Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!

TAMKin sisäisten palveluiden Ei paha –hankkeen päättäjäisiä vietettiin 18.12. 

Ei paha oli kolmivuotinen palvelukulttuurin kehittämishanke. Hankkeessa kehitettiin palveluiden laatua kiinnittämällä huomiota fyysiseen, sosiaaliseen, toiminnalliseen ja taloudelliseen palveluympäristöön. 

Palautteen perusteella hanke onnistui palvelujen laadun tietoisuuden ja kehittämiskyvykkyyden kasvattamisessa sekä palvelujen ja palveluhenkilöstön tutuksi tekemisessä erityisesti toinen toisillensa. Hankkeen yhteistilaisuudet, benchmarking mahdollisuus ja koulutus vuorovaikutuksen johtamisesta saivat positiivista palautetta. Konkreettisimmat tulokset hankkeesta olivat opiskelijoiden palveluita tarjoavan palvelukäytävän kasvojen kohotus palvelukaduksi, henkilökunnan kuvaukset ja kuvien liittäminen TAMKin sisäiseen sähköiseen viestintään ja asiakaskokemuksen mittaaminen palvelupisteissä. 

Palveluiden laatua mitattiin toimijoiden itsearviointina hankkeen alussa ja lopussa. Kaikissa ulottuvuuksissa oli edistytty. Edelleenkin kehittämiskohteena ovat arvostus, toiminnan mittareiden käyttöön otto, sekä myönteisen että kehittävän palautteen antaminen ja verkostoituminen.

Asiakaspalautetta on kerätty sekä henkilökunnalta että opiskelijoilta. Henkilökunnan palaute yhteisesti kaikkia sisäisiä palveluita ja asiakaskokemusta koskevana kerättiin henkilökuntapäivässä. Palautteen perusteella n. 75 % koki tavoitellun asiakaskokemuksen täyttyneen. Opiskelijoiden palaute on kerätty valeasiakastutkimuksilla. Saimme asiakaskokemuksen kannalta merkittäviä kehittämisehdotuksia opiskelijoidemme tutkimusten kautta.

Hannele Rapatti ja Aura loikkanen uunituoreen hankkeen julkaisun kanssa   (c) Marjatta Ojala

 

Päättäjäistilaisuudessa Hannele Rapatti, TAMKin Ms Työhyvinvointi, arvioi hanketta. Hannele kiitteli hyvää hanketta. Hän kuitenkin pohti, mahdollistiko hanke jokaisen osallistumisen, ja toisaalta, käyttivätkö kaikki hyväkseen tämän osallistumismahdollisuuden? Hannele evästi meitä jatkamaan kehittämistyötä niin, että TAMKin palveluissa muodostuu saumaton palvelukokemus. Turvallisuus, luottamus ja avoimuus ovat hänen mielestään keskeisiä asioita, joita tulee tämänkaltaisissa kehittämishankkeissa vahvistaa.

Ei pahasta taisi tulla hyvä kakku!

Ei paha –hankkeen julkaisu on luettavissa TAMKin nettisivuilta

http://www.tamk.fi/cms/kirjasto.nsf/pages/tamk_julkaisut.html#julkaisusarjaB

Joulumuori (Kaisa Rissanen) ja Raimo Ojala tutustuvat teokseen   (c) Marjatta Ojala

Teksti:

Aura Loikkanen, korkeakoulupalveluiden johtaja.

Lisää kuvia Ei paha-hankkeen päätöstilaisuudesta löytyy TAMKin kirjaston Facebooksivuilta - käy tutustumassa hyvää meininkiin ja iloiseen joulumieleen!

Ensimmäinen kieltenopettajien kv-viikko oli menestys

TAMK järjesti yhteistyössä JAMKin kanssa ensimmäistä kertaa kansainvälisen viikon kieltenopettajille teemalla "Innovative Methods in Language Teaching and Learning". Viikko järjestettiin 15.-19. huhtikuuta, ja ohjelma oli jaettu Tampereen ja Jyväskylän kesken. Tällä tavoin kansainväliset vieraat pääsivät näkemään ja kokemaan kaksi suomalaista ammattikorkeakoulua sekä kaupunkia yhden sijasta, ja järjestäjien työtaakka puolittui. Lisäksi TAMKin ja JAMKin kielikeskukset pääsivät syventämään yhteistyötään monilla tasoilla.

Viikon osallistujat olivat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kieltenopettajia 12 eri maasta. Ohjelma koostui erittäin mielenkiintoisista ja käytännönläheisistä workshopeista ja esityksistä sekä yritysvierailuista. Opiskelijat olivat näkyvästi mukana viikon järjestämisessä: liiketalouden opiskelijat isännöivät esityksiä, hoitivat viikolla käytettävien tilojen koristelut ja opastivat vieraita käytännön asioissa; turismin opiskelijat järjestivät kaupunkikierroksen, ja hotelli- ja ravintola-alan opiskelijat suunnittelivat ja valmistivat erinomaiset illalliset ja tarjoilivat virvokkeita kahvitauoilla.

Viikko oli varsin onnistunut, ja osallistujat saivat paljon tuoreita ideoita työhönsä ja laajensivat kansainvälistä kollegaverkostoaan. Järjestäjien kokemukset olivat myös erittäin positiviisia, ja saatamme hyvinkin järjestää jotain vastaavaa tulevaisuudessakin!

Teksti: Henri Annala
Kuvat: Tarja Haukijärvi

Kumppanuus käynnistynyt Padio Oy:n kanssa

TAMKin lehtori Tapio Yrjölä ja Padio Oy:n toimitusjohtaja Jere Vuorio

TAMK ja Padio Oy ovat solmineet kumppanuuden ja käynnistäneet mobiilia Sidewing-työkalua kehittävän strategisen yhteistyön.

TAMK monialaisena ammattikorkeakouluna tarjoaa yhteistyöhön mm. laaja-alaista markkinatutkimusta, tutkimustiedon analysointia, laadullista käyttäjätutkimusta ja käyttäjätutkimukseen perustuvaa tietoa uuden sukupolven Sidewing-työkalun kehittämiseksi.

Yhteistyön ensimmäinen vaihe käynnistyy keväällä 2013 markkinatutkimuksella, josta TAMKissa vastaa tietojenkäsittelyn lehtori Tapio Yrjölä.

Lisätietoja Padiosta ja Sidewing tuotteesta.

Aiheesta kiinnostuneet opettajat ja opiskelijat - kysy lisätietoja ja lähde mukaan kehittämään!
Lisätietojen antaja: kehittämispäällikkö Sinikka Seppänen, sinikka.seppanen(at)tamk.fi

Mikä susta tulee isona?

Jokaisella meillä on haaveita kuten ajatus omasta unelma-ammatista, mikä kuitenkin saattaa vaihtua elämän varrella. Haastattelimme TAMKin opiskelijoita eri koulutusohjelmista ja kysyimme heiltä, mikä on heidän toiveammattinsa opiskelujen jälkeen.

Matti Olkinuora, kone- ja tuotantotekniikka

Matti Olkinuora opiskelee Kone- ja tuotantotekniikan koulutusohjelmassa suuntautuen tuotekehitykseen. Hän näkee itsensä opiskelujen jälkeen projekti- tai myyntitehtävissä, kunnossapidon tai tuotekehityksen parissa. Jo opiskelujen aikana Matti on toiminut tuotelinjan kehittäjänä ja yritysosakkaana.

Salla Lehtikangas, elokuva ja televisio

Alunperin käsikirjoituksesta kiinnostunut Salla Lehtikangas opiskelee Elokuvan ja television koulutusohjelmassa. Hän löysi itsensä ja uuden unelma-ammattinsa lavastuksesta. Projektien kautta Sallan kiinnostus lavastukseen kasvoi suuremmaksi kuin käsikirjoitus ja hän näkee nyt tulevaisuutensa lavastustyön parissa.

Anne Heikkilä, kemiantekniikka

Anne Heikkilä opiskelee tällä hetkellä Paperi-, tekstiili- ja kemiantekniikan koulutusohjelmassa. Ennen nykyistä opiskelua Anne oli noin 20 vuotta työelämässä taloushallinnon tehtävissä. Hän kuitenkin tajusi olevansa aivan väärällä alalla ja päätti lähteä uudestaan kouluttautumaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä seurata unelmiaan. Anne toivoo työskentelevänsä tulevaisuudessa asiantuntijatehtävissä kemiantekniikan alalla. 

Jarkko Järvinen, kansainvälinen liiketalous

Jarkko Järvinen päätti jo yläasteen jälkeen opiskelella tulevaisuudessa liiketaloutta. Hän opiskelee tällä hetkellä TAMKissa kansainvälistä liiketaloutta, International Business. Erityistä unelma-ammattia hänellä ei ole koskaan ollut. Ala on kuitenkin aina tuntunut itselle sopivalle.

Essi Nikkinen, sairaanhoitaja

Hoitotyön koulutusohjelmassa opiskeleva Essi Nikkinen on nähnyt itsensä jo pitkään sairaanhoitajan työssä. Taustalla hänellä on lähihoitajan peruskoulutus, joten askel unelma-ammattiin on tehty jo kauan sitten. Jatkokouluttautuminen sairaanhoitajaksi oli luonnollinen päätös lähihoitajan opintojen jälkeen.

Juho Kangas, restonomi

Juho Kangas opiskelee restonomiksi, mutta hänen unelma-ammattinsa on jotain muuta kuin koulutusohjelmasta yleensä valmistuvilla. Hän haluaa tulevaisuudessa olla omavarainen hippi. Nykyiset ravitsemus- ja ruokapalveluopinnot valmistelevat tiedoilla ja taidoillaan Juhoa kattavasti tulevaisuuden haaveeseen.

Jari Juvani, kuvataiteilija

Kuvataiteen koulutusohjelman opiskelija Jari Juvani on aina nähnyt itsensä kuvataiteilijan ammatissa. Hän on aikaisemmin opiskellut kuvallista ilmaisua valmistuen kuva-artesaaniksi. Kun jatkokouluttautumispäätös tuli ajankohtaiseksi, kuvataiteen koulutusohjelma oli luonnollinen valinta.

Kevään yhteishaku alkaa pian! Hakuaika 4.3.-3.4.2013 osoitteessa amkhaku.fi.
TAMKin nuorten -ja aikuisten koulutusohjelmiin voit tutustua nettisivuillamme sekä hakijan oppaassa.

Nuoret onnistujat inspiroi

Y-kampuksen järjestämä Nuoret onnistujat -seminaari keräsi Kuntokatu 3:n juhlasalin lähes täyteen. Puhumassa oli monessa liemessä keitetty Arman Alizad ja ainakin nilkkojaan myöten uitetut Novosanin pisuaaripojat Hanno ja Tommi.

Nuoret onnistujat 2012 keräsi Kuntokatu 3:n juhlasalin lähes täyteen.

Arman Alizad on siis mies menestyksekkään Kill Arman – televisiosarjan takana, idean primus motor, kasvot ja kärsijä, jolla jaksosta toiseen pyyhitään lattiaa. Alizad oli inspiroiva esimerkki, miten monenlaiseen ihminen voi taipua, kun hänellä on motivaatiota ja intoa tehdä töitä unelmiensa eteen. TV:n tekemisestä vaatturimestari Alizad ei varsinaisesti pidä, mutta unelma Kaukoidän maihin sijoittuvasta kungfu -ohjelmasta oli kuplinut hänen sisällään jo usean vuoden ajan. Mm. BBC:n ja Discoveryn levityksessä oleva sarja lähti Alizadin ja sarjan toisen tekijän Tuukka Tiensuun yhteisestä ”eiks olis siistii” tyyppisestä ajatuksesta.

Rajoja rikkovan tavan tehdä televisioviihdettä Arman oppi työskennellessään MoonTV:llä, jossa ei ollut käytännössä mitään sääntöjä. Se oli vähän kuin lapselle löisi kynät käteen ja sanoisi, että piirrä, Arman kuvaili työskentelyä MoonTV:llä. Tällaisessa ympäristössä tunnetusti luovuus kukkii, mutta toisaalta MoonTV tarina ei loppunut kovin onnellisesti (MoonTV ajautui konkurssiin 2003 ja toimii nykyään vain netissä). Kill Arman rakennettiin tyhjän päälle ja rahoittajia oli vaikea saada ”väkivaltaiselle” ohjelmalle. Nelonen-kanavalle luvattu demo riivittiin kasaan viikossa. Idean isät kuitenkin uskoivat vankasti asiaansa ja olivat peräänantamattomia.

Pieni, hyvin mobiili tuotantotiimi, joka pystyy nopeisiin päätöksiin, on Armanin mukaan myös auttanut sarjan menestyksessä. Arman kertoi, että kyse ei ole ollut missään vaiheessa rahasta tai yleisön mielistelystä vaan omanlaisen ohjelman tekemisestä, johon suhtaudutaan 7-vuotiaan innolla ja intohimolla. Tämä on myös houkutellut tiimiin mukaan taitavia ja omistautuneita tekijöitä, joita ei pelkällä rahalla saa. Kill Armanin kolmatta kautta tehdään paraikaa.

Arman Alizad kertoo menestyksekkäästä Kill Arman -sarjasta.

Novosanin pisuaaripojat Hanno & Tommi olivat myös mahtava esimerkki hullusta ja vauhdikkaasta yrittäjäasenteesta. Oiva esimerkki siitä, miten silmänsä voi pitää auki ja mielen avoinna uusille markkinaideoille myös vessa-asioinnin aikana. Novosan myy siis vedettömiä pisuaareja – muun saniteettihärvelin lisäksi - julkisiin tiloihin ja yrityksille. Me viedään asiakkaalle rahaa, muotoilivat pisuaaripojat yhden vedettömän pisuaarin 100 000 litran vuosisäästöt. Hanno havaitsi palattuaan Saksasta, että Suomessa ei ollut vielä vedettömiä pisuaareja kuten Saksassa ja päättivät tarttua tilaisuuteen kaverinsa Tommin kanssa. Oli erikoista kuulla, että tänä ekobuumin ja jopa greenwashin aikana, pisuaaripojat olivat tiputtaneet sanan "ekologinen" pois myyntipuheluistaan, sillä monet yritykset olivat olettaneet ekologisen vaihtoehdon tarkoittavan kalliimpaa heidän sen hetkiseen vettä lotraavaan pisuaarijärjestelmään verrattuna. Mietityttämään jäi ecovideo mallin mielekkyys lattiahygienian kannalta; tähän pisuaarimalliin on upotettu näyttö, johon voi ladata mm. liikkuvaa kuvaa – onkohan osumatarkkuuden muutoksista tehty tutkimusta tällaisessa tapauksessa?

Pisuaaripojat painottivat aktiivisuutta, uskoa itseensä ja omiin tekemisen mahdollisuuksiinsa. Ihmiset sanovat, että eivät osaa tai pysty, mutta kaikki ympärillämme – mikä ei ole luonnon tekemää – on toisen ihmisen tekemää, joten kaikki oppivat, osaavat ja pystyvät. Toiset saattavat olla vain hieman hitaampia oppimaan tiettyjä asioita kuin toiset.

Itselleni tuli tästä mieleen viimekesäinen polkupyörän rakennusprojekti, johon polkupyöräliikkeen omistaja sanoi konsultaatioksi "se ei ole mahdollista". Itse ajattelin, että jos ihminen on käynyt kuussa niin kai sitä yhden fillarin rakentaa. Usko itseesi.



Teksti ja kuvat: Tuomas Mikola, harjoittelija, TAMK Viestintäpalvelut

Sosiaalisen Median Mystiikka Opetuksessa

Sosiaalinen media - aikamme RockStar

Olen viime kuukausina pohtinut paljon TAMKin Floworksin tiimin kanssa sosiaalisen median ja opetuksen suhdetta tulevaisuudessa. Samalla olemme käyneet mielenkiintoisia keskusteluja siitä, kuinka TAMK tarvitsee olla myös jatkossa Suomen ammattikorkeakoulujen kärjessä ja kilpailukykyinen opetuksen laadussa. 

Seuraavaksi allekirjoittaneen mielipide: TAMK tarvitsee vieläkin enemmän innostavia opettajia, jotka uskaltavat heittäytyä sosiaalisen median maailmaan ja hyödyntää sen edut opetuksessa. Opiskelijoille täytyy tarjota enemmän mahdollisuuksia puhua, neuvotella, työskennellä ja tehdä yhteistyötä tiimissä myös muiden kuin saman kurssin opiskelijoiden kanssa. Teknologia ja sosiaalisen median palvelut ovat iso osa tätä. Uskon, että TAMKilla on organisaationa kasvun paikka - askel entistä parempaan.

Ohessa on esitys, johon inspiroi edellä kirjoitetut aiheet. Esitys käynnistyy Play-painiketta klikatessa, esityksen käynnistyttyä voit liikkua nuolilla edelliseen tai seuraavaan diaan ja More-painikkeesta voit katsoa esitystä koko näytöltäsi (kuva tarkentuu esityksen käynnistyessä).

Watch the presentation on Prezi

Kylätalkkarit käynnistivät Rakennuskulttuurikeskuksen kunnostuksen Tampereella

Pirkanmaan ensimmäiset koulutetut kylätalkkarit tempaisivat Kylätalkkari-koulutushankkeen päättäjäisten kunniaksi pitämällä kunnostustalkoot Pispalassa sunnuntaina 12.2.2012. Tampereelle perusteilla olevan Rakennuskulttuurikeskuksen sijoituspaikaksi valikoitunut vanha Uittoyhdistyksen talo on ehtinyt olla useamman vuoden tyhjillään. Talo on selvinnyt unohduksesta yllättävän hyvin mutta silti tehtävää riittää yllin kyllin niin talon korjauksessa kuin pihamaallakin.

Kylätalkkarien talkoot avasivat talon kunnostustyöt. Talkooiltapäivän aikana ehdittiin kellistää rakennuksen nurkalle kasvanut koivu, tehdä taloon uudet portaat entisten lahonneiden tilalle ja pilkkoa vino pino klapeja tulevien talvien tarpeiksi. Hankalasti talossa kiinni ollut koivu jouduttiin pudottamaan alas useammassa osassa ja kiipeilyä vaatineen kaadon hoiti vakuutettu ammattimies Markus Mäkinen. Klapinteko ja muut työt sen sijaan sujuivat yhteistuumin. 

 - Vanhat portaat oli purettu ja uudet pystytetty alle tunnissa. Ei siinä tekijämiehiltä näemmä kauaa mene ja yhteistyökin sujui aivan itsestään, ihailee Kylätalkkari-hanketta vetänyt Matti Pollari Ekokumppanit Oy:stä.

Kylätalkkarit testaavat uusien väliaikaisportaiden kantavuutta

Uittoyhdistyksen taloa kunnostetaan vähitellen kiireellisyysjärjestyksessä. Ensimmäinen isompi työ on katon korjaus, johon on jo haettu avustusta. Kunnostuksen ajan talo toimii korjausrakentamisen oppimisympäristönä. Rakennuskulttuurikeskuksen on tarkoitus edistää perinteisen rakennusosaamisen säilymistä ja tarjota pirkanmaalaisille tietoa korjaustavoista, materiaaleista, osaajista sekä koulutuksesta. Siihen on kuitenkin vielä pitkä matka ja paljon työtä jäljellä.

 - Talkootyöt ja naapuriapu ovat varmasti isossa roolissa talon kunnostuksessa. Tästä syystä päätimme kutsua myös naapurit mukaan talkoopäivään tutustumaan taloon ja kuulemaan mitä on suunnitteilla, kertoo keskuksen perustamishanketta vetävä Irma Rantonen Ekokumppanit Oy:stä.

Talkoiden jälkeen naapurit ja talkkarit pääsivät tutkimaan taloa rakennusrestauroija Kaius Paetaun opastuksella. Lisäksi arkkitehti Harri Metsälä tarkasti talon uunien kunnon. Päivän lopuksi oiottiin kohmeisia jäseniä Rajaportin talkoosaunan lempeissä löylyissä.

Maaseuturahaston rahoittamassa Kylätalkkari–koulutushankkeessa valmistui vuosien 2010-2011 aikana kolme kurssiryhmää ympäristötietoisia ja -taitoisia arjen auttajia Pirkanmaan haja-asutusalueille. Lisätietoa hankkeesta: www.ekokumppanit.fi/kylatalkkari

"Kylätalkkarikoulutus on Manner-Suomen Maaseudun kehittämisohjelman toimintalinjan 3 mukainen koulutushanke. Tavoitteena hankkeessa on kouluttaa maaseudulle paikallisia kodin, kiinteistöjen ja ympäristön hoidon palveluntarjoajia vakituisten asukkaiden ja mökkiläisten käyttöön. Kylätalkkari-hanketta ovat olleet toteuttamassa Ekokumppanit Oy, Ahlman ja Tampereen ammattikorkeakoulu."

Muista myös Pirkanmaan paras kylätalkkari 2012 -kilpailu, jossa pirkanmaalaiset kylä- ja mökkitalkkarit kisaavat Parhaan Kylätalkkarin tittelistä. Kilpailua pääset seuraamaan Metsäkeskuksen järjestämän Klapipäivän yhteydessä Lempäälän Ideaparkissa lauantaina 17.3.2012 klo 10-15.

 
Kisan järjestävät yhteistyönä Metsäkeskuksen puuenergiahankkeet sekä Kylätalkkari-hanketta vetävät Ekokumppanit Oy, Ahlman ja Tampereen ammattikorkeakoulu.

Teksti: Matti Pollari

Kuva: Irma Rantonen  

 

Tupakkaprojekti

CDS -hankkeen (To Care To Dare To Share) alla toimiva kolmipäiväinen tupakan vastustamistapahtuma alkoi 8.2. TAMK:n Kuntokatu 3:ssa innostuneissa merkeissä. Mielenkiintoiset mittarit, tai kenties karkit, houkuttelivat väkeä paikalle, ja niin opiskelijat kuin henkilökuntakin halusivat testata keuhkojensa toimintakykyä. FVC -mittari (nopea vitaalikapasiteetti) kertoi keuhkojen tilavuuden litroina ja PEF -mittari (peak expiratory flow) ulospuhalluksen huippuvirtauksen litroina minuutissa, eli maksiminopeuden, jolla ilma virtaa ulos keuhkoista. Kaikki pääsivät viitearvoihin tai jopa niiden yli, ja nuoret tupakoitsijatkin iloitsivat (vielä) kunnossa olevista keuhkoistaan. Tosin he saivat heti ystävällisen mutta varoittavan muistutuksen, että keuhkojen toimintakyky heikkenee kun ikää tulee lisää, ja tupakoitujen vuosien määrä kasvaa.

Projektin tarkoituksena oli siis tiedottaa uudesta Q-siiven takana sijaitsevasta tupakkapaikasta, ja saada väki siirtymään pääovien edestä sinne sauhuttelemaan. Eikä savua ilman tulta, tietenkin taka-ajatuksena oli myös herättää hieman ajatuksia tupakoinnin terveyshaitoista ja lopettamisesta.

Saimme myös haastateltua 25 tupakoitsijaa ja kyseltyä hieman heidän mielipiteitään tupakoinnin ehkäisystä. Vastaajien keski-ikä oli 25 vuotta ja heistä 18 oli miehiä ja 7 naisia. Yli puolet vastaajista (14) oli tekniikan alan opiskelijoita. Yli seitsemän vuotta tupakoineita oli 11 henkilöä ja alle vuoden tupakoineita yksi. Loput ovat polttaneet kahdesta kuuteen vuotta. Vastaajista 16 paljastui tapatupakoitsijoiksi sauhutellen aina tauoilla ja välitunneilla ja 11 vastaajaa tunnusti polttavansa enemmän stressaantuneena. Merkittävin tupakoinnin aloittamiseen vaikuttava tekijä oli kaverit ja yläkoulu tai myöhempi oppilaitos (15 vastaajaa). Positiivista on, että vastaajista 18 on yrittänyt lopettaa tupakointia ja heistä neljä on onnistunut siinä.

Positiivinen oli myös tupakoitsijoiden suhtautuminen savuttomuuteen. Vain kolme vastaajaa piti ravintoloita ja myymälöitä koskevaa tupakkalakia huonona kun taas 11 vastaajista koki rajoitukset hyvinä. Kymmenen vastaajaa piti ravintoloiden tupakointikieltoa hyvänä mutta sananmukaisesti kauppojen touhua pelleilynä.

Ehdotuksia tuli myös tupakoinnin ehkäisemiseksi, ja kirkkaimmaksi savuttomuuden edistäjäksi nousi sähkötupakka (6 vastaajaa). Vain kaksi vastaajista oli sitä mieltä, että tupakointi on jokaisen oma valinta, eikä sitä tarvitse yrittää ehkäistä. Tietenkin jokainen valitsee itse, mutta myös tupakoimattomien pitäisi saada valita, haluavatko he hengittää tupakan savua kadulla baarijonossa. Niin se vain taitaa olla, että jos yhdelle kumarrat, niin toiselle pyllistät. Muistetaan kuitenkin To Care To Dare To Share.

Kiitos antoisista päivistä kaikille osallistujille!

Annemari Humaloja

TAMKin sosiaalisen median oppimisympäristö - Flow-Some

Kilpailu parhaista työpaikoista kiristyy Suomessa ja maailmalla. Jonkun tietyn koulutusohjelman opiskelijat saattavat huokaista helpotuksesta, kun lukevat uutisia työpaikkojen lisääntymisestä opiskelemallaan alalla. Silti tosiasia on, että sen ensimmäinen työpaikan voi olla hankalaa, sillä yritykset haalivat organisaatioihinsa koulutuksesta riippumatonta ja yhä monialaisempaa osaamista. Tällä pyritään kasvattamaan yrityksen henkilöpääomaa eli tieto-osaamista. Siksi on jopa hankalaa vastata kysymykseen, missä yrityksessä, saati toimialalla tulee työskentelemään valmistumisen jälkeen. Tosi asia on, että yritykset tahtovat rekrytoida energisiä nuoria opiskelijoita, jotka kykenevät luomaan uutta ja kehittävät oma-aloitteisesti sekä omaa osaamistaan että työelämätaitojaan. Tämä puolestaan tarkoittaa kykyä ja ennen kaikkea halua oppia uusia asioita. 

Entä mitä vaatimuksia sosiaalinen media asettaa valmistuville opiskelijoille? Yritykset odottavat nuorilta työntekijöiltä kykyä käyttää ja osaamista ymmärtää sosiaalista mediaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tarvitsisi olla käyttäjäprofiili jokaisella sivustolla, vaan mitä jokaisessa sosiaalisen verkostojen palveluissa tehdään. Yksinkertaisuudessaan puhutaan taidosta löytää nopeasti asioita eri palvelujen ja ihmisten kautta, ymmärtää dialogian ja vuorovaikutuksen merkitys ja sosiaalisten verkostojen tarjoamat mahdollisuudet sekä haasteet.

BUILD YOUR TALENT

TAMKissa käynnistettiin syyskuussa uusi toimintamalli, joka kantaa nimeä Floworks. Floworks tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden tuoda esille omaa osaamistaan ja rakentaa hyödyllisiä verkostoja työelämään siirtymistä varten erilaisten projektien kautta toisten opiskelijoiden ja yrityksien kanssa. Opiskelijat pääsevät työskentelemään yrityksien toimeksiantamissa projekteissa. Lisäksi he oppivat projektimaisesta työskentelystä ryhmässä, poikkitieteellisestä oppimisesta yli koulutusohjelmien ja saavat vaihtoehtoisen tavan ansaita opintopisteitä. Floworks tarjoaa työtilan ja mahdollisuuden, mutta kaikki lähtee kuitenkin opiskelijasta itsestään; Kuinka hyvin tahdon näyttää oman osaamiseni?

FLOW-SOME - sosiaalisen median oppimisympäristö

Floworksin ensimmäinen projekti on Flow-Some, jossa opiskelijoiden voimin suunnitellaan ja rakennetaan sosiaalisen median oppimisympäristö TAMKille. Tarkoituksena ei ole keksiä Facebookia uudelleen, vaikkakin se sisältää sosiaalisten verkostojen parhaita ominaisuuksia. Projektiryhmä koostuu tällä hetkellä kahdeksasta opiskelijasta. Olemme tiimin kesken tehneet paljon taustatyötä: lukeneet artikkeleita, käynyt läpi eri tutkimuksia, tutustunut sosiaalisen median palveluihin, analysoinut Moodlen heikkouksia ja vahvuuksia sekä selvittänyt sosiaalisen median käyttöä organisaatioissa.

Projektiryhmä on tunnistanut useita käytäntöjä ja malleja, jotka toistuvat sosiaalisissa verkostoissa. Esimerkiksi: Mitä yhteisöllisyys tarkoittaa, mikä on avoimuuden rooli, miten vertaistukioppimiseen vaikuttaa yhteisöllisyys ja kuinka suuri merkitys verkkoidentiteetillä on sosiaalisessa mediassa. Ehkä mielenkiintoisin keskustelu ryhmän kesken käytiin Moodlen ympärillä. Tiesittekö, että Moodlekin on sosiaalisen median palvelu? Joillekin se on ehkä ollut täysin selvää, mutta harvemmin sitä tulee rinnastettua enemmän käytetympiin palveluihin. Mutta mikä Moodlesta tekee hyvän tai huonon oppimisympäristön? Kumpi vaihtoehdoista on mielestäsi huolestettuvampaa: 

1. Opiskelijat jakavat henkilökohtaisia tietoja sosiaalisen median palveluissa, jotka ovat kaikkien nähtävillä, mutta koulutehtävät palautetaan Moodlen suljettuun ympäristöön.
2. TAMKilla olisi oppimisympäristö, jossa opiskelijat voisivat valita tehtävät ja tiedot, jotka olisivat julkisesti luettavissa, mutta opiskelijoiden tuotokset ja opettajien taidot altistuvat arvostelun ja mahdollisen kritiikin kohteeksi.

Mitä Moodle ajattelee?

Asioilla on kääntöpuolensa. Avoin oppimisympäristö voidaan nähdä kritiikkinä tai kehittymisen mahdollisuutena. Avoimuus yksinkertaisesti parantaa koko oppimisprosessin läpinäkyvyyttä ja lisää vuorovaikutusta. Mutta miksi meillä Flow-Somessa puhutaan näistä abstrakteista termeistä? Jos Tampereen ammattikorkeakoulussa tahdotaan saada enemmän yrityksiä tarjoamaan projekteja opiskelijoille, niin meidän tarvitsee ensinnäkin tarjota työkalut siihen. Tässä tapauksessa työkaluja ovat perinteinen malli, jossa yritykset käyvät pitkän neuvotteluprosessin TAMKin kanssa tai uusi vaihtoehtoinen tapa, jossa hyödynnetään ketterää ja nopeampaa tapaa kommunikoida. Flow-Somessa pyritään vastaamaan myös tähän haasteeseen. Oppimisympäristön pitäisi olla kommunikointikanava myös yrityksille ja muille yhteistyökumppaneille, jotta opiskelijoita saataisiin lähemmäksi yrityksiä - saamaan palautetta tekemistään töistä suoraan mahdollisilta työnantajilta.

Kaikki on kuitenkin vapaaehtoista. Ketään opiskelijaa ei voida velvoittaa julkaisemaan töitään kaikkien nähtäväksi eikä opettajien tarvitse "luopua" tekijänoikeuksistaan". Yhdessähän tätä oppimisympäristöä tullaan rakentamaan ja halutaan ottaa sekä opiskelijoiden, opettajien että yrityksien mielipiteet huomioon.

Lähde: Blazevideo.com

Hyvä yhteishenkikään ei poista nälkää

Häiritsen vieressä istuvan luokkatoverini keskittymistä tunnilla, sillä mahani kurnii. Pian huomaamme, että molempien mahat kurnivat ikään kuin duettona. Onneksi on kohta ruokatunti, ettei tarvitse muodostaa orkesteria mahamme kurinasta koko luokan kesken.

Ruokatunnilla etsimme keinoja huijata mahamme mahdollisimman edullisella ja tukevalla välipalalla, jotta se uskoisi olevansa täynnä. Saamme tukahdutettua äänet, mutta koulua on vielä pitkään. Terveellisen ruokavalion saavuttaminen on taas liian ylellistä opiskelijabudjetilla.

Jos joku ei vielä tiedä, niin valaisen tilanteen: Me Tamkin Virtain pisteen opiskelijat boikotoimme ruokalaa, sillä koulumme ravintola Pirko ei ole hakeutunut Kelan ateriatuen piiriin. Eli käytännössä emme saa Kelan ateriatuen edellyttämää opiskelija-alennusta. Boikottipäätöstä lietsoi ruoan hinnan nouseminen 4,05 euroon. Syyksi Pirkon ravintolan taholta tuli laskelma ruoan kustannuksesta.

Tässä taas on meidän opiskelijoiden laskelma:

                  Tulot:
                  Kelan opintotuki: 469 e
                
                  Menot:
                  Vuokra asuntolalla (sähkö ja vesi kuuluu): 337 e

                  Jäljelle jää: 132 euroa.

Jos syön joka arkipäivä koulussa yhden aterian (yhteensä 81 euroa), muihin kuluihini jää ainoastaan 51 euroa. Eli emme muutenkaan pysty syömään, joka päivä koulussa taloudellisista syistä vaikka haluaisimmekin.

Meillä ei ole hirveesti mahdollisuuksia hankkia lisää tuloja käymällä osa-aikaisesti töissä. Pääsemme yleensä todella myöhään koulusta ja Virroilla palvelualan työpaikat ovat jo kiinni siihen aikaan.

Suomella on loistava maine maailmalla hyvinvointivaltiona. Tiedostamme sosiaaliset oikeutemme ja pidämme myös niistä kiinni. 

Tällä hetkellä pärjäämme käyttämällä osuuskunnan jääkaappia, mikroa ja kahvinkeitintä. Pitkistä koulupäivistä ja epäterveellisestä ruoasta huolimatta pärjäämme hyvin mahtavalla yhteishengellä ja päättäväisyydellä. Toivomme kuitenkin, että Pirko hakeutuu Kelan ateriatuen piiriin. Jos emme saa ratkaisua asiaan lähdemme neuvottelemaan muiden Virtain ravintoloiden kanssa.

Teksti: Derya Tekin

Kuva: Kristian Isotalo

Viime viikkoina Virtain Pirkon ruokalassa on ollut tilaa, sillä TAMKin opiskelijat boikotoivat kouluruokailua. TAMKOn keskiviikkoinen ruuanjakotempaus sai runsaasti kiitosta Virtain opiskelijoilta. Opiskelijat toivovat Pirkon hakeutuvan Kelan ateriatuen piiriin.

Varustamo on vallannut TAMKin!

Mikä Varustamo sitten on? Varustamo-hankkeen tavoitteena on kehittää nuorilta nuorille –vertaisohjausta verkossa ja luoda toimintamalli, jolla voidaan ehkäistä sosiaalista eristäytymistä ja syrjäytymistä koulutus- ja työuralla. Tavoitteena on nuorten avulla löytää syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa olevat nuoret verkon kautta, antaa ohjausta sekä houkutella heidät mukaan toimimaan yhdessä ensin virtuaalisesti ja myöhemmin ehkä myös tosielämässä.

Hankkeessa käytetään koulutettuja nuoria kohtaamaan ja tavoittamaan yhteyksiä toisiin nuoriin. Vertaisohjaajiksi koulutetaan vähintään peruskoulun suorittaneita, lukiolaisia tai ammatillisen puolen opiskelijoita tai jo ammattikorkeakoulu- tai yliopisto-opintoja suorittavia, joilla on sosiaalisten taitojen ohella hallinnassaan sosiaalisen median ympäristöt sekä kiinnostuksenkohteina erilaiset yhteisölliset verkostot ja niissä toimiminen. Hanke käynnistyi keväällä 2011 14 vertaisohjaajan valinnalla ja koulutuksella.




Kesän 2011 aikana koulutetut vertaisohjaajat suunnittelevat Varustamo-hankkeen toimintaa syksyksi, koko seuraavaksi lukuvuodeksi ja siitä eteenpäinkin. Vertaisohjaajat työskentelevät TAMKin tiloissa kesä- ja elokuussa. Hankkeessa ajatuksena on, että verkon kautta syrjäytymisvaarassa olevia nuoria voi tavoittaa kenties paremmin kuin virallisten kanavien kautta. Vertaisohjaaja neuvoo, tukee ja ohjaa eteenpäin kehityshaluista nuorta kohti työuran selkeytymistä tai opinnoissa selviytymistä ja menestymistä.


Varustamo tulee toimimaan sekä virtuaalisesti verkossa tapahtuvan ohjauksen ja kampanjoiden muodossa, että mahdollisesti myös ”livenä”, esimerkiksi eri oppilaitosten tiloissa. Kaikessa toiminnassa vertaisohjaajan ja nuoren välinen suhde perustuu avoimuuteen, molemminpuoliseen luottamukseen ja tasa-arvoisuuteen – vertaiskokemukseen.




Varustamo on EU:n rahoittama hanke, joka sai alkunsa vuonna 2010 ja jatkuu vuoden 2013 kesäkuun loppuun. Toteuttajaorganisaatio on Tampereen ammattikorkeakoulu, ja maakunnallisena kohdealueena Pirkanmaa. Projektin tuloksena on tarkoitus kouluttaa yhteensä 21 nuorta vertaisohjaajiksi ja kehittää verkko-ohjauksen toimintamallia nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn.



Aurinkoista kesää Varustamo-tiimiltä!

Teksti: Vertaisohjaajat Kaisu Myrskyranta ja Anna Nieminen
Kuvat: Ulla-Maija Koivula, kuvat kevään 2011 vertaisohjaajakoulutuksesta

Lisätietoa projektista:
Projektipäällikkö Helena Tirronen
helena.tirronen@tamk.fi

TAMK Blog Awards

Lukuvuoden päätteeksi päätimme antaa tunnustusta parille TAMKin blogimaailmassa ansioituneelle.

TAMK-blogissa joulukuussa 2010 julkaistu Toni Kososen kirjoittama Ratamoottoripyöräprojekti TAMKissa on kerännyt TAMK-blogin tähänastisen historian eniten katselukertoja. Juttu on hauskasti ja oivaltavasti kirjoitettu. Juttu ei ole pelkästään moottoripyörän pärinää, vaan siinä on myös syvällisempää, jopa filosofista pohdiskelua opiskelusta. Jos vielä et ole juttua lukenut, käy tutustumassa siihen täällä.

Toisen kunniamaininnan saa TAMKin blogiperheen uusi tulokas Käsikirjoittaminen ja kuvallinen ilmaisu-blogi. Käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun blogia päivitetään ahkerasti opiskelijavoimin ja jutut kertovat opiskelun arjesta Tampereen ammattikorkeakoulun Virtain toimipisteessä.

Kaikki TAMKin blogit löydät täältä. Käy tutustumassa!

Hiukkaskiihdyttimellä kiinni kymppitonniin

Korkeakoulujen ”Yrittäjyysfoorumi 2010-2011” palkitsi 10 000 euron palkinnolla Jyväskylän yliopiston Huippututkimuksesta liiketoimintaa –mallin vuoden yrittäjyystekona. Liiketoimintamallissa markkinoidaan yliopiston kehittämän kiihdytinlaboratorion palveluja. Laboratorio operoi kolmea hiukkaskiihdytintä ja on toiminut mm. Euroopan Avaruusjärjestö ESA:n testauslaboratoriona.

Voittajajoukkueen edustaja tutkimusjohtaja Ari Virtanen kuvasi kiihdytinlaboratorion kauppatavaraa ”mitättömän pieniksi hiukkasiksi, jotka kiertävät maapallon ympäri kolme kertaa sekunnissa”. Haasteeksi hän ilmoitti sellaisten tahojen löytämisen, jotka ovat valmiita maksamaan näiden hiukkasten kesyttämisestä 600 euroa tunnissa. Tällaisia tahoja onkin löytynyt vuosittain noin puolen miljoonan euron edestä ja kohtuullista katettakin toiminnalle oli syntynyt.

Kilpailuun osallistui kaikkiaan 11 korkeakoulua. Arviointineuvosto valitsi voittajan kuudesta loppukilpailuun päässeestä ehdotuksesta. Loppukilpailuun päässeitä ehdotuksia voittajan lisäksi olivat Tampereen ammattikorkeakoulun metrirunko - esimerkki ideoiden moniammatillisesta kehitysympäristöstä TAMKissa, Kajaanin ammattikorkeakoulun Kajak-Games pelikoulutusohjelmaan ja innova-toimintaan perustettu osuuskunta, Kajaanin yliopistokeskuksen Yrittäjyyskasvatus opettajankoulutuksessa, Turun ammattikorkeakoulun tarina Yrittäjyyttä avoimessa oppimisympäristössä – kymmenen vuoden löytöretki sekä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun idea innovaatiokuukaudesta.

Kajak-Games joukkue

Arviointineuvosto kävi tiivistä keskustelua varsinkin kahden lopputaistoon päässeen, Jyväskylän yliopiston ja Kajaanin ammattikorkeakoulun, ehdotuksen paremmuudesta.

Arviointikriteerejä ja näkökulmia yrittäjyyteen oli useita, ja voittajasta yksimielisyyteen pääsemiseksi vaati neuvoston puheenjohtajaltakin yrittäjämäistä asennetta ja sitkeyttä.

Arviointikriteereiksi neuvosto löysi mm. innovatiivisuuden, riskinoton, johtajuuden, yhteiskunnallisen vaikuttavuuden, yrittäjäkasvatuksellisuuden, kansainvälisyyden ja idean konkreettisuuden. Tämän lisäksi erilaiset näkökulmat yrittäjyyteen puhuttivat: voivatko sisäinen yrittäjyys, korkeakoulujen palvelutoiminta, yrittäjäkoulutus ja opiskelijoiden osuustoimintayritykset kilpailla samassa sarjassa?

Raadin jäsenten omien kantojen sitkeästä kiinnipitämisestä, yleisön kannanotoista sekä vilkkaista after match –keskusteluista huolimatta tai kenties juuri tämän takia, Suomen korkeakoulujen Yrittäjyysfoorumin tavoite kehittää suomalaisia korkeakouluja nykyistä yrittäjämäisemmiksi organisaatioiksi toteutui kilpailussa hyvin. Tässä kilpailussa esitetyt ehdotukset olivat kaikki hyviä, ja kuten arviointineuvostokin totesi, niiden kehittämistä kannattaa jatkaa.

Teksti ja kuvat: Seppo Pajari

TAMK Looks

Aurinko paistaa ja kesä on tullut vihdoinkin! TAMKin pihalla ja käytävillä se näkyi vaatetuksen kevenemisenä. Maaliskuussa TAMK Looks tutkaili TAMKilaisten miesten tyylejä, nyt ovat vuorossa naiset. 

Malalai, hoitotyön koulutusohjelma

"Nyt kun kesä on tullut, vaatteiden pitää olla värikkäitä. Pinkki ja valkoinen ovat lempivärejäni. Olen niin pienikokoinen, että yleensä menen lastenosastolle, sieltä on helpompi ostaa pieniä kokoja."

 Susanna, tietojenkäsittely

"Laitoin caprit jalkaan, kun oli niin lämmintä. Lempivärini on pinkki. Tiedän oman tyylini ja ne kaupat, joista löytyy itselleni sopivia vaatteita. Yleensä löydän vaatteeni ihan peruskaupoista, kuten Gina Tricot, Vero Moda ja Sprit Store. Talvella tulee käytettyä mustia vaatteita."

 Laura, International Business

"Aamulla tuli niin kiire kun nukuin pommiin ja päälläni ovat ne vaatteet, jotka olivat helposti löydettävissä. Lempivärejäni ovat petroli ja lila. Tykkään yhdistellä eri värejä mustaan. Kirpputoreilta ostan aika paljon, minulla ei ole varsinaisesti lempikauppaa. Bonus Kirppis on esimerkiksi hyvä kirppari."

 Riikka, kätilöopiskelija

"Kesävaatteita täytyi löytää, kun on kesä. Muistaakseni olen ostanut tämän vaatteen Espanjasta viime kesänä. Lempivärini on musta, myös kesällä. Tiedän oman tyylini ja aina kun näen jotain kivaa, se iskee heti. Koitan pitää tyylini yksinkertaisena. Ulkomailta ostan vaatteita aina kun käyn. "

 Hanna, TAOKK

"Tämä mekko on ostettu Saudi-Arabiasta, se on espanjalaisen vaateketjun vaate. Puin tämän päälleni, kun lopultakin tarkenee. Tykkään värikkäistä vaatteista ja tykkään yhdistellä vaatteita. Lempivärini on turkoosi, vihkisormukseni kivetkin ovat turkoosit. Suomesta en löydä mukavia vaatteita, pohjoismaalainen minimalismi ei puhuttele minua. Israelista löydän hyviä vaatteita, samoin Aasiasta. Lempimerkkejä ovat Ginger Mary ja Desigual. Tansaniasta olen löytänyt myös kivoja vaatteita."

 Niina, kätilöopiskelija

"Oli niin aurinkoista, että pukeudun tähän asuun. Koralli ja kirkkaansininen ovat lempivärejäni. Tyylini on vaihtelevainen, tykkään monista eri tyyleistä."

Sonja, kätilöopiskelija

"Tykkään rennoista ja mukavan tuntuisista vaatteista. Minulla on aika monta lempiväriä, mm. turkoosi ja punaiset eri sävyt. Pukeudun fiiliksen mukaan. Nämä helmet ovat Accessories-kaupasta. Tänä kesänä ajattelin hankkia maksimimekon valmistumisjuhliin, jonne olen menossa."

 Erika, hoitotyön koulutusohjelma

"Ajattelin, että tänään pukeudun valkoiseen ja mustaan ja laitan kukan rintaan. Minulla on hirveästi kukkia, laitan niitä asun mukaan joko hiuksiin ja vaatteisiin. Matkustelen aika paljon, tämän vyön ostin Tallinnasta. Ostan vaatteita aika paljon ulkomailta.  Aika paljon käytän valkoista ja mustaa ja yleensä höystän niitä jollain sävyllä."

Ulla, matkailun koulutusohjelma

"Olen tänään pyörällä liikkeellä, joten asun pitää olla mukava. Tyyli on rento citytyyli. Kesällä myös romanttinen, talvella käytän tummempia vaatteita. Löydän vaatteita ihan liiankin helposti. Ulkomailla hyviä kauppoja ovat mm. Zara, Stradivarius ja Bershka."

Taija, hoitotyön koulutusohjelma

"Katsoin partsilta aamulla, että on kesä ja laitoin tänään eka kertaa sandaalit jalkaan. Tykkään väreistä ja harvemmin pukeudun mustaan.  Tällä hetkellä lempivärejä ovat tummansininen ja vihreä. Bonus Kirppis on hyvä, siellä käyn usein. Siellä pitää käydä usein, niin löytää hyviä vaatteita. Laukkuni ostin Marokosta, kun olin siellä vaihdossa."

Teksti: Arja Hautala
Kuvat: Siru Määttä