen tarve. Osa yrityksistä on oivaltanut, että voivat itse vahvasti vaikuttaa yhteistyön tiivistämiseen ja myös siihen, mihin suuntaan koulutusta tulisi kehittää. Vaikuttamisen muoto voi olla myös harjoittelijan tai kesätyöntekijän rekrytointi ja sitä kautta muodostuva yhteistyö oppilaitoksen kanssa tai esimerkiksi opinnäytetyön tarjoaminen opiskelijalle.

Ilman käytännön osaamista ei voi syntyä kehittämistä tai innovaatioita. Ja käytännön osaamista olisi päästävä harjoittelemaan jo koulutuksen aikana. Ongelmalähtöiset työtavat ja oppimisympäristöt olisivatkin perusedellytyksiä tulevaisuuden verkostoyhteistyömuodon kehittymiselle.

EK:n pk-yrityksille tekemään kyselyyn vastanneiden yritysten mielestä ammattikorkeakouluilla ja yliopistoilla pitää olla selkeästi toisistaan poikkeavat profiilit ja sisällöt.

Ammattikorkeakoulujen vahvuuksia tulee olla tekemällä oppiminen, yrittäjäkasvatus, hyvätasoinen opetus ja henkilökohtainen ohjaus. Ammattikorkeakoulun käyneiltä odotetaan entisen teknikon valmiuksia eli selkeästi parempaa osaamista käytännön konepajatyöstä sekä esimiesvalmiuksia, kuten ennen työnjohtoa tehneillä teknikoilla. Ammattikorkeakoulujen ja esimerkiksi teknillisen yliopiston ei tarvitse kuitenkaan olla erillisiä siiloja. Tarvitaan yhteistyötä, jotta hyvä työnjako ja profiloituminen syntyvät.

Työnantajat kaipaavat selkeyttä ammattinimikkeisiin ja tutkintojen osaamiskuvauksiin ja nuoret tarvitsisivat tietoa siitä, mitä eri ammateissa tehdään ja minkälaisia koulutusvaihtoehtoja on tarjolla. Kaikenlaista koulutusohjelmien nimikikkailua tulisi välttää. Insinöörikoulutusta olisi pystyttävä markkinoimaan nuorille hyvänä reittinä tulevaisuuden mielenkiintoisiin työtehtäviin. Valinta on hyvä esimerkiksi niille, jotka haluavat uraa kestävän kehityksen tai hyvinvointialojen uusien sovellutusten parissa. On selvää, että rakennemuutoksen myötä tarvitsemme uudenlaisia osaajia ja jotkut ammatit vähenevät tai lakkaavat kokonaan. Koulutusohjelmat tulisi silti nimetä niin, että yritykset ymmärtävät, millaisia osaajia niistä valmistuu.

Ammattikorkeakouluissa on tällä hetkellä useita koulutusohjelmia, joihin otetaan vuosittain opiskelemaan vain hyvin pieni määrä opiskelijoita. Opetusresurssien hyödyntäminen tehostuisi, jos koulutusohjelmia niputettaisiin enemmän yhteen. Poikkialaisuus ja rajapintojen hyödyntäminen olisi sekä mahdollista että välttämätöntä uudelle ammattikorkeakoululle.

On vielä arvoitus, millaisia maakuntia tai millainen Suomi taantumasta on nousemassa. Teollisuuden hyvää perustaa on syytä vaalia, kuin myös tukea uusien liiketoimintojen luomista. Nyt jos koskaan on kädentaidot omaavien, oikealla asenteella työelämään tulevien ja innovatiivisten insinöörien aika.

Kirjoittaja: Johanna Kaplas, asiantuntija, Elinkeinoelämän keskusliitto EK

Osaamisen jakaminen on kiinalainen juttu

TAMK on jo pitkään tehnyt rakennustekniikan yhteistyötä pohjoiskiinalaisen Shenyang Jianzhu University -yliopiston (SJZU) kanssa. Yliopiston kampukselle on valmistunut suomalaisella tekniikalla keskeisiltä osiltaan suomalaisista materiaaleista 2-kerroksinen puutalo. Sen rakentamisen ohjasivat TAMKin henkilökunta ja rakennustekniikan opiskelijat yhdessä SJZU:n professorien kanssa. Niin kuin rakentamisessa aina, monta ongelmaa jouduttiin ratkomaan, mutta lopputulos on hieno ja toimiva talo.

Talo tehtiin erityisesti ympäristöystävällisen ja energiatehokkaan suomalaisen rakennusteknologian mallitaloksi. Pohjois-Kiinan olosuhteet muistuttavat Suomea, joten talvella energiaa kuluu hulppeasti. Siksi talon "erikoisuuksina" on meille suomalaisille jo tuttua tekniikkaa mm. ulkovaipan lämmöneristyksen, ilmanvaihdon lämmön talteenoton ja lämpöpumpun muodossa. Ja tietenkin sähkökiukaallinen saunakin löytyy jotta säästöille on hyötykäyttöä.

Kävimme vierailulla SJZU:ssa saatuamme kutsun puutalon vihkiäistilaisuuteen. Samalla mukana ollut LVI-asiantuntijamme auttoi saamaan ilmanvaihtokoneen käyttöön. Kone toimitettiin jälkikäteen Suomesta, mutta kiinankielisen manuaalin puuttuessa sen käyttöönotto-ohjelmointi oli tekemättä. Kun vielä saadaan siirrettyä operointipaneeli termostaatteineen sisätiloihin ja saunan kiukaan ajastin uusittua, tekniikan pitäisi olla kunnossa.

Sisustus oli jo upeaksi viimeistelty (kuva), joskin se kaipasi jo kuivattavaa lämpöä syksyn ollessa pitkällä. Kaupunki oli luvannut alkaa toimittamaan sitä lokakuun lopussa. Tästä syystä aiottu yöpymisemme talossa jäi toteutumatta.

Talon vihkiäistilaisuus oli paikalliseen tapaan hienoksi järjestetty juhla. Nauha leikattiin moneen palaan runsaan kunniavierasjoukon toimesta. Vasta perillä näin että itselleni oli ohjelmaan merkitty puhe. Nukuttuamme ennen saapumispäivän iltaa vain parisen tuntia edellisen puolentoista vuorokauden aikana en toimertunut sitä enää valmistelemaan. Luotin siihen että tulkkaus (englanti-kiina) jättää aikaa miettiä mitä aina seuraavaksi sanoisi. Ja mitäpä se rakennusinsinööri ex tempore muuta osaa kuin käyttää keskeisen osan puheesta suomalaisen puurakentamisen tekniikan (paikallisille) erityispiirteiden kuvailuun.

Muuten meni hyvin, mutta tulkki tunnusti jälkeenpäin ettei ollut ymmärtänyt kaikkea selostuksestani. Kuulemma seinän ulko- ja sisäpuolikin oli jo välillä mennyt päässä sekaisin. Paikalle koleassa säässä vaivautunutta muutaman kymmenen pääasiassa opiskelijoista koostuvaa yleisöä asia ei varmasti haitannut. Tulkki kun puhui kuitenkin koko ajan sujuvasti. Taputtivat kun ymmärsin vihdoin lopettaa. Huono valmistautuminen kostautui kun unohdin asiaan kuuluvat kunniavieraiden alkupuhuttelut pois tervehtien vain yhteisesti koko yleisöä. Sen sijaan keksin lopuksi kumarrella yleisölle esiintyvien taiteilijoiden tapaan rintamasuuntaa välillä kääntäen. Meni varmaan suomalaisuuden piikkiin.

Tilaisuutta varten talon päätyyn oli teetetty näyttävä banderolli, jossa kerrottiin minkä sortin väenkokouksesta on kysymys. Sain sen mukaani muistoksi tilaisuudesta. Ties vaikka löytyisi vielä uuskäyttöä kotimaisissa juhlissakin. Eihän tekstejä nykyisenä visuaalisen median aikana useinkaan viitsitä lukea. Ei etenkään ulkomaata.

Omalta kannaltamme vierailumme päätarkoitus oli jatkaa neuvotteluja seuraavasta vaiheesta eli osaamisen jakamisesta kylmän ilmanalan ympäristöystävällisestä ja energiatehokkaasta rakentamisesta. Koulutusvienti on alkavalla vuosikymmenellä monistakin eri syistä painopisteenä suomalaisissa korkeakouluissa. TAMKissa uskomme sen lähtevän helpoimmin käyntiin tarjoamalla ja yhdessä kehittämällä opintokokonaisuuksia meihin jo luottavien ulkomaisten korkeakoulupartnereiden käyttöön. Aihepiirin on hyvä olla sellainen, jossa suomalaiset ovat jo valmiiksi maailmalla uskottavia. PISA-tutkimustulosten myötä meihin luotetaan pedagogiikan osalta, joskin koko OECD tutkimuksineen voi kaukana meistä olla täysin tuntematonkin. Mutta kylmään ilmanalaan sopivien teknologioiden suhteen meidän oli helppo vakuuttaa osaamistamme, kun meille kerrottiin olevan vaihtoehtoisia kumppaneita Etelä-Euroopasta. Saimme jälleen kerran todeta, että hyvänkin osaamisen siirtäminen aivan toisenlaiseen kulttuuriin ja toimintaympäristöön on varsin "kiinalainen" juttu. Se on osapuolten yhdessä sovitettava ja liitettävä osaksi paikallista osaamista. Näiden neuvottelujen etenemisen kannalta vierailumme oli onnistunut.

Nyt jatkamme Shanghaissa suomalaisten yhteisessä koulutusseminaarissa, jolla edistetään yhteistyötä kiinalaisten kouluttajien kanssa. Tarkoituksemme on löytää mahdollisia uusia kontakteja ja koulutustarpeita. Uskon että suomalaiset ovat hyvissä asemissa Kiinassa ajankohtaisten ympäristötekniikan, metsäteollisuuden ja mobiililaitteiden ohjelmistotekniikan kouluttajina. Näissä näytöt osaamisestamme tunnetaan jo.

Aikuisopiskelijaviikko – Tunnelmia Sastamalasta

Kuluvalla viikolla (42) vietetään kansallista aikuisopiskelijaviikkoa ympäri Suomen. Juhlaviikon kunniaksi julkaisemme lehtori Pauliina Paukkalan välittämiä fiiliksiä Sastamalan kone- ja tuotantotekniikan aikuisopiskelijoiden keskuudesta.

Sastamalassa on alkanut muuntokoulutus teknikosta/insinööristä kone- ja tuotantotekniikan insinööriksi AMK. Opiskelijoita on noin 20 henkilöä ja he ovat pääasiassa teknikkotaustaisia. Opetus tapahtuu Sastamalassa, Tampereen ammattikorkeakoulussa ja verkko-opetuksena. Laboratorioharjoitukset tehdään lähinnä Tampereella ja perusteoriaopetus Sastamalassa.

Uutena opetusmenetelmänä on otettu käyttöön Connect Pro verkko-opetusmenetelmä, jossa opetus tapahtuu paikasta riippumattomana läppäreitten välityksellä. Connect Prossa voidaan keskustella keskenään, näyttää eri ohjelmilla tehtyjä esityksiä, tehdä pienryhmäharjoituksia ja paljon muuta, mitä normaalissa luokkaopetuksessakin tehtäisiin. Opiskelijat ja opettajat ovat olleet tyytyväisiä Connect Prohon ja sen käyttömahdollisuuksiin. ”Ei sitä ollutkaan niin vaikea käyttää, mitä aluksi luultiin!”

Opiskelijat saavat aikaisemmasta tutkinnostaan ja työkokemuksestaan hyväksilukuja, ja heidän olisi tarkoitus valmistua pääasiassa kahden vuoden sisällä. Tarjonnassa oleviin kursseihin, niin sanottuihin pakollisiin, on valittu moderneja, uusia aineita, esimerkiksi tietokoneavusteista suunnittelua ja muitakin tietoteknisiä aineita, joita ei esimerkiksi 15 vuotta sitten ollut. Opiskelijat ovat erittäin motivoituneita ja innostuneita opiskelemaan uusia sekä haastavia kursseja.

Teksti, kuvat: Pauliina Paukkala, lehtori, ryhmän vastuuopettaja

Inssiopiskelijat valloittivat Tampereen viikonloppuna

Insinööriopiskelijapäivät 2010 valtasi 9.-10.10 Tampereen tuomalla kaupunkiin toista tuhatta opiskelijaa eri puolilta Suomea.

IOP on perinteeksi muodostunut tapahtuma insinööriopiskelijoiden vuodessa. Vuonna 1993 Raahesta alkunsa saanut idea on siitä asti kulkenut opiskelijoiden vuosikalenterissa, yleensä syksyn puolella järjestettävänä hieman suurempana tapahtumana. Muutamina vuosina 90-luvun lopussa hullaannuttiin jopa kaksiin IO-päiviin vuodessa, nykyään perinteeksi on tullut lokakuun alussa olevat juhlat.

IO-päivien rakenne, ja nimi, ovat vuosien saatossa muokkauteet IOP:ksi ja viikonloppuna yön yli kestäväksi tapahtumaksi. Omana opiskeluaikanani Turussa (2007), Kuopiossa (2008) ja Jyväskylässä (2009) aiemmin järjestetty tapahtuma on noudattanut suunnilleen samaa rakennetta, kuin tämän vuoden IOP.

Tapahtuma alkoi lauantaina 9.10 klo 12.00 Laukontorilta, joka kokosi kaikki kaupunkiin tulleet insinööriopiskelijat yhteen paikkaan. Avajaisissa oli ensimmäistä kertaa mukana myös bändi, jonka lisäksi kuultiin juhlapuheenvuorot Uuden Insinööriliiton varapuheenjohtaja Timo Härmälältä, Insinööriopiskelijaliiton Joona Haavistolta sekä TAMK:n rehtorilta Markku Lahtiselta. Puheiden jälkeen bändi jatkoi kansan virittämistä juhlakuntoon klo 13 alkanutta rastikierrosta ajatellen.

IOL ry:n asiamies Satu-Maarit Velling (vas.), IOL:n asiamies
Ville Välimäki sekä IOL:n toiminnanjohtaja Marjo Nykänen

Opiskelijatapahtumiin useasti kuuluva rastikierros järjestettiin tällä kertaa Tampereen keskustan tuntumassa. Ideana kierroksella on suorittaa eri puolille kaupunkia sijoiteltuja rasteja, joissa ryhminä kiertävät opiskelijat joutuvat mitä kummallisimpien pähkinöiden tai tehtävien armoille. Nämä toki pisteytetään, ja illalla valitaan kisan voittaja. Tällä kertaa voittajajoukkue, Sotanorsut, muuten tuli Mikkelistä.

Rastikierroksen ohessa väki ruokittiin Tampereen Yliopiston ruokaloissa sekä illemmalla kaupungin keskustan ravintoloissa. Rastikierroksen päätyttyä klo 18 oli varattu parin tunnin hengähdystauko suihkussa käyntiä ja iltaan valmistautumista varten.

Kahdeksalta illalla IOP jatkui yökerho Love Hotelin avatessa ovensa ja ottamalla vastaan innokkaat insinööriopiskelijat, joiden seuraava päämäärä oli kuulla illan pääbändi, CMX. Torniolainen lahja Suomen musiikille tosiaan räjäytti potin ja pisti yökerhon sekaisin koko loppuyöksi. Ravintoloiden suljettua, muutaman tunnin yöunien jälkeen, suurin osa väestä starttasi kotimatkoilleen viimeistään klo 12 sunnuntaiaamuna.

Kokonaisuutena IOP oli erittäin onnistunut tapahtuma, kiitos siitä kuuluu meille kaikille! Ilman TAMK:n loistavaa yhteishenkeä ja sen opiskelijakuntaa Tamkoa, ei Tampereen Insinööriopiskelijat TIRO ry olisi pystynyt tällaiseen pinnistykseen!

Kiitos!


Terveisin,
Ville Salminen
IOP-työryhmä
Projektipäällikkö