KAIKKI MITÄ TAPAHTUU SAKSabiewfowb…

Konekerhon Suomi-urpot tuovat terveisensä Saksasta – maasta, josta Seppo Räty vuonna 1993 virheellisesti todisti.

21.4.2012 Lauantai
”Kuppi täytyy tyhjentää ennen kuin hedelmän saa poimittua” –Arska
Matka alkoi Tampereen rautatieasemalta noin kello kahdeksan aamulla, kun innokkaat opiskelijat pakaaseineen suuntasivat Tokeella kohti Pirkkalan lentokenttää. Lentoyhtiönä toimi Ryanair ja itse kone oli kuin bussi johon oli lyöty siivet kiinni.Bremeniin saavuttuamme saimme annoksen kulttuuria, ruokaa ja sielunhoitoa. Suomi-urpoille tuotti suunnattomia vaikeuksia löytää tavallinen elintarvikekauppa joten jouduimme aluksi tyytymään Punjab-kioskin antimiin. Sangria maistui…

 22.4.2012 Sunnuntai
”ETTE MENE SINNE TISKILLE”
Yövyimme ensimmäisen yön jokilaivassa Weserillä, Beck’sin panimoa vastapäätä ja aamulla jouduimme siirtymään sen viereen hostellin puolelle. Sunnuntaipäivä vietettiin edelleen sielunhoidon merkeissä. Saatiin huudot tiskiltä tilaamisesta ja istuttiinpa terassillakin ukkosen pauhatessa (Suomi-urpot joo).

23.4.2012 Maanantai
”Tuntuu kuin sielu olisi irtautunut ruumiista” –Tinpsa
Aamukasin junalla kohti Hannoveria, jossa meitä jo odoteltiin. Hannoverista jatkettiin melkein suoraan Wolfsburgiin, jossa pyörittiin päivä Autostadtissa ja käytiinpä Volkswagenin tehtaallakin. Autostadt on ikäänkuin autoteemainen huvipuisto, jossa eri automerkit esitteli kiesejään eri ständeillä. Illalla kävimme kippaamassa tavarat hostien kämpille ja siirryimme pubiin nauttimaan virvokkeita. Itseä henkilökohtaisesti ihmetytti ja iljetti runsas sisätiloissa tupakointi.

24.4.2012 Tiistai
”Vettä ja leipää – kolme euroa” –Arska
Kiersimme ympäri Hannoveria ja noustiin raatihuoneen yläkerrokseen vinolla hissillä. Vierailimme yliopiston laboratorioissa jossa kaikki oli saksalaisella järestelmällisyydellä tip top, ja vihdoin kun asiaan päästiin – Herrenhäuserin olutpanimolla. Ratikka levisi kesken matkan, joten olimme paljon myöhässä, mutta olipa meillä silti kierroksen jälkeen 1,5 tuntia aikaa maistella panimon tuotoksia. ”1,5 tuntia – ilmaiseksi – niin paljon kuin ehdit” ei ehkä ole juttu mitä kannattaisi Suomi-urpoille sanoa…

25.4.2012 Keskiviikko
”Hyvin omenainen, suorastaan leikkisä” –Ulla-Maija
Vierailimme paikallisella Fachhochschulella eli ammattikorkeakoululla. Sieltä pääsimme sitten viettämään omaa aikaa ensimmäistä kertaa Hannoverin päässä ja lähdimme harhailemaan kaupungille. Vaikka aikomus oli ostaa vain ruokaa, lähti mukaan puolessa tunnissa myös neljät kengät (hups). Illalla grillattiin Maschseen rannalla ja käytiin sporttibaarin terassilla katsomassa kun München otti voiton Madridista.

26.4.2012 Torstai
”Aus Finnland?” -Tepe
Hannover messe. Kuudessa tunnissa ehti juuri ja juuri puolet kaikkiaan kolmestakymmenestä hallista kävellä läpi. Meitä ei huolittu VDI-partyihin (paikallisen insinööriliiton ilmaisen viinan bileet) joten lähdettiin sitten keskenämme klubbailemaan. Löysimme tiemme olutpörssiin jossa juomien hinnat vaihtuivat kolmen minuutin välein. Hämmentävää. Illan päätteeksi allekirjoittanut suoritti kahden tunnin ratikkakierroksen etsiessään oikeaa linjaa hostin kämpille.

27.4.2012 Perjantai
”Furchtbarissa lämmin ja pörrönen tunnelma. Pyäriä!”
Aamiaisen ja pikashoppailun jälkeen jouduimme sanomaan heipat hosteille ja lähtemään junailemaan takaisin kohti Bremeniä. Juna oli täynnä ja hajosi juuri ennen meidän pysäkkiä – luonnollisesti – mutta selvittiin sitten lopulta hostellille pienen ratikkakikkailun jälkeen. Käytiinpä vielä vähän kaupungillakin, etsittiin jotain hyvin kyseenalaisia metallifestareita ja näytettiin taas miten punaniskainen urpomeininki toimii… Osa uupuneesta matkaseurueesta hyytyi hostellille kun sitkeimmät sissit jatkoivat vielä Bremenin yöhön.

28.4.2012 Lauantai
”Jos se ymmärtää suomea, se ymmärtää suomea”
Alle kahden tunnin yöunilla lentokentälle ja koneeseen. Ehjänä taas koti-Suomessa ja hyvin on lämmitelty vappua varten. 

Teksti&kuvat:

Kone- ja tuotantotekniikan opiskelijat Emma Kökkö ja Eero Siirilä

Maailmalle! - Hotelli- ja ravintola-alan restonomiopiskelijat kansainvälistyvät

Hotelli- ja ravintola-ala itsessään luo maaperän kansainvälisyydelle, ovathan majoitusliikkeissä yöpyvät ja ravintoloissa ruokailevat vieraat monesti muista maista, hotellit kuuluvat kansainvälisiin ketjuihin, monien ravintoloiden omistajat tulevat muualta ja liikeideat ovat etnisiä.  Välimatkat ovat lyhentyneet, kulttuurituntemus kasvanut, työvoiman liikkuvuus helpottunut, siispä kokemukset ovatkin kaikkien ulottuvilla.

Ulkomaankokemuksia hankkineet opiskelijat ovat oppineet toimimaan eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa, olivatpa he asiakkaina tai työyhteisön jäseninä. Myös uudet kansainväliset kontaktit ja verkostot auttavat elämässä eteenpäin. Työnantajat arvostavat kansainvälistä kokemusta. 

Vaihdoista saadun kokemuksen ja kielitaidon lisäksi opiskelija kartuttaa opintosuorituksiaan eli saa opintopisteitä. Vaihdot eivät siis pidennä opiskeluaikoja, jos opiskelija kohteessaan tekee suunnitellut opinnot.  

TAMKin hotelli- ja ravintola-alan opiskelija Kristiina Unkuri sai juuri opintonsa päätökseen ja on tällä hetkellä lentoemäntäkoulutuksessa Arabiemiraateissa. Aatto Paasonen on opintojensa loppuvaiheessa, vain opinnäytetyö on kesken. Hänen harjoittelunsa päättyi ennen joulua Namibiassa.  Aaton saavuttua Namibiasta Miika Niemi lähti suorittamaan toista harjoitteluaan Espanjaan kansainvälisten opiskelijoiden pariin. Yhteensä nämä kolme opiskelijaa ovat kansainvälistyneet Kreikassa Rodoksella, Maltalla, Espanjassa, Unkarissa, Englannissa, Liettuassa, Luxemburgissa, Argentiinassa ja Namibiassa.

Miika Niemi ja Kristiina Unkuri

Arabiemiraatteihin lentoemäntäkoulutukseen

Kristiina Unkuri lähti ensimmäisenä opiskeluvuotenaan kuukaudeksi Luxemburgin joulumarkkinoille myymään suomalaisia tuotteita Kalevala-seuran organisoimassa tiimissä. Seuraavana kesänä Kristiina suuntasi Rodokselle Atlantica-hotelliketjun palvelukseen. Kristiina palveli pääasiassa skandinaaveja lomaparatiisissa ja sai kokemusta ravintola- ja vastaanottotyöstä. Seuraavana kesänä matka jatkui Maltalle, Sprachcaffe -kielikoulun hotellin vastaanottoon ja hän teki toisenkin harjoittelujakson ulkomailla. Harjoittelujaksojen jälkeen Kristiina opiskeli lukukauden Unkarissa Budapest Business School:ssa. 

Viimeisenä opiskeluvuotenaan Kristiina osallistui Hollannin Haagissa AEHT:n (Association of European Hotel and Tourism Schools) vuosittain järjestämiin kilpailuihin, joissa eri maiden osallistujat kansainvälisissä tiimeissä kisaavat eri matkailu- ja ravintola-alan sarjoissa. Restonomiopintojen päätyttyä vuodenvaihteessa 2011-12 Kristiina suuntasi Arabiemiraatteihin ensin kouluttautumaan ja sitten töihin unelma-ammattiinsa lentoemännäksi.

 ”Kisat olivat mahdollisuus testata matkailualan tietoja ja taitoja vielä kerran ennen valmistumista. Tärkeintä on se, että opin kisojen kautta paljon ja voin olla tyytyväinen omaan suoritukseeni. Uskon, että koulutukseni ja kansainvälinen kokemukseni edesauttoivat unelmatyön saamisessa”, Kristiina sanoo.

Miika Niemi Liettuassa

 

Ravintolakokista kansainvälisiin tehtäviin

Miika Niemi on opiskellut ravintolakokiksi ja tarjoilijaksi Pirkanmaan ammattiopistossa ennen restonomiopintojaan. Opintoihin sisältyi yhdeksän kuukauden vaihtojakso Hollannin Amersfoorti:ssa. Jaksoon sisältyi niin opintoja kuin harjoitteluakin, jonka Miika suoritti Hilton-ketjun hotellin keittiöllä. Miikan kansainvälisyyden polkuun kuuluu vaihto-opiskelujakso Englannissa Salfordin yliopistossa, jossa hän opiskeli markkinoinnin johtamista, strategista johtamista ja kansainvälistä henkilöstöhallintoa. Miika osallistui samaan Liettuassa järjestettyyn intensiiviohjelmaan ja kisaili Haagissa AEHT:n kilpailuissa Management-sarjassa saavuttamalla kolmannen sijan tiiminsä kanssa. Viimeisen harjoittelujakson keväällä 2012 Miika suorittaa Espanjassa Sevillassa huolehtien saapuvista vaihto-opiskelijoista järjestämällä ohjelmaa ja retkiä sekä markkinoimalla näitä palveluja heille. Vaikka Miika on ensimmäiseltä ammatiltaan kokki, hän haluaa kehittää itseään myös muilla alueilla tavoitteena kenties kansainvälinen ura.

”Tulevaisuuden suunnitelmista olen vielä tietämätön, mutta yksi asia on varma, suunnitelmat sisältävät kansainvälisyyttä jossain muodossa. Kisoista karttui pronssimitalin lisäksi uusia kontakteja saman alan eurooppalaisten opiskelijoiden kanssa sekä kokemusta työskennellä tiiviillä aikataululla vieraalla kielellä vieraiden ihmisten kanssa. Vaihtojen aikana suoritetut opinnot on saatu hienosti osaksi opintosuorituksia. Kansainvälisen henkilöstöhallinnon opiskelu antoi jopa kipinän tehdä tuleva opinnäytetyö tästä aiheesta”, Miika sanoo.

Aatto Paasonen

Hervannasta Namibiaan

Aatto Paasonen on kansainvälistynyt erikoistuen Euroopan ulkopuolisiin kohteisiin Argentiinassa ja Namibiassa. Ensimmäisen harjoittelunsa Aatto suoritti Rodoksella. Seuraavana vuonna Aatto suuntasi Etelä-Amerikkaan Argentiinan Tandiliin vaihto-opiskelijaksi.  Ennen toista harjoittelua koulu oli saanut uuden harjoittelupaikan Namibiasta.  Aatto otti myös ensimmäisen esimiespestinsä Namibiasta.  

”Argentiinassa opin espanjan kielen ja opiskelusta erilaisessa kulttuurissa. Otin aika paljon kokkauskursseja. Reseptiikan ja valmistuksen ymmärtäminen oli usein haastavaa mutta kirjasin reseptejä ylös espanja-suomi -sanakirjan kanssa ja kyselin vierustoveriltani sanojen merkityksiä. Kokkiopettajat eivät puhuneet sanaakaan englantia.  Argentiinassa en oppinut niinkään paljon kovaa tietoa, mutta elämän oppituntina opiskelujakso ja sen jälkeinen kuukauden reissu eteläisessä Etelä-Amerikassa oli erittäin antoisa.

Suoritin esimiesharjoittelun hotellin ravintolan keittiössä, jossa olin tittelillä training supervisor. Keittiöpäällikkömme otti lopputilin, kun olin ollut hotellissa pari viikkoa ja sen jälkeen olin käytännössä keittiöpäällikkö. Alaisilla ei ollut ravintola-alan koulutusta ja esimiestyö olikin hyvin haastavaa ja aika-ajoin stressaavaa. Työkokemus oli kuitenkin hyvin antoisa ja olen kiitollinen, että sain tehdä käytännön esimiestyötä koko harjoittelun ajan.

Matkoiltani olen oppinut tuntemaan suurta rakkautta Suomea kohtaan,  jota en aikaisemmin tuntenut. Nyt ajatus asua ja työskennellessä Suomessa on varsin mukava. Lapsesta asti olen lukenut ensin lehdestä ulkomaat-osion. Ehkä kiinnostukseni maailmaa kohtaan johtui siitä, että kasvoin Hervannan ankeassa betonilähiön maailmassa ja kaipasin varmaan jotain kauniimpaa ja jännittävämpää. Joka tapauksessa mahdollisuus kansainväliseen suuntautumiseen Piramkissa/TAMKissa on asia, josta olen kiitollinen. Se on avannut minulle aivan uuden maailman”, Aatto kertoo.

 Teksti: Riitta Brännare, lehtori, hotelli- ja ravintola-ala

Tampereen ammattikorkeakoulun osaaminen yhdistyy Saksassa

Näin talven pimeinä iltoina on hyvä palata hieman ajassa taaksepäin 

ja muistella menneen kesän tapahtumia sekä anteja.

Bloggaaja viiniviljelyksillä.

Olen opiskelija Tampereen ammattikorkeakoulussa Virtain toimipisteessä. Opiskelen käsikirjoitusta sekä kuvallista ilmaisua. Sain kesäkuussa mahdollisuuden lähteä osana maaseudun kehittämisyhdistyksen, PoKo ry:n, Leader-hanketta mukaan Saksaan tekemään matkastamme artikkelia. Kansainvälisen hankkeen tarkoituksena oli edistää EU:n maaseutualueiden kehitystä luoden lisää työpaikkoja sekä yritys- ja viriketoimintaa maaseudulle. Mukana oli myös Ylä-Pirkanmaalta elämysmatkailuyritys FunFor.

à la région -tapahtumassa oli satoja vieraita.

Matkamme keskittyi  Hunsrückin ja Keski-Reinin alueille, jossa olimme mukana à la région -gourmetfestivaaleilla. Paikalliset saksalaiset, sekä muutamat muut eurooppalaiset, ravintolayrittäjät sekä viininviljelijät tarjosivat parhaita antejaan perinteikkäässä ja korkeatasoisesta paikallisruuastaan tunnetussa ruokatapahtumassa. Suomalaista keittiötä oli edustamassa eräkokki Johannes Kalastaja hirvenlihakääryleiden sekä perunoiden kera.

Suomalainen hirvenliha makuraadissa à la régionisa.

Oma tehtäväni oli kirjoitella matkan tapahtumia muistiin ja myöhemmin koostaa niistä pirkanmaalaisiin aluelehtiin matka-artikkeli. Mukana reissussa oli myös Canon 7D, jolla napsin matkan varrelta kuvia.

Kastellaunin vanhankaupungin kierrosopas. Asianmukaisissa asusteissa.

Kokemus oli hauska; etenkin, koska en ole itse aiemmin päässyt Saksassa käymään. Haastavaa välillä oli mennä haastattelemaan englantia puhumattomia paikallisia, vaikka koulutukseni antaa viestintään valmiudet. Sanotaan nyt niin, että reippaalla hymyllä ja käsiä viuhtomalla pääsee ulkomaillakin pitkälle.

Reissullani tapasin myös kaksi muuta Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijaa, jotka olivat mukana  à la région -tapahtumassa. Kansainvälistä liiketoimintaa TAMKissa opiskeleva Tiia Leppikorpi toimi tapahtuman organisaattorin apulaisena sekä restonomiksi opiskeleva Maria Koskinen avusti eräkokki Kalastajaa suomalaisten ruokateltalla.

Suomalaisryhmämme ihastelemassa saksalaista arkkitehtuuria.

Matkan jälkeen lähetin tytöille muutamia kysymyksiä koskien sekä matkaamme että heidän opiskelujaan Tampereen ammattikorkeakoulussa.

Kerro vähän alkuun tarkemmin opiskeluistasi?

Maria:  Opiskelen hotelli- ja ravintola-alan restonomiksi Åkerlundinkadulla. Valmistun vuoden 2011 loppuun mennessä.

Tiia: Opiskelen international business-linjalla Tamkissa ja isona minä saan ulos paperit, joissa lukee bachelor of business administration. Vastaa Suomeksi tradenomia, mutta on englanninkielinen koulutusohjelma, niin siksi noin pitkä nimi. Koulu kestää 3,5 vuotta ja valmistun siis jouluna 2011.

Miksi päätit tulla opiskelemaan TAMK:iin?

Maria:  Halusin opiskella nimenomaan Tampereella.

Tiia: Hain Tampereen ammattikorkeakouluun, koska minua kiinnosti siellä tarjolla oleva englanninkielinen koulutusohjelma. Olin menossa myös suomenkielisen liiketalouden pääsykokeisiin, mutta sain tietää pääsystäni IB:lle onneksi ennen pääsykokeita. IB:llä kiinnosti tietysti kansainvälinen meininki, vaihto-opiskelu ja työharjoittelu, jota suositeltiin myös suoritettavaksi ulkomailla.

Mitä kaikkea opintoihisi kuuluu?

Maria: Hotellin ja ravintolan käytännön harjoittelua, kuten keittiötunteja yms., kirjanpitoa, kieliä ja projekteja.

Tiia: Opintoihini kuuluu perusopinnot logistiikasta, markkinoinnista, hallinnosta, kirjanpidosta, tietojenkäsittelystä ja taloustieteestä. Toisena opiskeluvuotena valitsin suuntatumisvaihtoehdoista markkinoinnin. IB:n opintoihin kuuluu siis myös suomalaisille opiskelijoille pakollinen ulkomaanvaihto ja kaikille opiskelijoille viiden kuukauden työharjoittelu.

Mikä oli toimenkuvasi Saksassa?

Maria: Olin Johanneksen apukokkina auttamassa ruoan valmistuksessa sekä tarjoilussa.
Tiia: Saksassa olin puoli vuotta työharjoittelussa Rhein-Hunsrückin alueen talouden kehittämiskeskuksessa, organisaation nimi siis Regionalrat Wirtschaft Rhein-Hunsrück. Siellä toimenkuvaani kuului muun muassa osallistuminen Suomen ja Saksan Leader-toimintaryhmien välisen yhteistyön suunniteluun ja kehittämiseen. Olen myös saanut olla mukana muissa ReWi:n projekteissa, jotka ovat suunnattu esimerkiksi paikallisille yrittäjille ja toimijoille. Tällä hetkellä kirjoitan lopputyötäni Regionalrat Wirtschaftille. Á la régionissa olin mukana Gerhard Stümperin pyytämänä. Olin ennen tapahtumaa läsnä muutamissa tapaamisissa ja tapahtuman aikana autoin käytännön järjestelyissä paikan päällä tapahtumaa ennen ja sen aikana.

Miten koit saksalaisen kulttuurin?

Maria: Saksalainen kulttuuri on mielestäni mukavaa ja pidän heidän ahkeruudestaan ja hyvästä työmoraalista. Vapaa-ajalla osataan kuitenkin ottaa rennosti.

Tiia: Olen tutustunut saksalaiseen kulttuuriin jo hieman Tamkista tehtyjen opintomatkojen aikana, ja sitten hieman lähemmin pääsin siihen tutustumaan vaihtolukukauteni aikana Bielefeldissä. Bielefeldissä tutustuin toki paikalliseen opiskelukulttuuriin, joka on aika samanlaista kuin Suomessa ja työharjoittelupaikassani pääsin tutustumaan saksalaiseen työelämään. En ole kauheaa kulttuurishokkia Saksassa kokenut, vaan olen sopeutunut jokaiseen asuinpaikkaani täällä todella nopeasti. Se toki auttaa, kun osaan jo kieltä aika hyvin.

Miten näet Saksan tulevaisuudessa opintojesi tai työllistymisen kannalta?

Maria: Saksa olisi yksi hyvä maa lähteä töihin, olen sitä harkinnut jo pitkään.  Reissu oli mukava ja opettava.

Tiia: Tulevaisuuden suunnitelmat valmistumisen jälkeen ovat vielä kamalan avoinna, mutta ehkä hyvä niin. Olen saanut paljon kontakteja Saksaan tämän vuoden aikana, minkä siellä yhteensä vietin, joten tulevaisuudessa niille saattaa olla käyttöä, jos esimerkiksi päätän etsiä työpaikkaa Saksasta. Vaikka en täältä työpaikkaa etsisikään, tulen silti olemaan tapaamieni ihmisten kanssa yhteydessä tavalla taikka toisella, mahdollisesti jonkin yhteistyöprojektin kautta.

Kiitoksia lämpimästi tytöille haastattelusta!

Itselleni Saksasta jäivät päällimmäisenä mieleen henkeäsalpaavat laaksomaisemat, todella vieraanvaraiset ihmiset sekä loistava, edullinen ruoka. Suosittelen kaikkia matkailijoita suuntaamaan Saksan maaseudulle ja tekemään visiittejä paikallisiin kievareihin. Ruuan hinta-laatutaso on omalla matkailukokemuksellani Euroopan parhaita.

Opiskelijoita muistutan, että TAMK on mukana kansainvälisessä ERASMUS-vaihto-ohjelmassa ja monilta aloilta on mahdollisuus suunnata mm. Saksaan vaihtoon.

Laura Sivonen / TAMK Virrat

Kirjasto rakentuu: Opiskelijat ovat vallanneet kirjastot Tanskassa

TAMKin kirjaston tietopalvelupäällikkö Kaisa Rissanen vieraili lokakuussa tanskalaisissa kirjastoissa. TAMKin uuden kirjaston rakennustyömaalla Kuntokadulla rakennetaan perustuksia. Ideointi uuden kirjaston palveluista on kiivaimmillaan.

 Roskilden yliopistokirjaston ideointihuone. Seinä- ja pöytäpinnat on käsitelty maalilla, joka mahdollistaa kirjoittamisen ja piirtämisen.

Viikko kansainvälisessä vaihdossa Tanskassa vahvisti käsitystäni kirjastoista oppimis- ja kohtaamispaikkoina. Kirjastot ovat täynnä opiskelijoita aamusta iltaan ja kirjastoon ei todellakaan tulla vain piipahtamaan. Siellä ollaan ja opiskellaan. Jo eväät paljastavat toiminnan luonteen: kahvimukit ovat vaihtuneet termoskannuihin ja vesipullojen koko on kasvanut 1,5 litraan.  Työskentely yksin ja ryhmissä täyttää kirjastot tasaisella läppäreiden naputuksella ja ryhmien rupattelulla. 

TAMKin partnerikorkeakoulussa Roskilden yliopistossa kirjasto muokkaa jatkuvasti tilojaan vastaamaan paremmin opiskelijoiden tarpeita. Kirjakokoelmaa pienennetään kovalla kädellä, jotta hyllyistä päästään eroon ja saadaan lisää tilaa pöydille ja tuoleille. Kiinteistä koneista on luovuttu lähes täysin, koska ne vievät turhaan tilaa läppäreillään työskenteleviltä opiskelijoilta. Langaton verkko mahdollistaa joustavan työskentelyn kaikkialla yliopistossa. Kirjastotilojen ongelmaksi on noussut lähinnä sähköpistokkeiden vähäinen määrä.
 

Copenhagen Business Schoolin kirjaston tilat ovat jatkuvasti täynnä opiskelijoita.

Copenhagen Business Schoolin opiskelijat ovat vallanneet kirjaston täysin. Sadat työskentelypisteet ovat koko ajan opiskelijoiden käytössä. Kirjaston aukioloaikoja on laajennettu opiskelijoiden tarpeita vastaaviksi. Kirjasto on auki arkisin klo 8-23 ja viikonloppuisin klo 8-22.

Kirjaston painettua ja verkkokokoelmaa käytetään opiskelun tukena enimmäkseen itsenäisesti. Apua tarvitessaan opiskelijat eivät juuri lähesty kirjaston henkilökuntaa kirjastotilan palvelupisteissä, vaan informaatikkoon otetaan yhteyttä chatin tai sähköpostin välityksellä.

Uuden Kuntokadulle nousevan kirjaston tavoitteena on olla TAMKilaisten oppimisen olohuone. Siellä voi oppia ja viihtyä. Vaikka tilan merkitys kasvaa jatkossa, kirjasto pyrkii takaamaan myös opiskeluissa tarvittavien aineistojen hyvän saatavuuden ja ohjauksen niiden käyttöön. Näin toivottavasti syntyy oppimisympäristö, jonka TAMKin opiskelijat kokevat valtaamisen arvoiseksi.

Teksti ja kuvat: Kaisa Rissanen
Tietopalvelupäällikkö

TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut

Se mikä tapahtuu Astinilla, siitä puhutaan ainakin seuraavat kaksi vuotta!

ASTIN 2011

”Aloittavien ja aloittavamielisten insinööriopiskelijoiden starttiristeily 22.-23.9 Silja Europalla”

Minähän en ollut Astinille menossa. En ollut vielä edes edellisenä päivänä ennen klo 18. Sitten arvon tuutorini soitti ja ilmoitti, että tyttöhytissä on paikka vapaana, ja lopulta sinne sitten oli lähdettävä.

Astinista tuli tieto pari päivää koulun alkamisen jälkeen ja kaikki käyneet tunnetusti kehuivat reissun maasta taivaaseen, mutta olin silti hieman epäileväisellä päällä. Turun seudulla asuneena oli muutamat Ruotsinlaivaristeilyt tullut seilattua, viimeksi Abiristeily keväällä, mutta onhan risteilyissä aina tietty tunnelma. En kuitenkaan ostanut lippua, kun ei kukaan muukaan tyttö luokalta ollut lähdössä.

Busseja Turun päässä

Kukaan muukaan tai kaikki muutkin on tunnetusti huono tekosyy. Ja mitä lähempänä Astin oli, sitä enemmän alkoi harmittaa, ettei lippua ollut, kun kaikki siitä niin vouhottivat. Hyvä tuuri siis kävi, kun lipun sain päivää ennen lähtöä.

Lähtö tapahtui Kaupin urheilumajan pihasta ja sinne porukka oli kutsuttu klo 14. Sisäpiirin tieto tosin kertoi, että bussit tuskin lähtisivät rullaamaan kohti Turkua ennen klo 15, mutta koska osa tuli aina myöhässä, niin kaikki käskettiin paikalle ajoissa. Kun bussit sitten saapuivat, harvalla oli aavistusta siitä mihin niistä piti pakkautua.  Asian helpottamiseksi bussit oli kuitenkin nimetty Transformers-hahmojen mukaan (?).

Matka Turkuun kulki Urjalan Nesteen ja Auran ABC:n kautta. Bussimme ”matkanjohtajana” toimi Aakke niminen herra, joka piti huolen siitä, ettei kukaan istunut matkaa kuivin suin. Tutuksi tuli muutamakin viisu insinööriopiskelijoiden Laulumatista, ja tekstiviestichat kävi kuumana.

Turun satamassa bussista purkautuminen kesti jonkin aikaa, sillä ulostullessa kouraan lyötiin maihinnousukortti, aamiasbuffet lipuke, alennuskuponki ja tietysti Astinin haalarimerkki. Meno ei suinkaan rauhoittunut terminaalissa vaan säilyi samanlaisena laivalle asti. Eikä sitä oikeastaan voi sanoa, että vauhti laivallakaan hiipunut olisi, ei se oikeastaan hiipunut ollenkaan!

Buffetin aukeamista odotellessa

Oli Astinille järjestetty ohjelmaakin. Illalla oli jonkinlainen rastirata laivalla, mutta itseltäni kyseinen tapahtuma meni hieman ohi. Huomasin vasta seuraavana päivänä ohjelmistoa selaillessani, että sehän olisi voinut olla hauskaa. Myös perusristeilykamaa kuten karaokea ja stand up – komiikkaa oli tarjolla.

Musiikkitarjontaa oli myös kahdessa kerroksessa. Joku Paikallinen Bändi –niminen yhtye soitti covereita 8 kannen Ocean Clubissa ja Moonlight Disco  kerrosta alempana popitti menevää tanssimusaa laivan takaosassa.

Aamuyöstä ei enää kannattanut nukkumaan raahautua ja aamiaisbuffetkin aukeaisi reilun tunnin kuluttua. Päätimme valvoa ainakin siihen asti. Vähitellen ravintolan eteen alkoi kerääntyä muutakin nälkäistä porukkaa ja kuuden maissa, juuri ennen kuin salin ovet avattiin, joukkiota saattoi alkaa kutsua jo jonoksi. Laivan aamiaisesta tuskin sen enempää tarvitsee mainita. Jokainen sen maistanut tietää mistä puhun!

Toinen päivä, perjantai, sujui rauhallisemmissa merkeissä. Varsinaisena ohjelmana oli poolpartyt allasosastolla ja Joku Paikallinen Bändi esiintyi jälleen iltapäivästä.

Oma päiväni koostui lähinnä hyteissä ja kannella hengailusta. Ja tietysti oli syömässä käytävä. Buffetlounas ei ihan opiskelijabudjettiin kuitenkaan enää taipunut, joten päädyimme luokkalaisteni kanssa syömään ns. mummon ruokaa, joka sisälsi lihaa eri muodoissa, kuin myös perunaa ja tietysti salaattia. Hyvää oli.

Tunnelmia kannelta

Seitsemän jälkeen illalla laiva saapui Turun satamaan, josta itse jatkoin matkaani omin neuvoin lapsuudenkotiini. Bussi kuljetti astinlaisia myös Tampereelle takaisin ja Fat Ladyssä oli kuulemma ”viralliset” jatkot.

Mitä reissulta jäi käteen? No ainakin muovinen hyttikortti, jonka kävin jossain vaiheessa yöllä vaihtamassa koska alkuperäinen ei toiminut… Ja tietysti haalarimerkki (se olennaisin). Laivahinnoilla myös saa hieman halvempia virvokkeita. Mutta ennen kaikkea ajatus siitä että reissu oli onnistunut ja hauska. Väsynyt olo oli kyllä, mutta olen onnellinen siitä että päätin kuitenkin lähteä. Kiitos siis Astinista järjestäjille ja matkaseuralle. Ensi vuonna uudestaan ?!

Haalarimerkki, ei haalareissa vielä tosin

Teksti ja kuvat: Anniina Grönholm

Formulatiimin kausi 2011 onnistuneesti takana!

Kilpailukausi 2011 suoritettiin läpi onnistuneesti, vaikkakin menestys jäi vaisuksi kilpailuissa lukuisten teknisten murheiden vuoksi. Oman lisämausteensa kisareissuun toi myös tiimin kuljetuskaluston Caravelle, joka alkoi Saksassa osoittaa hajoamisen merkkejä. Tästä syystä tiimi osti Münchenistä laadukkaan Renault Espacen 400 eurolla jolla matkaa jatkettiin Unkariin.

Saksassa Hockenheimringilla tiimin kokonaissijoitus oli 59:s värikkäiden vaiheiden jälkeen ja ennen seuraavan varsinaisen osakilpailun alkamista Györissä 18. elokuuta päätimme testata FS011 kilpuriamme Euro-Ringillä ja Kakucs Ringillä Unkarissa.

Edellytykset hyvään sijoitukseen olivat hyvin sujuneiden testien mukaan olemassa, mutta Endurancessa 6:nnen kierroksen jälkeen jouduimme keskeyttämään sähkövikaan. Lopullinen sijoitus Unkarin osakilpailussa oli 26:s.

Seuraava osakilpailumme Baltic Open järjestettiin Karlstadissa Ruotsissa 25.-28.08.2011. Kilpailu aloitettiin avajaisseremonialla keskustassa, johon kuului Karlstadin keskustan katuja pitkin ajaminen formulalla ja pienimuotoiset messut keskustorilla. Baltic Open erosi aiemmista kauden osakilpailuistamme rakenteensa puolesta, sillä kilpailuun sisällytetään ainoastaan dynaamiset osiot ja tapahtumapaikka vaihtuu vuosittain. Kilpailuun on sallittua osallistua myös tiimin edellisten kausien autoilla ja tästä syystä lähtölinjalla oli tiimin uusimman auton FS011 lisäksi FS010 ja FS008. Kokonaissijoitus FS011:lle kilpailussa oli 12:sta, FS008 jäädessä 14:sta ja FS010 17:sta.

Tulevalle kaudelle kehitettävää jäi vielä monella osa-alueella ja erityisesti auton luotettavuuden ja suorituskyvyn kehittämiseen tulee panostaa enemmän resursseja tulevalla kaudella. Tällä kaudella onnistuimme parhaiten ajoergonomian ja alustan suunnittelussa sekä toteutuksessa sillä auto oli edeltäjiänsä selvästi helpommin ajettava ja hallittava.

Haluamme kiittää kaikkia sponsoreitamme ja tukijoitamme projektin FS011 läpiviemisessä. Ilman teidän apuanne emme olisi pystyneet tekniseen kehitykseen kauden aikana ja saamaan autoa valmiiksi ennen osakilpailuja. Toivomme että asenteet ovat myös jatkossa yhtä myötämielisiä projektin suhteen.

Seuraavan projektimme FS012 suunnittelu ja rakentaminen aloitetaan syksyn 2011 aikana ja uusien jäsenien rekrytointi on parhaillaan täydessä vauhdissa.

Vauhdikkain terveisin,

Henri Pylkkänen
PR-vastaava
Tampere UAS Motorsport

Aidosti kansainvälinen TAMKilainen

Tahtoisitko tuntea olevasi kansainvälinen? Tahtoisitko vastata entistä varmemmalla äänellä kysymykseen ”puhutko englantia”?

Kun istuin lentokoneessa matkalla Norjaan Telemarkin yliopiston järjestämälle kv-viikolle, risteili päässäni ajatuksia ja itselleni tyypillisiä pelkoja: osaanko kielitaidollani kertoa ymmärrettävästi TAMKista ja meidän korkeakoulukirjastostamme ja pystynkö osallistumaan kielitaidollani ammattilaisten käymään keskusteluun?

Vaikka matkustaminen vieraaseen paikkaan on mielestäni seikkailumielessä jännittävää ja uusiin ihmisiin tutustuminen mielenkiintoista, niin jännitin, eksyisinkö ehkä matkalla väärään bussiin tai putoaisinko sosiaaliseen mustaan aukkoon, jossa vietän viikon lähestulkoon yksin uskaltamatta tutustua kehenkään? Alustava ohjelma vaikutti ihan mukavalta, mutta silti mietin, ehtisinkö nähdä mitään Norjasta tai norjalaista, kun sinne asti olen matkustanut?

Kuten monesti aikaisemminkin, olen jälkeenpäin todennut pelkoni ja jännitykseni turhiksi. Keväinen viikko Erasmus-vaihdossa Porsgrunn-nimisessä pikkukaupungissa Etelä-Norjassa oli yksi elämäni parhaimmista matkakokemuksista tai paremmin sanottuna kansainvälisyyskokemuksista. Lentokoneessa takaisin Suomeen tunsin olevani aidosti kansainvälinen TAMKilainen, nimittäin tuota aidompaa kokemusta kansainvälisyydestä ei voi saada. Se oli korkeakoulupalvelujen ja eritoten kirjastohenkilökunnan kansainvälistä vaihtoa parhaimmillaan, kun 12 eri kirjastoalan ammattilaista 7 eri maasta vaihtoi kokemuksiaan päivisin kampuksen luokkahuoneessa ja iltaisin hyvän ruoan ääressä. No, illallisella puhuttiin jostain muustakin, vähän filosofisemmista asioista kuin kirjaston tietokannoista tai e-kirjojen tulevaisuudesta. Lyhyesti sanottuna päivisin puimme ajankohtaisia asioita korkeakoulujen ja kirjastojen maailmasta ja iltaisin kerroimme toisillemme pihoistamme, puutarhoistamme, perheistämme, toiveistamme ja unelmistamme.

Norjalaista menoa tuli nähtyä täysi annos, kun kokonaisen päivän saimme seurata Norjan kansallispäivän juhlamenoja ja paraateja. Tuona päivänä näytti siltä, että jokainen kansalainen vauvasta vaariin oli pukeutunut kansallispukuun ja heilutteli Norjan lippua ylpeänä kotimaastaan. Minulle tarjottiin norjalaista perinnejuhlaruokaa ja totesin sen olevan melko sakeaksi muhinutta rosvopaistia pohjalaisista häistä.

 

Kielitaito tuli laitettua viikon aikana koetukselle, varsinkin esitelmissä ja ryhmäkeskusteluissa, ja kotimatkalla vannoin opiskelevani asia- ja työelämäenglantia vastedes aktiivisemmin. Kyllä minä kielitaidollani pärjäsin, ainakin niissä iltakeskusteluissa. Kauniit ja rohkeat -sanasto on siis hallussa, mutta nyt täytyy kehittää tieteellisempää sanastoa itseopiskeluna tai TAMKin järjestämillä kursseilla, päätin vakaasti. On hyvä, että työpaikka järjestää kielikursseja, eikä vain heitä työntekijöitä ulkomaille oman onnensa ja kielitaitonsa varaan.

Pelkoni väärään bussiin astumisesta ei myöskään toteutunut. Aika vaikea siinä oli mihinkään eksyä, kun kaikki apu pelasi niin hyvin jo TAMKin päässä. Kv-palvelut ja Matkapalvelut olivat tehneet etukäteen niin perusteellista työtä hotellien varauksessa ja jatkoyhteyksien selvittämisessä, että eksyäkseen olisi pitänyt sitoa silmänsä Oslon bussiasemalla ja yrittää suunnistaa sokkona oikeaan bussiin. Lisäksi Telemarkin yliopistossa viikkomme emännät ja isännät Patricia Flor ja Espen Johansen pitivät meistä niin hyvää huolta, että puolen kilometrin pituisen matkankin bussiasemalta hotelliin he halusivat kuskata jokaisen vieraan erikseen autolla.

Kaipaamaani seikkailua sain kuitenkin, kun ehdin pikaisesti ennen paluulentoa käydä Oslon Viikinkilaivamuseossa. Paluumatkalla kuvittelin, miten nuo laivat joskus seilasivat pohjoisilla merillä hurjat viikingit kyydissään kovissa aalloissa. Laivat seilasivat mielessäni vielä pitkään ja palattuani työpaikalleni TAMKin kirjastoon suorastaan hehkuin intoa viikingeistä, kansainvälisyydestä ja kielitaidon kehittämisestä – tuossa järjestyksessä.

 

Mitä on olla kansainvälinen? Milloin voin sanoa olevani kansainvälinen ja milloin vain haaveilen olevani kansainvälinen? Haaveeksi tuo kansainvälisyys helposti jää, jos ei esimerkiksi koskaan käytä tilaisuutta hyväkseen ja lähde kansainväliseen vaihtoon, kun työpaikka sellaisen mahdollisuuden tarjoaa. Haluaisitko sinäkin tuntea olevasi aidosti kansainvälinen TAMKin työntekijä? Käytä ihmeessä hyväksesi työpaikkasi tarjoama henkilöstön vaihtomahdollisuus. Juuri sinä voit saada kokea olevasi aidosti kansainvälinen TAMKilainen, jolle jää mahtavat muistot ihanista ihmisistä, kohtaamisista ja kokemuksenvaihdosta sekä karttuva ja vahvistuva kielitaito. Tai into kehittää sitä. Lähde matkaan. Jos sinä et lähde, niin minä lähden! Jokaisesta maasta löytyy kyllä oma viikinkien vastine!

Kuvat ja teksti: Liisa Nenonen, tietopalvelusihteeri, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut