Ihanko insinööriksi

Tästä se alkaa! Tekniikan opiskelijat aloittavat perinteisesti opiskelunsa orientoivilla opinnoilla, jossa käydään läpi kaikki tärkeät asiat. Jotta opiskelu ei ihan heti maistuisi puulta, sähkö- ja tietotekniikan opo ja opettajat olivat järjestäneet koulutusohjelmapäivän, josta ei hauskuutta puuttunut. Päivän virallisena tarkoituksena oli tutustua koulutusohjelman käytänteisiin, tulevaan ammattiin ja opiskelukavereihin teemalla: Ihanko insinööriksi.

Tässä muutamia välähdyksiä päivästä.

Lehtori Heikki Tarkiainen (vas.) ja sähkötekniikan ammattioppilaitospohjainen luokka

Sähkön suurjännitelaboratorio tulee opiskelijoille matkan varrella vielä varsin tutuksi. Tänään Tarkiaisen Heikki kertoi ja näytti siellä muutamassa minuutissa esityksen aiheesta: "Mitä sähkö on?" Labratilassa päästiin myös näkemään sähköä. Ilmeet ovat syystäkin hieman jännittyneitä, sillä Heikki on juuri antanut ohjeita: "Älkää koskeko mihinkään", "Ei saa nojailla kaappeihin". Oikeasti Heikin esitys oli leppoisa ja selkeä, ja jos joku ei ennen ollut nähnyt sähköä, sai sähköstä ottaa valokuvia.

Oskari Törmä, Miikka Tammisto ja Annu Lintervo

Kakkosluokkalaiset tuutorit Oskari Törmä, Miikka Tammisto ja Annu Lintervo odottivat pääsevänsä kertomaan ekaluokkalaisille kaikkea tarpeellista. Oskari, Miikka ja Annu ovat kaikki turkulaisia, mutta viihtyneet silti TAMKissa ja Tampereella oikein hyvin. "Varsinkin nyt, kun ammattiaineet alkavat, ala tuntuu omalta. Opiskelu on ollut hauskaa ja uusia kavereita on tullut ympäri Suomea. Enää ei tarvitse käydä Turussa ihan joka viikonloppu."

Lehtori Mikko Numminen (vas) ja tutustustuminen automaatiolaboratorioon

Nimenhuudon jälkeen saatiin kartat käteen ja suunnistus kohti opettajien tekemää rastirataa alkoi.

Rasteja riitti ja tällä rastilla opiskelijat pääsivät tutustumaan ihan oikeaan sähköautoon. Menopeli on vanha taksi ja se on ennen käynyt dieselillä. Autossa on myös automaattivaihteet ja mikä parasta kahdella eurolla pääsee 100 kilometriä! Siinä oiva kulkupeli opiskelijoille!

Ari Lounasranta Tampereen Sähköajoneuvokeskuksesta esitteli autoa. Matias, Simo, Jani ja Olli ovat kiinnostuneita siitä mitä konepellin alta löytyy.

Tässä taas ollaan rastilla, jonka nimi on "Ihan pihalla". Rastin ohjaajina toimivat Kalle Suoniemi (teräsmies, josta voimme lukea myöhemmin lisää täällä TAMKn yleisblogissa) sekä Heikki Yli-Rämi.

 

Rastilla uusia opiskelijoita pommitettiin tällaisilla kysymyksillä, kuten pystyykö kuvassa näkyvä (lentokonetta muistuttava) härveli tuottamaan sähköä omakotitaloon? Meitä asia mietitytti, mutta Kallen ja Heikin mukaan kysymys ei ollu kovin hankala. Ilmeisesti härveli tuottaa kyllä sähköä omakotitaloon, muttei niin paljoa, että se kattaisi esimerkiksi lämmityksen. Ei siis auta rakentaa moista viritystä oman talonsa katolle, mutta hyviäkin uutisia tuli! Nimittäin Kalle ja Heikki kertoivat myös, että on mahdollista tuottaa sähköenergiaa tv:n katseluun kuntopyörää polkemalla! Siinä olisikin mahtava liikuntamuoto, jota uudet ykkösluokkaiset voisivat alkaa kehitellä...

...esimerkiksi nämä kaverit: Juho, toinen Juho, Jussi ja Jani opiskelevat tekniikkaa ja tulevat Ypäjältä, Lappeenrannasta, Kotkasta sekä Ikaalisista. Kaikki pitävät Tampereesta ja ovat luonnollisesti kiinnostuneita tietotekniikasta.

Jori raapustaa omaa vastaustaan mietteliäänä.

Kielistudion rastilla kielten opettajat Reijo Mäkelä ja Kristiina Tillander halusivat tietää mitä kieliä insinöörit tulevat tarvitsemaan työssään kymmenen vuoden päästä. Yleisimpiä kieliveikkauksia olivat englanti, suomi ja ruotsi.Tulevaisuutta ajatellen opiskelijat olivat poimineet myös kiinan ja korean.

Jos opiskelijoiden päätelmiin on uskominen, saattaa olla, että insinöörit puhuvat kymmenen vuoden päästä myöskin suursuamen kieltä, kinglishiäsekä Zorgin alienkieltä. Kymmenen vuoden päästä se sitten nähdään, kuka puhuu ja mitä!

Päivä huipentui huikeaan ensi-iltaan. The Band, eli Jarmo Lilja, Eino Palo, Ari Rantala ja Jarkko Lehtonen esiintyivät kesän rankan reenauksen jälkeen ensimmäistä kertaa yleisölle.

Tietotekniikan opiskelija Martti Kalliala taltioi biisin ja voit käydä kuuntelemassa sen Facebookista .Tässä soi (alunperin Hurriganesin) kappale " I will stay".

Tästä bändistä kuullaan vielä!

Kirjoittajat: Arja Hautala ja Emma Ketonen

Ekaluokkalaiset ovat täällä!

TAMKin käytäviltä kuuluu tänäkin syksynä hiljaista ja hermostunutta puheensorinaa ja tiivis jännitys on miltei käsinkosketeltavaa. Selkäreppu tuntuu vähän oudolta ja kaikki kynät, kumit sekä iso viivoitin ovat nätisti pakattu uuteen penaaliin. Hajukumit ovat syksyn ykkösjuttu ja melkein kaikilla on uudet sisätossutkin. Lenkkarin nauhat on sidottu rusetille juuri niin kuin on opetettu ja repusta pilkottaa iso rulla kontaktimuovia, pitäähän vihot päällystää. Niin se vain nyt on, että kesä on mennyt ja on aika tarttua aapiseen ihan ensimmäistä kertaa, sillä ekaluokkalaiset ovat täällä!

Asiantuntija Jaana Suomi, toimii Hähkänän koulun rehtorina sekä ekaluokan opettajajana. Hän on kirjoittanut artikkelin, joka opastaa ekaluokkalaisen oikeisiin taitoihin koulun aloituksen tukemiseksi. Lainaan nyt hieman Hähkänän koulun rehtorin pohdintoja, jotta voin parhaani mukaan tukea näitä, uusia TAMKkilaisia – ekaluokkalaisia.

- Ekaluokkalaisen on hyvä suoriutua itsenäisesti perustarpeistaan, kuten veskissä käynnistä, syömisestä ja pukemisesta.

Juurikin näin. Esimerkiksi ruokaillessa ekaluokkalaisen pitää muistaa näyttää sitä opiskelijakorttia (joka haetaan tietenkin Tamkolta), jotta ekaluokkalainen saisi mahansa täyteen.  Opiskelijakortti on jännä, sillä siinä oma kuva, mutta sitä ei voi vaihdella kuten tavallisia tarrakuvia. Kolikoilla maksetaan ja lautanen pitää aina muistaa syödä tyhjäksi. Parsakaalia ja muita vihanneksia pitää myös ottaa, vaikkei ollakaan nyt kotona.  Vessat löytyvät joka kerroksesta ja veskiin ei kukaan tule auttamaan vaikka huutaisi.  Talvella pitää olla pitkät kalsarit ja korvilla pipo. Koululta löytyy lukollisia säilytyslokeroita muille vaatteille ja varusteille, kuten esimerkiksi luistimille tai pesäpalloräpylälle. Avainta voi kysyä infosta! (kts kuva)

- Myös liikennekäyttäytymistä kannattaa harjoitella jo etukäteen. Vanhemmat voivat kävellä koulumatkan lapsensa kanssa useita kertoja jo kesän aikana ja tunnistaa yhdessä mahdolliset vaaranpaikat.

Jos äiti, isi, mummo tai naapurin Eila eivät pääse saattamaan, on syytä tutustua Tampereen kaupungin liikenteen bussiaikatauluihin. Bussi on iso auto ja kun bussille iloisesti heiluttaa, sinne pääsee kyytiin. Tähänkin tarvitaan taas sellainen opiskelijakortti, jolla ekaluokkalainen saa itselleen edullisemman bussikortin. Jos tulet kouluun polkupyörällä, muista styroksikypärä ja kilikello, viirit pyörissä ovat myös aika hienoja.  Vihreä valo tarkoittaa, että saa mennä. Suojatiellä ei saa leikkiä!

 - Monet pienet koululaiset ovat vielä tottumattomia huolehtimaan omista tavaroistaan ja kun koulussa jaetaan koulutarvikkeita, ne menevät helposti hukkaan. Tavaroista huolehtimista voi harjoitella kannustamalla aloittelevaa koululaista pakkaamaan reppunsa ja liikuntakassinsa itse, vierestä tukien ja neuvoen.

Intra-, winha- ja kaikki muut käyttäjätunnukset ja salasanat on tosiaankin hyvä pakata tarkasti sinne uuteen reppuun, sillä niitä ekaluokkalainen tarvitsee päivittäin. Kynät pitää muistaa teroittaa ja pulpettipaperi ei saa olla rypyssä, tai muuten tulee merkintä reissuvihkoon. Jos kaikesta huolellisuudesta huolimatta tulee ongelmia, kannattaa ottaa yhteys opintotoimistoon tai infoon.

- Opiskelun alku on helpompaa, jos lapsi hallitsee suuntiin liittyvät käsitteet, kuten alle (esimerkiksi pulpetin alle), päälle (hyllyn päälle) ja väliin (kirjan väliin).

Tähän ei ole mitään lisättävää.

- Ekaluokkalaisen syksyyn kuuluu paljon motoristen taitojen sekä käden ja silmän yhteistyön harjoitusta. Siksi koulussa puuhastellaan ja askarrellaan paljon. Tavoitteena on kehittää valmiuksia esimerkiksi kirjoittamiseen.

Ennen ekaluokkaa opitut Ctrl + c ja Ctrl + v – kirjoitustaidot, eivät enää riitä vaan ekaluokkalaisen pitää alkaa itse kirjoittamaan ja itse lukemaan oma aapistaan. Matikan vihon marginaalit ovat 2 ja puoli senttiä, eikä niitä saa tehdä vapaalla kädellä. Viivoitin pitää olla! Kaunovihon etupuolelle saa liimata tarroja. Koulussa puuhastellaan paljon jo ensimmäisinä viikkoina ja siksi kannattakin muistaa esimerkiksi Tursajaiset, jossa ekaluokkalaiset voivat tutustua uusiin opiskelutovereihinsa. Tässä touhussa ekaluokkalainen pääsee toden teolla kehittämään motoristisia taitojaan. Varsinkin loppuillasta käden ja silmän yhteistyön harjoittelu voi olla yllättävän hankalaa.

Näillä neuvoilla ekaluokkalainen voi turvallisin mielin aloittaa ensimmäiset koulupäivänsä TAMKssa.  Mukaan vielä repullinen reippautta ja iloista mieltä!

”Reppu on uusi,
maailma on avoin,
vihko on kirjoittamatta,
joten kirjoita se täyteen.
Pieneen vihkoon mahtuu
paljon suuria ajatuksia.”

Onnea matkaan!

Kirjoittaja: Emma Ketonen (joka on itsekin joskus ollut ekaluokkainen)Lähde:http://www.yhteishyva.fi/vapaaaika_perhe/lapset_kasvatus/ekaluokkalainen_aloittaa_koulu/fi_FI/ekaluokkalainen_aloittaa_koulun_lapsen_ja_vanhempien_oikeat_taidot/

Vaihtarit kieltä oppimassa – suomi sujuu ja salmiakki maistuu sittenkin

”Mitä kuuluu? ”,
”Mikä sinun nimesi on?”,
”Minä päivänä sinä menet baariin?” 

TAMKissa suomen kieltä  opiskeleva vaihtariporukka opiskelee opintonsa englanniksi, mutta luonnollisesti myös suomenkieltä on treenattava. Äidinkielenopettaja Marja Oksasen johdolla porukka on oppinut kahden viikon aikana jo paljon sanoja ja kysymyksiä.

Tuhansien sääskien maa

Vaihtarit ovat tutustuneet uuteen opiskelumaahansa jo kotopuolessa ja valmistautuneet maamme tuomiin haasteisiin. Ensimmäisenä asiana Suomesta porukalle tulevat mieleen hyttyset, nuo kaksisiipisten vertaimevien hyönteisten heimo. Suomenkielen sanat lumi ja kylmä ovat koko porukalla hyvin tiedossa. Suomen ilmastossa näiden sanojen taitaminen onkin suotavaa, jollei miltei pakollista, sillä talvella bussia odotellessa on kaverille aivan pakko valittaa säästä:

” Miks taas on näin kylmä!?” ja ”Miks taas tulee lunta!?”

Perinteiseen suomalaiseen tapaan kuitenkin kuluu myös kesäaikaan valitella helteestä, sekä lämmöstä, mutta ainakin vielä toistaiseksi vaihtarit saavat nauttia Suomen kauniista kesästä sekä luonnosta – ja siitä he nauttivatkin!

Saksalaiset Markus Kolb ja Matthias Boerger pitävät suomalaisista ja kehuvatkin heitä ystävällisiksi ja avuliaiksi. Lisäksi he pitävä Suomen luonnosta, kuten myös italialaistytöt Martina Fodone ja Serena Aloi, jotka hehkuttavat Suomen järviä ja metsiä. Välimeren ilmastoon tottuneet tytöt kertovatkin jopa rakastavansa pohjoismaita.

Jos ei terva, viina ja sauna…

Kreikkalaiselle Marios Emmanouille maistuu suomalainen olut ja hän tunnustautuukin innokkaaksi saunojaksi. Vaikka Marios on asunut Suomessa vasta hetken, voisi sanoa, että hänestä on nopeasti kuoriutumassa rehti pohjolalainen mies. Vierustoveri, toinen kreikkalainen Panagiotis Gymnopoulos taas tunnustautuu formulamieheksi ja kutsuukin suomalaisia ”Hulluiksi kuskeiksi”.
 

Kaikkihan tuntevat Suomen suurmiehet Häkkisen ja Räikkösen. Kokonaisuudessa koko vaihtariporukka on hyvin nopeasti omaksunut maamme tavat sekä hankalan kielemme alkeet. Lisäksi tšekkiläiskaveri Michal Jiràsek väittää jopa pitävänsä suomalaisesta salmiakista! No jopas jotakin!

"Huipputyyppejä ihan kaikki", hehkuttaa opettaja Marja Oksanen. "Tätä porukkaa on ollut ilo opettaa."

Suomen kielen kurssi loppuu 19.8, jolloin porukka hajaantuu kuka minnekin. Terveisiä vielä virolaiselle Veikolle, joka lähtee opiskelemaan kuvanveistoa Imatralle, itävaltalaiselle Jutalle, joka aloittaa energiatalouden opinnot Turun yliopistossa, puolalaiselle Tomaszille, joka lähtee opiskelemaan kauppatieteitä yliopistoon sekä slovenialaiselle Ajdalle, jonka kasvatustieteen opinnot alkavat Oulun yliopistossa. Onneksi sentään TAMKiin jäävät Michaela opiskelemaan mediaa, Mona tekstiilitekniikkaa sekä Abby ja Bev, jotka ovat TAMKin fysioterapian vaihtareita.


TAMKin järjestämästä Erasmus Intensive Language Course (EILC) -kurssista lisää tarinaa myös TAMKin englanninkielisessä blogissa:

What on earth is EILC? 

Teksti: Emma Ketonen ja Arja Hautala

TAMKilaiset Jukolassa!

Ykkösjoukkueen aloittaja Arto Nikkilä lähtövalmiina

Suunnistajien suurtapahtuma järjestettiin tänä vuonna Virolahdella 18 .- 19.6. TAMKin henkilökunnan joukkue osallistui kilpailuun nyt jo 7. kerran. Kaiken kaikkiaan viesti oli järjestyksessään 63.

Joukkue ryhmäkuvasssa majoitusalueella Venlojen viestin jälkeen, hetki ennen miesten lähtöä. Takarivi vasemmalta: Markku Himanen, Jari Vaitiniemi, Markku Lahtinen, Veijo Hämäläinen, Harri Joki, Jari Mikkolainen, Arto Nikkilä, Petri Murtomäki. Edessä: Lauri Hietalahti, Mikko Numminen, Hanna-Greta Puurtinen, Kaarlo Koivisto, Maarit Piirtola ja Jarkko Lehtonen. Kuvasta puuttuvat: Miia Seilonen, Johanna Mäenalusta, Pekka Ahonen ja Kalle Suoniemi. 

Venlojen  viesti käytiin lauantai-iltapäivällä ja siihen osallistui yhteensä 1074 joukkuetta. TAMKin joukkue saavutti hyvän sijoituksen 628 kokoonpanolla: Hanna-Greta Puurtinen, Miia Seilonen, Johanna Mäenalusta ja Maarit Piirtola. Joukkueen kokoamisessa oli ennen tapahtumaa pieniä vaikeuksia, mutta onneksi Johanna ja Maarit saatiin mukaan TAMKin yhteistyökumppaneina.

Markku Lahtista, Petri Murtomäkeä ja Harri Jokea vielä hymyilyttää ennen omaa suoritusta.

 

Veijo Hämäläinen keskittyy omaan aamulla odottavaan ankkuriosuuteensa.

Miesten Jukola käytiin perinteiseen tapaan yösuunnistuksena siten, että 1499 joukkueen yhteislähtö tapahtui lauantai-ilta klo 22.55. TAMKista mukaan uskaltautui kaksi joukkuetta. 

Ykkös-joukkue lähti metsään numerolla 930 aloittajanaan kokenut Arto Nikkilä ja ankkurina viestin toi maaliin sijaluvulla 1067 rehtori Markku Lahtinen. Joukkueen muut suunnistajat olivat: Pekka Ahonen (sähkön aikuisopiskelija), Jari Mikkolainen, Jarkko Lehtonen, Kaarlo Koivisto ja Kalle Suoniemi.

Venlojen ankkuri Maarit Piirtola hyväkuntoisena maaliin tulon jälkeen kertomassa pojille kokemuksiaan, Kaarlo Koivisto tarkkana.

TAMKin kakkos-joukkue saavutti sijan 1253 kokoonpanolla: Lauri Hietalahti, Mikko Numminen, Jari Vaitiniemi (yhteistyökumppani), Petri Murtomäki, Markku Himanen (TAMK-eläkeläinen!), Harri Joki ja Veijo Hämäläinen.

Linkki tapahtuman tuloksiin: http://www.jukola2011.net/

Teksti ja kuvat: joukkueen johtaja Jarkko Lehtonen