Älykkäät koneet, tyhmät tekijät

Blogikirjoitus kertoo neljän opiskelijan matkasta moottoriurheilun taustalla. Varoitus! Kirjoitus sisältää insinööritermejä. 

Taiteilija Lepistö sorvin ääressä

Mitä ja kuka?

Kolmannen opiskeluvuoden alussa teimme peruuttamattoman päätöksen lähtiessämme projektiin mukaan yhdessä Formula Student tiimin kanssa.

Projektin tarkoituksena oli suunnitella ja valmistaa vuoden 2013 formulaan kuskin pituuden mukaan säädettävä pedalbox. Kyseiseen laitokseen täytyi myös toteuttaa sähköinen jarrubalanssinsäädin, joka säätää jarrutusvoimia etu- ja takarenkaiden välillä.

Olemme neljän opiskelijan ryhmä, joiden opiskelusuuntautuminen on Älykkäät koneet. Kyseisen suuntautumisen voi valita auto-, kone- tai sähkötekniikan opiskelijat. 60op opinnot koostuvat puoliksi projektiopinnoista ja puoliksi sähkö- ja konetekniikan opinnoista.

Alkuinnostuksesta todellisuuteen

Projektin määrittely ja tekninen suunnittelu sujuivat suuren innostuksen valtaamassa ilmapiirissä. Vuoden vaihteen jälkeen pitkä syksy alkoi painamaan jaloissa ja ryhmän mielialan valtasi suurehko projektiväsymys. 

 Onko pakko jos ei haluu?

Ryhmän onneksi olimme mukana Formula Student tiimissä ja auton piti olla valmiina viimeistään ennen ensimmäistä kisaa. Tästä syystä asiat alkoivat pakon sanelemina soljumaan kuin itsestään. Kaikkien suureksi hämmästykseksi saimme pedalboxin valmiiksi määräaikaan mennessä, joskin sähköisesti säädettävä balanssisäädin jäi odottamaan parempia aikoja.

Puolivalmis pedalbox aseteltuna formulan runkoon

Kun savu on hälvennyt

Taaksepäin katsottuna ja jälkiviisaampana projekti olisi aika ajoin vaatinut ryhmältä hieman enemmän heittäytymistä ja pidempiä iltoja tallilla. Projektin aikana koimme Formula tiimiin kuulumisen positiivisena ja asioita eteenpäin vievänä asiana. Samalla todistimme, että kansalaiset voivat nukkua yönsä rauhassa. Tulevaisuuden suomalainen insinööriosaaminen on hyvissä käsissä.

Ryhmämme suosittelee Älykkäät koneet suuntautumista jos pidät enemmän itsenäisestä projektityöskentelystä kuin tunnilla istumisesta.


Teksti: Jonas Kuorinki

Älykkäät koneet tulevat, olemmeko valmiita?

Suunnitteluryhmän vetäjänä voisin sanoa, että kyllä alamme pikkuhiljaa olla valmiita. Tai ainakin olemme valmiimpia, kuin esimerkiksi viime syksynä.  Niin kuin aina, myös nyt uuden suunnittelu ja alkuunpano on ollut välillä kuin kivirekeä kiskoisi perässään ja sitten välillä asiat ovat loksahdelleet omille paikoilleen mukavasti. Välillä on ollut jopa havaittavissa pientä innostusta suunnitteluryhmän jäsenissä uudesta opintokokonaisuudesta.

Älykkäät koneet on uusi suuntautumisvaihtoehto, jonka pilottiryhmä aloittaa ensi syksynä. Tällä hetkellä haetaan 16:ta innokasta toisen vuosikurssin opiskelijaa opintosuunnalle. Suuntautumisvaihtoehto on sähkötekniikan, tietotekniikan, kone- ja tuotantotekniikan ja auto- ja kuljetustekniikan yhteinen opintosuunta. Ajatuksena on, että kolmannella vuosikurssilla rakennetaan hieman poikkitieteellisyyttä opintoihin siten, että auto- ja konepuolen opiskelijat ottavat muutamia peruskursseja sähkö/tietotekniikan-puolelta ja vastaavasti toisinpäin. Periaatteessa vanhaa tuttua mekatroniikkaa laajennetaan hieman ja otetaan mukaan tietojärjestelmiä ja liikkuvan koneen erityispiirteitä.

Suuntautumisvaihtoehtoon kuuluu myös projektityö, jossa porukalla tehdään todellinen tutkimus-/tuotekehitysprojekti, josta saadaan opintopisteitä. Projekti on vuosittain vaihtuva ja tarkoituksena on tutustuttaa opiskelijat älykkäisiin koneisiin.

Vaikka poikkitieteellisyyttä rakennetaan, jokaisesta opiskelijasta valmistuu kuitenkin oman alansa insinööri. Sähköpuolen opiskelijasta valmistuu sähköinsinööri ja niin edelleen. Tämä opintosuunnassa saatu poikkitieteellinen opetus ja projektityö ovat vain pieni mauste kokonaisuudessa. Projektit ovat kuitenkin yleinen tapa hoitaa asioita yrityksissä ja tässä on hyvä mahdollisuus opiskella projektityöskentelyä.

”Missä tällaista osaamista tarvitaan?”, kysyy epäilevä insinööriopiskelija takapenkistä. Tämän tyyppisellä osaamisella on paljon tarvetta teollisuudessa. Eräs suuri työllistävä alue on testaus- ja mittaustehtävät. Esimerkiksi koneinsinöörin pitäisi tietää, kuinka laitteesta asemaa mittaavan anturin virtaviesti muutetaan jännitetiedoksi ja miten se tallennetaan mittauskortin kautta tietokoneen kovalevylle. Toisaalta sähkö- tai tietotekniikan insinöörin olisi hyvä tietää mitä mitataan, kun venymäliuskaa liimataan koneen tukirakenteisiin. Tänä päivänä suomalaisten valmistamat laitteet menevät suurimmalta osaltaan vientiin pitkin maailmaa. Yrityksen kannalta olisi huomattavasti halvempaa, kun käyttöönottoon tai ongelmien ratkaisuun voitaisiin lähettää yksi insinööri, joka tietää riittävästi eri osa-alueelta. Kolmen insinöörin sijasta lähetetään paikan päälle yksi insinööri, joka osaa ratkoa erityyppisiä pulmia. Tosiasia on, että monipuolisilla osaajilla on aina enemmän mahdollisuuksia.

Teksti: Mika Ijas, yliopettaja TAMK

.