tiistai 31. toukokuuta 2011

TAMKin Valopää-projektissa rakennetaan Aivovammaliitolle opetuspäätä



Pää on pyhä asia.  TAMKin tietotekniikan opiskelijat joutuvat porautumaan pintaa syvemmälle, kun eräs heidän kesän projekteistaan on rakentaa Aivovammaliitolle opetuspää.  Aivovammaliiton tilaaman pään tarkoituksena on havainnollistaa aivoja niihin kiinnitettyjen led-lamppujen avulla.


Pään työnimi on ollut alusta lähtien Valopää.



 
Valopää-projekti aloitettiin toukokuun alussa.  Projekti on edennyt kuukaudessa niin, että Aivovammaliiton työntekijät kävivät toukokuun lopussa tapaamassa TAMKilaisia ja keskustelemassa työn etenemisestä.  Päätä rakentamassa on TAMKista tietotekniikan kesäharjoittelussa olevia opiskelijoita.

 






”Tiiviisti kerrottuna valopäässä laitetaan ledejä sellaisiin kohtiin, jotka kuvaavat eri aivolohkojen toimintaa.  Samalla aikaa kun joku kertoo aivovammoista, hän pystyy näyttämään mistä aivojen osasta on kyse, kun niihin syttyy valo”, projektia ohjaava tietotekniikan koulutuspäällikkö Ari Rantala kertoo.

”Pään avulla voimme näyttää yleisölle mitä tapahtuu, kun tapaturmaisesti esimerkiksi lyö päänsä tai saa siihen iskun.  Tämä on paljon havainnollisempaa kuin PowerPoint-esitys.  Käymme paljon eri tilaisuuksissa puhumassa, myös lapsille ja nuorille aivovammojen ennaltaehkäisystä. Minulla oli eräässä tilaisuudessa mukanani Lars-niminen opetuspää ja huomasin, että se herätti paljon kiinnostusta. Siitä se idea sitten lähti.  Pää mitä voisi itse räplätä.  Saimme tietää, että TAMKin tietotekniikan koulutusohjelma on oikea paikka toteuttaa toiveemme ja otimme yhteyttä TAMKin ”, Aivovammaliiton järjestösuunnittelija Kaija Koivisto kertoo.

Toiminnanjohtaja Sirkku Lindstam tutustuu Valopäähän.

”Tämä on tosi hyvä projekti, kaikki mukana olevat opiskelijat oppivat tästä paljon.  Suurin osa projektissa mukana olevista opiskelijoista opiskelee ensimmäistä tai toista vuotta tietotekniikkaa.  Tässä opitaan perustaitoja, joita kaikkien tietotekniikkainsinöörien pitää osata.  Tällaisia projekteja toivomme lisää”, päätä demonnut Mika Heikkinen kertoo.  Vastavalmistunut tietotekniikan insinööri Heikkinen on itse mukana projektissa suunnittelemassa ja ohjaamassa muita.

Aivovammaliiton tavoitteena on, että tietoisuus aivovammasta leviäisi.

”Toiveenamme on kevyt, kassiin mahtuva pää, jota pystymme kuljettamaan mukanamme”, Aivovammaliiton toiminnanjohtaja Sirkku Lindstam kertoo.

”Projektissa edetään vaihe kerrallaan. Elokuun aikana teemme ensin demon valmiiksi.  Joudumme hankkimaan elektroniikkakomponentteja ja se saattaa kestää.  Aivovammaliiton kanssa tehtyyn sopimukseemme kuuluu, että teemme heille tässä vaiheessa kolme päätä”, Heikkinen ja Rantala kertovat.

”Aivovammat jäävät helposti pimentoon. Aivovammaliitto on ainoa, joka aktiivisesti tuottaa tietoa aivovammoista.  Oireet saattavat tulla näkyviksi vasta vuosien päästä. Tätä päätä voimme käyttää myös koulutuksissamme. Aivovamma on vamma muiden vammojen joukossa.   Aivojen vammautuessa, vamman laatuun vaikuttaa se mihin aivojen osaan vaurio tulee ja miten voimakas on vaurion aiheuttama isku.  Aivovammaiset häpeävät vammaansa, koska sitä ei ymmärretä.  Aivovamma ei aina näy päällepäin.",  Lindstam kertoo.


Teksti: Arja Hautala

perjantai 27. toukokuuta 2011

Mielensäpahoittaja Wireessä



Kirjailija Tuomas Kyrö oli toukokuisena torstaina Wire-ryhmän ja TAMKin kirjaston vieraana. Kyrö ei ole ollenkaan sellainen karvalakkipäinen jäärä kuin kuuluisin henkilöhahmonsa, vaan hauska ja joviaali nuori mies.

No, nuori ja nuori. Se on tietysti näkökulmakysymys, mutta tämän kiitollisen yleisön edessä pian 37-vuotias perheenisä on ikuisesti nuori. Hän kun muisti kauniisti kehua keski-ikäiset naiset (82 % torstain läsnäolijoista), jotka ylläpitävät suomalaista kulttuurielämää ja hänenkin perheensä leivänsyrjässä kiinni.

Kyrö on kirjoittanut työkseen tasan kymmenen vuotta. Esikoisromaani Nahkatakki ilmestyi 2001. Sen jälkeen on tullut romaaneja, novelleja, kolumneja ja piirustuksia. Kolmannella romaanillaan Liitto vuonna 2005 Tuomas Kyrö valloitti lopullisesti kriitikot ja ns. kirjalliset piirit. Viime vuonna hän valloitti suuren yleisön Mielensäpahoittajalla, josta on tällä hetkellä kaupoissa seitsemäs painos.

Aiheet ovat vaihdelleet armeijasta urheiluun, perheen sisäisistä suhteista yksityisyrittäjän vuosisataan. Kyrö päätti kirjailijaksi ryhtyessään, että hän ”kirjoittaa kaiken minkä keksii ja kaiken mitä tilataan”. Tällä periaatteella hän päässyt kirjoittamaan kolumneja  mm. Veikkaus-lehteen ja MeNaisiin.

Tänä keväänä ilmestyi Urheilukirja, johon on koottu aiemmin ilmestyneitä mutta jälkeenpäin työstettyjä urheiluaiheisia kolumneja. Monet niistä ansaitsevat kyllä tulla nimitetyiksi esseiksi. Allekirjoittanut ei jääkiekosta paljon ymmärrä eikä perusta, mutta kaksi kertaa on menneen vuoden aikana tullut tippa linssiin lajin takia. Kumpaakaan itkua en tirauttanut kiekkoleijonien voiton takia.

Ensimmäinen itku tuli viime syksynä Tommi Melenderin esseestä Miesten peli (Kuka nauttii eniten, Savukeidas, 2010), toinen tänä keväänä Tuomas Kyrön Urheilukirjasta. Molemmat miehet tekevät käsitteellisen voltin ja kaunokirjallisen uroteon aiheenaan voiton rujous ja häviämisen kauneus. Lukekaa itse niin ymmärrätte mistä puhun!

Myös se kohta Urheilukirjasta kannattaa lukea, jossa maratoonari Janne Holmén vertautuu Elmoon. Tai se, missä selviää jääspeedwayn ylväys. Kun Kyrö kirjoittaa urheilusta, hän kirjoittaa paljosta muustakin.
Ajankohtaisista urheiluasioista tiedusteltaessa kirjailija ei tohtinut moittia kiekkoleijonien örvellystä, mutta mainitsi kuitenkin painavana mielipiteenään Timo Jutilasta, että "olisihan se hyvä, jos ylioppilaan isä olisi lakkiaisissa vähemmän kännissä kuin itse ylioppilas".

Teksti: Seija Kivelä, informaatikko, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut
Valokuva:  Liisa Valonen

torstai 19. toukokuuta 2011

TAMK Blog Awards

Lukuvuoden päätteeksi päätimme antaa tunnustusta parille TAMKin blogimaailmassa ansioituneelle.

TAMK-blogissa joulukuussa 2010 julkaistu Toni Kososen kirjoittama Ratamoottoripyöräprojekti TAMKissa on kerännyt TAMK-blogin tähänastisen historian eniten katselukertoja. Juttu on hauskasti ja oivaltavasti kirjoitettu. Juttu ei ole pelkästään moottoripyörän pärinää, vaan siinä on myös syvällisempää, jopa filosofista pohdiskelua opiskelusta. Jos vielä et ole juttua lukenut, käy tutustumassa siihen täällä.



Toisen kunniamaininnan saa TAMKin blogiperheen uusi tulokas Käsikirjoittaminen ja kuvallinen ilmaisu-blogi. Käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun blogia päivitetään ahkerasti opiskelijavoimin ja jutut kertovat opiskelun arjesta Tampereen ammattikorkeakoulun Virtain toimipisteessä.

Kaikki TAMKin blogit löydät täältä. Käy tutustumassa!

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Hiukkaskiihdyttimellä kiinni kymppitonniin



Korkeakoulujen ”Yrittäjyysfoorumi 2010-2011” palkitsi 10 000 euron palkinnolla Jyväskylän yliopiston Huippututkimuksesta liiketoimintaa –mallin vuoden yrittäjyystekona. Liiketoimintamallissa markkinoidaan yliopiston kehittämän kiihdytinlaboratorion palveluja. Laboratorio operoi kolmea hiukkaskiihdytintä ja on toiminut mm. Euroopan Avaruusjärjestö ESA:n testauslaboratoriona.

Voittajajoukkueen edustaja tutkimusjohtaja Ari Virtanen kuvasi kiihdytinlaboratorion kauppatavaraa ”mitättömän pieniksi hiukkasiksi, jotka kiertävät maapallon ympäri kolme kertaa sekunnissa”. Haasteeksi hän ilmoitti sellaisten tahojen löytämisen, jotka ovat valmiita maksamaan näiden hiukkasten kesyttämisestä 600 euroa tunnissa. Tällaisia tahoja onkin löytynyt vuosittain noin puolen miljoonan euron edestä ja kohtuullista katettakin toiminnalle oli syntynyt.



Kilpailuun osallistui kaikkiaan 11 korkeakoulua. Arviointineuvosto valitsi voittajan kuudesta loppukilpailuun päässeestä ehdotuksesta. Loppukilpailuun päässeitä ehdotuksia voittajan lisäksi olivat Tampereen ammattikorkeakoulun metrirunko - esimerkki ideoiden moniammatillisesta kehitysympäristöstä TAMKissa, Kajaanin ammattikorkeakoulun Kajak-Games pelikoulutusohjelmaan ja innova-toimintaan perustettu osuuskunta, Kajaanin yliopistokeskuksen Yrittäjyyskasvatus opettajankoulutuksessa, Turun ammattikorkeakoulun tarina Yrittäjyyttä avoimessa oppimisympäristössä – kymmenen vuoden löytöretki sekä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun idea innovaatiokuukaudesta.


Kajak-Games joukkue
















Arviointineuvosto kävi tiivistä keskustelua varsinkin kahden lopputaistoon päässeen, Jyväskylän yliopiston ja Kajaanin ammattikorkeakoulun, ehdotuksen paremmuudesta.
Arviointikriteerejä ja näkökulmia yrittäjyyteen oli useita, ja voittajasta yksimielisyyteen pääsemiseksi vaati neuvoston puheenjohtajaltakin yrittäjämäistä asennetta ja sitkeyttä.

Arviointikriteereiksi neuvosto löysi mm. innovatiivisuuden, riskinoton, johtajuuden, yhteiskunnallisen vaikuttavuuden, yrittäjäkasvatuksellisuuden, kansainvälisyyden ja idean konkreettisuuden. Tämän lisäksi erilaiset näkökulmat yrittäjyyteen puhuttivat: voivatko sisäinen yrittäjyys, korkeakoulujen palvelutoiminta, yrittäjäkoulutus ja opiskelijoiden osuustoimintayritykset kilpailla samassa sarjassa?

Raadin jäsenten omien kantojen sitkeästä kiinnipitämisestä, yleisön kannanotoista sekä vilkkaista after match –keskusteluista huolimatta tai kenties juuri tämän takia, Suomen korkeakoulujen Yrittäjyysfoorumin tavoite kehittää suomalaisia korkeakouluja nykyistä yrittäjämäisemmiksi organisaatioiksi toteutui kilpailussa hyvin. Tässä kilpailussa esitetyt ehdotukset olivat kaikki hyviä, ja kuten arviointineuvostokin totesi, niiden kehittämistä kannattaa jatkaa.

Teksti ja kuvat: Seppo Pajari

tiistai 17. toukokuuta 2011

Kirjasto rakentuu: Kirjasto karsii kuivia oksia



Kirjaston kokoelman hoitoa on verrattu puutarhanhoitoon. Hyvin hoidettu puutarha tuottaa runsasta satoa ja tarjoaa iloa ja virkistystä siinä käyskenteleville. Hyvin hoidettu kirjaston kokoelma vastaa käyttäjäyhteisön ja kehysorganisaation tarpeita jakamalla tietoa ja elämyksiä sen käyttäjille. TAMKin kirjastossa on tänä keväänä aloitettu järjestelmälliset kokoelman kevättyöt. Kuivettuneita ja väärään suuntaan kasvavia oksia karsitaan ja rikkaruohoja kitketään kaikissa toimipisteissä. Samalla tutkitaan, mihin suuntaan uusien versojen olisi hyvä kasvaa, mitkä aiheet ja teemat ovat TAMKin koulutusohjelmissa tulevaisuudessa tärkeitä. 

Ajantasainen ja hyvin hoidettu kokoelma palvelee TAMKilaisia ja TAMKin yhteistyökumppaneita paremmin kuin suuri ja epämääräinen kokoelma. Ajan myötä kokoelmaan on kertynyt aineistoa, joka ei enää vastaa asiakaskunnan tarpeisiin. Aineisto vanhenee, toisilla aloilla nopeammin kuin toisilla. Kärjistäen voidaan sanoa, että pari vuotta vanhalla mobiiliohjelmoinnin oppaalla ei enää tehdä mitään, kun taas nuotit ovat lähes ajattomia. Koulutusalat muuttuvat ja niissä painopistealueet kehittyvät, myös kirjaston kokoelman tulee elää tässä muutoksessa. 

Aivan yhtä tärkeää kuin uuden aineiston valitseminen kirjaston kokoelmaan on poistojen tekeminen. Poistot ovat poisvalintaa, jossa aineistoa arvioidaan esim. sen iän, käyttöasteen ja käyttäjille antaman merkityksen suhteen. Arvioinnin perusteella kokoelmaan liian vanhat, käyttämättömät ja aihealueeltaan epärelevantit teokset poistetaan.  Poistettavia teoksia myydään edullisesti asiakkaille, ja tutkimuksellisesti tai muuten tärkeiksi katsotut teokset lähetetään Varastokirjastoon. Varastokirjaston palveluilla on huolehdittu siitä, että suomalaisen tutkimuksen ja kehityksen muisti säilyy. Varastokirjasto kaukolainaa aineistoaan kirjastoille ilmaiseksi.

TAMKin kirjasto saa uudet tilat vuoden 2012 aikana valmistuvaan rakennukseen Kuntokadun kampukselle. Uuteen kirjastoon tulee aineistoa kuudesta eri TAMKin toimipisteestä. Kokoelman arviointi ja karsiminen on osaltaan valmistautumista tähän tilanteeseen. Karsintaa on tehtävä, että ydinkokoelma mahtuu uuteen tilaan. Aineiston poistoilla saadaan myös tilaa asiakkaille, paperisen kokoelman karsinta vapauttaa fyysistä tilaa asiakkaiden käyttöön. Tavoitteemme on, että uudessa kampuskirjastossa on tilaa työskennellä joko yksin tai ryhmissä. Tulevaisuudessa e-aineistojen kasvu tulee myös vapauttamaan tilaa kirjoilta asiakkaille.

Kirjaston kesänäyttelyssä ”Unohdetut” on tuloksia kevättöistä, käy katsomassa ja lainaamassa kesälukemista. Kevättöiden tulosta ovat myös kokoelmista vapautetut, hintaan euron kappale. 

Teksti: Taina Peltonen, informaatikko, Ikaalinen
Kuva: Mona Nykamb

Aiheesta lisää: 
Saarti, J. Kokoelmat kotona vai maailmalla? - kirjastojen kokoelmapolitiikan muutos säilyttäjästä saatavuuden varmistajaksi. Kokoelmista vapautetut - aineistojen poistaminen kirjaston kokoelmista -seminaari 1.11.2010 

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

TAMK Looks

Aurinko paistaa ja kesä on tullut vihdoinkin! TAMKin pihalla ja käytävillä se näkyi vaatetuksen kevenemisenä. Maaliskuussa TAMK Looks tutkaili TAMKilaisten miesten tyylejä, nyt ovat vuorossa naiset. 


Malalai, hoitotyön koulutusohjelma

"Nyt kun kesä on tullut, vaatteiden pitää olla värikkäitä. Pinkki ja valkoinen ovat lempivärejäni. Olen niin pienikokoinen, että yleensä menen lastenosastolle, sieltä on helpompi ostaa pieniä kokoja."





















 Susanna, tietojenkäsittely

"Laitoin caprit jalkaan, kun oli niin lämmintä. Lempivärini on pinkki. Tiedän oman tyylini ja ne kaupat, joista löytyy itselleni sopivia vaatteita. Yleensä löydän vaatteeni ihan peruskaupoista, kuten Gina Tricot, Vero Moda ja Sprit Store. Talvella tulee käytettyä mustia vaatteita."

















 Laura, International Business

"Aamulla tuli niin kiire kun nukuin pommiin ja päälläni ovat ne vaatteet, jotka olivat helposti löydettävissä. Lempivärejäni ovat petroli ja lila. Tykkään yhdistellä eri värejä mustaan. Kirpputoreilta ostan aika paljon, minulla ei ole varsinaisesti lempikauppaa. Bonus Kirppis on esimerkiksi hyvä kirppari."

















 Riikka, kätilöopiskelija

"Kesävaatteita täytyi löytää, kun on kesä. Muistaakseni olen ostanut tämän vaatteen Espanjasta viime kesänä. Lempivärini on musta, myös kesällä. Tiedän oman tyylini ja aina kun näen jotain kivaa, se iskee heti. Koitan pitää tyylini yksinkertaisena. Ulkomailta ostan vaatteita aina kun käyn. "
















 Hanna, TAOKK

"Tämä mekko on ostettu Saudi-Arabiasta, se on espanjalaisen vaateketjun vaate. Puin tämän päälleni, kun lopultakin tarkenee. Tykkään värikkäistä vaatteista ja tykkään yhdistellä vaatteita. Lempivärini on turkoosi, vihkisormukseni kivetkin ovat turkoosit. Suomesta en löydä mukavia vaatteita, pohjoismaalainen minimalismi ei puhuttele minua. Israelista löydän hyviä vaatteita, samoin Aasiasta. Lempimerkkejä ovat Ginger Mary ja Desigual. Tansaniasta olen löytänyt myös kivoja vaatteita."














 Niina, kätilöopiskelija

"Oli niin aurinkoista, että pukeudun tähän asuun. Koralli ja kirkkaansininen ovat lempivärejäni. Tyylini on vaihtelevainen, tykkään monista eri tyyleistä."



















Sonja, kätilöopiskelija

"Tykkään rennoista ja mukavan tuntuisista vaatteista. Minulla on aika monta lempiväriä, mm. turkoosi ja punaiset eri sävyt. Pukeudun fiiliksen mukaan. Nämä helmet ovat Accessories-kaupasta. Tänä kesänä ajattelin hankkia maksimimekon valmistumisjuhliin, jonne olen menossa."



















 Erika, hoitotyön koulutusohjelma

"Ajattelin, että tänään pukeudun valkoiseen ja mustaan ja laitan kukan rintaan. Minulla on hirveästi kukkia, laitan niitä asun mukaan joko hiuksiin ja vaatteisiin. Matkustelen aika paljon, tämän vyön ostin Tallinnasta. Ostan vaatteita aika paljon ulkomailta.  Aika paljon käytän valkoista ja mustaa ja yleensä höystän niitä jollain sävyllä."

















Ulla, matkailun koulutusohjelma

"Olen tänään pyörällä liikkeellä, joten asun pitää olla mukava. Tyyli on rento citytyyli. Kesällä myös romanttinen, talvella käytän tummempia vaatteita. Löydän vaatteita ihan liiankin helposti. Ulkomailla hyviä kauppoja ovat mm. Zara, Stradivarius ja Bershka."
















Taija, hoitotyön koulutusohjelma

"Katsoin partsilta aamulla, että on kesä ja laitoin tänään eka kertaa sandaalit jalkaan. Tykkään väreistä ja harvemmin pukeudun mustaan.  Tällä hetkellä lempivärejä ovat tummansininen ja vihreä. Bonus Kirppis on hyvä, siellä käyn usein. Siellä pitää käydä usein, niin löytää hyviä vaatteita. Laukkuni ostin Marokosta, kun olin siellä vaihdossa."













Teksti: Arja Hautala
Kuvat: Siru Määttä

maanantai 9. toukokuuta 2011

Seniorityössä on imua



Miten nuoria saadaan houkuteltua seniori- ja vanhustyöhön? Mitä on ennaltaehkäisevä ja voimavaralähtöinen seniorityö ja mitä se voisi olla? Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia TAMKin toteuttamassa Aktiivisesti ikääntyen Pirkanmaalla -koulutus- ja kehittämishankkeessa (AiP-hanke).

Hankkeen päätös- ja levitysseminaari 5.5. kokosi  Nokian Edeniin salin täyteen innostuneita vanhustyön asiantuntijoita ja ammattilaisia.

Hankkeen helmistä seminaarissa kuultiin mm. Ikämiehet kotoisasti keittiössä -projektista, MieliMusiikkia-ryhmästä ja SenioriPC-hankkeesta. Päivän lopuksi esiintyi Virtain Swing Band, joka syntyi Seniorit bändissä -hankkeen tuloksena.



Johtaja Tiina-Riitta Stavén ja Veikko Järvinen olivat iloisia Kuuselan Seniorikeskuksessa toteutetusta SenioriPC-hankkeesta. 

”Olen ollut onnekas kaveri, kun pääsin SenioriPC-hankkeeseen mukaan. Tietokonetta ei kannata pelätä, senioreiden kannattaa lähteä mukaan. Tietokone on ystävä ja sitä on helppo käyttää. Emme ole vanhoja, mutta olemme eläneet kauan", Veikko Järvinen kiteytti hankkeessa mukana olleiden senioreiden tunnelmia.



”Taiteessa on se voima, että taidetta ei voi tehdä väärin. Jokaisella on oma tapansa tehdä asioita. Tärkeintä, että ihmiset toimivat yhdessä, kokeilevat rajojaan ja tekevät uusia asioita. Onnistuen ja välillä epäonnistuen.” 

Kulttuurikeskus Pii Poon toiminnanjohtaja Pilvi Kuitu kertoi Koukkuniemessä toteutusta ikäihmisten ja henkilökunnan sirkusprojektista.  Sirkushankkeen tulokset olivat hämmästyttäviä. Ihmeitäkin tapahtui: "Väsyneestä ja syrjäänvetäytyvästä potilaasta kuoriutui innostunut ja nauravainen mies". "Ei haittaa vaikka ei kohta enää muistaisi – tämä hetki on arvokas juuri nyt!” 


Eeva Wilska, Kangasalan terveyskeskuksesta sekä Pirjo Nyman ja Jaana Jähi Nokian kotihoidosta ovat osallistuneet hankkeeseen ja kertoivat seminaaripäivän olleen iloa antavan.

”Upeat esiintyjät. Erityisesti professori Jaakko Valvanteen ja Pii Poon valloittavan energisen Pilvi Kuidun puheenvuoroja oli ilo kuunnella. Tämä on ollut oikein ihana hanke. Arvostan tekijöiden intoa, rohkeutta ja uskallusta lähteä tekemään uutta. Asiakkaan hyvä elämä on tärkeintä meille kaikille.  Arjessa elo ja olo on parasta. Erityisterveisiä TAMKin opettajille Kaarina Andille ja Sirpa Tietäväiselle, jotka ovat loistavia opettajia”, Jaana Jähi kiteytti porukan tunnelmia.




Pirkkalan perusturvan työntekijät  ovat osallistuneet hankkeen eri toimintoihin ja kiittelivät sitä ja seminaaripäivän innostavaa ohjelmaa.




Juhlaluennon seminaarissa pitänyt geriatrian professori Jaakko Valvanne Tampereen yliopistosta ja seminaarin avannut dosentti Pertti Pohjolainen Ikäinstuutista olivat hankkeen onnistumisesta samaa mieltä: "Hieno hanke, joka on toiminut herättäjänä." Molemmat toivoivat toiminnalle jatkoa.




Seminaarissa puheenvuoroja esittäneet kotihoidon johtaja Leena Rinne, projektipäällikkö Tarja Heinonen, palvelujohtaja Tuija Kanto-Hannula ja dosentti Pertti Pohjolainen olivat yhtä mieltä siitä, että vanhustyö on yhteinen asiamme.




"Seniorityössä on imua" -kirja, joka julkaistiin seminaaripäivänä, esittelee AiP-hankkeessa kehitettyjä uusia, innovatiivisia toimintamalleja seniori- ja vanhustyöhön.  Loppuraportin kirjoittamiseen osallistui useita TAMKin opettajia, opiskelijoita ja vanhustyön asiantuntijoita.

 

”Mun on tarinani satu rakkauden ja ken rakastaa hän ymmärtää vain sen. Se on laulu päivän uuden. Se on laulu ihanuuden, se on satu rakkauden.” Virtain senioribändin swing soi kaiholla ja tunteella.

 

”Kuiskaten kerron salaisuuden, oppinut oon sanan aivan uuden, vaikka sen oon tiennyt kauan aikaa, äsken se uutta sai tenhoa aikaan…” Maija Seppälän laulussa soi karisma ja tenho.



Eemeli Hakala, Matti Vasanen ja Juha-Matti Koppelomäki, TAMKin Virtain toimipisteen viestinnän opiskelijat pitivät huolta bändin tekniikasta.



 
Mitä saadaan kun yhdistetään elämän tuoma kokemus, viinin lailla ajan myötä kypsyneet taidot, sekä swingmusiikki?  Virtain Swing Band.



Heli-Maija Hyppölä ja Teemu Uusitalo, 3. vuoden fysioterapian opiskelijat taivuttelivat seminaarin tauolla osallistujia.  TAMKin fysioterapian opiskelijat ovat olleet mukana monissa hankkeen toiminnoissa.




AiP-hankkeen iloiset työmyyrät Suvi Hagström, Pirja Fagerlund ja Tarja Heinonen saivat kiitosta hienosti onnistuneesta hankkeesta.



Seminaari pysäytti pohtimaan ikääntymistä uusin silmin.

Minkä ikäisenä minä haluaisin lopettaa uuden oppimisen? Millaisen vanhuuden itse haluaisimme? 

Teksti ja kuvat: Arja Hautala

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Kansainvälisen tuotekehitysprojektin tuloksia Hannoverissa

Pimeimmän talven uurastuksen jälkeen lähdimme Hannoveriin kansainvälisen tuotekehitysprojektimme tuloksia katsomaan. Viimesyksyinen konekerhon vierailu Hannoverin ammattikorkeakouluun (FHH) poiki yhteisen projektin, johon otti osaa 5 TAMKin kone- ja tuotantotekniikan opiskelijaa sekä opettaja. Nyt oli tarkoitus tehdä viimeiset osat projektityöstä ja esittää tulokset koko projektiryhmälle.

Lensimme 5.4. Ryanairilla Bremeniin ja jatkoimme junalla Hannoveriin. Rautatieasemalla oli vastassa projektipäällikkö Folke ja ryhmäläiset, jotka majoittivat meidät matkan ajaksi. Illalla tutustuimme Herrenhausen-panimoon. Isojen pannujen, sekoitusastioiden ja pakkauslinjan jälkeen saimme myös maistella panimon tuotantoa. Hyväähän se oli.

Keskiviikko oli varsinainen projektipäivä. Työn alla oli electrospinning-menetelmällä tuotettuja nanokuituja. Kuidut päällystettiin plasmaksi hajotetulla kullalla ja tutkittiin elektronimikroskoopilla.

Pääsimme myös kokeilemaan electrospinning-prosessin toteutusta käytännössä sekä käyttämään suunnittelemaamme laitetta osana prosessin analysointia


Elektronimikroskoopin näkymä nanokuiduista



Projektin päätöksenä oli presentaatio mukana olleille professoreille ja opiskelijoille. Professorit olivat tulokseen erittäin tyytyväisiä. Illalla projektin päätöstä juhlittiin Folken kotona maaseutukylässä, jossa grillattiin runsaita tarjoiluja sekä lihan- että kasvissyöjän makuun. Keväisen luonnon keskellä iltahämärissä oli tyytyväinen olo.

Folke esittelemässä projektia ja Henri meidän osuuttamme siinä





Folken luona grillaamassa

Torstaina klo 6.30 lähdimme bussilla Bremeniin Mercedes-Benzin tehtaalle. Näimme yleisesittelyn ja pääsimme sitten liukuhihnoille katsomaan, kuinka robotit ja ihmiset kokosivat C-mallin Mersuja. Minua viehättivät isojen lintujen näköiset robotit, jotka selvittivät neljän eri automallin lukuisista vaihtoehdoista ne osat, jotka juuri siihen tilaukseen kuuluivat. Autohäätkin näimme: auton alustan ja korin yhteenliittämisen. Pääsimme myös oppaamme ja koeajajien päällikön kyytiin testiradalle kahdella autolla moottorit jyristen ja renkaat vonkuen. Katsoin menoa kauhuissani, mutta radalla autossa olo oli kuin perheajelulla. Radan toisen pään 45 asteen kaarteessa kyllä keskipakoisvoima tuntui, mutta pelkoni käsilaukun lentoonlähdöstä osoittautui turhaksi.

Mersuja koeajamassa Bremenissä

Perjantai 8.4. oli varattu Hannoverin tekniikkamessuille. Etukäteen piti päättää, mitä aikoo katsoa, koska alue ja tarjonta ovat niin laajoja. Silti eksyin robotteja etsiessäni. Näkemistä kyllä riitti joka puolella. En ollut uskoa, että joku voisi rakentaa oikean linnun näköisen robotin, mutta niinpä vain messuhallissa lenteli Feston robottilokki, joka räpytteli linnun tavoin. Olisi ollut mukavaa kierrellä messuilla vielä, mutta Berliinin juna kutsui jo.

Feston robottilintu

Kukan ”linturobotti”

Berliinissä yövyimme hostellissa keskustan tuntumassa. Ehdimme päivällä kävelemään Unter den Linden -katua Brandenburg Torilta Alexanderplatzille ja näkemään upeita rakennuksia ja maisemia. Sitten Tegelin lentokenttä ja Air Baltic jo odottivat. Koneenvaihto ja ruokailu Riikassa sujuivat hyvin ja illalla olimme taas kotona. Oli hienoa tulla kotiin, mutta matka oli kyllä erittäin onnistunut, kiitos myös F.K. ja Maria Dunderbergin säätiön tuen.

Projektiryhmä, Air Baltic ja Riikan lentokenttä

Teksti ja kuvat: Anne Miettunen

tiistai 3. toukokuuta 2011

Työharjoittelu ulkomailla – tilaisuus jota ei kannata jättää käyttämättä!

Lue Anna-Lotan aiemmat jutut täältä. 

Opiskeluaikana pakolliset työharjoittelut suoritin Afrikassa, päiväntasaajan tienoilla Tansaniassa. Kahteen otteeseen matkustin kolmen kuukauden ajaksi Mwanzaan, eli yhteensä puoli vuotta sain oleskella auringossa. Yhdessä massidea.org:ssa julkaisemassani artikkelissa kirjoitin että opiskelijoita kannattaisi enemmän ”käyttää hyväksi” projekteissa, joiden kohdepaikkana ovat kehitysmaat. Kehitysmaihin suunnatuilla projekteilla on usein hyvin pieni budjetti, jota syö suurimmaksi osaksi palkattujen asiantuntijoiden edestakainen matkustaminen kotimaan ja kohdemaan välillä. Sekä projektit, että opiskelijat hyötyisivät siitä, että ammattikorkeakoulut ohjaisivat enemmän opiskelijoitaan suorittamaan työharjoittelunsa ulkomaille.

Itse olin ainakin enemmän kuin tyytyväinen, että pääsin matkustamaan niinkin kauas kuin päiväntasaajalle. Vaikka palkkaa ei saanut työstä, niin opintotuki, harjoittelutuki ja TAMKin maksama matka-avustus riittivät mukavasti. Monet opiskelijat eivät ymmärrä tai ole edes kuulleet mitä tukia voi hakea jos lähtee palkattomaan harjoitteluun. Sanalla ”palkaton” on niin negatiivinen kaiku, että monet eivät edes halua kuulla enempää asiasta. Mielestäni kuitenkin saamani elämänkokemus ja kielitaidon parantuminen, uudet ystävät monista eri kulttuureista ja hienon lisän saaminen ansioluettelooni olivat arvoltaan niin suuria, että ”ilmaisena orjana” työskentely kannatti! 

Mikä parasta, juuri tuo Tansanian harjoittelu oli syy minkä takia sain lopulta TAMKilta töitä, sillä englanninkielisen harjoitteluraportin kirjoittaminen osoitti että pärjään työssä, missä vaaditaan hyvää kielitaitoa. Ja kun miettii vielä niitä luokkakavereita, jotka pääsivät hyviin kesätöihin harjoitteluun ja nostivat hyvää palkkaa, niin syksyn tullen monellakaan ei ollut niistä suurista ansioista jäänyt taskun pohjalle oikein mitään. Vaikka olisin jäänyt Suomeen palkalliseen harjoitteluun, hintataso ja tuhlausmahdollisuudet ovat kuitenkin moninkertaiset verrattuna Tansanian hintatasoon. Eivät päässeet luokkakaverit kehuskelemaan enää siinä vaiheessa harjoittelupalkoillaan.

Ajatuksen virtana tätä taas kirjoittelin, joten melkein jo unohdin sen punaisen langan.. Tämän blogitekstin pointti oli kuitenkin se, että opiskeluaikana kannattaa lähteä ulkomaille, joko harjoitteluun tai vaihtoon! Älkää miettikö liikoja ettei hyvät mahdollisuudet mene ohi suun! Valmistumisen jälkeen on sitten aikaa nyhjöttää tehtailla, toimistoissa tai kaupan kassalla tienaamassa. 


Jos haluatte lukea enemmän Tansanian harjoittelustani tai siihen liittyvistä artikkeleista, vierailkaapa massidea.org:ssa ja etsikää sieltä ryhmä ”TAMK practical training and projects”. Siitä selailemalla löytyy minunkin artikkelini.

Teksti ja kuvat: Anna-Lotta Huuhka