Hyvinvoinnin Neloskierre -hankkeen oppimisympäristöjä

Hyvinvoinnin Neloskierre on Tampereen ammattikorkeakoulun hanke. Se on myös toimintamalli uudenlaisten oppimis-, toiminta- ja innovaatioympäristöjen rakentamiseksi. Tavoitteena on, että koulutus on aktiivisesti mukana työelämän kanssa kehittämässä toimintaa käyttäjäkeskeisestä (käyttäjä on toiminnan kohde) käyttäjälähtöiseen (käyttäjä on tekijä) toimintatapaan. Palveluympäristöissä tämä tarkoittaa sitä, että palveluiden käyttäjät, asiakkaat, ovat mukana kehittämisen kaikissa vaiheissa, ideoinnista lopputuotoksen arviointiin.

Koulutuksen ja opetuksen näkökulmasta keskeistä on huomioida konteksti, missä kehittämistyötä kulloinkin tehdään. Se ei ole uutta että tehdään ja touhutaan erilaisia asioita niin asiakkaiden kuin organisaatioidenkin kanssa. Neloskierteen mukaista uutta on se, että mietitään oppimistarpeita – niin opiskelijoiden kuin työntekijöidenkin – ja rakennetaan sellaisia toimintaympäristöjä, jotka mahdollistavat em. oppimisen parhaalla mahdollisella tavalla. Opettajilta tämä edellyttää erityisesti pedagogista paneutumista yhteistyöhön, olipa kumppanina keitä ja miltä substanssialueelta tahansa. Onnistumiseen opettajilta vaaditaan hyvää prosessi- ja projektiosaamista, systemaattisuutta sekä aikaa ja tilaa oppimiselle. Ilman selkeitä tavoitteita tämä kaikki ei suju mallikkaasti. 

Yksi Neloskierteen yhteistyökumppani on ollut Ikaalisissa toimiva Jyllin Kodit, joka alkujaan on Lyyli ja Jalmari Jyllin testamenttivaroilla perustettu vanhainkoti. Nykyisin se ”tarjoaa senioreille itsenäistä asumista, yhteisökoteja, palvelua ja terveyslomaa".

Vuodesta 2010 alkaen Jyllin Kotien kanssa on rakennettu useampi Neloskierteen oppimisympäristö, joissa mm. on tehty tiedonhankintaa ja pohdittu mitä yhteisöllisyys merkitsee eri ihmisille ja miten se voisi olla monia erilaisia palveluja tarjoavan Seniorien Hyvinvointikeskuksen läpikäyvä toimintaperiaate.

23.5.2012 oli yhteisen juhlan aika, kun sosionomiopiskelijat (AMK) Hanna Korppila-Hiltunen, Erika Grundsten, Kaija Salmela, Maiju Enoranta ja Anniina Pernu, musiikin opiskelijat Emilia Ilomäki ja Hannele Ahola, liiketalouden opiskelija Pauli Nieminen sekä opettajat Merja Borgman, Maj-Lis Läykki, Esa Packalén, Tiina Saari ja Tapio Salomäki viettivät yhdessä Jyllin Kotien asukkaiden kanssa Lyylin Säpinöitä.

Nimensä, Lyylin Säpinät, sai siitä, kun päätettiin juhlia samalle päivälle osunutta Lyylin nimipäivää. Oppimistavoitteena oli rakentaa toimintaympäristö, jossa huomioidaan kunnosta riippumatta niin moni Jyllin Kotien asukas kuin mahdollista. Siksi päivä rakentui sekä yhdessäolosta että toiminnasta pienempien asukasryhmien kanssa.

Kaikille halukkaille oli myös tarjolla ulkoilua, joko omin jaloin tai pyörätuolissa autettuna. Ikaalisissa sattui olemaan myös toripäivä, joten monelle asukkaalle oli mieluisaa käydä torilla katsomassa mitä siellä on tarjolla tähän vuodenaikaan.

Hankkeen rahoittajana on Euroopan sosiaalirahasto (ESR).     

Teksti: Merja Borgman, yliopettaja, TAMK

Säpinää Ikaalisissa

Aamulla ohjelma alkoi musiikin opiskelijoiden Emilia Isomäen ja Hannele Aholan soitto- ja lauluhetkellä. Musiikkiosuuteen oman lisäyksensä antoi ryhmä päiväkoti Tuohikontin reippaita lapsia. Laululeikit oli valittu sen mukaan, että ne olivat lapsille sekä suurimmalle osalle ikäihmisistä tuttuja. Yhteislaululeikit innostivat selkeästi lapsia ja ikäihmisiä vuorovaikutukseen. Lapset menivät rohkeasti ikäihmisten luokse leikkimään ja ikäihmiset heittäytyivät leikkeihin mukaan. Iloiset ilmeet kertoivat, että kaikilla oli mukavaa yhdessä. 

 

Musiikkihetken jälkeen osa asukkaista siirtyi maalaamaan lasten kanssa ja osa lähti ulkoilemaan. Olimme valinneet maalaamisen, sillä kuvallinen työskentely ja yhdessä maalaaminen mahdollistaa dialogin syntymisen ja keskustelu oli myös luontevaa muun tekemisen ohella. Maalaukset herättivätkin aktiivista keskustelua asiakkaiden ja lasten kesken. Levitimme pöydille suuret kartongit, siveltimet ja värit. Lapset ja ikäihmiset suunnittelivat yhdessä, miten maalaukset toteutetaan.

”Eihän me mitään maalareita olla, mutta kukin tyylillään” totesi eräs Jyllin kodin asukas maalaillessaan kaunista sateenkaarta. Tuloksena syntyi monta värikästä, kevään ja kesän riemuista kertovaa taideteosta. Ansaitun mehutauon jälkeen lapset lähtivät takaisin päiväkodille ja Jyllin Kodin asukkaat menivät lounaalle.

Iltapäivällä Esa paistoi yli sata muurinpohjalettua, jotka nautimme kahvin kera. Kahvittelun ja herkuttelun ohessa kuuntelimme huilunsoittoa ja lauloimme yhdessä. 

Jyllin kodin asukkaiden palautteesta päätellen vastaavanlaista toimintaa voisi olla useamminkin. Yksi asiakkaista kuvaili meille päivän päätteeksi tunnelmiaan näin:

”Päivä oli tosi mukava. Oli kiva, kun on järjestetty tällaista ohjelmaa. Saisi olla useamminkin, vaikka joka viikko. Välillä täällä on niin hiljaista ja ei oikein mitään tekemistä.”

Opintojemme aikana olemme huomanneet, että sosionomin(AMK) on hyvä osata järjestää erilaista toimintaa ja tapahtumia asiakasryhmille. Suunnitteluun tulee esimerkiksi varata riittävästi aikaa ja toiminta itsessään olisi hyvä suunnitella niin, että se palvelee asiakasryhmää, jolle toimintaa järjestetään. Sosionomin(AMK) onkin kyettävä hahmottamaan asiakasryhmänsä tarpeet ja vastattava niihin mahdollisimman hyvin. Ikäihmisten kanssa työskentely vaatii erilaista herkkyyttä kuin esimerkiksi nuorten kanssa työskentely. 

Teksti: Anniina Pernu

Vuodetanssia ja Pensselirentoutusta

Kaikki asukkaat eivät kuitenkaan pääse jakamaan yhteisiä hetkiä. Tämän vuoksi sosionomiopiskelija(AMK) Hanna Korppila-Hiltunen halusi huomioida erityisesti vuoteessa olevia asukkaita. 

Vuodetanssissa asukasta pidetään käsistä kiinni ja tanssitaan musiikin tahtiin asukkaan käsien liikkuvuuden mukaan. Tavoitteena vuodetanssituokioissa on yhdessäolo, musiikin elävöittävä vaikutus sekä käsien ja yläkropan liikkuvuuden ylläpito tai parantaminen. Elävä huilumusiikki toi tuokioihin ainutlaatuisen tunnelman. Elävä musiikki on enemmän läsnä kuin koneella soitettu musiikki. Asukkaat tuntuivat nauttivan tanssista ja musiikista ja itselle kokemukset olivat uudenlaisia ja antoisia. Vuodeasukkaiden virikkeeksi tanssi on erinomaista ja myös tanssittaja saa siitä hyvän mielen:)

Muutamalle asukkaalle tein myös pensselirentoutusta. Siinä asukkaan käsiä ja jalkoja sivellään isolla pensselillä rentoutusmusiikin soidessa taustalla. Itse olen kokenut rentoutuksen mukavana, joten ajattelin asukkaidenkin pitävän siitä. Tavoitteena tuokioissa oli rentoutuminen, musiikin kuuntelu ja yhdessäolo. Kokemukset Lyylin säpinöissä olivat positiivisia. Kiireetön yhdessäolo vuodeasukkaan kanssa on heille erittäin tärkeää.

Teksti: Hanna Korppila-Hiltunen

TAMKista löytyy ainutlaatuinen pianopedagoginen laboratorio

Pianopedagoginen laboratorio on TAMKin uudenlainen monialainen oppimisympäristö, joka on maassamme ainutlaatuinen eli vastaavaa laboratoriota ei löydy mistään muualla Suomessa. Malli pianolaboratorioon on otettu TAMKin kumppanilta Kanadasta, Ottawan yliopistolta, joka teki oman laboratorionsa vuonna 2007. TAMK ja Ottawan yliopisto tekevät myös tutkimusyhteistyötä. 

Pianopedagogisen laboratorion laitteistoa

Laboratorion päätavoitteena on pianonsoiton ja pianopedagogiikan opetuksen laadun kehittäminen. Tilassa on kaksi flyygeliä, joista toinen on tuliterä Steinway. Laboratoriosta löytyy myös uusin digitaalinen tekniikka, joten uudessa opetustilassa voidaan äänittää ja kuvata soitto- tai opetustapahtumaa neljällä eri kameralla sekä analysoida tallennetta reaaliajassa tai jälkeenpäin tarkkailuhuoneessa. Soittoa voi siis tarkkailla monesta suunnasta, myös suoraan ylhäältä. 

Opiskelija Riina Häkkinen soittaa pianolabrassa

 Jatkossa opetustilassa on mahdollista editoida videoita ja käyttöön tulee myös videoneuvottelulaitteisto, jonka avulla voidaan pitää seminaareja sekä etäopettaa ja jakaa tapahtumia etäpisteisiin.  Laitteiston on toimittanut tamperelainen Avack Oy, joka myös osallistuu ohjelmiston jatkokehittämiseen sekä ylläpitoon, yhdessä pääylläpitäjien musiikkiteknologian lehtori Matti Ruipon ja studiomestari Harri Lehtosen kanssa.

Matti Ruippo kertoo, että laitteiston käyttö onnistuu ilman insinöörin taitoja

Yliopettaja Heini Kärkkäinen opettaa pianisteja uudessa oppimisympäristössä.  Heini kertoi mitä hyötyjä pianolaboratorio tuo opettajalle ja opiskelijoille: tunteihin tulee aktiivisuutta, soittajalle oman itsensä näkeminen opetustilanteessa on hyödyllistä ja kuvatallennuksen avulla erilaiset fysiologiset ongelmat mm. väärien asentojen ja turhien liikkeiden aiheuttamat rasitusvammat voidaan havainnollistaa ja ratkaista tehokkaasti, jolloin vapautuu enemmän tilaa tulkinnalle. Kuvien kautta nähdään, oivalletaan ja opitaan! Tavoitteena on aina muusikon hyvinvoinnin ja persoonallisuuden tukeminen. Järjestelmä on siis yksi lisä opetukseen, joten laitteisto voidaan nähdä uutena työkaluna sekä instrumentti- että pedagogiikkaopetuksessa.

Heini Kärkkäinen esittelee pianopedagogiikkaa

Opiskelijalle soittoharjoitukset tilassa ovat tuoneet monta oivallusta

Varsinaisen pianoluokan lisäksi tiloihin kuuluu kamarimusiikkiluokka eli samoihin tiloihin keskittyy lähes kaikki TAMKin pianonsoiton opetustoiminta. Kiinnostusta tilan käyttämiseen on tullut myös muilta muusikoilta, joten jatkossa tilasta voi löytyä niin klarinetinsoittajia kuin kuoronjohtajiakin. Pianolaboratorio on varsin monipuolinen hanke, sillä TAMKin muutkin opiskelivat voivat hyödyntää labraa, mm. fysioterapiaopiskelijat voivat hyödyntää opiskeluissaan uuden tekniikan antamia tietoja. Tänä keväänä onkin käynnistynyt yhteistyö fysioterapian koulutusohjelman kanssa fysioterapiaopiskelijoiden harjoittelujen ja monialaisten opinnäytetöiden parissa. Laboratorion avulla voidaankin tehdä pitkän aikavälin tutkimustyötä sekä tehostaa soiton opetusta entisestään. Oppimisympäristö toimii myös kansallisten ja kansainvälisten hankkeiden yhteistyö- ja toimintaympäristönä. 

Teksti ja kuvat Sirena Rainamaa

”I want to live in America”

Pyynikkisalissa New Yorkin kadut ovat heränneet henkiin viimeisen kahden viikon aikana. Musikaali West Side Storyn ensi-iltaan on vielä reilut 3 viikkoa aikaa ja koko valtaisa työryhmä on täysillä teoksen kimpussa. Kun osa työryhmästä vasta aloittelee omaa panostaan, ovat toiset jo tehneet oman työnsä. Tammikuun ensimmäisellä viikolla Pyynikkisalissa kävi kuhina, kun TAMKin rakennusinsinööri- ja rakennusmestariopiskelijoista koostuva tiimi pystytti lavastaja Eija Mizohatan johdolla joulukuussa rakentamansa lavasteet. Musikaalin rakennusurakka oli toivottavasti ryhmälle antoisa ja erilainen kokemus. Samoin Tampereen ammattiopiston vaatetusalan opiskelijat ovat myös saaneet oman työnsä päätökseen, kun puvut ovat loppusovitusta myöten valmiit.

Viimeisen viikon ajan ovat näyttämöharjoitukset pyörineet Pyynikkisalissa. Ohjaaja Markku Nenosella on tiivis urakka, koko musikaali pitäisi nimittäin saada kasaan kolmen viikon aikana. Syksyn 2010 aikana on kuitenkin jo aktiivisesti harjoiteltu musiikkinumeroiden lauluja ja koreografioita. Tunnelma harjoituksissa on tiivis ja kaikki esiintyjät ovat erittäin motivoituneita ja tekevät töitä innolla.

Ensi viikolla 40 henkinen orkesteri kokoontuu ensimmäisiin harjoituksiin kapellimestari Ari Angervon johdolla. Konservatorion käytävillä on ollut viime viikot hauska kulkea, kun lähes joka luokasta kuuluu West Side Storyn säveliä, milloin milläkin instrumentilla.

Jännityksellä odotan tiistaita 25.1., jolloin orkesteri tulee mukaan näyttämöharjoituksiin. Tällöin viimeistään puhalletaan teos henkiin ja uskon että se kohoaa korkealle! Torstaina 10.2. ensi-illan jälkeen on aika juhlia kaikkien panosta koko 100 hengen työryhmän voimin.

Teksti: Anu Lainio, tuottaja, TAMK Musiikki

TAMK-poiminta: Opiskelijat ja senioribändi levyn teossa

Taiteen ja viestinnän blogissa tänään kuulumisia Virroilta. Tekstin on kirjoittanut Teemu Markkula:

Digitaalisen äänen ja kaupallisen musiikin neljännen vuoden opiskelijoiden ja Virtain Swing Bandin levyntekoprosessi on yksi erikoisimpia kouluprojekteja missä olen ollut mukana. Kuulun itse levyn äänitys/miksausryhmään. Erityisen opettavaisen projektista tekee se, että bändi on täysin ulkopuolinen ja lisäksi suurin osa soittajista on eläkeikäisiä sekä kokeneita muusikoita.

Koulussamme ei ole ennen tehty näin kokonaisvaltaista projektia ulkopuoliselle asiakkaalle. Luokkamme vastaa käytännössä levyn kaikista vaiheista sen kaupan hyllyille päätymiseen asti.

Virtain Swing Bandin levyntekoprosessi on edennyt nyt siihen pisteeseen, että
levylle tulevat kappaleet on äänitetty ja miksattu.

Jututin bändin ns. toiminnanjohtajaa sekä basistia Pekka Viertolaa äänitysten lomassa ja kysyin miten äänitykset sekä opiskelijoitten kanssa työskentely ovat hänen mielestään sujuneet.

”Bändin kanssa työskentely studiossa on ollut hyvin erilaista verrattuna bändin aikaisempaan työskentelyyn mutta samalla todella mielenkiintoista”, Viertola kertoo.
Kokoonpanomuutoksia bändi on kokenut erittäin paljon mutta vanhimmat jäsenet ovat kyseisessä bändissä aloittaneet jo vuonna 1987.

Pekka itse kertoo tulleensa mukaan 80- ja 90-luvun taitteessa.

“Tämä on semmoinen kokemus, että ei tällä ikää muuten olisi tämmöiseen todennäköisesti päässyt mukaan”, Viertola toteaa.

Bändin uusin jäsen viulisti-laulaja Anniina Mäkäräinen tuli mukaan vasta viime talvella.

Yhteistyö opiskelijoitten kanssa on Viertolan mukaan ollut “Poikkeuksetta hyvää”.
“Te ette ole liikaa rankaisseet vanhoja miehiä ja naisia”, Viertola kehuu.

Virtain Swing Bandin debyyttialbumi julkaistaan 23.11.2010.


Teemu Markkula