TamkStyle: Töitä, töitä

TamkStyle juttusarja esittelee käytävämuotia ja opiskelija-asennetta eri kampuksilta

Opiskelijan joka keväinen ongelma on se, mistä saada töitä kesäksi. Kun Kelan tukia ei kesäkuukausilta tule, on löydettävä työtä elääkseen. Eikä kukaan pelkällä opintotuella pärjää. Kesällä on ansaittava tarpeeksi, jotta rahaa riittää myös tulevaksi lukukaudeksi, kun koululta ei pääse töihin. Tampereen ammattikorkeakoulun rakennustekniikan opiskelijoiden on lisäksi etsittävä itselleen työpaikka, joka kelpaa myös koulun vaatimaksi harjoitteluksi. Haalariharjoittelua varten olisi päästävä rakennustyömaalle töihin ja toista harjoittelua varten työnjohtajaksi tai suunnittelutoimistoon.

Suhdanteista riippuen ovat harjoittelupaikan kriteerit kuitenkin löysiä. Kun töitä ei ole tarjolla kuin harvoille ja valituille, on haalariharjoittelusta käynyt myös työ tehtaassa tai vaikka rautakaupassa. Olen kuullut, että joku on jopa saanut harjoittelunsa kuitattua sillä, kun on toiminut pizzalähettinä paikallisessa pizzeriassa. Tämä joku oli toimittanut pizzaa niin usein läheisille työmaille, että oli nähnyt siinä samalla tarpeeksi rakentamista. Liekö juttu sitten legendaa tai ei - uskon että tämäkin opiskelija olisi mieluummin tehnyt harjoittelunsa ”oikealla työmaalla”.

Tänä keväänä ovat harjoittelupaikat niin sanotusti kiven alla. Tampereen seudulla töihin tuntuvat pääsevän vain ne, jotka ovat samassa työpaikassa olleet harjoittelussa ennenkin. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden kanssa samoista paikoista kilpailevat vielä yliopisto-opiskelijatkin, joten työpaikan saaminen on hankalaa.

Työnhaku sen sijaan on näennäisesti tehty helpoksi nettihauilla. Samaan aikaan kuitenkin yritysten edustajisto tuntuu toistelevan mantraa, ettei pelkästä nettihausta kukaan töitä saa. Mitä siinä tapauksessa opiskelija voi tehdä, kun yritysten nettisivuilta saa kuvan, että vain netin kautta tulee hakea ja muut yhteydenotot ovat jopa häiritseviä?

Entäpä jos valitseekin yrityksen lähestymistavaksi sähköpostin? Ensin kirjoittaa itsestään pitkän postin ja lähettää ansioluettelonsa toiveikkaana - vain huomatakseen kuukausien kuluessa, ettei kukaan vastaa postiin. Poikkeuksia tietenkin löytyy ja kaikkihan sen tietävät, että yrityksissä on kova kiire. Mutta onko kukaan - joka on sähköpostin toiveikkaalta opiskelijalta vastaan ottanut, lukenut sen ja jättänyt vastaamatta - tullut miettineeksi opiskelijan tulevaa asemaa työelämässä? Opiskelijat ovat tulevaisuuden ammattilaisia ja negatiivista kuvaa suuntaan jos toiseen on hankala paikata myöhemmin.

Opiskelijat jakaantuvat kesäisin luonnollisesti niihin joilla on töitä, ja niihin joilla ei ole. Tässä talousjamassa se suurin piirtein tarkoittaa sitä, että niillä on töitä alalta, joilla sitä on ennenkin ollut. Kuitenkaan töihin ei palkata työhistoriaa vaan ihminen. Erään yrityksen edustaja totesikin varsin osuvasti, että hyvät tyypit saavat aina töitä, ja hän palkkaa yritykseen persoonan, ei siis pelkkää CV:tä. Omaa persoonaansa vain on hankala tuoda ilmi kasvottomalla nettihaulla, joissa paras erottumiskeino taitaa olla pitkä työhistoria…

Opiskelija turhautuu helposti työnhakuun. Aina pitäisi tuntea joku, jotta saisi suoran numeron tai sähköpostiosoitteen, jolloin voisi ottaa suoraan kontaktia yritykseen. Kun nettihakuja on täyttänyt jo useamman kymmenen - ilman yrityksen vastausta - alkaa se turhauttaa. Olisiko paras tapa työnhaussa yksinkertaisesti jalkautua kohti työmaita ja suunnittelutoimistoja - käydä siis paikan päällä kyselemässä työtä? Vaikka pääsisi kasvotusten kertomaan itsestään, ei sekään aina takaa työpaikkaa. Kurjinta, mitä haastattelussa voi kuulla, on ehkä toteamus; ”Kyllä me sinut töihin oltaisi otettu, mutta jos ensin hankkisit vähän tuota työkokemusta. Sitten voidaan palata asiaan. Kevät on opiskelijalle epävarmaa ja stressaavaa aikaa. Huonoimmassa asemassa työnhaun kannalta taitavat olla lukiopohjaiset naispuoliset opiskelijat.

Ammatillisessa koulutuksessa kaikille esim. ammattiopistoissa opiskelijoille varmistetaan koulutukseen kuuluva työssäoppimispaikka. Opettajat järjestävät paikat niille, joilla ei kokemusta alalta ennestään ole. Opettaja sopii yrityksen kanssa työssäoppimisjaksoista. Ammattikorkeakoulun työharjoittelusta saa opintopisteitä ja se kuuluu koulutukseen - eli koulusta ei ilman harjoittelujen suorittamista valmistu. Aikaisemmin ennen ammattikorkeakouluun pääsemistä piti olla vuosi töissä alalla. Tämä on varmasti taannut töitä myös opiskelujen aikana. Nykyään, kun pakkoa ei ole, eivät lähtökohdat opiskelulle ole jokaisella samat. Kun työttömyys hankaloittaa valmistumista, on myös harjoitteluista vastaavan opettajan aika tehdä osuutensa. Kouluhan saa rahoitusta valmistuvista opiskelijoista, joten valmistumista ei varmasti kannata hankaloittaa…

Itsenäisesti asuvan täysi-ikäisen opiskelijan on kuitenkin mahdotonta työskennellä kenellekään ilmaiseksi palkattomassa harjoittelussa - ellei sitten opintotukea nosteta vähintään 500 eurolla kuussa ja sitä ei rajata pois kesäkuukausilta, mitä tuskin tulee tapahtumaan koskaan. Harjoittelun palkallisuus hankaloittaa paikan saamista lisää, mutta on välttämätöntä. Tampereen ammattikorkeakoulun opettajat vinkkaavat varmasti oppilaille aina tarjolla olevasta työpaikasta, jos jostain tiedon sellaisesta saavat. Yrityksen sähköpostiosoitteen pyytämisen jälkeen opiskelija on jälleen omillaan. Netin kautta lähetetyssä hakemuksessa ”puhuu jälleen taas se työhistoria”. Ensimmäisen kunnollisen työpaikan saaminen rakennusalalta auttaa huomattavasti. Tulevaisuudessa tämä opiskelija varmasti pärjää omin avuin. Onhan hänellä silloin CV:ssä jotain merkittäväksi enemmän näytettävää.

Pyysin asiaan näkökulmaa myös valmistuvalta opiskelijalta, Elisa Reposelta

Miten valitsit rakennusalan?

Varmasti varsin usein kuultu vastaus mutta hain lukion jälkeen arkkitehdiksi. Useamman yrityksen jälkeen piti alkaa pohtia mitä muuta voisin opiskella. Rakentaminen on aina kiinnostanut minua, mutta alan opiskeleminen ei vain ollut tullut mieleen. Hain kouluun ja huomasin, että se on juuri sitä ominta alaa minulle.

Kuva: Pirjo Sillman

 Onko se vastannut odotuksiasi, miten?

Alun alkujaan minulla ei kauheasti ollut odotuksia rakennusalan suhteen. Se on kuitenkin varsin mielenkiintoinen ala, jota on ollut mukava opiskella. Ilmapiiri on yleensäkin mielestäni rakennusalalla sopivan rento.

Mitä mieltä olet TAMK:n harjoittelukäytännöstä?

On mielestäni erittäin hyvä, että TAMK:ssa on pakollinen harjoittelu - vaikka uudelle opiskelijalle se ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Sen myötä kuitenkin kasvaa sekä ymmärrys että kiinnostus alaa kohtaan. Sain ensimmäisen kesäharjoittelupaikkani rakennusalan ainejärjestön Anturan rekrytointitilaisuuden kautta. Myös seuraavan kesän harjoitteluni suoritin samaan firmaan. Kolmantena vuonna harjoittelupaikan saaminen oli suhteellisen haasteellista, koska olin opiskeluvaihdossa koko kevään ja alkukesän. Onnekseni veljeni alkoi rakentaa perheelleen omakotitaloa, joten työnjohtoharjoittelun suorittaminen sitä kautta onnistui hienosti.

Millaisista työtehtävistä olet kiinnostunut?

Olen kiinnostunut erityisesti rakenteiden suunnittelusta ja mallintamisesta. Rakennesuunnittelupuolella etenkin puurakenteet ovat alkaneet kiinnostaa entistä enemmän viimeisen vuoden aikana.

Miltä työelämään siirtyminen tuntuu?

Uskon, että työelämään siirtyminen on helpottunut harjoittelujen myötä, kun on päässyt tekemään alan töitä. Toki tällä hetkellä tilanne jännittää hieman, sillä valmistuminen lähenee kovaa vauhtia ja sen myötä siirtyminen työelämään.

 Millaista työ/opinnäytepaikan hakeminen on?

Uskaltaisin väittää, että työpaikan hakeminen on ollut varsin stressaavaa. Se on joka keväinen stressipeikko kaikille opiskelijoille. Tuntuu, että etenkin suunnittelupuolella työpaikkoja on hyvin vähän. Opinnäytetyöpaikkaa en ole vielä hakenut, koska päätin viime syksynä että en ala kevään kiireessä vääntämään ”opparia”. Jätän sen suosiolla syksylle. Mitä olen vierestä seurannut muiden opparistressiä, niin en kyllä kauhean kateellinen ole. Katsotaan, jos kesän aikana vaikka keksisin hyvän oppariaiheen tulevasta kesätyöpaikastani.

 Mistä kontakteista on hyötyä?

Kaikista kontakteista on varmasti hyötyä jollakin tapaa, eikä kannata vähätellä mitään niistä. Piirit ovat kuitenkin loppupeleissä niin pienet, että yhteisiä tuttuja tai tutun tuttuja varmasti löytyy aina. Itsestäni tuntuu, että huomattava apu tulevan kesän työpaikan saamisessa olivat järjestötoiminnan kautta koulussa pari vuotta sitten luodut kontaktit.

Onko väliä, missä tuleva työpaikkasi tulee olemaan?

Kyllä työpaikan sijainnilla on väliä. Itse olen Keski-Suomesta kotoisin, mutta olen asunut Tampereella jo melkein kuusi vuotta. Olen kotiutunut tänne todella hyvin. Mikäli töitä täältä ei olisi irronnut, olisin varmaan seuraavaksi suunnannut Jyväskylän tai Helsingin seudulle. Kansainvälinen työpaikka ja kansainväliset tehtävät ovat aina kiinnostaneet minua. Maalla ei sinällään ole väliä, mutta toki toivon, että pääsisin vielä joskus takaisin Namibiaan, missä vietin puolivuotisen vaihto-opiskelujaksoni keväällä 2013. Afrikka on muutenkin kiinnostanut aina paljon sekä samoin kehitysaputyöt. Koskaan ei tiedä, mistä vielä itsensä löytää…

Mitkä yritykset ovat jääneet mieleesi parhaiten opiskeluajalta?

Parhaiten mieleen on jäänyt mm. Lemminkäinen, Skanska, YIT ja NCC sekä suunnittelupuolelta etenkin A-Insinöörit, Ramboll Oy ja KPM-Engineering. Tietenkin tähän vaikuttaa se, että yritykset ovat suuria. Opettajat puhuvat näistä yrityksistä, koska ne ovat kaikille tuttuja. Osa opettajista on saattanut myös työskennellä kyseisissä yrityksissä. Olemme myös käyneet koulusta työmaavierailuilla.

Terveisiä kaikille työnantajille/ rekrytoijille?

Huomioikaa myös opiskelijan muut työkokemukset kuin vain rakennusalan työkokemus. Tietenkin se on tärkeää, että alan kokemusta löytyy, mutta jostain jokaisen on aloitettava. Kukaan meistä opiskelijoista ei ole täysin valmis vielä valmistuessaankaan, mutta kaikki ovat varmasti innokkaita oppimaan. Työssä oppii kuitenkin kaikista parhaiten. Antakaa opiskelijoille mahdollisuus päästä kehittymään ja antakaa heille sopivassa suhteessa myös vastuuta. Opintosuoritusotteen lisäksi muistakaa, että jokaisella opiskelijalla on paljon vahvuus- ja osaamisalueita, jotka eivät todistuksissa näy. Hyvää tulevaa kesää!

Teksti. Anniina Grönholm

Työharjoittelijana KESMA I -hankkeessa

Hyvät työharjoittelupaikat matkailualalla ovat harvassa, kuten varmasti opiskelutoverini ovat huomanneet. Pitkällisen haun jälkeen minua onnisti, ja pääsin suorittamaan työharjoitteluani TAMKin Tutkimus- ja Kehittämispalveluihin KESMA I –hankkeeseen. Kestävän matkailun liiketoiminnan kehittämismallin rakentaminen –hanke toteutetaan yhteistyössä Jyväskylän ja Vaasan ammattikorkeakoulujen sekä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin kanssa.

Hankkeen kohdealueet ovat Keski-Suomi, Pirkanmaa, Pohjanmaa sekä Etelä-Pohjanmaa, ja projektin tarkoituksena on hankkia tietoa maaseutumatkailuyritysten asiakkaiden kuluttajakäyttäytymisestä sekä alueiden yritysten nykytilasta liittyen sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen. Tämän tietämyksen pohjalta luodaan kestävän matkailun liiketoiminnan kehittämismalli, joka voi jatkossa toimia työkaluna matkailuyritysten kehittämisessä.

Ikaalisten Vihreät Niityt -tapahtuman maisemaa

Työharjoitteluni kesän aikana on sujunut mukavasti, ja olen oppinut paljon uutta. Osana harjoittelua on ollut asiakastutkimuskyselyn toteutus, jonka tiimoilta olen päässyt kiertämään Pirkanmaata erilaisissa tapahtumissa. Niissä olen saanut jutella matkailijoiden kanssa, joista valtaosa oli myös innostunut vastaamaan kyselylomakkeeseen. Kyselyyn vastanneet matkailijat ovat olleet kiinnostuneita hankkeesta, ja kommentoineet kyselyn kysymysten käsittelevän tärkeitä asioita kuten esim. ekologisuutta ja esteettömyyttä matkailukohteissa. 

Kävin mm. Ikaalisissa Sata-Häme Soi! – sekä Vihreät Niityt -musiikkitapahtumissa, sekä maaseutumaisemissa Aitoon Kirkastusjuhlilla. Ennen harjoitteluni päättymistä ovat vielä tiedossa asiakastutkimusreissut musiikkijuhlille Valkeakoskelle sekä Nokialle.

Hankkeen aikana on toteutettu myös puhelinhaastatteluja maaseutumatkailuyrittäjille, ja heille toimitettiin asiakastutkimuskysely asiakaskunnilleen jaettavaksi. Pääsin käymään paikanpäällä yrityksissä viedessäni heille kyselylomakkeita. Kävin mm. Ruovedellä ihailemassa maaseutuidylliä Ylä-Tuuhosen luomutilalla. Yrittäjäpariskunnan ystävällinen vastaanotto ja maatilan luonnonkaunis sijainti tekivät vaikutuksen, ja lomailisin heidän tilallaan mieluusti itsekin, tietysti maaseuturomanttisesti aitassa yöpyen.

Ylä-Tuuhosen maatilan aitta

 http://www.yla-tuuhonen.fi/

Seitsemisen kansallispuiston kupeessa sijaitsevalla Särkilammin marjatilalla taas kävi kuhina mökkiläisten ostaessa mansikoita ja muita tilan herkullisia tuotteita. Talon emäntä otti sielläkin minut oikein ystävällisesti vastaan, ja pääsinpä jutuiksi myös Italiasta tulleiden matkailijoiden kanssa, jotka olivat juuri palanneet retkeltä kansallispuistosta.



Italialaiset maaseutumatkailijat Särkilammin marjatilalla

http://yritys.soon.fi/sarkilammintila/index.htm



Särkilammin marjatilan pihapiiri

KESMA I –hanke jatkuu vielä harjoitteluni päättymisen jälkeenkin, mutta on mukava tietää että olen tehnyt pienen osan hankkeen edistämisessä. Ekologinen ja sosiaalinen kestävyys matkailussa ovat tärkeitä asioita nykypäivänä, ja tämän hankkeen myötä maaseutumatkailuyritykset saavat tärkeää tietoa niiden kehittämisestä, sekä työkaluja kehittämisen toteutukseen.

Lisätietoja KESMA I -hankkeesta löytyy osoitteesta http://www.kestavamatkailu.fi/.

Järvimaisemaa Ikaalisissa

Kirjoittaja on Janita Nurmi, joka valmistuu elokuun lopulla TAMKin englanninkielisestä matkailun koulutusohjelmasta (Degree Programme in Tourism). Valmistumisen jälkeen Janita lähtee valloittamaan maailmaa.

Rekrytoinnit työharjoitteluun ovat alkaneet

Useilla TAMKin opiskelijoilla alkaa olla ajankohtaista työharjoittelupaikan etsiminen ensi keväälle ja kesäksi. Yritykset ovat poikkeuksellisen ajoissa aloittaneet rekrytoimaan korkeakouluopiskelijoita työharjoittelua varten kuten varmaan moni muukin opiskelija on jo huomannut - toivottavasti. Toivottavaksi siksi, että parhaat harjoittelupaikat jaetaan tammi-helmikuu välisenä aikana ja mitä lähemmäksi kesää mennään, niin sitä harvemmin on paikkoja tarjolla. Mikä tukee väitettä, että parhaat työpaikat jaetaan alkuvuodesta? Syy on loppujen lopuksi yksinkertainen. Alkuvuodesta aktiiviset yritykset ovat selviytyneet finanssikriisistä muita organisaatiota paremmin tai ovat saaneet yt-neuvottelunsa päätökseen. Ne yritykset, jotka ovat ajoissa rekrytoinnin suhteen, ovat todennäköisemmin taloudellisesti vakaampia ja uskovat liiketoimintansa kasvuun sekä tahtovat panostaa tulevaisuuteensa. Toisin sanoen opiskelijoiden mahdollisuudet hyvän työtoimenkuvan saamiseen ovat parhaimmat yli kymmeneen vuoteen ja parhaimmillaan voivat olla merkittäviä työpaikan saamiseen valmistuttuaan.

Kumpi on kampi?

Opiskelijoilla on usein erilaisia motiiveja työharjoittelupaikan suhteen. Jotkut tahtovat harjoittelupaikan, josta olisi hyötyä tulevaisuudessa ja edesauttaisi työnsaantia jatkossa. Toisille riittää, kun pääsee tekemään oman alan töitä ja loput tyytyvät vain siihen, että harjoittelun saa tehtyä pois alta. Entä kuinka moni miettii, millaiseen organisaatioon tahtoo - pieneen vai suureen? Molemmissa on puolensa. Suuressa organisaatiossa voi saada helpommin jalkansa oven väliin ja varmistaa työllistymisensä valmistuttuaan. Henkilöstömäärältään isot yritykset myös rekrytoivat enemmän harjoittelijoita. Harjoittelupaikan saaminen pk-yrityksistä voi olla hankalaa ilman aikaisempaa työkokemusta tai näyttöä osaamisestaan, mutta työtehtävät voivat olla mielenkiintoisempia ja monipuolisempia.

Omat kokemukset työharjoittelusta

Vuosi takaperin harjoittelupaikkaa hakiessani otin yhteyttä useisiin suurimpiin organisaatioihin ja sain ystävällisiä automaattisia vastauksia muotoa: "Kiitos yhteydenotostasi, olemme sinuun myöhemmin yhteydessä." Ajattelin perinteisten ja nimekkäiden yritysten rekrytoivan varmemmin ja jotenkin valmiiden lomakkeiden täyttäminenkin tuntui helpolle vaihtoehdolle avoimien hakemusten lähettämisen sijaan. Tosiasia on, että valmiit lomakkeet ovat todella persoonattomia ja yleensä hukkuvatkin satojen muiden hakijoiden massaan. Lopuksi päätin lähettää kymmeneen pienempään yritykseen avoimen hakemuksen, jossa ehdotin harjoitteluni toimenkuvaa omien intressien ja aiemman kokemuksen pohjalta. TULOS oli kahdeksan vastausta, joista neljä olivat positiivisia. Kävin kahdessa yrityksessä juttelemassa tarkemmin asiasta, joista valitsin mieleisemmän. Mitä sitten pääsin tekemään harjoittelussani? Pääsin tekemään mielenkiintoisia projekteja kuten markkinointi- ja asiakkuudenhallintaprojekteja, joista minulla ei aikaisemmin ollut kokemusta kuin teoriassa. Lopulta harjoittelusta muodostui työsuhde. Kiitos yritykselle, että aktiivisuus palkittiin.

Noviisin ohje

Mitä kautta etsiä harjoittelupaikkaa? Noviisin ohjeena voisi sanoa, että helppo tapa on hyödyntää tuttuja polkuja kuten mol.fi, studenwork.se ja yrityksien omia rekrytointisivuja. Yrityksien rantautuessa sosiaaliin medioihin, huomasin muutama päivä takaperin yritysten hakevan jopa Facebookin kautta harjoittelijoita. Vaikka tämä tyhmälle kuulostaisi monesta, niin suosittelen ehdottomasti myös Twitterin hyödyntämistä. Monet yritykset etsivät sitä kautta potentiaalisia harjoittelijoita medianomeista, restonomeista, insinööreistä ja tradenomeista.

Olen saanut yhden pätevän yleisohjeen jutellessani kuukausi takaperin muutaman yrityksien rekrytoinnista vastaavien henkilöiden kanssa. Sähköinen hakemus on lähes poikkeuksetta persoonaton, jos sitä ei tue fyysinen soitto tai käyminen yrityksessä - paina nimesi yrityksen mieleen.

Kirjoittanut: Henri Molin