Hyvinvoinnin Neloskierre -hankkeen oppimisympäristöjä

Hyvinvoinnin Neloskierre on Tampereen ammattikorkeakoulun hanke. Se on myös toimintamalli uudenlaisten oppimis-, toiminta- ja innovaatioympäristöjen rakentamiseksi. Tavoitteena on, että koulutus on aktiivisesti mukana työelämän kanssa kehittämässä toimintaa käyttäjäkeskeisestä (käyttäjä on toiminnan kohde) käyttäjälähtöiseen (käyttäjä on tekijä) toimintatapaan. Palveluympäristöissä tämä tarkoittaa sitä, että palveluiden käyttäjät, asiakkaat, ovat mukana kehittämisen kaikissa vaiheissa, ideoinnista lopputuotoksen arviointiin.

Koulutuksen ja opetuksen näkökulmasta keskeistä on huomioida konteksti, missä kehittämistyötä kulloinkin tehdään. Se ei ole uutta että tehdään ja touhutaan erilaisia asioita niin asiakkaiden kuin organisaatioidenkin kanssa. Neloskierteen mukaista uutta on se, että mietitään oppimistarpeita – niin opiskelijoiden kuin työntekijöidenkin – ja rakennetaan sellaisia toimintaympäristöjä, jotka mahdollistavat em. oppimisen parhaalla mahdollisella tavalla. Opettajilta tämä edellyttää erityisesti pedagogista paneutumista yhteistyöhön, olipa kumppanina keitä ja miltä substanssialueelta tahansa. Onnistumiseen opettajilta vaaditaan hyvää prosessi- ja projektiosaamista, systemaattisuutta sekä aikaa ja tilaa oppimiselle. Ilman selkeitä tavoitteita tämä kaikki ei suju mallikkaasti. 

Yksi Neloskierteen yhteistyökumppani on ollut Ikaalisissa toimiva Jyllin Kodit, joka alkujaan on Lyyli ja Jalmari Jyllin testamenttivaroilla perustettu vanhainkoti. Nykyisin se ”tarjoaa senioreille itsenäistä asumista, yhteisökoteja, palvelua ja terveyslomaa".

Vuodesta 2010 alkaen Jyllin Kotien kanssa on rakennettu useampi Neloskierteen oppimisympäristö, joissa mm. on tehty tiedonhankintaa ja pohdittu mitä yhteisöllisyys merkitsee eri ihmisille ja miten se voisi olla monia erilaisia palveluja tarjoavan Seniorien Hyvinvointikeskuksen läpikäyvä toimintaperiaate.

23.5.2012 oli yhteisen juhlan aika, kun sosionomiopiskelijat (AMK) Hanna Korppila-Hiltunen, Erika Grundsten, Kaija Salmela, Maiju Enoranta ja Anniina Pernu, musiikin opiskelijat Emilia Ilomäki ja Hannele Ahola, liiketalouden opiskelija Pauli Nieminen sekä opettajat Merja Borgman, Maj-Lis Läykki, Esa Packalén, Tiina Saari ja Tapio Salomäki viettivät yhdessä Jyllin Kotien asukkaiden kanssa Lyylin Säpinöitä.

Nimensä, Lyylin Säpinät, sai siitä, kun päätettiin juhlia samalle päivälle osunutta Lyylin nimipäivää. Oppimistavoitteena oli rakentaa toimintaympäristö, jossa huomioidaan kunnosta riippumatta niin moni Jyllin Kotien asukas kuin mahdollista. Siksi päivä rakentui sekä yhdessäolosta että toiminnasta pienempien asukasryhmien kanssa.

Kaikille halukkaille oli myös tarjolla ulkoilua, joko omin jaloin tai pyörätuolissa autettuna. Ikaalisissa sattui olemaan myös toripäivä, joten monelle asukkaalle oli mieluisaa käydä torilla katsomassa mitä siellä on tarjolla tähän vuodenaikaan.

Hankkeen rahoittajana on Euroopan sosiaalirahasto (ESR).     

Teksti: Merja Borgman, yliopettaja, TAMK

Säpinää Ikaalisissa

Aamulla ohjelma alkoi musiikin opiskelijoiden Emilia Isomäen ja Hannele Aholan soitto- ja lauluhetkellä. Musiikkiosuuteen oman lisäyksensä antoi ryhmä päiväkoti Tuohikontin reippaita lapsia. Laululeikit oli valittu sen mukaan, että ne olivat lapsille sekä suurimmalle osalle ikäihmisistä tuttuja. Yhteislaululeikit innostivat selkeästi lapsia ja ikäihmisiä vuorovaikutukseen. Lapset menivät rohkeasti ikäihmisten luokse leikkimään ja ikäihmiset heittäytyivät leikkeihin mukaan. Iloiset ilmeet kertoivat, että kaikilla oli mukavaa yhdessä. 

 

Musiikkihetken jälkeen osa asukkaista siirtyi maalaamaan lasten kanssa ja osa lähti ulkoilemaan. Olimme valinneet maalaamisen, sillä kuvallinen työskentely ja yhdessä maalaaminen mahdollistaa dialogin syntymisen ja keskustelu oli myös luontevaa muun tekemisen ohella. Maalaukset herättivätkin aktiivista keskustelua asiakkaiden ja lasten kesken. Levitimme pöydille suuret kartongit, siveltimet ja värit. Lapset ja ikäihmiset suunnittelivat yhdessä, miten maalaukset toteutetaan.

”Eihän me mitään maalareita olla, mutta kukin tyylillään” totesi eräs Jyllin kodin asukas maalaillessaan kaunista sateenkaarta. Tuloksena syntyi monta värikästä, kevään ja kesän riemuista kertovaa taideteosta. Ansaitun mehutauon jälkeen lapset lähtivät takaisin päiväkodille ja Jyllin Kodin asukkaat menivät lounaalle.

Iltapäivällä Esa paistoi yli sata muurinpohjalettua, jotka nautimme kahvin kera. Kahvittelun ja herkuttelun ohessa kuuntelimme huilunsoittoa ja lauloimme yhdessä. 

Jyllin kodin asukkaiden palautteesta päätellen vastaavanlaista toimintaa voisi olla useamminkin. Yksi asiakkaista kuvaili meille päivän päätteeksi tunnelmiaan näin:

”Päivä oli tosi mukava. Oli kiva, kun on järjestetty tällaista ohjelmaa. Saisi olla useamminkin, vaikka joka viikko. Välillä täällä on niin hiljaista ja ei oikein mitään tekemistä.”

Opintojemme aikana olemme huomanneet, että sosionomin(AMK) on hyvä osata järjestää erilaista toimintaa ja tapahtumia asiakasryhmille. Suunnitteluun tulee esimerkiksi varata riittävästi aikaa ja toiminta itsessään olisi hyvä suunnitella niin, että se palvelee asiakasryhmää, jolle toimintaa järjestetään. Sosionomin(AMK) onkin kyettävä hahmottamaan asiakasryhmänsä tarpeet ja vastattava niihin mahdollisimman hyvin. Ikäihmisten kanssa työskentely vaatii erilaista herkkyyttä kuin esimerkiksi nuorten kanssa työskentely. 

Teksti: Anniina Pernu

Vuodetanssia ja Pensselirentoutusta

Kaikki asukkaat eivät kuitenkaan pääse jakamaan yhteisiä hetkiä. Tämän vuoksi sosionomiopiskelija(AMK) Hanna Korppila-Hiltunen halusi huomioida erityisesti vuoteessa olevia asukkaita. 

Vuodetanssissa asukasta pidetään käsistä kiinni ja tanssitaan musiikin tahtiin asukkaan käsien liikkuvuuden mukaan. Tavoitteena vuodetanssituokioissa on yhdessäolo, musiikin elävöittävä vaikutus sekä käsien ja yläkropan liikkuvuuden ylläpito tai parantaminen. Elävä huilumusiikki toi tuokioihin ainutlaatuisen tunnelman. Elävä musiikki on enemmän läsnä kuin koneella soitettu musiikki. Asukkaat tuntuivat nauttivan tanssista ja musiikista ja itselle kokemukset olivat uudenlaisia ja antoisia. Vuodeasukkaiden virikkeeksi tanssi on erinomaista ja myös tanssittaja saa siitä hyvän mielen:)

Muutamalle asukkaalle tein myös pensselirentoutusta. Siinä asukkaan käsiä ja jalkoja sivellään isolla pensselillä rentoutusmusiikin soidessa taustalla. Itse olen kokenut rentoutuksen mukavana, joten ajattelin asukkaidenkin pitävän siitä. Tavoitteena tuokioissa oli rentoutuminen, musiikin kuuntelu ja yhdessäolo. Kokemukset Lyylin säpinöissä olivat positiivisia. Kiireetön yhdessäolo vuodeasukkaan kanssa on heille erittäin tärkeää.

Teksti: Hanna Korppila-Hiltunen

TAMK logoanimaatioita

TAMKin viestintäpalveluiden ja Animation & Visual Design Workshop-kurssin yhteistyönä syntyi joukko 

animaatioita joita yhdistävänä teemana on koulun logo. Viestintäpalvelut päätti palkita näistä kolme. 

Selkärepun kanssa kesälomalle suunnistavat Degree Programme in Median opiskelijat Anna-Kaisa ja 

Albert.Toisen palkinnon taakse piiloutuvat toisen palkinnon pokannut Sabrina ja kolmatta palkintoa 

kädessään pitävä Alexandra. 

 

 

Anna-Kaisan ja Albertin animaatio: http://www.youtube.com/watch?v=_yCSGQwaPO8

Sabrinan animaatio: http://vimeo.com/42413754

Alexandran animaatio: https://vimeo.com/37911838

 

Teksti: Tuomo Joronen

Alumnin ajatelmat: Maailman paras koulu

TAMKissa opiskellessani vaihto-opiskelu ei juuri käynyt mielessäni. Sikäli, kun se kävi, mieleni lähinnä syrji kaikenlaisia ajatuksia aiheesta. Yleisimmät mielen vasta-argumentit olivat rahan, ajan ja uskalluksen puute. Näistä jälkimmäinen oli ehkä tuhoisin: ”Vaikka minulla rahaa ja aikaa olisikin, niin mitä jos siellä ulkomailla sattuu jotain? Tai jos en uskalla puhua ihmisille? Tai jos en uskalla sitä ja tätä?”
 

Kauppatieteen maisteriohjelmassa sain uuden mahdollisuuden ja koska olin jo ehtinyt harmitella sitä, etten TAMKissa vaihtoa lähtenyt suorittamaan, oli päätökseni nyt todella selkeä: Ehdottomasti maailmalle!

Koska olin aina kaihonnut Kaakkois-Aasiaan, oli opintojen suoritusalue selvillä. Tarkemmaksi kohteeksi valitsin Malesian pääkaupungin Kuala Lumpurin.

Päätöksen jälkeen puoli vuotta meni kaikenlaisia suunnitelmia sorvatessa ja matkaan liittyviä toimia hoitaessa. Opintotukisäädöt, rokotukset, viisumiasioihin perehtyminen ja varsinaiset matkasuunnitelmat olivat vain osa koko kattausta. Mitä lähemmäksi lähtöpäivä hiipi, sitä suurempi oli vatsani perhoskanta.

Ajalle ennen opintojen alkamista suunniteltiin kahden kuukauden mittainen ekskursio Kaakkois-Aasiaan niin ikään TAMKista aikoinaan valmistuneen matkakumppanini kera. Hän suuntaisi tuon ekskursion jälkeen Malesian Penangille omiin opintoihinsa.

Vihdoin päästiin matkaan. Kuin eilisen päivän muistan laskeutumisemme Bangkokin lentokentälle. Trooppista kasvustoa joka puolella ja lentokentän ovien auettua meitä ei tervehtinyt talvinen viima vaan kuumankostea lämpömuuri.

Thaimaan lämpömuuri tervehtii matkaajia.

Kaakkois-Aasian matkamme on tarina erikseen (siitä lisää voi lukea ChangeX-blogistamme), mutta itse vaihto-opiskelu Kuala Lumpurissa on sekin ollut valtaisa kokemus.

 

Tutustumista kampukseen ensimmäisenä opiskelupäivänä.

Vaikka opintojen taso tässä maailmankolkassa ei huiman korkealle nousekaan, on esimerkiksi opiskeluympyröiden kansainvälisyys jotain upeaa. Opintojen aikana on päässyt tutustumaan niin malesialaiseen, iranilaiseen, saksalaiseen kuin kiinalaiseenkin kulttuuriin.

Ruokatauolla nautitaan nasi gorengia (paistettu riisi) tai kway teowia (litteitä nuudeleita ja vähän kaikenlaista joukossa) ja teksi (taksi malaijiksi) kuljettaa meidät koulupäivän päätteeksi valtatietä pitkin Kuala Lumpurin keskustan ytimeen, kivenheiton päähän Petronasin kaksoistorneista. Kokemusten ja uusien näkökulmien kirjo on ollut valtava.

Opintojen ohessa voi kipaista vaikkapa Kaakkois-Aasian korkeimmalla vuorella.

Koska itselleni ”kannattaa ehdottomasti lähteä vaihto-opiskelemaan”-fraasi ei koskaan toiminut, en toista sitä, vaikka allekirjoitan toteamuksen nykyään täysin.

Sen sijaan kysyn, haluaisitko saada uusia, mielettömiä kokemuksia ja haluaisitko oppia tuntemaan itseäsi sekä maailmaa paremmin? Haluaisitko maailman parhaimpaan kouluun?

Jos haluat, niin vaihto-opiskelu on yksi parhaista teistä tähän ja monet mielen vasta-argumenteista aihetta kohtaan ovat varsin perättömiä, kun niitä oikeasti miettii. Maailman paras koulu on maailma itse.

Terveysmittaajien matkassa

Ryhmä fysioterapiaopiskelijoita ja opettajat Anja ja Anne kokoontuivat tiistaiaamuna 8.5. matkaamaan Vilppulaan ja Kolhoon, jossa sairaanhoitajaopiskelijat odottivat jo heitä. 

Fysioterapiaopiskelijat lähdössä mittausreissuun

Päivän tarkoituksena oli tarjota terveysmittauksia kuntien asukkaille. Terveysmittaukset kuuluvat opiskelijoiden yrittäjyys-opintoihin ja Terveystori nimellä kulkeva tapahtuma järjestettiin nyt toista kertaa. Päivä toteutettiin TAMKin Hyvinvoinnin neloskierre ja LIIKKU -hankkeiden kautta ja tämän kevään mittauskiertue toteutui usealla paikkakunnalla. Terveysmittauksia järjestettiin 4.-11.5. Ylöjärvellä, Kurussa, Vilppulassa, Kolhossa, Virroilla, Ikaalisissa, Ruovedellä ja Mäntässä. Päivien koordinointivastuu oli Mäntän valmistuvilla sairaanhoitajaopiskelijoilla ja Tampereen 3-vuoden terveydenhoitajaopiskelijoilla. Mukana päivien toteutuksessa oli myös oman alansa osalta 2-vuoden fysioterapiaopiskelijoita, bioanalytiikan opiskelijoita sekä terveysalan eri koulutusohjelmien opettajia. Toteutuksessa oli mukana yhteensä runsaat 60 henkilöä. 

Sairaanhoitajaopiskelijat Susanna ja Senja mittasivat ja neuvoivat asiakkaita Vilppulan apteekissa

 

Sairaanhoitajaopiskelija Heta työssä Kolhon apteekilla
 

Ideana terveystorissa on, että opiskelijat saavat vastuullisesti järjestää terveysalan tapahtuman ja tarjota palvelun käyttäjälle helpon ja onnistuneen palvelukokemuksen. Terveystoripäivät tarjoavat aidon oppimisympäristön opiskelijoille, ja kannustavat heitä itsenäiseen asiakaslähtöiseen toimintaan ja sisäiseen yrittäjyyteen. Opiskelijat myös keräsivät päivän palveluihin osallistuneilta asiakkailta palautteita, sekä kirjallisesti että haastatellen. Näitä tietoja hyödynnetään seuraavien Terveystoripäivien suunnittelussa ja järjestämisessä. Kerätyn tiedon avulla nähdään mm. kuinka päivät onnistuivat asiakasnäkökulmasta.

Mittauksessa kävijöitä riitti Vilppulan torilla tasaisesti koko päivän
 

Kullakin paikkakunnalla opiskelijat tekivät verenpaine- ja verensokerimittauksia, osana 2 tyypin diabeteksen riskikartoitusta sekä terveysmittauksia, kuten puristusvoiman, keuhkojen tilavuuden että tasapainon testauksia. Useimmat kävijät olivat 60-70-vuotiaita ja osallistuivat kaikkiin tarjottuihin mittauksiin. Paikalla oli aktiivisia eläkeläisiä, joista suurin osa oli erittäin kiinnostunut omasta terveydestään ja kävivätkin säännöllisesti mm. erilaisissa tarkastuksissa ja liikuntaharrastuksissa. Kiertueen aikana yli 600 pirkanmaalaista kävi mittauttamassa terveyttään.

Helvi Jääskeläinen poikkesi Vilppulan terveysmittauspisteessä päivän torikierroksen aluksi. Hänen oli tarkoitus käydä myös apteekissa verenpainemittauksessa. Helville mittaukset ovat tuttuja, koska niitä oli tehty eläkeläisille suunnatuilla terveyspäivillä, joihin Helvi osallistui viikottain. Kuntouttavilla terveyspäivillä sai harrastaa oman kunnon mukaista liikuntaa: tuolijumppaa, kuntosaliharjoittelua, tuolilentopalloa, sählyä ja/tai keppijumppaa, unohtamatta tanssia. Helvi kertoi olevansa aktiivinen harrastamaan eri asioita, mm. musiikki oli hänelle tärkeää ja tietokoneen käyttökin oli tullut tutuksi eläkepäivinä. Tietokoneen kautta tuli hoidettua niin pankkiasiat kuin pidettyä yhteyttä ystäviin. Ilmaiset mittaukset olivat iloinen yllätys ja niihin Helvi osallistui mielellään.

Helvi testasi puristusvoimansa

Mittauksissa käyneiden kommentteja Vilppulassa ja Kolhossa:

-      Mittaukset tuttuja, tehty kuntoutuksessa. Ihan hyvät tulokset tuli.

-      Kiva, että opiskelijat tulevat meille näitä tekemää.

-      Erittäin hyödyllistä, hyvä että löytyy läheltä eikä tarvitse lähteä kauas mittaamaan.

-      Ilmoitus mittauksista oli paikallislehdessä, joten siksi tulin.

-      Tulimme, koska kävimme viime keväänäkin paikalla.

-      Päivä tarpeen, koska Kolhosta on Mänttään 30 km.

-      Tarpeen, koska pienillä paikkakunnilla ei ole lainkaan omamittauspisteitä.

-      Näitä (mittauksia) voisi olla useamminkin.

Iloinen pariskunta Mäntästä oli jo toista kertaa mukana opiskelijoiden järjestämissä mittauksissa

Vilppulan apteekissa oli myös Mäntän seudun Diabetesyhdistyksen edustaja jakamassa diabetestietoutta ja esitteitä. Yhdistys tarjoaa jäsenilleen tietoa, tukea ja monenlaista toimintaa. Tavoitteena on erityisesti tavoittaa diagnosoimattomia tyypin 2 (aikuistyypin) diabeetikoita, joita arvellaan olevan Suomessa n. 200 000. Seuranta, liikunta, terveellinen ruoka, painonhallinta ja tupakoimattomuus ovat tärkeimmät asiat sairastumisen ennaltaehkäisyssä. Yhdistyksen edustaja oli hyvillään opiskelijoiden tekemästä työstä ja toivoi, että Terveystoripäivät jatkuvat tulevaisuudessakin, koska pienillä paikkakunnilla mittauksille ja neuvonnalle on paljon kysyntää.  

Tyypin 2 diabeteksen aikainen toteaminen parantaa hoidettavuutta

Fysioterapiaopiskelijat Nina, Nea, Ida  ja Anni opettaja Annen kanssa Vilppulan torilla

Terveystoripäivä oli kokonaisuudessaan onnistunut ja palaute päivästä oli hyvää. Päivä oli hyödyllinen kävijöille ja opettavainen järjestäjille, joten ensi vuonna torilla taas tavataan!



Teksti ja kuvat: Sirena Rainamaa

KAIKKI MITÄ TAPAHTUU SAKSabiewfowb…

Konekerhon Suomi-urpot tuovat terveisensä Saksasta – maasta, josta Seppo Räty vuonna 1993 virheellisesti todisti.

21.4.2012 Lauantai
”Kuppi täytyy tyhjentää ennen kuin hedelmän saa poimittua” –Arska
Matka alkoi Tampereen rautatieasemalta noin kello kahdeksan aamulla, kun innokkaat opiskelijat pakaaseineen suuntasivat Tokeella kohti Pirkkalan lentokenttää. Lentoyhtiönä toimi Ryanair ja itse kone oli kuin bussi johon oli lyöty siivet kiinni.Bremeniin saavuttuamme saimme annoksen kulttuuria, ruokaa ja sielunhoitoa. Suomi-urpoille tuotti suunnattomia vaikeuksia löytää tavallinen elintarvikekauppa joten jouduimme aluksi tyytymään Punjab-kioskin antimiin. Sangria maistui…

 22.4.2012 Sunnuntai
”ETTE MENE SINNE TISKILLE”
Yövyimme ensimmäisen yön jokilaivassa Weserillä, Beck’sin panimoa vastapäätä ja aamulla jouduimme siirtymään sen viereen hostellin puolelle. Sunnuntaipäivä vietettiin edelleen sielunhoidon merkeissä. Saatiin huudot tiskiltä tilaamisesta ja istuttiinpa terassillakin ukkosen pauhatessa (Suomi-urpot joo).

23.4.2012 Maanantai
”Tuntuu kuin sielu olisi irtautunut ruumiista” –Tinpsa
Aamukasin junalla kohti Hannoveria, jossa meitä jo odoteltiin. Hannoverista jatkettiin melkein suoraan Wolfsburgiin, jossa pyörittiin päivä Autostadtissa ja käytiinpä Volkswagenin tehtaallakin. Autostadt on ikäänkuin autoteemainen huvipuisto, jossa eri automerkit esitteli kiesejään eri ständeillä. Illalla kävimme kippaamassa tavarat hostien kämpille ja siirryimme pubiin nauttimaan virvokkeita. Itseä henkilökohtaisesti ihmetytti ja iljetti runsas sisätiloissa tupakointi.

24.4.2012 Tiistai
”Vettä ja leipää – kolme euroa” –Arska
Kiersimme ympäri Hannoveria ja noustiin raatihuoneen yläkerrokseen vinolla hissillä. Vierailimme yliopiston laboratorioissa jossa kaikki oli saksalaisella järestelmällisyydellä tip top, ja vihdoin kun asiaan päästiin – Herrenhäuserin olutpanimolla. Ratikka levisi kesken matkan, joten olimme paljon myöhässä, mutta olipa meillä silti kierroksen jälkeen 1,5 tuntia aikaa maistella panimon tuotoksia. ”1,5 tuntia – ilmaiseksi – niin paljon kuin ehdit” ei ehkä ole juttu mitä kannattaisi Suomi-urpoille sanoa…

25.4.2012 Keskiviikko
”Hyvin omenainen, suorastaan leikkisä” –Ulla-Maija
Vierailimme paikallisella Fachhochschulella eli ammattikorkeakoululla. Sieltä pääsimme sitten viettämään omaa aikaa ensimmäistä kertaa Hannoverin päässä ja lähdimme harhailemaan kaupungille. Vaikka aikomus oli ostaa vain ruokaa, lähti mukaan puolessa tunnissa myös neljät kengät (hups). Illalla grillattiin Maschseen rannalla ja käytiin sporttibaarin terassilla katsomassa kun München otti voiton Madridista.

26.4.2012 Torstai
”Aus Finnland?” -Tepe
Hannover messe. Kuudessa tunnissa ehti juuri ja juuri puolet kaikkiaan kolmestakymmenestä hallista kävellä läpi. Meitä ei huolittu VDI-partyihin (paikallisen insinööriliiton ilmaisen viinan bileet) joten lähdettiin sitten keskenämme klubbailemaan. Löysimme tiemme olutpörssiin jossa juomien hinnat vaihtuivat kolmen minuutin välein. Hämmentävää. Illan päätteeksi allekirjoittanut suoritti kahden tunnin ratikkakierroksen etsiessään oikeaa linjaa hostin kämpille.

27.4.2012 Perjantai
”Furchtbarissa lämmin ja pörrönen tunnelma. Pyäriä!”
Aamiaisen ja pikashoppailun jälkeen jouduimme sanomaan heipat hosteille ja lähtemään junailemaan takaisin kohti Bremeniä. Juna oli täynnä ja hajosi juuri ennen meidän pysäkkiä – luonnollisesti – mutta selvittiin sitten lopulta hostellille pienen ratikkakikkailun jälkeen. Käytiinpä vielä vähän kaupungillakin, etsittiin jotain hyvin kyseenalaisia metallifestareita ja näytettiin taas miten punaniskainen urpomeininki toimii… Osa uupuneesta matkaseurueesta hyytyi hostellille kun sitkeimmät sissit jatkoivat vielä Bremenin yöhön.

28.4.2012 Lauantai
”Jos se ymmärtää suomea, se ymmärtää suomea”
Alle kahden tunnin yöunilla lentokentälle ja koneeseen. Ehjänä taas koti-Suomessa ja hyvin on lämmitelty vappua varten. 

Teksti&kuvat:

Kone- ja tuotantotekniikan opiskelijat Emma Kökkö ja Eero Siirilä

Uusi oppimisympäristö koulutusohjelmien rajoja rikkoen

Olemme olleet mukana tammikuusta 2012 alkaen Kyrösjärviprojektissa, joka on TAMKin, Ikaalisten ja Hämeenkyrön kuntien yhteistyöprojekti osana ammattikorkeakoulujen Hyvinvoinnin Neloskierre -hanketta. Projekti on uudenlainen toiminta- ja oppimisympäristö kehittämisen ja tekemisen ytimessä. Hämeenkyrön ja Ikaalisten kunnat perustivat n. vuosi sitten yhteistoiminta-alueen tavoitteena tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluita nykyistä laajemmalle alueelle. Kyrösjärviprojektin toiminta keskittyi tutkimaan ja tuottamaan tietoa siitä, millainen ko. alue on kulttuurisesti ja miten ne asiat tulisi ottaa huomioon palveluiden tuottamisessa. Keskeisenä lähtökohtana oli selvittää ja vahvistaa osallisuuden merkitystä ihmisten arjen hyvinvoinnin rakentumisessa.

Jalkauduimme kuntalaisten pariin selvittämään kyselyiden, haastatteluiden ja kuntalaispaneeleiden muodossa sitä, mitä ihmiset todella toivovat tulevaisuuden palveluilta ja mitä mieltä he ovat tämänhetkisistä palveluista. Koimme hienoja hetkiä muun muassa kuntalaisten tuottaessa uusia innovaatioita alueen palveluiden ideointiin sekä huomatessamme aineiston tuloksesta, että 2/3 vastaajista olisi valmis jakamaan osaamistaan muille kuntalaisille.

Hanna ja Mohammad tekemässä kyselyitä Hämeenkyrössä

Projektiryhmään kuuluvat TAMKista yliopettaja Merja Borgman sosiaalialan koulutusohjelmasta ja opettaja Esa Packalén Environmental Engineering koulutusohjelmasta, Hämeenkyrön kotihoidon esimies Sirpa Hiltunen, Ikaalisen kaupungin hoiva- ja hoitotyön vastaava Marianne Viitasalo-Männistö sekä allekirjoittaneet Environmental Engeneering koulutusohjelman opiskelija Mohammad Shahidehnia ja sosiaalialan koulutusohjelman opiskelija Hanna Korppila-Hiltunen.

Opiskelijoiden kokemukset Kyrösjärviprojektista:

Mohammad:

Olen elämässäni opiskellut agronomiaa ja ympäristöä. Olen yli 1o vuotta tehnyt työtä puistoissa ja kasvihuoneissa, mutta tämä projektityö oli todella erilainen kokemus. Opin miten Suomessa kysytään mielipiteitä ja miten päätöstä tehdään. Olin kyselyissä ja haastatteluissa ehkä vähän ujo ja epävarma kielitaidoistani, mutta kaiken ratkaisi kun meillä oli niin hyvä työryhmä. Nautin ja opin tosi paljon tästä projektityöstä.

Hanna:

Kyrösjärviprojekti on ollut yksi parhaista opiskeluun liittyvistä kokemuksistani. Meillä on ollut mahtava tiimi, jossa on työskennellyt oman alansa ammattilaisia tuoden omaa näkökulmaansa ja kokemustaan projektiin. Hienoa on olut työskennellä Environmental Engineering koulutusohjelman opettaja Esan ja opiskelija Mohammadin kanssa, koska heidän näkökulmansa asioihin on laittanut minutkin ajattelemaan asioita monilta eri kannoilta. Vastaisuudessakin toivoisin enemmän yli koulutusohjelmarajojen tapahtuvia projekteja. Projektin aikana olen saanut tehdä ja olla mukana uusissa asioissa, kuten kuntalaispaneeleissa, kuntalaisille tehdyissä kyselyissä ja haastatteluissa sekä kunnanvaltuuston kokouksessa raportin tulosten esittämisessä. On hienoa olla tekemässä jotain merkityksellistä, jolla voidaan vaikuttaa kuntien asukkaiden hyvinvointiin. Kävimme jo esittelemässä tuloksia Hämeenkyrön kunnanvaltuustolle, joka toivoi projektiryhmän tulevan vielä uudestaankin keskustelemaan projektin tuotoksista. Menemme vielä esittelemään projektin tuloksia Ikaalisten valtuustolle toukokuun lopussa sekä mahdollisesti on tulossa vielä laajempi projektin tuloksia pohtiva tilaisuus, johon osallistuisivat kuntien yhteistyökumppaneina edustajia järjestöistä, seurakunnista, kyläyhdistyksistä, yksityisiä palveluiden tuottajia jne. Tämä jos mikä on vaikuttamista yhteiskunnallisiin asioihin!

Aurinkoisin kevätterveisin Hanna Korppila-Hiltunen ja Mohammad Shahidehnia

TAMKista löytyy ainutlaatuinen pianopedagoginen laboratorio

Pianopedagoginen laboratorio on TAMKin uudenlainen monialainen oppimisympäristö, joka on maassamme ainutlaatuinen eli vastaavaa laboratoriota ei löydy mistään muualla Suomessa. Malli pianolaboratorioon on otettu TAMKin kumppanilta Kanadasta, Ottawan yliopistolta, joka teki oman laboratorionsa vuonna 2007. TAMK ja Ottawan yliopisto tekevät myös tutkimusyhteistyötä. 

Pianopedagogisen laboratorion laitteistoa

Laboratorion päätavoitteena on pianonsoiton ja pianopedagogiikan opetuksen laadun kehittäminen. Tilassa on kaksi flyygeliä, joista toinen on tuliterä Steinway. Laboratoriosta löytyy myös uusin digitaalinen tekniikka, joten uudessa opetustilassa voidaan äänittää ja kuvata soitto- tai opetustapahtumaa neljällä eri kameralla sekä analysoida tallennetta reaaliajassa tai jälkeenpäin tarkkailuhuoneessa. Soittoa voi siis tarkkailla monesta suunnasta, myös suoraan ylhäältä. 

Opiskelija Riina Häkkinen soittaa pianolabrassa

 Jatkossa opetustilassa on mahdollista editoida videoita ja käyttöön tulee myös videoneuvottelulaitteisto, jonka avulla voidaan pitää seminaareja sekä etäopettaa ja jakaa tapahtumia etäpisteisiin.  Laitteiston on toimittanut tamperelainen Avack Oy, joka myös osallistuu ohjelmiston jatkokehittämiseen sekä ylläpitoon, yhdessä pääylläpitäjien musiikkiteknologian lehtori Matti Ruipon ja studiomestari Harri Lehtosen kanssa.

Matti Ruippo kertoo, että laitteiston käyttö onnistuu ilman insinöörin taitoja

Yliopettaja Heini Kärkkäinen opettaa pianisteja uudessa oppimisympäristössä.  Heini kertoi mitä hyötyjä pianolaboratorio tuo opettajalle ja opiskelijoille: tunteihin tulee aktiivisuutta, soittajalle oman itsensä näkeminen opetustilanteessa on hyödyllistä ja kuvatallennuksen avulla erilaiset fysiologiset ongelmat mm. väärien asentojen ja turhien liikkeiden aiheuttamat rasitusvammat voidaan havainnollistaa ja ratkaista tehokkaasti, jolloin vapautuu enemmän tilaa tulkinnalle. Kuvien kautta nähdään, oivalletaan ja opitaan! Tavoitteena on aina muusikon hyvinvoinnin ja persoonallisuuden tukeminen. Järjestelmä on siis yksi lisä opetukseen, joten laitteisto voidaan nähdä uutena työkaluna sekä instrumentti- että pedagogiikkaopetuksessa.

Heini Kärkkäinen esittelee pianopedagogiikkaa

Opiskelijalle soittoharjoitukset tilassa ovat tuoneet monta oivallusta

Varsinaisen pianoluokan lisäksi tiloihin kuuluu kamarimusiikkiluokka eli samoihin tiloihin keskittyy lähes kaikki TAMKin pianonsoiton opetustoiminta. Kiinnostusta tilan käyttämiseen on tullut myös muilta muusikoilta, joten jatkossa tilasta voi löytyä niin klarinetinsoittajia kuin kuoronjohtajiakin. Pianolaboratorio on varsin monipuolinen hanke, sillä TAMKin muutkin opiskelivat voivat hyödyntää labraa, mm. fysioterapiaopiskelijat voivat hyödyntää opiskeluissaan uuden tekniikan antamia tietoja. Tänä keväänä onkin käynnistynyt yhteistyö fysioterapian koulutusohjelman kanssa fysioterapiaopiskelijoiden harjoittelujen ja monialaisten opinnäytetöiden parissa. Laboratorion avulla voidaankin tehdä pitkän aikavälin tutkimustyötä sekä tehostaa soiton opetusta entisestään. Oppimisympäristö toimii myös kansallisten ja kansainvälisten hankkeiden yhteistyö- ja toimintaympäristönä. 

Teksti ja kuvat Sirena Rainamaa

Yhteistyöllä rakennetaan tulevaisuuden palveluita

AV-nuorten työpajassa 11.10.2011

Tänä keväänä ja viime syksynä Neloskierteellä tehtiin projekti, jonka tarkoituksena oli saada kerättyä tietoa nuorten traumaattisen aivovamman saaneiden palveluntarpeesta ja elämäntilanteista. Työelämäkumppanina projektissa toimi Aivovammaliitto. Tietoja kerättiin  traumaattisen aivovamman saaneilta nuoria eri puolilta Suomea. Nuoret olivat innokkaita työskentelemään yhdessä ja heidän kanssaan sovittiin, että tietoja pyritään tuomaan näkyväksi tämänhetkiselle palvelujärjestelmälle.

Projektin ohjaajina toimivat TAMKista yliopettaja Merja Borgman vastuullisena vetäjänä ja Aivovammaliiton järjestösuunnittelija Kaija Koivisto työelämäohjaajana. Projektin työryhmässä oli kolme TAMKin opiskelijaa: Laura Sinkkonen sosiaalialan koulutusohjelmasta, Armi Heikkinen hoitotyön koulutusohjelmasta ja Liisa Uimari kuntoutusohjauksen ja -suunnittelun koulutusohjelmasta.

Tiedot saatiin Learning Cafe -työskentelyn avulla, jossa opiskelijat toimivat emäntinä itse suunnittelemissaan pöydissä. Learning Cafe:t toteutettiin kahteen otteeseen, syksyllä ja keväällä. Toinen tietojenkeräyskerta suunniteltiin ensimmäisen Cafe:n tietojen pohjalta. Pöydissä käsiteltiin esimerkiksi fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia, joita nuoret olivat kokeneet ja myös millaisia onnistumisia heille on näistä aiheista tullut. Pöytien avulla kartoitettiin myös nuorten omia voimavaroja.

Tulokset olivat mieltä avartavia ja kiinnostavia. Niistä pystyy näkemään, kuinka aivovammaisen nuoren elämä voidaan tehdä vaikeaksi myös siltä taholta, jonka pitäisi olla auttamassa. Erityisesti esiin nousi erilaisten palveluiden hajanaisuus ja vaikea saatavuus. Myös vaikeaselkoisuutta kritisoitiin useaan otteeseen. Tähän työryhmämme ehdotti yksilön tarpeiden huomioimista palveluiden suunnittelussa ja erityisesti omaa henkilökohtaista sosiaaliohjaajaa tai -hoitajaa. Kuten eräs henkilö sanoi tutkimusta tehdessä: ”Ihminen on yksin järjestelmässä.” Tämä ongelma on ratkaistavissa, kunhan sen eteen tehtäisiin vain töitä.

Saimme nuorilta projektistamme paljon positiivista palautetta ja erityisesti toivottiin tiedon saamista erilaisten päättäjien käsiin. Projektin kautta nuoret myös tutustuivat toisiinsa ja kohtasivat vertaisiaan. Osa nuorista kertoi myös saaneensa onnistumisen tunnetta projektin työstämisen aikana. Meidän opiskelijoiden kokemukset tästä projektista olivat positiiviset. Opiskelijat kehuivat esimerkiksi projektin antamaa tietoisuutta aivovammaisen nuoren arjesta ja siitä selviytymisestä. Myös työskentelytapa sai kiitosta, sillä se oli osalle aivan uudenlainen tapa hankkia tietoa. Aivovammaliitto itse piti tuloksia arvokkaina ja käyttökelpoisina.

Lisää tuloksista ja tiedoista on mahdollista lukea tulevista Aivoituksista, joka on Aivovammaliiton oma lehti. 

Hyvinvoinnin Neloskierre:

TAMKin sisällä toimivan Hyvinvoinnin Neloskierteen projektien tarkoituksena on luoda suhde työelämän ja opiskelijoiden välillä ja näin luoda erilaisia oppimiskokemuksia. 

Lisätietoa Neloskierteestä voi löytää sivulta: http://neloskierre.tamk.fi/

Kirjoittaja: Laura Sinkkonen, sosiaalialan koulutusohjelma