torstai 27. tammikuuta 2011

TAMKin formulatiimi kehittelee uutta kilpa-autoa


Tampereen ammattikorkeakoulun formulatiimi Tampere UAS Motorsport kehittelee parhaillaan uutta Formula Student -sarjan kilpa-autoa FS011 ja tiimin tavoitteena on ottaa jälleen askel kohti Euroopan kärkitiimejä. Edellinen kausi oli meille kilpailullisesti pettymys, sillä FS010 autosta ei saatu kaikkea potentiaalia irti testausajan puutteen vuoksi. Siksipä yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista tällä kaudella valmistuvalle tiimin historian neljännelle kilpa-autolle FS011:lle on varmistaa riittävän pitkä testausaika ennen kilpailukautemme aloittavaa Saksan Hockenheimin osakilpailua.

Kehityksen osalta auton kokonaispaino pyritään saamaan ensimmäistä kertaa tiimin historiassa alle 200 kilon. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi moottori vaihtuu aikaisemmin käytetystä 4-sylinterisestä Yamaha FZ6:sta 1-sylinteriseen YFZ450R:ään, joka tuo omat haasteensa suunnitteluun. Osien painoa optimoidaan vaihtoehtoisten ratkaisujen arvioimisella sekä aiempaa tarkempien lujuuslaskelmien avulla. Kokeilemme myös joidenkin osien valmistamista valamalla, josta on hyötyä etenkin staattisissa kilpailuosioissa.

Teknisellä puolella keskitytään tulevalla kaudella auton luotettavuuden parantamiseen kehittämällä edelliskaudella käytettyjä ratkaisuja. Myös rakenteiden yksinkertaistaminen ja osien vähentäminen auttaa tavoiteltaessa keveyttä ja luotettavuutta.

Tiimin osalta alkuvuosi on kiireistä aikaa sillä tekemistä FS011 projektin suhteen on paljon valmistuksesta aina markkinointiin saakka. Kausibudjetti on jälleen tiukka ja rahoitusta toiminnalle pyritään saamaan mm. myymällä tiimille tarpeettomia edelliskausien ylijäämäosia sekä etsimällä uusia yhteistyökumppaneita.

Tiimin vuonna 2010 valmistunut auto FS010 on Rekrytori -messujen vetonaulana 16.2.2011 ja tiimin toimintaa esitellään lisää myös tulevassa Tori -lehdessä.

Vauhdikkain terveisin,

Henri Pylkkänen
PR-vastaava
Tampere UAS Motorsport


maanantai 24. tammikuuta 2011

Mikä sinusta tulee isona? - Tammerkosken ja Kaarilan lukiot tutustumiskäynnillä TAMKissa


TAMKiin käy tutustumassa vuosittain yli tuhat toisen asteen opiskelijaa. Tämän lisäksi TAMKin opinto-ohjaajat käyvät esittelemässä TAMKia eri kouluissa. Perjantaina 21.1.2011 vierailuvuorossa olivat Tammerkosken ja Kaarilan lukiot. Yhteishakujen lähestyessä on monella opiskelijalla tiedossa pähkäilyjä ja päätöksentekoa tulevista opinnoista.


(Eija Iso-Junno, liiketalouden opinto-ohjaaja, Tuulikki Räsänen, sosiaali- ja terveysalan opinto-ohjaaja sekä Anne Mustonen, koordionoiva opinto-ohjaaja.)

Eija, Tuulikki ja Anne jakoivat vieraat kolmeen ryhmään. Opiskelijat saivat valita halusivatko he kuulla lisää liiketalouden, sosiaali-ja terveysalan vai tekniikan opinnoista.

(Tammerkosken lukion opinto-ohjaaja Kati Seise sekä opiskelijat Santeri Mäkinen ja Petteri Nieminen)

Tammerkosken lukiossa opiskelevat Santeri Mäkinen ja Petteri Nieminen eivät vielä ole tehneet päätöstä tulevasta opiskelupaikasta. Monien muiden ikäistensä tavoin, he aikovat käydä armeijan ennen opintojen alkamista.

Tammerkosken lukion opinto-ohjaaja Kati Seisen mielestä vierailut TAMKiin ovat hyödyllisiä, sillä opiskelijat saavat nähdä itse paikan päällä millaista opiskelu ja elämä on TAMKissa.

Leetu Razumova ja Roosa Lahti ovat kiinnostuneita liiketaloudesta sekä matkailun koulutusohjelmasta.

Ensimmäistä vuotta liiketaloutta TAMKissa opiskelevat Johanna Vuorenmaa ja Ilona Väliahde kertoivat Tammerkosken ja Kaarilan lukiolaisille liiketalouden opinnoista.

Tammerkosken lukiossa opiskelevat Sanni Tiainen, Lauramaari Ylä-Anttila sekä Mirja Hopiavuori ovat kiinnostuneita medianomin opinnoista elokuvan ja television koulutusohjelmassa.

Kevään yhteishaku on 7.3.-12.4.2011

torstai 20. tammikuuta 2011

Uusi vuosi ja uusi maa?


Hyvää vuotta 2011, parahin TAMKin opiskelija. Huurtaako ulkona puhaltava tuuli naamasi täyteen kuuraa ja loskaa, samalla kun mustajäällä päällystetty maa yrittää parhaansa mukaan karata jalkojesi alta. Vuoden ensimmäiset päiväsi koulussa tuntuvat siltä, kuin olisit oman elämäsi Bill Murray ja arki avautuu eteesi kuin jatkuvana toistona kuten elokuvassa Päiväni Murmelina. Samat kuluneet naamat vainoavat koulussa, samojen kuluneiden juttujensa kanssa ja televisiokaan ei tarjoa muuta kuin salkkareiden uusintoja. Tuntuuko siltä, että olisi alati ympyrää pyörivän arjen vanki ja olisi jo hyvä aika saada maisema vaihtoon. Pelkkä nollan vaihtuminen ykköseksi kalenterissa ei vaan riitä? Mutta kun on ne opinnotkin vielä pahasti kesken. Eihän siinä voi tehdä mitään muuta kuin purra huulta ja jatkaa puurtamista, eihän?

VÄÄRIN, sillä tätäkin lukiessasi moni samassa tilanteessa oleva on juuri hakemassa muutosta omaan kohtaloonsa. Sitä kutsutaan kv-vaihdoksi. Ja myös sinullakin on mitä todennäköisimmin mahdollisuus hakea uutta perspektiiviä samalla tavalla. Ja vaikka se viekin hieman aikaa ja vaatii pientä valmistelua, se on helppoa ja tunnetusti vain harva onneton on katunut päätöstä lähteä jälkikäteen. Sulla on pää, sä pystyt siihen!

Vuosi sitten tähän aikaan istuin kotona lentoliput jo kädessä kärvistellen helmikuussa alkavaa Erasmus-vaihtoani. Tarkoituksena oli hypätä kuun ensimmäisenä päivänä lentokoneeseen, lentää halpislennolla Pirkkalasta, Riikan kautta Amsterdamiin ja jatkaa sieltä junalla Alankomaiden pohjoisosassa sijaitsevaan Groningen nimiseen kaupunkiin. Vaihtooni liittyvät odotukset olivat kovat, vaikka mitään konkreettisia tai täsmällisiä odotuksia ei varsinaisesti ollutkaan. Eli oikeastaan oli vain odotus. Pelkästään ajatus ympäristön vaihdosta riitti tuolloin minulle. Ja näin ollen kaikki odotukset pitkälti toteutuisivat sinä hetkenä kun laskisin jalkani tuolle merenpinnan alapuolella sijaitsevalle maalle. Näin jälkikäteen katsottuna asettamani odotukset kyllä täyttyivät, kertaa noin miljoonabiljoonaa. Tässä vaiheessa kuitenkin jätän omien henkilökohtaisten vaihtokokemuksieni jaarittelun vähemmälle, sillä sitä varten tarvitsisi olla kokonaan oma blogi, tämän satunnaisen kirjoituksen sijasta. Sen sijaan keskityn parittamaan teitä ajatukselle kansainvälisestä vaihdosta hakuprosessin kautta.



Suurin kynnys lähteä vaihtoon lienee aina valinnan ja päätöksen tekeminen. Aluksi voi tuntua, että kyseessä on tuhat valintaa ja kysymystä samassa: Miten haen? Minne voin hakea? Minne haen? Mitä jos en pääse sinne minne haen? Mikä on toissijainen hakukohde, tai se kolmas? Käytännössä vaihtoon pääseminen on pitkälti niin helppoa kuin yhden päätöksen tekeminen; Haenko, vai enkö hae. Jos tekee päätöksen, että uskaltaa hakea vaihtoon ja toimii sen mukaan, niin suurella todennäköisyydellä löytää vielä itsensä jostain muualta kuin Stockmannin Hulluilta Päiviltä syömästä kuorrutettua donitsia. Itselläni vaihtokohdemaa ruletti ehti pyöriä monta kierrosta ennen kuin päädyin sinne mihin lopulta päädyin. Ja vaikka olisin päätynyt jonnekin muualle, olisin tuskin jälkikäteen katunut sitä yhtään sen enempää tai vähempää kuin tätäkään kokemusta.

Käytännössä hakuprosessi kv-vaihtoon TAMKissa ei voisi opiskelijalle olla juurikaan helpompaa. Opiskelijan pitää täyttää vain kourallinen lomakkeita, käydä lyhyt orientaatiokurssi, tehdä tarvittavat käytännön järjestelyt kuten asumukset ja olla tarpeen mukaan yhteydessä vaihtokohteen kanssa. Tätä prosessia ei hakijan tarvitse käydä läpi yksin, vaan kaikki TAMKin sisällä tapahtuva kv-toiminta on hyvin pitkälle koordinoitua ja ohjattua. Tarvittavat lomakkeet täytetään vaikka haavanlehden lailla tutisevasta kädestä kiinni pitämällä, jos ei muuten tule valmista. Apu ongelmatilanteissa on yleensä huutoetäisyyden päässä. Tämän jälkeen hakija onkin valmis ottamaan hypyn tuntemattomaan. Erasmusta tai muuten TAMKin pohjustamaa vaihtoa ei tule kuitenkaan verrata epäilyttävän halpaan benji-hyppyyn Tijuananassa, sillä se on varsin turvallinen tapa hakea jännitystä ja uusia tuulia elämään.

Lopuksi voisin listata vielä muutaman hyvän lisäsyyn siihen, miksi kv-vaihtoon lähtemistä kannattaa harkita. Oikeasti ei kannatta harkita vaan vain tehdä se. Jos teet, niin loppua ei tarvitse edes lukea; Win-win- skenaario.

1. Se on helppoa. Kuten aiemmin kirjoitin itse hakeminen on yksinkertaista jos vain toimii ohjeiden ja ohjauksen mukaan. Mene sähköpostissa ilmoitettavaan infotilaisuuteen ja toimi siellä neuvotulla tavalla. Voit myös mennä Opinto-oppaaseen ja etsiä sieltä tietoa kansainvälisestä opiskelijavaihdosta.

2. Se on halpaa. Suomessa lähestulkoon kaikki on kallista. Vain muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta elintasokustannukset ovat Suomen vastaavia alhaisemmat. Vaihdon aikana saat myös Erasmus-tuen ja asumistuen muodossa yleensä hieman enemmän rahaa kuin normaali opiskelun yhteydessä. Voit myös hakea ylimääräisiä tukia mahdollisuuksien ja oman aktiivisuuden mukaan.

3. Se antaa perspektiiviä. Tulet mitä todennäköisemmin elämään ja opiskelemaan enemmän tai vähemmän poikkeavassa kulttuurissa ja ympäristössä. Kohdemaan kulttuurin lisäksi tulet luultavasti tapaamaan vaihto-opiskelijoita kaikkialta ympärimaailmaa ja pääset tutustumaan hyvinkin erilaisiin ihmisiin ja lähtökohtiin. Opit siis paljon esim. kulttuureista, maista ja kielistäkin, jos et opi muuta niin ainakin kiroilet pian useilla kielillä. Samalla opit luultavasti jotain uutta itsestäsi ja suomalaisuudesta.

4. Saat uusia kavereita ja tapaat mahdollisesti mahtavimpia ihmisiä joihin ikinä törmäät. Jos jaksaa olla vähänkin aktiivinen ja kiinnostunut löytää varmasti ympärilleen mukavia ihmisiä joihin tutustua ja joiden kanssa ystävystyä. Vaihto-opiskelija piirit ovat yleensä helppoja paikkoja löytää hyviä ystäviä, sillä kaikki elävät samankaltaisessa vaihtoehtokuplassa samojen ongelmien ja haasteiden kanssa. Kv-vaihdon ollessa jo minun osalta historiaa, tiedän olevani vielä pitkään yhteyksissä useisiin vaihdossa tapaamistani ystävistä. Sen lisäksi, että voi nähdä tuttuja kasvoja matkatessa pitkin maailmaa, myös Internet tekee omalta osaltaan maailman hyvin pieneksi paikaksi.

5. Edistät omaa osaamistasi ja uraasi. Riippuen siitä minne haet ja millä perusteella voit saada, luettelemieni koulun ulkopuolisten asioiden lisäksi, myös laadukasta opetusta ja kansainvälisestä kokemuksesta/toiminnasta tuskin on haittaa kenenkään cv:ssä.

6. Sää. Kesää lukuun ottamatta täällä on tosi kurjat kelit, ellei tykkää kurjuudesta. Harvassa paikkaa maailmaa on yhtä kurjaa sään puolesta.

Jos ei oikein tunnu lähtevän on lähdettävä vaihtoon. Parempi lienee se, kuin olla lähtemättä.

Ps. Tämä blogiteksti kirjoitettiin olosuhteiden pakosta, hurjan kurimuksen ja alati jatkuvan piinauksen alla. Perään kuulutan Geneven sopimusta! Minua mahdollisesti lyötiin. Tehköön myös tiettäväksi, että jatkossa tulen kieltämään jyrkästi kaiken osallisuuteni sen kirjoittamisprosessissa, sisällössä tai editoinnissa. Valheita, sanon minä. Valhetta koko juttu!

Teksti: Matti Manner

tiistai 18. tammikuuta 2011

”I want to live in America”


Pyynikkisalissa New Yorkin kadut ovat heränneet henkiin viimeisen kahden viikon aikana. Musikaali West Side Storyn ensi-iltaan on vielä reilut 3 viikkoa aikaa ja koko valtaisa työryhmä on täysillä teoksen kimpussa. Kun osa työryhmästä vasta aloittelee omaa panostaan, ovat toiset jo tehneet oman työnsä. Tammikuun ensimmäisellä viikolla Pyynikkisalissa kävi kuhina, kun TAMKin rakennusinsinööri- ja rakennusmestariopiskelijoista koostuva tiimi pystytti lavastaja Eija Mizohatan johdolla joulukuussa rakentamansa lavasteet. Musikaalin rakennusurakka oli toivottavasti ryhmälle antoisa ja erilainen kokemus. Samoin Tampereen ammattiopiston vaatetusalan opiskelijat ovat myös saaneet oman työnsä päätökseen, kun puvut ovat loppusovitusta myöten valmiit.

Viimeisen viikon ajan ovat näyttämöharjoitukset pyörineet Pyynikkisalissa. Ohjaaja Markku Nenosella on tiivis urakka, koko musikaali pitäisi nimittäin saada kasaan kolmen viikon aikana. Syksyn 2010 aikana on kuitenkin jo aktiivisesti harjoiteltu musiikkinumeroiden lauluja ja koreografioita. Tunnelma harjoituksissa on tiivis ja kaikki esiintyjät ovat erittäin motivoituneita ja tekevät töitä innolla.


Ensi viikolla 40 henkinen orkesteri kokoontuu ensimmäisiin harjoituksiin kapellimestari Ari Angervon johdolla. Konservatorion käytävillä on ollut viime viikot hauska kulkea, kun lähes joka luokasta kuuluu West Side Storyn säveliä, milloin milläkin instrumentilla.

Jännityksellä odotan tiistaita 25.1., jolloin orkesteri tulee mukaan näyttämöharjoituksiin. Tällöin viimeistään puhalletaan teos henkiin ja uskon että se kohoaa korkealle! Torstaina 10.2. ensi-illan jälkeen on aika juhlia kaikkien panosta koko 100 hengen työryhmän voimin.

Teksti: Anu Lainio, tuottaja, TAMK Musiikki

perjantai 14. tammikuuta 2011

Uudet sosiaali- ja terveysalan opiskelijat aloittivat opintonsa

132 uutta sosiaali- ja terveysalan opiskelijaa aloitti opintonsa TAMKissa 11.1.2011. Opiskelijoista 110 opiskelee nuorten koulutuksessa ja 22 aikuiskoulutuksessa. Kävimme kyselemässä uusien opiskelijoiden fiiliksiä opiskelusta ja tunnelmia ensimmäisestä opiskeluviikosta.

Terveydenhoitajiksi opiskelevat Tytti Heiskanen, Alina Tuomisaari, Anu Parikka ja Taija Suomalainen odottavat innolla opintojen alkua. Orientoivan viikon aikana tytöt ovat tutustuneet TAMKin tiloihin ja toimintaan.








Tytti Heiskasella ja Alina Tuomisaarella on hyvät fiilikset opintojen alusta ja tulevista terveydenhoitajan opinnoista.










Milla Peltonen ja Laura Lehtola aloittavat terveydenhoitaja-opintonsa hyvissä mielin.












Uusia ja innokkaita kätilö-opiskelijoita.








Kätilö-opintonsa aloittava Titta Mäkinen on tyytyväinen selkeään ja tiiviseen orientaatioviikon sisältöön. Titta odottaa kovasti pääsevänsä opiskeluissaan vauhtiin.








Kätilöksi opiskeleva Sonia Lång ja opintosihteeri Milja Kaartinen.



Tervetuloa uudet opiskelijat ja tsemppiä opintohin!

torstai 13. tammikuuta 2011

Rekrytoinnit työharjoitteluun ovat alkaneet

Useilla TAMKin opiskelijoilla alkaa olla ajankohtaista työharjoittelupaikan etsiminen ensi keväälle ja kesäksi. Yritykset ovat poikkeuksellisen ajoissa aloittaneet rekrytoimaan korkeakouluopiskelijoita työharjoittelua varten kuten varmaan moni muukin opiskelija on jo huomannut - toivottavasti. Toivottavaksi siksi, että parhaat harjoittelupaikat jaetaan tammi-helmikuu välisenä aikana ja mitä lähemmäksi kesää mennään, niin sitä harvemmin on paikkoja tarjolla. Mikä tukee väitettä, että parhaat työpaikat jaetaan alkuvuodesta? Syy on loppujen lopuksi yksinkertainen. Alkuvuodesta aktiiviset yritykset ovat selviytyneet finanssikriisistä muita organisaatiota paremmin tai ovat saaneet yt-neuvottelunsa päätökseen. Ne yritykset, jotka ovat ajoissa rekrytoinnin suhteen, ovat todennäköisemmin taloudellisesti vakaampia ja uskovat liiketoimintansa kasvuun sekä tahtovat panostaa tulevaisuuteensa. Toisin sanoen opiskelijoiden mahdollisuudet hyvän työtoimenkuvan saamiseen ovat parhaimmat yli kymmeneen vuoteen ja parhaimmillaan voivat olla merkittäviä työpaikan saamiseen valmistuttuaan.

Kumpi on kampi?

Opiskelijoilla on usein erilaisia motiiveja työharjoittelupaikan suhteen. Jotkut tahtovat harjoittelupaikan, josta olisi hyötyä tulevaisuudessa ja edesauttaisi työnsaantia jatkossa. Toisille riittää, kun pääsee tekemään oman alan töitä ja loput tyytyvät vain siihen, että harjoittelun saa tehtyä pois alta. Entä kuinka moni miettii, millaiseen organisaatioon tahtoo - pieneen vai suureen? Molemmissa on puolensa. Suuressa organisaatiossa voi saada helpommin jalkansa oven väliin ja varmistaa työllistymisensä valmistuttuaan. Henkilöstömäärältään isot yritykset myös rekrytoivat enemmän harjoittelijoita. Harjoittelupaikan saaminen pk-yrityksistä voi olla hankalaa ilman aikaisempaa työkokemusta tai näyttöä osaamisestaan, mutta työtehtävät voivat olla mielenkiintoisempia ja monipuolisempia.

Omat kokemukset työharjoittelusta

Vuosi takaperin harjoittelupaikkaa hakiessani otin yhteyttä useisiin suurimpiin organisaatioihin ja sain ystävällisiä automaattisia vastauksia muotoa: "Kiitos yhteydenotostasi, olemme sinuun myöhemmin yhteydessä." Ajattelin perinteisten ja nimekkäiden yritysten rekrytoivan varmemmin ja jotenkin valmiiden lomakkeiden täyttäminenkin tuntui helpolle vaihtoehdolle avoimien hakemusten lähettämisen sijaan. Tosiasia on, että valmiit lomakkeet ovat todella persoonattomia ja yleensä hukkuvatkin satojen muiden hakijoiden massaan. Lopuksi päätin lähettää kymmeneen pienempään yritykseen avoimen hakemuksen, jossa ehdotin harjoitteluni toimenkuvaa omien intressien ja aiemman kokemuksen pohjalta. TULOS oli kahdeksan vastausta, joista neljä olivat positiivisia. Kävin kahdessa yrityksessä juttelemassa tarkemmin asiasta, joista valitsin mieleisemmän. Mitä sitten pääsin tekemään harjoittelussani? Pääsin tekemään mielenkiintoisia projekteja kuten markkinointi- ja asiakkuudenhallintaprojekteja, joista minulla ei aikaisemmin ollut kokemusta kuin teoriassa. Lopulta harjoittelusta muodostui työsuhde. Kiitos yritykselle, että aktiivisuus palkittiin.


Noviisin ohje

Mitä kautta etsiä harjoittelupaikkaa? Noviisin ohjeena voisi sanoa, että helppo tapa on hyödyntää tuttuja polkuja kuten mol.fi, studenwork.se ja yrityksien omia rekrytointisivuja. Yrityksien rantautuessa sosiaaliin medioihin, huomasin muutama päivä takaperin yritysten hakevan jopa Facebookin kautta harjoittelijoita. Vaikka tämä tyhmälle kuulostaisi monesta, niin suosittelen ehdottomasti myös Twitterin hyödyntämistä. Monet yritykset etsivät sitä kautta potentiaalisia harjoittelijoita medianomeista, restonomeista, insinööreistä ja tradenomeista.

Olen saanut yhden pätevän yleisohjeen jutellessani kuukausi takaperin muutaman yrityksien rekrytoinnista vastaavien henkilöiden kanssa. Sähköinen hakemus on lähes poikkeuksetta persoonaton, jos sitä ei tue fyysinen soitto tai käyminen yrityksessä - paina nimesi yrityksen mieleen.
Kirjoittanut: Henri Molin

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Senioribändi videolla



Kuvasimme syyskuussa 2010 Virtain Swing Bandin albumin nauhoituksia. Bändi toteutti esikoisalbuminsa yhteistyössä Tampereen ammattikorkeakoulun Virtain yksikön opiskelijoiden kanssa. Virtain Swing Band koostuu muutamaa jäsentä lukuunottamatta seniorimuusikoista, ja projekti on ideoitu ja toteutettu yhteistyössä TAMKin Aktiivisesti ikääntyen Pirkanmaalla - hankkeen kanssa. Levy ilmestyi marraskuussa 2010.

Levynnauhoitusprosessi oli osa digitaalisen äänen ja kaupallisen musiikin opiskelijoiden opintoja. Me käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun opiskelijat vastasimme prosessin taltioimisesta videolle. Hieman esimakua projektista saimme jo toukokuussa 2010, kun kuvasimme demon nauhoituksia. Videota tekemässä oli opiskelijoita eri vuosikursseilta.

Mukana olleet opiskelijat saivat hyvää harjoitusta monikamerakuvaamisesta. Levyn nauhoitusten taltioiminen eroaa esimerkiksi fiktion kuvaamisesta siinä, että tapahtumia ei voi tietää tarkkaan etukäteen. Mitä tahansa saattaa tapahtua, ja sen mukaan menetellään. Uusintaottojakaan ei ole välttämättä mahdollista ottaa. Pitää myös ottaa huomioon että ollaan kuvaamassa toisia ihmisiä tekemässä työtään. Kuvausryhmä ei saisi aiheuttaa häiriötä vaan sen pitäisi olla niin näkymätön kuin mahdollista.

Työryhmässämme oli myös dokumenttiryhmä, joka haastatteli muusikoita. Koska senioreiden kanssa toimiminen ei ole viestinnän opiskelijalle aivan arkipäivää, oli sekin mielenkiintoinen kokemus. Kuvatusta materiaalista leikattiin noin viisiminuuttinen kooste, joka on nyt nähtävillä internetissä.

Teksti: Iina Lehto


Ohjaus: Anette Siili
Leikkaus: Iina Lehto
Kuvaus: Malgorzata Zaremba, Rauli Hirvilammi, Aino Kovalainen, Jenni Juhola
Dokumenttiryhmä: Laura Sivonen, Jasper Mäkinen, Erika Helenius

Kiitos: Janne Tauriainen, Heikki Humppila, Jyrki Luoma-aho, Teemu Kinnunen, Virtain Swing Band, AiP-hanke/ Tarja Heinonen

Virtain Swing Band:

Kalman Horvath - piano/laulu,
Rauno Ilvespakka - kitara/laulu,
Antti Kuurila - laulu/kitara
Antti Lahti-Nuuttila - trumpetti,
Annina Mäkäräinen - laulu/viulu,
Tuomo Mäntylä - saxofoni,
Veikko Ruohomäki - rummut,
Kai Santala - laulu, saxofoni,
Maija Seppälä - laulu,
Pekka Viertola - bassokitara.

maanantai 10. tammikuuta 2011

Osaavat opettajat




Onko ihme, että joudumme nostamaan eläkeikää, kun iso joukko parhaassa työiässä olevia on jossain muualla kuin sorvin ääressä? Parempi tietysti koulun penkillä, kuin jatkuvasti downsiftaamassa, mutta kalliiksi tulee yhteiskunnalle. Jokainen voisi miettiä omalla kohdaltaan, kummasta päästä mieluummin pidentää työuraansa?

Perusopetuksen vastuuta koko ikäluokan siirtymisestä toiselle asteelle olisi hyvä korostaa. Peruskoulun tärkeänä tehtävänä on jokaisen nuoren kiinnostuksen herättäminen omasta tulevaisuudesta. Nuoret tarvitsevat jo kouluaikana omakohtaisia kokemuksia työelämästä. Opinto-ohjaajien lisäksi nuorten tulevaisuusvalintojen tukemisessa tarvitaan kaikkien opettajien ja koko kouluyhteisön roolin vahvistamista. Monipuolisten oppimiskokemusten, omakohtaisten työelämäkokemusten ja esimerkkien avulla on mahdollista herättää kiinnostus koulutus- ja uravalintoihin jokaisen nuoren omista lähtökohdista.

Yleisin syy työpaikkojen sairaspoissaoloihin on nykyisin mielenterveydelliset syyt ja yhä nuorempien mieli järkkyy. Miksi? Siksi, että monelta tämän päivän nuorelta puuttuu unelmat? Tulevaisuudelta on pohja pois, koska kaikki on saavutettu jo ennen kuin peruskoulu on saatu päätökseen. Jos ei ole tarvinnut tehdä töitä saadakseen itselleen ajokortin tai auton, jos ei ole tarvinnut haaveilla ulkomaanmatkasta, vaan on voinut laittaa repun selkään ja lähteä. Jos ei ole unelma-ammattia, mihin tähdätä, kun ilman sitäkin, elämä on mukavaa ja helppoa.

Asenne ratkaisi –kuulee usein sanottavan rekrytointitilanteessa. Töitä on tarjolla hyville tyypeille. Mutta jos asennetta ei ole? Tai hyväksi tyypiksi ei tule ainoastaan tietotaito –osaamisella. Tuntuu olevan vaikeaa, mutta ei kuitenkaan mahdotonta, oppia asennetta vasta ammatillisten opintojen vaiheessa. Helpommaksi se kuitenkin tulee, kun tämän tyyppisiin asioihin kiinnitetään huomiota jo perusopetuksessa.

Koulu voisi vahvistaa entistä enemmän yhteiskunnassa tarvittavia kansalaisen taitoja: ajattelun taitoa, työskentelyn ja vuorovaikutuksen taitoja, käden ja ilmaisun taitoja, osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä itsetuntemuksen ja vastuullisuuden taitoja.

Heikkouksien tuijottaminen ja esteiden ja ongelmien kaiveleminen tuntuu latistavan yksilön entisestään. Sehän ei ole oppilaan vika, minkälaiset hänen geeninsä ovat tai jos vanhemmat ovat niin ymmärtämättömiä, etteivät ole tajunneet kannustaa lastaan koulumenestyjän tielle. Jokaisessa lapsessa asuu kuitenkin varmasti halu pärjätä ja menestyä. Jos yhteiskunta on ennättänyt lytistää lapsen, kouluilla on vielä mahdollisuus kannustaa heikompikin yksilö löytämään vahvuutensa. Opettajilla on tässä iso ja tärkeä rooli.

Kirjoittaja: Johanna Kaplas, asiantuntija, Elinkeinoelämän keskusliitto EK