Olisiko mikrolle tarvetta?

Juuri muuttanut Tampereelle, tai muuten vain uusimassa kodin kalustoa? Rahat loppu, ja Ikean kertakäyttöhuonekalut ei innosta? Suuntaapa kirpputorille! 

Kävin katselemassa tavaratarjontaa Kalevan alueen kirpputoreilla. Itse tarvitsisin ainakin mikron, ja kaikkea muutakin hyödyllistä voi aina ottaa matkaan mukaan. Opiskelijoita näkee paljon kirpputoreilla, ja jotkut elämäntapaköyhäilijät ovat asennoituneet kirppareilla shoppailemiseen todella innokkaasti. Netistä löytyy muutamia blogeja, jotka esittelevät hienoja kirpparilöytöjä, ja ainakin yksi joka esittelee kaikkein surkeimmat.

Jos taas haluaa päästä vanhoista rojuista eroon, ja hyötyä siitä rahallisesti, kannattaa ottaa myyntipöytä kirpputorilta. Sammon Kirppikseltä todettiin kahdeksan päivän myynnillä tienaavan ainakin 100€/pöytä. Tavaraa täytyy kuitenkin olla melko paljon, jotta pöytä houkuttaisi asiakkaita. Siis kannattaa hankkia kimppapöytä kavereiden kanssa.

Tässä muutamia löytöjä Sammon Kirppikseltä ja PLT Kirpputorilta:

Kahvinkeitin 5 €

Mikro parilla kympillä

Design (?) sohva 140€

Olisko lipasto mitään? 16€

Tietokonetuoli 20€

Pleikkariin 3 rummut 16 €

Juomingit tyylillä? Ja halvalla.

Verhoja? Mattoja?

Oma Mona Lisa olohuoneeseen?

 Täydennystä vaatekaappiin halvalla:

 

Marilyn Monroe on vissiin muotia kirpputoreilla!

Marilyn -laseja keittiöön?

Tai kuppeja?

 Ja vielä...

Jos laskin sattuu hajoamaan.

Teksti ja kuvat: Anniina Grönholm

Kirjasto rakentuu: RFID taipuu moneen

Työpari työskentelee konvertointiasemalla.
Kuva:  Kaisa Rissanen

Joskus joku ihmettelee, mitä kirjaston henkilökunta tekee silloin, kun kirjasto on kiinni. Menemättä kovin syvälle vakiovastaukseen materiaalin hankinnasta, luetteloinnista ja lainauskuntoon saattamisesta, opetuksesta ja sen suunnittelusta, tietojärjestelmien päivityksistä, toiminnan suunnittelusta ja lukuisista muista sisätöistä (vaikkapa blogin kirjoittamisesta!) kerron teille yhdestä tavasta viettää kesäpäiviä kirjaston suljettujen ovien sisäpuolelle.

Kuluneena kesänä meille siunaantui ihan ylimääräinen projekti, RFID-talkoot.  Juhannuksen alta heinäkuun toiselle viikolle pysyttelimme tiiviisti hyllyjen välissä ja käsittelimme Kuntokadun kahden kirjaston jokaisen niteen. Noin 60 000 kirjaan liitettiin RFID-tunniste. 

Työtä tehtiin pareittain yhteensä viidellä konvertointiasemalla. Kukin pari työskenteli kerrallaan kolme tuntia. Urheimmat työparit vetivät kaksi vuoroa putkeen ja näkivät sen jälkeen unissaankin tarroja. Työ aiheutti tekijässään transsin kaltaista tilaa ja ilmiselvää riippuvuutta. Yleensä illan viimeinen vuoro jäi määräajan päätyttyäkin koneen ääreen. ”Vielä toi hylly.” ”Ei tässä luokassa ole enää kuin kolmesataa kirjaa. Pian se menee.”

Nyt meillä on käytössä uudenaikainen ja helppo lainausjärjestelmä. RFID eli radiotaajuinen etätunnistus on…  Tässä joudun vähän pysähtymään.  Ja annankin puheenvuoron muille. Wikipedia ja yhteistyökumppanimme Mikroväylä puhukoot, kun osaavat tämän paremmin. Kansalliskirjasto on rakentanut RFID-mallia suomalaisille kirjastoille jo kohta kymmenen vuotta.

Kuntokatu 3:n ja 4:n kirjastoissa on nyt uudet lainausautomaatit ja hälyportit. Ne toimivat herkemmin ja varmemmin kuin vanhat. Kirjoja ei tarvitse enää syöttää lainaukseen yksitellen ja viivakoodia laserin alle tähdäten, vaan uudet lukijat tunnistavat ne vaikka pinossa. Me toki suosittelemme vielä kirjojen yksittäin latomista tunnistelevyn päälle. Jos jokin kirja temppuilee, pinosta voi olla vaikea havaita ja poimia ongelman aiheuttavaa yksilöä.

Kun lainaaminen ja palauttaminen helpottuvat ja koneistuvat, henkilökunnan kädet ja päät joutavat muuhun työhön. Kuten vaikka noihin ensimmäisessä kappaleessa mainittuihin.

Seuraavan kerran kun kirjastossa tehdään inventaariota, riittää kun juoksuttaa RFID-lukijaa kirjanselkämysten yli, rivi toisensa jälkeen. Tiedot tallentuvat suoraan järjestelmään. Tähän asti inventaario on tehty lukemalla jokaisen kirjan viivakoodi erikseen. Mikä sekin on tietysti edistystä aiempien vuosikymmenten inventaarioon, jolloin jokaisen kirjan tunniste kirjoitettiin käsin inventaariolistaan. 

Vaatimaton tarra sisältää paljon tietoa ja suuret mahdollisuudet.
Kuva: Seija Kivelä

Sellaista ei ole vielä tulossa, mutta periaatteessa olisi mahdollista luoda sijaintikartta, jossa jokainen nide olisi yksilöitynä. Kun asiakas valitsisi tietokannasta kirjan, hän voisi samalla nähdä kartasta, missä hyllyssä se on. Auttaisi erityisesti niissä tapauksissa, kun nide on hukassa, väärässä hyllyssä tai vaikkapa korjattavana. RFID taipuu moneen. Ehkäpä jo vuonna 2020 katselemme kirjojen vaellusta reaaliaikaisella kartalla.

Uudistus alkaa Kuntokadulta. Muiden toimipisteiden niteet käsitellään myöhemmin. Ja lehdet. Niitä ei vielä ehditty tarroittaa, joten ne täytyy lainata toistaiseksi asiakaspalvelutiskissä. Kaikkea aineistoa voi erilaisista järjestelmistä huolimatta palauttaa mihin toimipisteeseen tahansa. Kokoelma on kuitenkin yksi ja kaikille yhteinen.

Teksti: Seija Kivelä
Kuvat: Kaisa Rissanen ja Seija Kivelä

Omanilaiset oppivat insinööritaitoja ja elämää

"Rakastan kävelemistä. Kesä täällä on ollut todella mukava, sillä olen saanut kävellä ihan niin paljon kuin haluan." Omanilaisen insinööriopiskelijan Fawziya AL-Jabrin ilonaihe Tampereen kesässä on näinkin yksinkertainen, sillä käveleminen ei ole ihan itsestäänselvyys hänen omassa kotimaassaan.
 

Sumaya AL-Maimanin,doctor Harith AL Bousaidin ja Fawziya AL-Jabrin mielestä kesäsää Suomessa on ollut upea: "Rakastamme sadetta, sillä kotimaassamme lämpö voi nousta 50 asteeseen."

AL-Jabri on yksi 25 innokkaan insinööriopiskelijan ryhmästä, joka saapui juhannuksena  TAMKiin kahden kuukauden koulutukseen.  Omanilaiset insinööriopiskelijat ovat opiskelleet 3 vuotta insinööriopintoja kotimaassaan ja täydentävät nyt opintojaan TAMKissa. Täällä he opiskelevat insinöörin tietoteknisiä työvälineitä sekä laboratorioiden käyttöä mittauksissa ja analyyseissä.

"Suomi on hyvin turvallinen paikka. Aluksi opiskelijoidemme vanhemmat olivat tietysti hieman peloissaan, kun kuulivat mihin heidän nuorensa ovat kesäksi lähdössä, mutta kaikki on mennyt niin hyvin, ettei aihetta huoleen ole ollut. Matkamme on ollut onnistunut. Opiskelijamme ovat saaneet varmuutta ja erilaisia kulttuurikokemuksia sen lisäksi, että ovat opiskelleet omaa alaansa", omanilaisten opiskelijoiden ryhmän vetäjä doctor AL Bousaidi kertoo. Matka Suomeen oli Fawziya AL-Jabrille ja Sumaya AL-Maimanille unelmien täyttymys.

"Useimmat meistä opiskelijoista ovat aikaisemmin matkustaneet vain Gulf-maissa. Kaikki ihmiset Tampereella ja TAMKissa ovat olleet meille erittäin ystävällisiä. Suomalaiset ovat aina ajoissa joka paikassa, joten yksi tärkeimpiä asioita, joita olemme oppineet on täsmällisyyden kunnioitus. Aluksi jouduimme aina juoksemaan bussiin majapaikastamme Lapinniemestä, kun nukuimme niin pitkään ja ihmettelimme sitä, miksi suomalaiset eivät juosseet. Olemme kohdanneet myös kaupungilla ystävällisyyttä, suomalaisilla on mielestämme hyvät tavat."

Opiskelu uudessa ymnpäristössä, puhuminen englannin kielellä ja tutustuminen uusiin ihmisiin on ollut tyttöjen mielestä matkan parasta antia. "Olen tuntenut olevani kuin prinsessa, sillä kaikki täällä ovat olleet niin avuliaita meille", AL-Jabri kertoo.

TAMKissa opiskeltiin sähkötekniikkaa, konetekniikkaa ja kemian tekniikkaa

Alkuvaiheen yhteisten opintojen jälkeen opiskelijat jaettiin harjoitustöissä kolmeen eri ryhmään heidän erikoisalansa mukaan.

   

Sähkötekniikan opiskelijat pitivät  harjoitustöitä mielenkiintoisina ja kertoivat oppineensa paljon uusia asioita.

Mansoor AL Harthin ja Jaber AL Jahwarin tehtävänä oli digitaalisen mittakellon asetus ja sillä mittaaminen. 

 

Mansoor AL Harthi ja Jaber AL Jahwari opiskelevat konetekniikan insinööreiksi. AL Harthi ja AL Jahwari kertoivat olleensa yllättyneitä ja iloisia kuulleessaan olevansa mukana ryhmässä, joka sai Omanin korkeakoulutuksesta vastaavalta ministeriöltä tiedon pääsystään Suomeen.

"Tämä on ollut meille erittäin hyvä kokemus. Myös vanhempamme olivat iloisia ja ylpeitä asiasta, kun kuulivat asiasta.  Opettajat ja henkilökunta TAMKissa on ollut erittäin ystävällistä ja auttavaista. Opetuksen tasoon olemme olleet myös hyvin tyytyväisiä. Parhainta antia ovat olleet käynnit yrityksissä, kuten Fastemsissä. Vaikka teoria on tärkeää, on silti ihan eri asia nähdä omin silmin miten koneet toimivat. Olemme ehtineet viettää myös vapaa-aikaa. Olemme tutustuneet kaupunkiin, käyneet elokuvissa, kalastaneet ja ihailleet maisemia, erityisesti  hienoja järviä."

Laboratorioinsinööri Jani Katajiston mielestä (parrakas mies keskellä) omanilaisten opiskelijoiden opiskelu on sujunut ihan samaan malliin kuin suomalaistenkin opiskelijoiden.

Toisen konetekniikan ryhmän tehtävänä oli mikrometrillä mittaaminen. 

Kemian tekniikan opiskelijoiden tehtävänä on metallianalyysi järvivedestä.

Kemian labrassa on tehty monipuolisesti erilaisia labratöitä: muun muassa analysoitu muovilaatuja ja kemiallista hapenkulutusta. Opettaja Seija Haapamäen ja kemian opiskelijoiden yhteistyö on sujunut hyvin.

Tytöt analysoivat hajuveden koostumusta. Noora-merkkinen hajuvesi on tuotu kotoa Omanista.  Noorassa on tyypillinen, voimakas itämainen tuoksu.

Laboratorioinsinööri Heli Knuutila ja kemiaa opiskelevien tyttöjen ryhmä.

Opiskelijat järjestivät opintojensa puolivälissä TAMKin henkilökunnalle Oman-tapahtuman, jossa he esittelivät Omania. Tarjolla oli myös omanilaisia herkkuruokia.

Miesten asuna on nilkkapituinen, paitamallinen kaapu, johon kuuluu turbaani tai kirjailtu lakki. Opiskelijoiden käytännön asioiden sujumisesta TAMKissa vastasi muun muassa TAMKin täydennyskoulutuksen koordinaattori Virpi Heinonen.

  
Omanissa sekä miehet että naiset pukeutuvat perinneasuihin. Naiset käyttävät ulkona liikkuessaan mustaa kaapua.  Ulkomaan matkoilla käytetään myös länsimaisia vaatteita.

 

Oman tarjoaa turisteille paljon nähtävää ja koettavaa. Oman sijaitsee Arabian niemimaan kärjessä naapureina Saudi-Arabia, Jemen ja Arabiemiirikunnat.

Onnekkaimmat TAMKilaiset saivat käteensä myös erittäin taidokkaasti tehdyn henna-tatuoinnin.

Sulttaanin hallitsemassa valtiossa asuu 3 miljoonaa asukasta. 

TAMKissa kaksi kuukautta opiskelleet omanilaisnuoret viettävät viimeistä viikonloppua elokuun puolivälissä Tukholman-risteilyllä.  Sen jälkeen opiskelijat matkustavat takaisin kotikaupunkiinsa Sohariin.