Monta rautaa
tulessa. Minun tulisi ohjata lyhytelokuvaa, piirtää sarjakuva-albumi loppuun,
valmistautua lehtihaastatteluun ja lähettää originaalitöitä Kemin
sarjakuvafestivaalien näyttelyä varten.
Asioita pitää pilkkoa ja prosessoida pienin erin, ettei tunne olkapäillä
liiallista taakkaa. Mutta lyhytfilmi on ensimmäisenä työtehtävänä listallani.
Punakynällä ympyröity ja alleviivattu.
Ihmismieli
on siitä petollinen asia, että liiallinen pohtiminen johtaa ahdistukseen ja
epävarmuuteen. Täytyy rakentaa
korttitaloa kortti kortilta sekä hyväksyä myös se, että se saattaa olla
kaatumisvaarassa. Olen kuullut kyllä monia tarinoita ja anekdootteja
kulttuurialan tekijöistä, jotka ovat saaneet tehtyä suurimmat näyttönsä paineen
ja vaikeuksien keskellä. Siinä on perää, vaikeuksien kautta ihminen saa uskoa
omaan itseensä ja tavoitteisiin. Silloin kun kaikki tuntuu kaatuvan, seisoo
lopulta raunioiden keskellä päättäväisiä ihmisiä.
Juuri elämän tarjoamat helppoudet ja
pureksitut valinnat ovat johtaneet siihen, että epätoivo valtaa mielen:
helppous ei pitkällä tähtäimellä ole perusta pysyvälle. Ohjaajan rinnastaminen
sotapäälliköksi ei siten ole aivan perätön, koska henkilöstä huokuva
epätietoisuus ja –varmuus saa ryhmän muut jäsenet tuntemaan olonsa vaikeaksi:
onko tekemisessä mitään mieltä tai ei, kun ”pääpukarilla” ei ole varsinaisia
visioita ja toiveita, joiden mukaan asioita toteutettaisiin.
Ryhmätyöhön
sisältyy voima. En usko, että yksinäinen päättäväinen ihminen voisi suorittaa
kaikkea. Ei ainakaan lyhytfilmiä. Siinä koko juttu koostuu palasista, koneiston
osista. Kun moottori on kunnossa, voidaan sillä revitellä enemmänkin ilman
vaurioita. Sen vuoksi lähitulevaisuudessa häämöttävät kuvaukset ja siihen
liittyvät toimenpiteet on syytä käydä henkisesti läpi monta kertaa, lievittää
sitä pelkoa mikä saattaa liittyä odotuksiin. Näyttelijöillä, varsinkin
teatteri-ihmisillä, on tämä ollut monesti itsestäänselvyys: kun näyttelijä
kuolee lavalla kymmenen kertaa harjoituksissa, on yhdestoista ja lopullinen
esitystilanne jollain tavalla jo rutiini, valmis numero. Tästä syntyy se
vaivattomuuden tunne, mikä välittyy katsojalle: ammattimainen vaikutelma.
Aapo Kukko/ Kuva11
Käsikirjoittaminen ja kuvallinen ilmaisu
TAMK Virrat





