Opinnot takana - työelämä edessä

Jimmy Tommila, Kimmo Harju ja Jouni Salminen valmistuvat rakennustekniikan insinööreiksi TAMKista. Heidän opintonsa ovat nyt viittä vaille valmiit ja työelämä odottaa tulevia infrarakentamisen ammattilaisia. Jimmy, Kimmo ja Jouni kokosivat ajatuksiaan opintojensa loppuvaiheesta.

Luokkakaveri Eero Juuti ja Jimmy Tommila

 

Hikoiluttaa, pelottaa ja närästää, mutta pakko mennä eteenpäin

Opiskelujen päättyessä tulee ensimmäisenä mieleen ajatus, että minne tämän jälkeen päädytään. Suurella osalla opiskelijoista on jo työpaikka tiedossa, mutta osalla tämä prosessi on vielä kesken. Koulusta on saanut käsityksen, että vastavalmistuneelle insinöörille on aina töitä ja rakentaminen ei maailmasta lopu koskaan, mutta ennen valmistumista ei ole tullut ajatelleeksi, että missä niitä töitä on?

Työpaikan saaminen asuinkaupungin läheisyydestä ei olekaan niin varmaa, kuin sitä aikaisemmin on kuvitellut. Valmistumisen myötä edessä on taas sama vanha tuttu kaava, jonka jo ala-asteelta tai lukiosta päästyään muistaa. Opiskelun aikana rakennettu tuttu koulu- ja kaveriympäristö joutuu muuttumaan. Suurin osa opiskelukavereista joutuu muuttamaan töiden perässä eri paikka kunnalle ja osa ehkä jatkaa opiskeluaan, mutta samanlaista yhteistä opiskeluaikaa ei enää ole.

Suurin muutos vastavalmistuneelle tulee olemaan työelämään astuminen. Tuleekin mieleen, että onko siihen valmis? Koulusta on saanut pohjatiedot työelämään ja kesän työharjoittelujen myötä myös kokemusta, mutta pelkona onkin, mitä oppeja on jäänyt oikeasti mieleen ja mitä niistä tulevaisuuden työpaikassa tullaan vaatimaan. Yleisenä vaatimuksena tietysti on, että insinööri osaa kaiken, mutta näinhän se ei ole. Opiskelujen päättymisen tunteet ovatkin melko samanlaiset kuin silloin ala-asteelta päästessään. Hikoiluttaa, pelottaa ja närästää, mutta pakko mennä eteenpäin, kun paikallekaan ei voi jäädä.

Jimmy Tommila

Kimmo Harju

Hektiset viime metrit

Viimeiset metrit opiskelussa ovat olleet melko hektisiä. Osa porukasta hikoilee rästissä olevien tehtävien tai kurssien kanssa, osa on täysillä kiinni opinnäytetyön valmiiksi saattamisessa ja loput ovat jo kaikki nämä asiat hoitaneet. Luokkamme on ollut melko tiivis yhteisö. Koko luokka on varmasti jollain tasolla tuntenut kuuluvansa porukkaan, vaikka kaikki eivät ilmeisen sosiaalisissa tilanteissa keskenään ole ollutkaan. Ketään ei ole kuitenkaan ulkopuoliseksikaan jätetty. Opettajiltakin on monesti kuullut palautetta ryhmän yleisestä hyvästä hengestä.

 
Koulutuksen arvonimi Insinööri kiiltelee jo silmissä ja odotus tiedosta valmistuuko aikataulun mukaisesti alkaa kuumottaa. Entä jos joutuukin vielä tekemään lisäyksen opinnäytetyöhön, entä jos kypsyysnäyte oli fiasko ja sen täytyy tehdä uudelleen? Epävarmuus opinnoista alkaa kerääntyä. Ennen oli aina keskeneräiset asiat helppoa siirtää, onhan ensivuonna vielä aikaa tehdä asialle jotain jos menee pieleen, mutta nyt asiat on saatava päätökseen ja valmistuttava.

Mahdollinen työpaikka, johon pääsee toteuttamaan itseään näiden neljän vuoden opiskelun jälkeen, aloittaa taas uuden välilehden elämässä. Tuttu yhteisö hajoaa ja uuden verkostoituminen alkaa. Panostus jota koulutukseen on neljän vuoden ajan laitettu, asetetaan koetukselle. Oman osaamisen tuominen työympäristöön on seuraava suuri haaste. Arvosanat vievät korkeintaan työpaikan ovelle; tekemisen meininki, aloitteellisuus, kiinnostus ja itsevarmuus vievät ovesta sisään.

Kimmo Harju

Jouni Salminen

Opiskelukaverit ja opettajat vaihtuvat työkavereihin

Ajatukset opintojen loppuvaiheessa ovat tietysti sekavat. Tuttu ja turvallinen kouluympäristö vaihtuu työelämän haasteiksi, jopa muutto uudelle paikkakunnalle voi odottaa. Opiskelukaverit ja opettajat vaihtuvat työkavereihin ja luokat toimistoihin ja työmaihin. Näinkö nopeasti neljä vuotta on sittenkin mennyt? Jokaisella on varmasti vielä tuoreessa muistissa ensimmäinen päivä Tamkissa tuutoreiden ohjauksessa. Rehellisesti sanottuna silloin ei ollut pienintäkään hajua, mitä tulevan pitää; Harkkoja, esitelmiä, kotitehtäviä ja harjoitteluja. Ja lopuksi se kummitus nimeltään opinnäytetyö, joka on ollut varmasti jokaisen mielessä viimeiset kaksi vuotta. Mutta kaikki selviää aikanaan.

Nyt voisi sanoa samaa työelämän kynnyksellä, ensimmäiset päivät uusissa työpaikoissa odottavat. ”Tuutorit” vaihtuvat vain kokeneempiin työkavereihin. Ja ehkä se pomokin odottaa tulosta. Uusia asioita tulee ovista ja ikkunoista, mutta hyvä näin. Ilman että haastaa itseään, on hyvin vaikea päästä kehittymään eteenpäin.

Toivottavasti jokainen pääsee toteuttamaan itseään työelämässä sekä hankkimaan sitä ns. elämänkokemusta. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta vakaasti voi ainakin vielä uskoa rakennusinsinöörien työllistymiseen Suomessa. Ja hyvin todennäköisesti joku päätyy ulkomaille töihin, kuulemma sielläkin rakennetaan. Mutta nyt on aika tehdä tilaa uusille innokkaille insinööriopiskelijoille ja varmaan opettajatkin haluavat nähdä tuoreita kasvoja myös takariveissä.

Jouni Salminen

Rakennustekniikan opiskelijat opintomatkalla Tukholmassa

Asta Rakentaja 2014 -messuilla tehtiin ennätys näytteilleasettajien määrässä

Kevään Rakentaja-messut pidettiin 14. - 16.2. ja saadun palautteen perusteella voimme olla erittäin tyytyväisiä urakkaamme. ASTA Rakentaja 2014 -messuilla vieraili 16 620 messuvierasta ja tuotteitaan esitteli 316 näytteilleasettajaa. Saadun kävijätutkimuksen mukaan 98% messuvierasta olivat tyytyväisiä messuihin.




Puusuutarit ry on Tampereen ammattikorkeakoulun rakennustekniikan opiskelijoiden yhdistys, joka järjestää ASTA Rakentaja -messutapahtumaa yhteistyössä Tampereen Messut Oy:n ja Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa. Rakentamisen messutapahtuman järjestäminen on pitkä traditio Puusuutareille, jotka järjestivät ensimmäisen Rakentaja-näyttelyn jo vuonna 1968. 



Puusuutareiden järjestämä hyväntekeväisyyshuutokauppa keräsi tänä vuonna 2690 €, jotka lahjoitettiin lyhentämättömänä Tampereen SOS-lapsikylään. Huutokaupan meklareina toimineet duudsonit Jarno ”Jarppi” Leppälä ja Hannu-Pekka ”HP” Parviainen keräsivät hyvin yleisöä vauhdikkailla esityksillä.

Perinteikäs Puusuutarien rakentama Tuotetalo sai jälleen kiitosta ja oli yksi kiinnostavimmista kohteista messuilla. Tuotetalossa pienrakentajat pystyivät helposti tutustumaan erilaisiin rakennustuotteisiin ja ratkaisuihin.

Muita vetonauloja olivat työnäytökset, jossa messuisäntänä toiminut Jorma Piisinen jakoi parhaat remonttivinkit mm. vanhan lautalattian käsittelyyn, ikkunan asennukseen ja listoitutukseen sekä saunan pintakäsittelyyn.

Seitsemättä kertaa järjestettyjen ASTA Rakentaja-messujen näytteilleasettaja määrä nousi 25:llä ja oli samalla ennätys näytteilleasettajamäärässä. Kiinnostavin puheenaihe oli tänä vuonna rakennusmateriaalit ja -tarvikkeet. Myös keittiöt sekä saunat ja kiukaat saivat suosiota.
 
Teksti: Ilkka Isokangas, Puusuutarit ry

TamkStyle: Töitä, töitä

TamkStyle juttusarja esittelee käytävämuotia ja opiskelija-asennetta eri kampuksilta

Opiskelijan joka keväinen ongelma on se, mistä saada töitä kesäksi. Kun Kelan tukia ei kesäkuukausilta tule, on löydettävä työtä elääkseen. Eikä kukaan pelkällä opintotuella pärjää. Kesällä on ansaittava tarpeeksi, jotta rahaa riittää myös tulevaksi lukukaudeksi, kun koululta ei pääse töihin. Tampereen ammattikorkeakoulun rakennustekniikan opiskelijoiden on lisäksi etsittävä itselleen työpaikka, joka kelpaa myös koulun vaatimaksi harjoitteluksi. Haalariharjoittelua varten olisi päästävä rakennustyömaalle töihin ja toista harjoittelua varten työnjohtajaksi tai suunnittelutoimistoon.

Suhdanteista riippuen ovat harjoittelupaikan kriteerit kuitenkin löysiä. Kun töitä ei ole tarjolla kuin harvoille ja valituille, on haalariharjoittelusta käynyt myös työ tehtaassa tai vaikka rautakaupassa. Olen kuullut, että joku on jopa saanut harjoittelunsa kuitattua sillä, kun on toiminut pizzalähettinä paikallisessa pizzeriassa. Tämä joku oli toimittanut pizzaa niin usein läheisille työmaille, että oli nähnyt siinä samalla tarpeeksi rakentamista. Liekö juttu sitten legendaa tai ei - uskon että tämäkin opiskelija olisi mieluummin tehnyt harjoittelunsa ”oikealla työmaalla”.

Tänä keväänä ovat harjoittelupaikat niin sanotusti kiven alla. Tampereen seudulla töihin tuntuvat pääsevän vain ne, jotka ovat samassa työpaikassa olleet harjoittelussa ennenkin. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden kanssa samoista paikoista kilpailevat vielä yliopisto-opiskelijatkin, joten työpaikan saaminen on hankalaa.

Työnhaku sen sijaan on näennäisesti tehty helpoksi nettihauilla. Samaan aikaan kuitenkin yritysten edustajisto tuntuu toistelevan mantraa, ettei pelkästä nettihausta kukaan töitä saa. Mitä siinä tapauksessa opiskelija voi tehdä, kun yritysten nettisivuilta saa kuvan, että vain netin kautta tulee hakea ja muut yhteydenotot ovat jopa häiritseviä?

Entäpä jos valitseekin yrityksen lähestymistavaksi sähköpostin? Ensin kirjoittaa itsestään pitkän postin ja lähettää ansioluettelonsa toiveikkaana - vain huomatakseen kuukausien kuluessa, ettei kukaan vastaa postiin. Poikkeuksia tietenkin löytyy ja kaikkihan sen tietävät, että yrityksissä on kova kiire. Mutta onko kukaan - joka on sähköpostin toiveikkaalta opiskelijalta vastaan ottanut, lukenut sen ja jättänyt vastaamatta - tullut miettineeksi opiskelijan tulevaa asemaa työelämässä? Opiskelijat ovat tulevaisuuden ammattilaisia ja negatiivista kuvaa suuntaan jos toiseen on hankala paikata myöhemmin.

Opiskelijat jakaantuvat kesäisin luonnollisesti niihin joilla on töitä, ja niihin joilla ei ole. Tässä talousjamassa se suurin piirtein tarkoittaa sitä, että niillä on töitä alalta, joilla sitä on ennenkin ollut. Kuitenkaan töihin ei palkata työhistoriaa vaan ihminen. Erään yrityksen edustaja totesikin varsin osuvasti, että hyvät tyypit saavat aina töitä, ja hän palkkaa yritykseen persoonan, ei siis pelkkää CV:tä. Omaa persoonaansa vain on hankala tuoda ilmi kasvottomalla nettihaulla, joissa paras erottumiskeino taitaa olla pitkä työhistoria…

Opiskelija turhautuu helposti työnhakuun. Aina pitäisi tuntea joku, jotta saisi suoran numeron tai sähköpostiosoitteen, jolloin voisi ottaa suoraan kontaktia yritykseen. Kun nettihakuja on täyttänyt jo useamman kymmenen - ilman yrityksen vastausta - alkaa se turhauttaa. Olisiko paras tapa työnhaussa yksinkertaisesti jalkautua kohti työmaita ja suunnittelutoimistoja - käydä siis paikan päällä kyselemässä työtä? Vaikka pääsisi kasvotusten kertomaan itsestään, ei sekään aina takaa työpaikkaa. Kurjinta, mitä haastattelussa voi kuulla, on ehkä toteamus; ”Kyllä me sinut töihin oltaisi otettu, mutta jos ensin hankkisit vähän tuota työkokemusta. Sitten voidaan palata asiaan. Kevät on opiskelijalle epävarmaa ja stressaavaa aikaa. Huonoimmassa asemassa työnhaun kannalta taitavat olla lukiopohjaiset naispuoliset opiskelijat.

Ammatillisessa koulutuksessa kaikille esim. ammattiopistoissa opiskelijoille varmistetaan koulutukseen kuuluva työssäoppimispaikka. Opettajat järjestävät paikat niille, joilla ei kokemusta alalta ennestään ole. Opettaja sopii yrityksen kanssa työssäoppimisjaksoista. Ammattikorkeakoulun työharjoittelusta saa opintopisteitä ja se kuuluu koulutukseen - eli koulusta ei ilman harjoittelujen suorittamista valmistu. Aikaisemmin ennen ammattikorkeakouluun pääsemistä piti olla vuosi töissä alalla. Tämä on varmasti taannut töitä myös opiskelujen aikana. Nykyään, kun pakkoa ei ole, eivät lähtökohdat opiskelulle ole jokaisella samat. Kun työttömyys hankaloittaa valmistumista, on myös harjoitteluista vastaavan opettajan aika tehdä osuutensa. Kouluhan saa rahoitusta valmistuvista opiskelijoista, joten valmistumista ei varmasti kannata hankaloittaa…

Itsenäisesti asuvan täysi-ikäisen opiskelijan on kuitenkin mahdotonta työskennellä kenellekään ilmaiseksi palkattomassa harjoittelussa - ellei sitten opintotukea nosteta vähintään 500 eurolla kuussa ja sitä ei rajata pois kesäkuukausilta, mitä tuskin tulee tapahtumaan koskaan. Harjoittelun palkallisuus hankaloittaa paikan saamista lisää, mutta on välttämätöntä. Tampereen ammattikorkeakoulun opettajat vinkkaavat varmasti oppilaille aina tarjolla olevasta työpaikasta, jos jostain tiedon sellaisesta saavat. Yrityksen sähköpostiosoitteen pyytämisen jälkeen opiskelija on jälleen omillaan. Netin kautta lähetetyssä hakemuksessa ”puhuu jälleen taas se työhistoria”. Ensimmäisen kunnollisen työpaikan saaminen rakennusalalta auttaa huomattavasti. Tulevaisuudessa tämä opiskelija varmasti pärjää omin avuin. Onhan hänellä silloin CV:ssä jotain merkittäväksi enemmän näytettävää.

Pyysin asiaan näkökulmaa myös valmistuvalta opiskelijalta, Elisa Reposelta

Miten valitsit rakennusalan?

Varmasti varsin usein kuultu vastaus mutta hain lukion jälkeen arkkitehdiksi. Useamman yrityksen jälkeen piti alkaa pohtia mitä muuta voisin opiskella. Rakentaminen on aina kiinnostanut minua, mutta alan opiskeleminen ei vain ollut tullut mieleen. Hain kouluun ja huomasin, että se on juuri sitä ominta alaa minulle.

Kuva: Pirjo Sillman

 Onko se vastannut odotuksiasi, miten?

Alun alkujaan minulla ei kauheasti ollut odotuksia rakennusalan suhteen. Se on kuitenkin varsin mielenkiintoinen ala, jota on ollut mukava opiskella. Ilmapiiri on yleensäkin mielestäni rakennusalalla sopivan rento.

Mitä mieltä olet TAMK:n harjoittelukäytännöstä?

On mielestäni erittäin hyvä, että TAMK:ssa on pakollinen harjoittelu - vaikka uudelle opiskelijalle se ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Sen myötä kuitenkin kasvaa sekä ymmärrys että kiinnostus alaa kohtaan. Sain ensimmäisen kesäharjoittelupaikkani rakennusalan ainejärjestön Anturan rekrytointitilaisuuden kautta. Myös seuraavan kesän harjoitteluni suoritin samaan firmaan. Kolmantena vuonna harjoittelupaikan saaminen oli suhteellisen haasteellista, koska olin opiskeluvaihdossa koko kevään ja alkukesän. Onnekseni veljeni alkoi rakentaa perheelleen omakotitaloa, joten työnjohtoharjoittelun suorittaminen sitä kautta onnistui hienosti.

Millaisista työtehtävistä olet kiinnostunut?

Olen kiinnostunut erityisesti rakenteiden suunnittelusta ja mallintamisesta. Rakennesuunnittelupuolella etenkin puurakenteet ovat alkaneet kiinnostaa entistä enemmän viimeisen vuoden aikana.

Miltä työelämään siirtyminen tuntuu?

Uskon, että työelämään siirtyminen on helpottunut harjoittelujen myötä, kun on päässyt tekemään alan töitä. Toki tällä hetkellä tilanne jännittää hieman, sillä valmistuminen lähenee kovaa vauhtia ja sen myötä siirtyminen työelämään.

 Millaista työ/opinnäytepaikan hakeminen on?

Uskaltaisin väittää, että työpaikan hakeminen on ollut varsin stressaavaa. Se on joka keväinen stressipeikko kaikille opiskelijoille. Tuntuu, että etenkin suunnittelupuolella työpaikkoja on hyvin vähän. Opinnäytetyöpaikkaa en ole vielä hakenut, koska päätin viime syksynä että en ala kevään kiireessä vääntämään ”opparia”. Jätän sen suosiolla syksylle. Mitä olen vierestä seurannut muiden opparistressiä, niin en kyllä kauhean kateellinen ole. Katsotaan, jos kesän aikana vaikka keksisin hyvän oppariaiheen tulevasta kesätyöpaikastani.

 Mistä kontakteista on hyötyä?

Kaikista kontakteista on varmasti hyötyä jollakin tapaa, eikä kannata vähätellä mitään niistä. Piirit ovat kuitenkin loppupeleissä niin pienet, että yhteisiä tuttuja tai tutun tuttuja varmasti löytyy aina. Itsestäni tuntuu, että huomattava apu tulevan kesän työpaikan saamisessa olivat järjestötoiminnan kautta koulussa pari vuotta sitten luodut kontaktit.

Onko väliä, missä tuleva työpaikkasi tulee olemaan?

Kyllä työpaikan sijainnilla on väliä. Itse olen Keski-Suomesta kotoisin, mutta olen asunut Tampereella jo melkein kuusi vuotta. Olen kotiutunut tänne todella hyvin. Mikäli töitä täältä ei olisi irronnut, olisin varmaan seuraavaksi suunnannut Jyväskylän tai Helsingin seudulle. Kansainvälinen työpaikka ja kansainväliset tehtävät ovat aina kiinnostaneet minua. Maalla ei sinällään ole väliä, mutta toki toivon, että pääsisin vielä joskus takaisin Namibiaan, missä vietin puolivuotisen vaihto-opiskelujaksoni keväällä 2013. Afrikka on muutenkin kiinnostanut aina paljon sekä samoin kehitysaputyöt. Koskaan ei tiedä, mistä vielä itsensä löytää…

Mitkä yritykset ovat jääneet mieleesi parhaiten opiskeluajalta?

Parhaiten mieleen on jäänyt mm. Lemminkäinen, Skanska, YIT ja NCC sekä suunnittelupuolelta etenkin A-Insinöörit, Ramboll Oy ja KPM-Engineering. Tietenkin tähän vaikuttaa se, että yritykset ovat suuria. Opettajat puhuvat näistä yrityksistä, koska ne ovat kaikille tuttuja. Osa opettajista on saattanut myös työskennellä kyseisissä yrityksissä. Olemme myös käyneet koulusta työmaavierailuilla.

Terveisiä kaikille työnantajille/ rekrytoijille?

Huomioikaa myös opiskelijan muut työkokemukset kuin vain rakennusalan työkokemus. Tietenkin se on tärkeää, että alan kokemusta löytyy, mutta jostain jokaisen on aloitettava. Kukaan meistä opiskelijoista ei ole täysin valmis vielä valmistuessaankaan, mutta kaikki ovat varmasti innokkaita oppimaan. Työssä oppii kuitenkin kaikista parhaiten. Antakaa opiskelijoille mahdollisuus päästä kehittymään ja antakaa heille sopivassa suhteessa myös vastuuta. Opintosuoritusotteen lisäksi muistakaa, että jokaisella opiskelijalla on paljon vahvuus- ja osaamisalueita, jotka eivät todistuksissa näy. Hyvää tulevaa kesää!

Teksti. Anniina Grönholm

TamRIAn valmistuvien juhla 2014

TamRIA eli Tampereen rakennusinsinöörit & arkkitehdit ry järjestää vuosittain valmistuville rakennusalan insinööri ja mestariopiskelijoille juhlatilaisuuden heidän tulevan työuransa ja loppuvan opiskelunsa kunniaksi.

TamRIA järjesti tuttuun keväiseen tapaansa juhlatilaisuuden valmistuville rakennusalan insinööri- ja mestariopiskelijoille. Tällä kertaa juhlaa vietettiin Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksen (TAKK) tiloissa. Herkullisesta tarjoilusta vastasi Ravintola Ratamo. Juhlapäivänä, torstaina 20.3.2014 lumipyry yllätti juhlijat - toivottavasti kevään viimeinen lumipyry. Sisällä aikuiskoulutuskeskuksen tiloissa vallitsi kuitenkin lämmin tunnelma.

Valmistuvia opiskelijoita

Valmistuvia opiskelijoita paikalle saapui 32. Talonrakennustekniikka oli parhaiten edustettuna 10 opiskelijalla. Rakennustuotannosta opiskelijoita oli 9, infrasta 7 ja kiinteistönpitotekniikan puolelta kaksi opiskelijaa. Mestareita oli saapunut myös paikalle kaksin kappalein. Juhlavieraat saivat kukin nimilapun rintapieleensä ja valitsivat itse istumapaikkansa salista. Yritysten edustajat olivat jakaantuneet tasaisesti opiskelijoiden pöytiin, jolloin keskustelu heidän kanssaan sujui rennosti ja mutkattomasti. 

TamRIAn puheenjohtaja

RIA:n edustajat

Ohjelma alkoi TamRIA:n puheenjohtajan Tiia Tuomen, RIA:n projektipäällikkö Juuso Jehimoffin ja projekti-insinööri Katarina Kukkosen puheenvuoroilla. He toivottivat väen tervetulleeksi tilaisuuteen ja kertoivat siitä, miksi valmistumisen jälkeenkin kannattaa pysyä RIA:n jäsenenä. Jehimoffin puheen aikana kohotettiin kuohuviinimalja valmistuville opiskelijoille ja Kukkonen esitteli vielä vastavalmistuneen palkkatietoja. Aloituspuheenvuorojen jälkeen tarjottiin noutopöydästä mm. lohiceasarsalaattia, kanaa currykastikkeella ja lämpiä vihanneksia maalaislohkoperunoiden ja lihakastikkeen kanssa. Ruokajuomaksi sai valita esimerkiksi viiniä tai olutta.

Ruokatarjoilua

Juhlijoiden saatua apetta aloitti Peabin edustaja tuotantopäällikkö Martti Hämäläinen yritysedustajien puheenvuorot kertomalla aluksi omasta työurastaan. Sen jälkeen hän kertoi lyhyesti Peabista yrityksenä. Hämäläinen puhui rakennusalan positiivisesta tulevaisuudennäkymästä Tampereen alueella ja mainitsi myös, että Ukrainan kriisin kehittyminen saattaa muuttaa suhdanteita huonompaan suuntaan. Lopuksi hän totesi, että menestyvän yrityksen takana on aina hyvä henkilökunta ja henki, sillä tekeminen on yhteistyötä.

Peabin edustaja

Rambollin edustaja

 Rambollin avainasiakaspäällikkö Jukka Huppunen jatkoi puhumalla johtavan konsulttitoimiston työtehtävistä. Huppunen korosti Rambollin kansainvälistä toimintaa puheessaan ja mainitsi yrityksen suurimmiksi asiakkaiksi mm. valtion, kunnat, EU:n ja teollisuussektorin. Hän kertoi tietomallinnuksella olevan yhä suurempi merkitys insinöörin työssä ja painotti, että sen osaamista tarvitaan nykyään myös infrarakentamisen puolella. Huppunen totesi konsulttitoiminnan työtehtävien olevan hyvin monipuolisia ja siksi hän myös nauttii paljon työstään. 

Kahvitarjoilua

 

Skanskan edustaja

Skanska Talonrakennus Oy:n tuotantoinsinööri Satu Vasaramäki aloitti puheenvuoronsa kertomalla Skanskan toiminnasta yleisesti ja jatkoi kertomalla omasta urapolustaan Skanska Oppivan kautta osaavaksi ammattilaiseksi. Hän esitteli myös muutamia Skanskan työmaakohteita Tampereen alueella. Vasaramäki korosti puheessaan työturvallisuuden tärkeyttä työmaalla, mistä on saatu yrityksessä hyviä tuloksia. Skanska tarjoaa opiskelijoille myös kesätöitä ja lopputyömahdollisuuksia. Lisätietoja löytyy Skanskan nettisivuilta.

Kolmen puheenvuoron jälkeen oli jälkiruokatarjoilun aika. Kahvin kanssa Ravintola Ratamo oli valmistanut todella hyvää karpalokakkua ja saipa kyytipojaksi vielä konjakki/likööriavecin.

Tämän jälkeen oli hyvä jatkaa rakennesuunnittelija Ville Lehtinevan puheella työelämänkokemuksista Optiplan Oy:ssä. Nykyajan suunnittelutyö on tiimityötä, eli yksin nurkassa ei tarvitse Optiplanilla puurtaa. Kokonaissuunnittelukonseptista vastaa tiimi, jossa tieto kulkee hyvin ja jokainen tiimin jäsen oppii paljon toisiltaan. Tiimissä työskentelee rakennesuunnittelijoita, LVI-suunnittelijoita ja sähkösuunnittelija. Alan kehittymisestä hän mainitsi mm. energiamääräysmuutokset, eurokoodit ja tietomallinnus. Näihin aiheisiin opiskelijat perehtyvät jo opiskelussaan, joten niistä on suuri etu työmarkkinoilla.

Optiplanin edustaja

SWECOn edustaja

TAMKn koulutuspäällikkö

Juha Tanttu kertoi puheenvuorossaan edustavansa nykyään Swecoa, mikä on Pohjoismaiden johtava kansainvälinen rakentamisen asiantuntijayritys. Jossain vaiheessa työurallaan Tanttu kiinnostui yrityshallinnosta ja alkoi opiskella sitä. Näin hän on edennyt urallaan toimitusjohtajan tasolle. Samassa työpaikassa voi olla kehittymismahdollisuuksia, kun rakentaa uraansa pitkällä aikavälillä. Tavoitteita pitää olla ja havitella niitä elämäntilanteen mukaan. Työuran rakentamisessa eniten tarvitaan kuitenkin tahtoa ja toimeenpanokykyä. Tanttu korosti lopuksi, että tärkeintä on kuitenkin elämän harmonia ja sen kautta saavutettu onnellisuus. 

Vierailevien edustajien puheenvuorot päätti TAMK:in koulutuspäällikkö Hannu Kauranen. Hän ei vielä onnitellut opiskelijoita, koska tekemistä heillä vielä riittää, ennen kuin tutkintotodistus on kädessä. Avainasia opiskelussa on opintosuoritukset ja niiden kautta saatu tutkinto. Tutkinnon kautta työntekijä taas saa pätevyyden ottaa vastuulleen yrityksen työtehtäviä. Kauranen kertoi oman uransa kehittymisestä - kuinka hän itse jatkoi jo perheellisenä opiskeluja Tampereen teknillisessä yliopistossa. Nykypäivänäkin jatko-opintoja on tarjolla monenlaista ja niitä myös työelämässä tarvitaan, sillä rakennusala työtehtävissä uuden oppiminen ei lopu koskaan.   

Loppupuheenvuorossa Pirjo Sillman jakoi TamRIA:n haalarimerkit valmistuville opiskelijoille ja toivotti onnea ja hyvää jatkoa kaikille. Opiskelijat ottivat iloissaan merkin vastaan ja lupasivat sen vielä ommella haalariinsa. TamRIA:n yhdistystä oli edustamassa puheenjohtajan lisäksi toinen hallituksen opiskelijajäsen Jerkko Koskinen, projektivastaava Pekka Malassu ja nuorjäsenvastaava Pirjo Sillman, joka vastasi koko illan onnistuneista järjestelyistä. Ilta oli onnistunut ja opiskelijat viihtyivät hyvin!

Onnea valmistuville!

Teksti: Anniina Grönholm & Pirjo Sillman
Kuvat: Jyrki Männinstö & Pirjo Sillman