TAMKin sosiaalisen median oppimisympäristö - Flow-Some

Kilpailu parhaista työpaikoista kiristyy Suomessa ja maailmalla. Jonkun tietyn koulutusohjelman opiskelijat saattavat huokaista helpotuksesta, kun lukevat uutisia työpaikkojen lisääntymisestä opiskelemallaan alalla. Silti tosiasia on, että sen ensimmäinen työpaikan voi olla hankalaa, sillä yritykset haalivat organisaatioihinsa koulutuksesta riippumatonta ja yhä monialaisempaa osaamista. Tällä pyritään kasvattamaan yrityksen henkilöpääomaa eli tieto-osaamista. Siksi on jopa hankalaa vastata kysymykseen, missä yrityksessä, saati toimialalla tulee työskentelemään valmistumisen jälkeen. Tosi asia on, että yritykset tahtovat rekrytoida energisiä nuoria opiskelijoita, jotka kykenevät luomaan uutta ja kehittävät oma-aloitteisesti sekä omaa osaamistaan että työelämätaitojaan. Tämä puolestaan tarkoittaa kykyä ja ennen kaikkea halua oppia uusia asioita. 

Entä mitä vaatimuksia sosiaalinen media asettaa valmistuville opiskelijoille? Yritykset odottavat nuorilta työntekijöiltä kykyä käyttää ja osaamista ymmärtää sosiaalista mediaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tarvitsisi olla käyttäjäprofiili jokaisella sivustolla, vaan mitä jokaisessa sosiaalisen verkostojen palveluissa tehdään. Yksinkertaisuudessaan puhutaan taidosta löytää nopeasti asioita eri palvelujen ja ihmisten kautta, ymmärtää dialogian ja vuorovaikutuksen merkitys ja sosiaalisten verkostojen tarjoamat mahdollisuudet sekä haasteet.

BUILD YOUR TALENT

TAMKissa käynnistettiin syyskuussa uusi toimintamalli, joka kantaa nimeä Floworks. Floworks tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden tuoda esille omaa osaamistaan ja rakentaa hyödyllisiä verkostoja työelämään siirtymistä varten erilaisten projektien kautta toisten opiskelijoiden ja yrityksien kanssa. Opiskelijat pääsevät työskentelemään yrityksien toimeksiantamissa projekteissa. Lisäksi he oppivat projektimaisesta työskentelystä ryhmässä, poikkitieteellisestä oppimisesta yli koulutusohjelmien ja saavat vaihtoehtoisen tavan ansaita opintopisteitä. Floworks tarjoaa työtilan ja mahdollisuuden, mutta kaikki lähtee kuitenkin opiskelijasta itsestään; Kuinka hyvin tahdon näyttää oman osaamiseni?

FLOW-SOME - sosiaalisen median oppimisympäristö

Floworksin ensimmäinen projekti on Flow-Some, jossa opiskelijoiden voimin suunnitellaan ja rakennetaan sosiaalisen median oppimisympäristö TAMKille. Tarkoituksena ei ole keksiä Facebookia uudelleen, vaikkakin se sisältää sosiaalisten verkostojen parhaita ominaisuuksia. Projektiryhmä koostuu tällä hetkellä kahdeksasta opiskelijasta. Olemme tiimin kesken tehneet paljon taustatyötä: lukeneet artikkeleita, käynyt läpi eri tutkimuksia, tutustunut sosiaalisen median palveluihin, analysoinut Moodlen heikkouksia ja vahvuuksia sekä selvittänyt sosiaalisen median käyttöä organisaatioissa.

Projektiryhmä on tunnistanut useita käytäntöjä ja malleja, jotka toistuvat sosiaalisissa verkostoissa. Esimerkiksi: Mitä yhteisöllisyys tarkoittaa, mikä on avoimuuden rooli, miten vertaistukioppimiseen vaikuttaa yhteisöllisyys ja kuinka suuri merkitys verkkoidentiteetillä on sosiaalisessa mediassa. Ehkä mielenkiintoisin keskustelu ryhmän kesken käytiin Moodlen ympärillä. Tiesittekö, että Moodlekin on sosiaalisen median palvelu? Joillekin se on ehkä ollut täysin selvää, mutta harvemmin sitä tulee rinnastettua enemmän käytetympiin palveluihin. Mutta mikä Moodlesta tekee hyvän tai huonon oppimisympäristön? Kumpi vaihtoehdoista on mielestäsi huolestettuvampaa: 

1. Opiskelijat jakavat henkilökohtaisia tietoja sosiaalisen median palveluissa, jotka ovat kaikkien nähtävillä, mutta koulutehtävät palautetaan Moodlen suljettuun ympäristöön.
2. TAMKilla olisi oppimisympäristö, jossa opiskelijat voisivat valita tehtävät ja tiedot, jotka olisivat julkisesti luettavissa, mutta opiskelijoiden tuotokset ja opettajien taidot altistuvat arvostelun ja mahdollisen kritiikin kohteeksi.

Mitä Moodle ajattelee?

Asioilla on kääntöpuolensa. Avoin oppimisympäristö voidaan nähdä kritiikkinä tai kehittymisen mahdollisuutena. Avoimuus yksinkertaisesti parantaa koko oppimisprosessin läpinäkyvyyttä ja lisää vuorovaikutusta. Mutta miksi meillä Flow-Somessa puhutaan näistä abstrakteista termeistä? Jos Tampereen ammattikorkeakoulussa tahdotaan saada enemmän yrityksiä tarjoamaan projekteja opiskelijoille, niin meidän tarvitsee ensinnäkin tarjota työkalut siihen. Tässä tapauksessa työkaluja ovat perinteinen malli, jossa yritykset käyvät pitkän neuvotteluprosessin TAMKin kanssa tai uusi vaihtoehtoinen tapa, jossa hyödynnetään ketterää ja nopeampaa tapaa kommunikoida. Flow-Somessa pyritään vastaamaan myös tähän haasteeseen. Oppimisympäristön pitäisi olla kommunikointikanava myös yrityksille ja muille yhteistyökumppaneille, jotta opiskelijoita saataisiin lähemmäksi yrityksiä - saamaan palautetta tekemistään töistä suoraan mahdollisilta työnantajilta.

Kaikki on kuitenkin vapaaehtoista. Ketään opiskelijaa ei voida velvoittaa julkaisemaan töitään kaikkien nähtäväksi eikä opettajien tarvitse "luopua" tekijänoikeuksistaan". Yhdessähän tätä oppimisympäristöä tullaan rakentamaan ja halutaan ottaa sekä opiskelijoiden, opettajien että yrityksien mielipiteet huomioon.

Lähde: Blazevideo.com

Tartu syksyä sarvista! - vinkkejä virkoamiseen osa 2

"Hyvä kauneudentaju  tai yksityiskohtien huomaaminen voi olla ominaisvahvuus"

Edellisen kerran kun tartuimme syksyä sarvista, niin pohdimme omia ajatuksiamme ja olettamuksiamme. Omia (ikäviäkin) uskomuksia pystyy muuttumaan jos haluaa. Itselleni on kuluneen viikon aikana sattunut paljon hyviä asioita. 

Tunne on uskomaton kun palaset vain loksahtavat pakoilleen. Asiat joista olet aiemmin stressannut, ovat yhtäkkiä menneet uomilleen kuin itsestään. Uskomatonta, mutta se johtuu  positiivisesta ajattelustani. Alan kohta niin vakaasti uskoa positiivien ajattelun voimaan, että kuvittelen heräävääni aamulla kymmenen kiloa laihempana lottomiljonäärinä.

Tämänkertaisella MindPower – tunnilla keskityttiin omiin vahvuuksiin ja voimavaroihin ja siihen kuinka ne voi ottaa käyttöön arjen voimavaroiksi. Aihe oli mielenkiintoinen, mutta tunnin alussa minulla oli jälleen keskittymisvaikeuksia. Olin juuri tullut Bodycompat – tunnilta, jossa olin ollut elämäni ensimmäistä kertaa. Jos ette ole koskaan harrastaneet kyseistä liikuntamuotoa ja teillä on pahoja aggressioita, niin suosittelen Bodycompat –tuntia erittäin lämpimästi. Siellä saa kuvitella lyövänsä toista polvella nenään.

Alussa kurssin vetäjä kysyi, haluammeko olla niitä ihmisiä, jotka huoneeseen tullessaan antavat muille energiaa omalla positiivisuudellaan? Vai haluammeko olla niitä, jotka käytöksellään imevät muista kaiken energian? Mielestäni ajatus oli erittäin kiehtova, sillä me jokainen varmasti tunnemme niitä ihmisiä, joiden jatkuva valitus imee mehut itsestäkin. Ja ikävä kyllä valittamiseen on liian helppoa lähteä mukaan. Jos koulussa tai työpaikalla tapahtuu pieniä vastoinkäymisiä, ne on hyvä käsitellä, mutta niitä ei saisi jäädä märehtimään.

Kurssin vetäjä kertoi, että ihmisellä on erilaisia vahvuuksia ja ne luokitellaan kolmeen eri osioon:

• Lahjakkuuteni
• Ominaisvahvuuteni
• Opitut taitoni 

"Käsityötaitoja pystyy kehittämään"

Lahjakkuudet ovat niitä asioita, joita olemme saaneet jo syntymässämme. Toiset ovat lahjakkaita piirtäjiä tai toiset taitavia laulajia. Toisaalta nämä molemmat esimerkit ovat sellaisia, joita voi myös oppia. Ominaisvahvuudet ovat niitä, jotka ovat meille ominaisia kuten vaikka järjestelmällisyys tai kyky hahmottaa hyvin kokonaisuuksia tai yksityiskohtia. Myös hyvä kauneudentaju voi olla tällainen ominaisvahvuus. Opitut taidot taas ovat niitä, joissa olemme kehittäneet itseämme kuten vaikka ruuanlaittotaidot tai joku taito jonka olemme oppineet jonkun työtehtävän kautta.

Jokaisella meistä on juuri tällaisia vahvuuksia ja meidän kannattaakin hyödyntää niitä. Ihminen on onnellisimmillaan kun hän tekee sitä missä hän on parhaimmillaan.  Kannattaa miettiä mikä omista vahvuuksista on sellainen, jota tahtoo vahvistaa entisestään ja miten tätä kyseistä vahvuutta voi konkreettisesti hyödyntää omassa elämässään.

"Oletko luova ja rohkea kokki? Hyödynnä sitä!"

Jos ymmärsit jutun jujun ja nyt ajattelet: olen maailman paras uppopallonpelaaja ja aion hyödyntää vahvuuksiasi pyrkimällä maajoukkueeseen, olet ymmärtänyt mistä on kyse. Sen lisäksi, että löydät vahvuutesi, sinun pitää tarkistaa vielä yksi asia: millainen sinun asenteesi on?

Ihminen nimittäin ei pysty hyödyntämään vahvuuksiltaan kuin vain pienen osan, jos hänen asenteensa on huono. Oma asenteemme on tärkein henkinen voimavaramme. Se vaikuttaa kaikkeen elämässämme ja hyvällä asenteella voimme moninkertaistaa vahvuuksistamme tulevat hyödyt.

Kannattaa miettiä omaa asennettaan ja sitä mikä on yleinen elämäasenteeni?  Ajatteletko että elämä on mahtava juttu vai suoraan sanottuna aivan persiistä. Entä millainen haluat elämänasteesi olevan? Miten parempi elämänasenne näkyy omassa elämässäsi ja mikä muuttuu paremmaksi? Entä mikä on asenteesi itseäsi kohtaan? Oletko täysi nolla vai huipputyyppi, joka pärjää missä vaan? Taas kannattaa miettiä, millainen haluaa asenteen itseään kohtaan olevan? Entä miten parempi asenne näkyy käytännössä ja mikä muuttuu paremmaksi?

Siinä teille pohdittavaa. Itse olen hyödyntänyt vahvuuksiani tällä viikolla ja oppinut taas elämästä ja itsestäni paljon: osaan koota täydellisen irtokarkkipussin. Se on vahvuus ja voimavara, joka on kehittynyt vuosien saatossa ja aion petrata sitä edelleen, heti tänään!

Valoisaa viikonloppua ja nauttikaa vahvuuksistanne!

P.s  Jos syksy tuntuu vielä pimeältä, niin osallistukaa sunnuntaina valoviikon avajaisiin.

Teksti ja kuvat: Emma Ketonen

TAMKin tyttö Noora Mäcklin häikäisee uutena Valon neitona

Tampereen 46. Valoviikkojen keulakuvaksi eli Valon neidoksi valittiin Noora Mäcklin, 23-vuotias opiskelija Ylöjärveltä. Noora kukitettiin ASTA Koti 2011 -messuilla järjestetyssä finaalissa Tampereella. Kohta sosionomiksi valmistuva uunituore Valon neito Noora kertoi miten hän päätyi Valon neidoksi ja minkälaisen yllätyksen hän sai työpaikaltaan voittonsa jälkeen.

Vuosi sitten Noora oli laulamassa Joulutorilla siskonsa Joannan kanssa.  Samalla he olivat torin päättäjäisissä, jossa viime vuoden Valon neito Melinda Sulkama oli juontamassa. Pian tämän seurauksena Noora kiinnostui Valon neidon tehtävästä ja katsoi netistä mitä siihen kuuluu. Tämän jälkeen Noora päätti, että hän aikoo hakea mukaan seuraavana vuonna ja kuinkas kävikään: Noora pääsi mukaan kilpailuun!

Nooran mielestä kilpailun jännittävimmäksi vaiheeksi osoittautui semifinaali: 

”Semifinaalista kun tiesi pääsevänsä finaaliin, oli jo osittain voittanut itsensä. Finaaliviikot olivat hauskoja; kaikki finalistitytöt olivat todella mukavia. Eniten apua oli Anne Helistön (Suomen Fashion Studio) pitämästä preppauksesta, jossa opin paljon lavaesiintymisestä. Itse paransin paljon semifinaalista Asta-messuilla pidettävään finaaliin, sillä en enää jännittänyt niin paljon, vaan pystyin olemaan oma itseni.”

Noora valmistuu kohta sosionomiksi ja hän on erikoistunut sosiaalipedagogiikkaan. Hän vielä tiedä, minne hän haluaisi työelämässä sosiaalialalla sijoittua. Noora mainitsee viihtyvänsä erittäin hyvin nykyisessä työpaikassaan Kansaneläkelaitoksella.

TAMKin opinnoissa parasta ovat olleet työharjoittelut, sillä niiden kautta Noora on saanut töitä sekä löytänyt enemmän omaa paikkaansa sosiaalialalla. Noora piti myös paljon opinnäytetyön tekemisestä.

Vaikka Noora ei ole vielä varsinaisesti aloittanut neitovuottaan, hän odottaa jo innolla vanhainkotikäyntejä ja joulutorin aukeamista:

”Parasta on päästä kohtaamaan erilaisia ihmisiä. Uskon, että tulen myös pitämään paljon erilaisista juontokeikoista. Laulamisesta ja soittamisesta tiedän, että tulen pitämään, sillä joulun aikaan ei ole mitään parempaa kuin joululaulujen laulaminen!”

Nooran omien sanojen mukaan hänen vahvuutensa Valon Neitona tulevat opinnoista sekä harrastuksista. Noora kertoo olevansa sosiaalinen ja empaattinen persoonaltaan.  Musiikin kautta hän on saanut kokemusta myös esiintymisestä.  Noora onkin soittanut viulua ja pianoa, sekä hän on laulanut lapsesta asti. 

 

                  

”Kivointa näissä viikoissa finaalin jälkeen ja ennen Valoviikkojen avaamista ovat olleet lämpimät kommentit tutuilta ja onnittelut. Perheeni on ollut yhtä innoissani tulevista tehtävistä kuin minä. Sain myös iloisia yllätyksiä työpaikalla; johtajilta kukkakimpun onnittelujen kera ja työkavereilta otsalampun tuomaan valoa pimeyteen!”

Uusi Valon neito Noora aloittaa vuoden kestävän pestinsä juontamalla Valoviikkojen avajaiset sunnuntaina 30.10. Hän on mukana myös Tampereen joulun avauksessa ja jouluparaatissa sunnuntaina 20.11. Lisäksi hän vierailee lukuisissa vanhainkodeissa vieden valon iloa heille, jotka eivät enää pääse Valoviikkojen valoja kaupungille itse ihastelemaan.

´http://www.valoviikot.fi/

Teksti: Emma Ketonen

Kuvat: Noora Mäcklin

Tartu syksyä sarvista! - vinkkejä virkoamiseen

Kun lähden töihin, on pimeää. Kun lähden töistä kotiin, on myös pimeää. Kesällä vaivoin saatu rusketus kadonnut ja eikä sitä edes näkysi vaatekerrostenalta. Hiekan täyttämät sandaalit on pakattava kaappiin ja villahousut on vedettävä jalkaan. Ei auta, pakko myöntää, syksy on täällä ja mennyt kesä on vain kaunis muisto. Siihen, että saat seuraavan kerran painaa varpaasi hiekkaan, ostaa torilta kesän ensimmäisen pallojätskin tai käydä nakuna öisellä kuutamouinnilla, on erittäin, erittäin pitkä aika.

Vaikka eihän syksyssä sinäänsä ole mitään vikaa? Paitsi tietenkin sateet, myrskyt, kylmyys, pimeys,märkä maa, jatkuva syysflunssa ja valtava väsymys! Väsymys onkin ehkä se kurjin juttu koko syksyssä. Kesällä jaksoi painaa aamusta iltaan ja olla 'for ever young baby' vaikka koko yön. Nyt syksyllä loputon väsymys painaa ja tuntuu siltä, että elämä olisi paljon helpompaa jos olisi syntynyt karhuksi tai muumiksi.

Vaikka minusta olisi ollut niin helppoa ja niin ihana heittäytyä syksyn armoille: käpertyä pieneen koloon ja unohtaa olemassaolonsa noin puoleksi vuodeksi,minä päätin kuitenkin taistella vastaan! Päätin tarttua syksyä sarvista ja osallistuin niin sanotulle elämäntapavalmennuskurssille. ”Muuta ajatuksesi, muuta elämäsi” oli ensimmäisen tapaamisen aiheena.Se, että pelkästään ajatusten muuttaminen muuttaa koko elämän on aika isolupaus. Mutta voiko se pitää paikkaansa?

Istuimme salissa pienellä porukalla kynttilöiden ympäröimänä rauhallista musiikkia kuunnellen. Tunnelman oli kaiketi ollut tarkoitus olla harmoninen, mutta ainakaan minulle tyyntä oloa ei tuo pelkkä lepattava Vapaa Valinnasta ostettu tuikku (pitkän työpäivän jälkeen). Oikea tunnelma syntyi vasta keskittymisen ja rauhoittumisen myötä, joka itse asiassa tässä hektisessä elämäntyylissä on melkoisen vaikeaa.

On paljon helpompaa säntäillä ympäriinsä ja aikatauluttaa kiireistä elämää, kuin pysähtyä paikalleen ja nollata pääkoppa kaikessa rauhassa. Tosin monethan tekevät sitä esimerkiksi urheilemalla, lukemalla tai viettämällä aikaa ystävien kanssa sihijuomaa nauttien. Silti todellinen pysähtyminen vaati vielä paljon enemmän.

Tunti sisälsi konkreettisia harjoituksia, joissa teoriaa sovellettiin omaan elämään. Tällä kertaa aiheina olivat ajatukset ja uskomukset (tapaamisia on yhteensä kuusi, kerran viikossa).

Kurssin vetäjä kertoi, että ajattelemme päivässä yli 60 000 ajatusta joista osaa emme edes tiedosta ja osalle ajatuksista emme voi mitään. Mutta joitakin ajatuksia ja uskomuksia pystyy muuttamaan, istuttamalla uudet uskomukset vanhojen tilalle. Vetäjä puhui päässä olevista radoista ja aloin miettiä, että olinko jo ostanut junalipun viikonlopun reissua varten. Jälleen oli siis taas skarpattava.

Kunnollisen keskittymisenjälkeen tunnista irtosi yllättävän paljon. Tässä myös teille resepti uusien uskomusten luomiseen:

- Ota selvää uskomuksistasi ja tule niistä tietoiseksi. Punnitse jatarkastele uskomuksiasi rehellisesti. Kysy itseltäsi: palveleeko tämän ajatuksen toistaminen minua? Kyseenalaista uskomuksesi suhteessa siihen, mitä tahdot elämältäsi. Viekö tämä uskomus sinua kohti päämääriäsi? Luoko tämä uskomus sellaista todellisuutta, jossa tahdot elää?

- Muotoile itsellesi uusi uskomus. Lähde liikkeelle pienin askelin pitänen kokoajan mielessäsi tavoitetilasi, eli suunta, jonne todella tahdot kulkea. Muotoile uusi uskomus, kun edellisestä on tullut sinulle totta, mutta et olevielä päämäärässäsi. Uskomusten tulee koskettaa sinua, eli liitä ne muotoon sinä itse.

- Vahvistauutta uskomustasi toistamalla sitä itsellesi ja kertomalla totuutta myös ympärilläsi oleville ihmisille. Tutkimusten mukaan valittaminen ei lisää hyvääoloamme, vaan päinvastoin. Miksi emme sitten valitse kertoa sellaista totuutta itsestämme, josta tulee hyvä olo! Nauti matkastasi ja tee siitä hauska. Onnittele itseäsi aina, kun saat itsesi kiinni vanhan ja kuluneen levyn toistamisesta.Valitse, uusi raikkaampi levy ja soita sitä leveä hymy huulilla!

Tässä minun tämän hetkinen mantrani:

Huomenna minä nukun pitkään! Huomenna minä nukun pitkään! Huomenna minä nukun pitkään!

Ensi viikolla MindPower –kurssi jatkuu ja elämä pannaan taas balanssiin! Virkeää ja onnentäytteistä syksyn viikonloppua kaikille! :)

Teksti: Emma Ketonen
Kuvat: Samuli Räsänen

”Hannu ja Kerttu -oopperan harjoitukset ovat täynnä karkkeja ja kuntoilua”

Engelbert Humperdinckin vuonna 1893 kantaesitetty satuooppera saa Tampereen konservatorion ja Tampereen kamarioopperayhdistyksen yhteistuotannossa uuden tulkinnan.  Solisteina ovat Tampereen konservatorion ja TAMK Musiikin opiskelijoita, Tampereen kamarioopperayhdityksen laulajia sekä muutama vierailija. Lisäksi lavalla nähdään Tampereen konservatorion lapsikuoro ja lapsitanssijoita.  Ooppera on konservatorion tuottama ja osa 80-vuotis juhlavuoden kokonaisuutta. Lisäksi kamarioopperayhdistys on yhteistyössä mukana, kuten tietysti myös TAMK.

TAMK-blogi seurasi leivän murusia ja piparkakkutalon tuoksua Pyynikkisaliin ja pääsi seuraamaan tulevan Hannu ja Kerttu- oopperan harjoituksia.  

Tanssitytöt odottavat katsomassa vuoroaan, kun Nukkumatit hyppelehtivät lavalla ohjaajan kanssa.   

Ohjaaja Juulia Tapola on tuonut Hannun ja Kertun perinteisen tarinan nykyaikaiselle tasolle ja itse asiassa tarinan perinteinen piparkakkutalo on vaihtunut niin sanottuun ”kulutusmaahan”. Ooppera on siis tyyliltään moderni, mutta tarina on tietenkin sama.

 Nykyaikaisuus näkyy muun muassa oopperan visuaalisuudessa. Ooppera on kuitenkin modernisuudestaan huolimatta tehty ymmärrettäväksi ja myös orkesteri tuo oman tunnelmansa. Ohjaajan mukaan kierrätys on tärkeä teema ja se näkyy paljon lavastuksessa. Esimerkiksi rekvisiittana toimiva kaapisto on peräisin tuottaja Anu Lainion vanhempien keittiöremontin jäljiltä.  

Tarinan noita on mielenkiintoinen hahmo nykymaailman diivamaisena noita-akkana. Ilkeä noita tarjoaa lapsille yltäkylläisyyttä ja nykypäivän piparkakkuja: herkkuja ja materiaa. Tarinassa Hannu ja Kerttu pääsevät tutustumaan siihen miten leluja valmistetaan ja kuka ne itse asiassa valmistaa?

Ooppera on suunnattu kouluikäisistä lapsista ylöspäin ja juttu on toteutettu lasten henkeen esitteistä lähtien.  Näytös sopii kuitenkin myös aikuisille ja musiikin johdossa toimiikin maineikas Tuomas Turriago orkesterinaan opiskelijaorkesteri Pyynikki Sinfonia.

Esityksiä voi mennä seuraamaan:

la 29.10. klo 13
la 29.10. klo 18
su 30.10. klo 16
ke 2.11. klo 18

Liput 10/20€
Ennakkomyynti: lippupiste

  Ja kannattaa muistaa, ettei yltäkylläisyys välttämättä olekaan hyväksi!

Teksti ja kuvat: Emma Ketonen

Hyvä yhteishenkikään ei poista nälkää

Häiritsen vieressä istuvan luokkatoverini keskittymistä tunnilla, sillä mahani kurnii. Pian huomaamme, että molempien mahat kurnivat ikään kuin duettona. Onneksi on kohta ruokatunti, ettei tarvitse muodostaa orkesteria mahamme kurinasta koko luokan kesken.

Ruokatunnilla etsimme keinoja huijata mahamme mahdollisimman edullisella ja tukevalla välipalalla, jotta se uskoisi olevansa täynnä. Saamme tukahdutettua äänet, mutta koulua on vielä pitkään. Terveellisen ruokavalion saavuttaminen on taas liian ylellistä opiskelijabudjetilla.

Jos joku ei vielä tiedä, niin valaisen tilanteen: Me Tamkin Virtain pisteen opiskelijat boikotoimme ruokalaa, sillä koulumme ravintola Pirko ei ole hakeutunut Kelan ateriatuen piiriin. Eli käytännössä emme saa Kelan ateriatuen edellyttämää opiskelija-alennusta. Boikottipäätöstä lietsoi ruoan hinnan nouseminen 4,05 euroon. Syyksi Pirkon ravintolan taholta tuli laskelma ruoan kustannuksesta.

Tässä taas on meidän opiskelijoiden laskelma:

                  Tulot:
                  Kelan opintotuki: 469 e
                
                  Menot:
                  Vuokra asuntolalla (sähkö ja vesi kuuluu): 337 e

                  Jäljelle jää: 132 euroa.

Jos syön joka arkipäivä koulussa yhden aterian (yhteensä 81 euroa), muihin kuluihini jää ainoastaan 51 euroa. Eli emme muutenkaan pysty syömään, joka päivä koulussa taloudellisista syistä vaikka haluaisimmekin.

Meillä ei ole hirveesti mahdollisuuksia hankkia lisää tuloja käymällä osa-aikaisesti töissä. Pääsemme yleensä todella myöhään koulusta ja Virroilla palvelualan työpaikat ovat jo kiinni siihen aikaan.

Suomella on loistava maine maailmalla hyvinvointivaltiona. Tiedostamme sosiaaliset oikeutemme ja pidämme myös niistä kiinni. 

Tällä hetkellä pärjäämme käyttämällä osuuskunnan jääkaappia, mikroa ja kahvinkeitintä. Pitkistä koulupäivistä ja epäterveellisestä ruoasta huolimatta pärjäämme hyvin mahtavalla yhteishengellä ja päättäväisyydellä. Toivomme kuitenkin, että Pirko hakeutuu Kelan ateriatuen piiriin. Jos emme saa ratkaisua asiaan lähdemme neuvottelemaan muiden Virtain ravintoloiden kanssa.

Teksti: Derya Tekin

Kuva: Kristian Isotalo

Viime viikkoina Virtain Pirkon ruokalassa on ollut tilaa, sillä TAMKin opiskelijat boikotoivat kouluruokailua. TAMKOn keskiviikkoinen ruuanjakotempaus sai runsaasti kiitosta Virtain opiskelijoilta. Opiskelijat toivovat Pirkon hakeutuvan Kelan ateriatuen piiriin.

Opetusta yhteisöteatterin keinoin

TAMKin draaman ja osallistavan teatterin erikoistumisopinnot järjesti  5.10. yhdessä Tutkivan teatterityön keskuksen kanssa yhteisöteatteritapahtuman, johon vierailijaksi saapui Daniel Maposa Zimbabvesta. Tapahtuma liittyi Voimaa taiteesta -hankkeeseen.  Päivän työpajassa pohdittiin yhteisöteatterin toimintaa hyvinvoinnin edistämiseksi etenkin Zimbabvessa, jossa Daniel Maposa ohjaa Theatre for Development  ”Savanna Trust” -ryhmää. Ryhmän tavoitteena on kouluttaa ihmisiä ja tehdä heidät tietoisemmaksi omasta ympäristöstään ja hyvinvoinnistaan yhteisöteatterin keinoin. Päätavoite ryhmällä on kulttuurisen demokratian vahvistaminen. Sen saavuttamiseksi ryhmä opettaa osallistavan teatterin keinoin myös hyvin konkreettisia asioita, kuten saniteetti tietoisuutta  koleran kurissa pitämiseksi, seksuaalivalistusta ja muuta ihmisten arjen hyvinvointiin liittyviä teemoja.

Osallistava teatteri on kehittämisen lähestymistapa, jota suomessakin on koulutusten myötä opittu käyttämään mm. työyhteisöjen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Värikkään ja mukaansatempaavan persoonan työpajassa toiminta ja teoria vuorottelivat.

Maposan työ on ns. kenttätyötä koko Zimbabvessa, mutta hän myös opettaa osallistavan teatterin työtapoja Harraren yliopistossa. Tanssi kuuluu afrikkalaisen oppimisen perinteeseen. Kokonaisvaltaisista ja toiminnallisemmista oppimistilanteista voisimme ottaa oppia täällä Suomessa tietotekniikan istumista suosivassa oppimisajattelussamme!

Teksti: Annukka Häkämies, lehtori, TAMK

Nelliinan vaatehuoneen ovet avautuvat myös TAMK-blogissa

"Kauan kauan sitten, vuonna 2007 - eräs pukeutumisesta kiinnostunut tyylikäs nuori neitokainen päätti hetken mielijohteesta perustaa muotiblogin, joita Suomenmaassa ei tällöin vielä ollut kovin monia. Neitokaisen yllätykseksi blogin suosio kasvoi ja kasvoi ja jo hetken kuluttua hän piti blogiaan muotilehti Oliviassa. Ja näin koko suuri valtakunta pääsi kurkistamaan ihastuttavaan Nelliinan vaatehuoneeseen"

Nelliinan vaatehuone on yksi Suomen seuratuimmista blogeista. Blogi käsittelee rennon tyttömäisesti tyyliä sekä muotia ja sen lukijakunta sijoittuu yksitoistavuotiasta jopa yli kuusikymppisiin. Supersuosittu Nelliina ehti jakamaan elämäänsä ja tyyliään myös TAMKin yleisblogissa. Tiesitkös muuten, että nyt on aika pukeutua paksuihin sukkahousuihin ja suoraan minihameseen? Kyllä näin on!

Tässä vielä triviakysmys: Mistä koulusta Nelliina on valmistunut vuonna 2003? -
 Kyllä vain, oikea vastaus on TAMKista!

"Miksi laittaa kamalat vaatteet, jos voi laittaa ylleen jotain ihanaa?"

Nelliina myöntää, että hänellä on PALJON vaatteita. Tämä ei ole ollenkaan yllätys jos on vähänkin seurannut Nelliinan tyylin täytteistä blogia. Nelliinan blogista löytyvien valokuvien perusteella voi helposti huomata, että neitokaisella on joka päivä eri vaatekokonaisuus yllään. Vaikka Nelliina siis esiintyy joka kerta kuvissaan eri tavalla stailattuna, hän silti käyttää samoja vaatekappaleita useaan otteeseen.  Hän vain ei kuvaa samoja vaatteita uudestaan, elleivät ne ole yhdistettynä eri vaatteisiin ja asusteisiin kuin aiemmin.  Tästä suuresta vaatepaljoudesta huolimatta Nelliina kuitenkin väittää, että hänelläkin (kuten tavallisilla ihmisillä yleensä) on ongelmia pukeutumisen kanssa: "Musta tuntuu, että mulla on kaikissa juhlissa aina sama mekko”. Aivan, niin varmaan Nelliina.

Vaikka Nelliina onkin enemmän kiinnostunut estetiikan tuomasta ilosta, kuin varsinaisesta pintamuodista, hän kuitenkin ennustaa, että voimakkaan vihreät ja oranssit ovat tulevan syksyn kuumimpia muotivärejä. Mod-vaatteet, 60- ja 70-luku, sekä murretut värit ovat myös niitä juttuja joihin kannattaa panostaa. Mikäli haluat olla muodikas, mutta kukkaron nyörejä kiristää, Nelliina suosittelee seuraamaan erilaisia blogeja joista voi poimia vinkkejä ja ideoita edulliseen asustamiseen.  Köyhän tai vähän rikkaammankin opiskelijan kannattaa suunnata vaateostoksille kirppareille. Siellä voi törmätä hyviin ja mielenkiintoisin löytöihin – esimerkiksi Nelliinaan itseensä! 

Nelliina kertoo hamstraavansa kirpparilta erilaisia vaatteita ja asusteita, erityisesti hän rakastaa vintagea. Hän on tehnyt runsaasti löytöjä eri kirpputoreilta, mutta ainoastaan vintage-kengät ovat harvassa, sillä ne ovat valitettavan usein liian pientä kokoa. Kengät ovatkin miltei ainoa asuste, jonka Nelliina ostaa uutena (ja niitä onkin sitten yli sata paria!). Nelliina ajattelee paljon omaa hiilijalanjälkeään ja siksi hän sisustaakin kotinsa ainoastaan käytetyillä huonekaluilla. Ekokoti tuo tasapainoa kulutuksen tilalle.

Nelliina siis suosii kierrätystä kokonaisvaltaisesti ja tuunaa myös vaatteitaan ompelemalla. Kaikki vaatteet täytyy kuitenkin säilöä jonnekin ja Nelliina kertookin omistavansa yhden vaatehuoneen, kaksi isoa vaatekaappia ja rekin mekkoja varten. Näin suureen säilytystilaan mahtuukin monenmoista krettua ja rättiä, mutta siellä on myös jotain erittäin yllättävää, nimittäin Nelliinan vaatekaapista löytyy myös kunnon perinteiset lökäverkkarit! Vaikka Nelliina onkin intohimoinen tyylitaituri, joka näyttäytyy vain parhaimmillaan, silti Nelliina kertoo käyttävänsä kotonaan juurikin näitä legendaarisia himapöksyjä, jotka varmasti löytyvät ihan jokaisen komerosta. Huh, on helpottava tietää, että Nelliinakin on sittenkin vain tavallinen kuolevainen.

Nelliina toivoo, että Suomesta löytyisi lisää muotibloggajia, jotka lähtisivät mukaan tähän ”virtuaaliseen harrastuskerhoon”. Jos sinussa löytyy vähäänkään muotiblogistin ainesta, kannattaa kokeilla! Hyvä tapa on aloittaa vaikka TAMKin yleisblogista.

Kiitokset vielä Nellinalle ja terveisiä hänen hurmaavalle kissalleen Nöpölle, joka myöskin seikkailee Nelliinan blogissa.

Kaikki kuvat ovat peräisin Nelliinan omasta blogista ja ne löytyvät osoitteesta: http://www.olivialehti.fi/Blogit/Nelliinanvaatehuone/tabid/345/Default.aspx

Kirjoittaja: Emma Ketonen

Se mikä tapahtuu Astinilla, siitä puhutaan ainakin seuraavat kaksi vuotta!

ASTIN 2011

”Aloittavien ja aloittavamielisten insinööriopiskelijoiden starttiristeily 22.-23.9 Silja Europalla”

Minähän en ollut Astinille menossa. En ollut vielä edes edellisenä päivänä ennen klo 18. Sitten arvon tuutorini soitti ja ilmoitti, että tyttöhytissä on paikka vapaana, ja lopulta sinne sitten oli lähdettävä.

Astinista tuli tieto pari päivää koulun alkamisen jälkeen ja kaikki käyneet tunnetusti kehuivat reissun maasta taivaaseen, mutta olin silti hieman epäileväisellä päällä. Turun seudulla asuneena oli muutamat Ruotsinlaivaristeilyt tullut seilattua, viimeksi Abiristeily keväällä, mutta onhan risteilyissä aina tietty tunnelma. En kuitenkaan ostanut lippua, kun ei kukaan muukaan tyttö luokalta ollut lähdössä.

Busseja Turun päässä

Kukaan muukaan tai kaikki muutkin on tunnetusti huono tekosyy. Ja mitä lähempänä Astin oli, sitä enemmän alkoi harmittaa, ettei lippua ollut, kun kaikki siitä niin vouhottivat. Hyvä tuuri siis kävi, kun lipun sain päivää ennen lähtöä.

Lähtö tapahtui Kaupin urheilumajan pihasta ja sinne porukka oli kutsuttu klo 14. Sisäpiirin tieto tosin kertoi, että bussit tuskin lähtisivät rullaamaan kohti Turkua ennen klo 15, mutta koska osa tuli aina myöhässä, niin kaikki käskettiin paikalle ajoissa. Kun bussit sitten saapuivat, harvalla oli aavistusta siitä mihin niistä piti pakkautua.  Asian helpottamiseksi bussit oli kuitenkin nimetty Transformers-hahmojen mukaan (?).

Matka Turkuun kulki Urjalan Nesteen ja Auran ABC:n kautta. Bussimme ”matkanjohtajana” toimi Aakke niminen herra, joka piti huolen siitä, ettei kukaan istunut matkaa kuivin suin. Tutuksi tuli muutamakin viisu insinööriopiskelijoiden Laulumatista, ja tekstiviestichat kävi kuumana.

Turun satamassa bussista purkautuminen kesti jonkin aikaa, sillä ulostullessa kouraan lyötiin maihinnousukortti, aamiasbuffet lipuke, alennuskuponki ja tietysti Astinin haalarimerkki. Meno ei suinkaan rauhoittunut terminaalissa vaan säilyi samanlaisena laivalle asti. Eikä sitä oikeastaan voi sanoa, että vauhti laivallakaan hiipunut olisi, ei se oikeastaan hiipunut ollenkaan!

Buffetin aukeamista odotellessa

Oli Astinille järjestetty ohjelmaakin. Illalla oli jonkinlainen rastirata laivalla, mutta itseltäni kyseinen tapahtuma meni hieman ohi. Huomasin vasta seuraavana päivänä ohjelmistoa selaillessani, että sehän olisi voinut olla hauskaa. Myös perusristeilykamaa kuten karaokea ja stand up – komiikkaa oli tarjolla.

Musiikkitarjontaa oli myös kahdessa kerroksessa. Joku Paikallinen Bändi –niminen yhtye soitti covereita 8 kannen Ocean Clubissa ja Moonlight Disco  kerrosta alempana popitti menevää tanssimusaa laivan takaosassa.

Aamuyöstä ei enää kannattanut nukkumaan raahautua ja aamiaisbuffetkin aukeaisi reilun tunnin kuluttua. Päätimme valvoa ainakin siihen asti. Vähitellen ravintolan eteen alkoi kerääntyä muutakin nälkäistä porukkaa ja kuuden maissa, juuri ennen kuin salin ovet avattiin, joukkiota saattoi alkaa kutsua jo jonoksi. Laivan aamiaisesta tuskin sen enempää tarvitsee mainita. Jokainen sen maistanut tietää mistä puhun!

Toinen päivä, perjantai, sujui rauhallisemmissa merkeissä. Varsinaisena ohjelmana oli poolpartyt allasosastolla ja Joku Paikallinen Bändi esiintyi jälleen iltapäivästä.

Oma päiväni koostui lähinnä hyteissä ja kannella hengailusta. Ja tietysti oli syömässä käytävä. Buffetlounas ei ihan opiskelijabudjettiin kuitenkaan enää taipunut, joten päädyimme luokkalaisteni kanssa syömään ns. mummon ruokaa, joka sisälsi lihaa eri muodoissa, kuin myös perunaa ja tietysti salaattia. Hyvää oli.

Tunnelmia kannelta

Seitsemän jälkeen illalla laiva saapui Turun satamaan, josta itse jatkoin matkaani omin neuvoin lapsuudenkotiini. Bussi kuljetti astinlaisia myös Tampereelle takaisin ja Fat Ladyssä oli kuulemma ”viralliset” jatkot.

Mitä reissulta jäi käteen? No ainakin muovinen hyttikortti, jonka kävin jossain vaiheessa yöllä vaihtamassa koska alkuperäinen ei toiminut… Ja tietysti haalarimerkki (se olennaisin). Laivahinnoilla myös saa hieman halvempia virvokkeita. Mutta ennen kaikkea ajatus siitä että reissu oli onnistunut ja hauska. Väsynyt olo oli kyllä, mutta olen onnellinen siitä että päätin kuitenkin lähteä. Kiitos siis Astinista järjestäjille ja matkaseuralle. Ensi vuonna uudestaan ?!

Haalarimerkki, ei haalareissa vielä tosin

Teksti ja kuvat: Anniina Grönholm

Rajaloukkauksia Haaparannalla

Ammattikorkeakoulujen viestintäväki kokoontui viime viikon lopulla pohtimaan erilaisia rajaloukkauksia viestintäpäivilleen Ruotsin Haaparannalle.  Seminaarisalin upean ikkunaseinän vieressä virtasi vuolaana Suomen ja Ruotsin rajaa vartioiva Tornionjoki, joten paikka oli mitä sopivin pohtia erilaisia rajoja ja niiden ylityksiä.

Ensimmäisenä tarkasteluun otettiin korkeakoulujen duaalimalli eli ovatko yliopistot ja ammattikorkeakoulut täysin erillisiä koulutusväyliä, joiden rajoja ei pidä rikkoa, vai voisiko niitä jotenkin nivoa yhteen tai ainakin tehdä väyliin reikiä, joista opiskelijat voisivat sitten joustavasti puikahtaa toiseen koulutusväylään. Työelämä ei kuulemma duaalimallia tarvitse, joten pitänee kysyä, kuka duaalimallia tarvitsee?

Pohjoisessa yhteistyö sujuu

Viestintäpäivien järjestäjä Lapin korkeakoulukonserni on rohkeasti nokittanut duaalimallin ja luonut Lappiin Rovaniemen yliopistosta, Kemi-Tornion sekä Rovaniemen ammattikorkeakoulusta strategisen yhteenliittymän, jolla pyritään varmistamaan korkeakoulutuksen, tutkimuksen ja taiteellisen toiminnan tulevaisuus Lapissa.  

Duaalimallista tiukasti kiinnipitäjät ja kuntauudistuksessa kipuilevat kuntapäättäjät voisivat ottaa oppia Torniojokilaaksosta, jossa myös Tornion ja Haaparannan kaupungit ovat yhdistäneet voimansa.  Kuntapäättäjät ovat luoneet yhteisen TornioHaparandan, joka tarjoaa asukkailleen ja yrittäjilleen käyttöön kahden maan palveluverkoston.

Yhteisillä ponnistuksilla on saatu alueelle esimerkiksi Ikean myymälä, joka tuo alueelle runsaasti ostosmatkailijoita niin Suomesta, Ruotsista kuin Norjastakin. Prinsessa Victoria kävi hiljan vihkimässä alueen asukkaiden kohtauspaikaksi luodun yhteisen rajatorin. 

Yhteistyökumppaneiden ainoa ongelma tuntui olevan se, että kello on aina väärässä ajassa, mutta tästä on se hyöty, että rajalla sijaitsevalla golfkentällä pallo pysyy ilmassa yli tunnin.

Ehkäpä pohjoisen yhteistyökuvioilla on taustansa meänkielellä kirjoittavan kirjailija Bengt Pohjasen kuulijoiden mieliin loihtimalla moniuloitteisella rajan ihmisellä ja Tornionjoen rannoilla jo vuosisatoja jatkuneella poikkinainnilla.

AMK-brändiä kiilloittamaan

Puhuttiin viestintäpäivillä toki markkinointiviestintääkin ja viestintäväkeä evästettiin AMK-brändin kiillotukseen. Valtion säästöt uhkaavat rajusti ammattikorkeakouluja, taisto rahoista on kovaa, joten omaa häntää pitää nostaa. Ja mikä ettei, ovathan ammattikorkeakoulujen tunnusluvut opetus- ja kulttuuriministeriön mittareilla tosi vakuuttavia.  Mehän koulutamme nopeasti ja tehokkaasti yhteiskunnan perusosaajia. Kyllä tätä viestiä kelpaa rummuttaa myös Pirkanmaalla.

 
VR innovoi

Kotimatkalla nähtiin sitten Kemin rautatieasemalla uusi sovellus VR:n lippuautomaatista. Automaatin vieressä seisoi lipunmyyjä ja naputteli konduktöörien käyttämällä laitteella automaatille jonottaville matkustajille lippuja.

 Teksti: Seija Kunttu, tiedottaja, TAMK