TAMK neuvotteli kaksoistutkinnosta

Kiinalaisen Shandong Polytechnic Universityn (SPU) edustajat vieralivat TAMKissa tiistain 15.1.2013. Tapaamisessa neuvoteltiin TAMKin ja SPU:n välille kolmivuotinen kaksoistutkintosopimus paperi-, tekstiili-, ja kemiantekniikan koulutusohjelmalle. Neuvotteluihin osallistui vararehtori Marja Sutela, koulutuspäällikkö Ulla Häggblom sekä kansainvälisten asioiden päällikkö Kirsi Tolvanen.

SPU sijaitsee Shandongin provinssin pääkaupungissa Jinanissa ja yliopistossa on yli 21.000 opiskelijaa. Yliopisto toimii uusissa tiloissa ja käytössä on useita moderneja laboratorioita. TAMKin paperi-, tekstiili-, ja kemiantekniikan opiskelijoilla on mahdollisuus hakeutua kaksoistutkinto-ohjelmaan siten, että opiskelija viettää yhden lukuvuoden SPU:ssa ja valmistuttuaan hän saa tutkintotodistuksen molemmista yliopistoista.

Kuvassa vasemmalta: Fang Zeqing SPU:n kv.toimistosta, 
SPU:n vararehtori Wang Xikui sekä TAMKin vararehtori Marja Sutela

Yhteistyöstä odotetaan hedelmällistä ja pitkäkestoista. Neuvottelussa sovittiin myös vaihtomahdollisuudesta sekä opiskelijoille että henkilökunnalle korkeakoulujen välillä.

Kuvat ja teksti: Noora Kahra, Kv.palvelut

Haagin ammattikorkeakoulu: siellähän voi viihtyä

 

Matkailu avartaa – ja vierailu vieraan maan ammattikorkeakoulussa varsinkin. Ensimmäinen opintomatkani Hollantiin antoi mahdollisuuden piipahtaa Haagissa, sikäläisen ammattikorkeakoulun pääkampuksella. Talo teki vaikutuksen, vaikka näimme siitä vain murto-osan. 

Kymmenisen vuotta sitten valmistunut kampusrakennus sijaitsee aivan Haagin keskustassa. Se on talon oman väen mielestä yksi komeimmista rakennuksista koko Hollannissa.

Ei voi kiistää, kyllä se erottuu joukosta. Vaikutuksen tekee ensimmäiseksi siisti pihapiiri ja rakennuksen pyöreä muoto. Sisään tullessa katse nousee automaattisesti kohti lasikattoa ja laskeutuu sitten kohti terasseja, jotka kiertävät suurta valoisaa aulaa. Pari askelta sisemmälle, ja silmään osuu monta kiinnostavaa yksityiskohtaa: värejä, muotoja, tiloja, veistoksia, maalauksia, valokuvia. 

Ja ihmisiä. Niitä liikkuu kampuksella päivittäin yli 20 000, liikettä aulassa ja terasseilla on koko ajan moneen suuntaan. Silti tila ei tunnu ruuhkaiselta, siellä täällä istuu jutturyhmiä, tunnelma on leppoisa. Satunnainen kävijä kurkkii, mitähän herkkuja tuolla kahvilapöydässä nautitaan. Ensi kerralla kyllä käyn kampusmyymälässäkin ja kirjastossa…

Sinäkin pääset tutustumaan taloon virtuaalikierroksella:

 

Teksti ja valokuvat: Leena Stenman, TAMKin viestintäpäällikkö

Uusi oppimisympäristö koulutusohjelmien rajoja rikkoen

Olemme olleet mukana tammikuusta 2012 alkaen Kyrösjärviprojektissa, joka on TAMKin, Ikaalisten ja Hämeenkyrön kuntien yhteistyöprojekti osana ammattikorkeakoulujen Hyvinvoinnin Neloskierre -hanketta. Projekti on uudenlainen toiminta- ja oppimisympäristö kehittämisen ja tekemisen ytimessä. Hämeenkyrön ja Ikaalisten kunnat perustivat n. vuosi sitten yhteistoiminta-alueen tavoitteena tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluita nykyistä laajemmalle alueelle. Kyrösjärviprojektin toiminta keskittyi tutkimaan ja tuottamaan tietoa siitä, millainen ko. alue on kulttuurisesti ja miten ne asiat tulisi ottaa huomioon palveluiden tuottamisessa. Keskeisenä lähtökohtana oli selvittää ja vahvistaa osallisuuden merkitystä ihmisten arjen hyvinvoinnin rakentumisessa.

Jalkauduimme kuntalaisten pariin selvittämään kyselyiden, haastatteluiden ja kuntalaispaneeleiden muodossa sitä, mitä ihmiset todella toivovat tulevaisuuden palveluilta ja mitä mieltä he ovat tämänhetkisistä palveluista. Koimme hienoja hetkiä muun muassa kuntalaisten tuottaessa uusia innovaatioita alueen palveluiden ideointiin sekä huomatessamme aineiston tuloksesta, että 2/3 vastaajista olisi valmis jakamaan osaamistaan muille kuntalaisille.

Hanna ja Mohammad tekemässä kyselyitä Hämeenkyrössä

Projektiryhmään kuuluvat TAMKista yliopettaja Merja Borgman sosiaalialan koulutusohjelmasta ja opettaja Esa Packalén Environmental Engineering koulutusohjelmasta, Hämeenkyrön kotihoidon esimies Sirpa Hiltunen, Ikaalisen kaupungin hoiva- ja hoitotyön vastaava Marianne Viitasalo-Männistö sekä allekirjoittaneet Environmental Engeneering koulutusohjelman opiskelija Mohammad Shahidehnia ja sosiaalialan koulutusohjelman opiskelija Hanna Korppila-Hiltunen.

Opiskelijoiden kokemukset Kyrösjärviprojektista:

Mohammad:

Olen elämässäni opiskellut agronomiaa ja ympäristöä. Olen yli 1o vuotta tehnyt työtä puistoissa ja kasvihuoneissa, mutta tämä projektityö oli todella erilainen kokemus. Opin miten Suomessa kysytään mielipiteitä ja miten päätöstä tehdään. Olin kyselyissä ja haastatteluissa ehkä vähän ujo ja epävarma kielitaidoistani, mutta kaiken ratkaisi kun meillä oli niin hyvä työryhmä. Nautin ja opin tosi paljon tästä projektityöstä.

Hanna:

Kyrösjärviprojekti on ollut yksi parhaista opiskeluun liittyvistä kokemuksistani. Meillä on ollut mahtava tiimi, jossa on työskennellyt oman alansa ammattilaisia tuoden omaa näkökulmaansa ja kokemustaan projektiin. Hienoa on olut työskennellä Environmental Engineering koulutusohjelman opettaja Esan ja opiskelija Mohammadin kanssa, koska heidän näkökulmansa asioihin on laittanut minutkin ajattelemaan asioita monilta eri kannoilta. Vastaisuudessakin toivoisin enemmän yli koulutusohjelmarajojen tapahtuvia projekteja. Projektin aikana olen saanut tehdä ja olla mukana uusissa asioissa, kuten kuntalaispaneeleissa, kuntalaisille tehdyissä kyselyissä ja haastatteluissa sekä kunnanvaltuuston kokouksessa raportin tulosten esittämisessä. On hienoa olla tekemässä jotain merkityksellistä, jolla voidaan vaikuttaa kuntien asukkaiden hyvinvointiin. Kävimme jo esittelemässä tuloksia Hämeenkyrön kunnanvaltuustolle, joka toivoi projektiryhmän tulevan vielä uudestaankin keskustelemaan projektin tuotoksista. Menemme vielä esittelemään projektin tuloksia Ikaalisten valtuustolle toukokuun lopussa sekä mahdollisesti on tulossa vielä laajempi projektin tuloksia pohtiva tilaisuus, johon osallistuisivat kuntien yhteistyökumppaneina edustajia järjestöistä, seurakunnista, kyläyhdistyksistä, yksityisiä palveluiden tuottajia jne. Tämä jos mikä on vaikuttamista yhteiskunnallisiin asioihin!

Aurinkoisin kevätterveisin Hanna Korppila-Hiltunen ja Mohammad Shahidehnia

Wirtaus oli yleisömenestys!

Tätä toivottiin Virroille. Tämä saattiin Virroille. JVG vauhdissa. KUVA: Ulla-Riikka Haapanen.

Wirtaus 2012 sai runsaasti yleisöä liikkeelle lauantaina. Kisapirtillä laskettiin olleen illan aikana lähes 300 henkilöä. Kansainvälistä väriä nähtiin niin esiintyjien kuin yleisönkin joukossa. IP digisomemar -intensiiviohjelman osallistujat eri puolilta Eurooppaa osallistuivat myös tapahtumaan.

Illan päätähtenä nähtiin JVG (Jare&VilleGalle). Suuri osa yleisöstä tuli paikalle myös erityisesti ruotsalaisen Self Deceptionin keikan vuoksi. Nousevan ruotsalaisbändin kiertue järjestettiin myös opiskelijatyönä. Seuravaan iltana vuorossa oli Helsingin keikka. Muina esiintyjinä Wirtauksessa nähtiin lisäksi erinomaisiksi osoittautuneet Madcraft ja Bad King. Illan jokaiselle löytyi yleisöstä omia faneja ja nimikirjoitukset vaihtoivat omistajaansa.

Oheisohjelmaksi tuotettu Xbox Kinect-pelimahdollisuus herätti myös suurta suosiota heti ovien avauduttua ja esiintyjien väliajoilla.

Tapahtuman järjestelyistä ja kaikesta teknisestä toteutuksesta vastasivat TAMKin digitaalisen äänen ja kaupallisen musiikin opiskelijat sekä mediaosuuskunta MusicActive. Tilaisuuden taltioivat TAMKin käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun opiskelijat monikameratuotantona. Järjestelyihin osallistuivat onnistuneesti myös Pirkanmaan ammattiopiston, Pirkon, opiskelijat.

- Ilta meni kaikin puolin nappiin jo ennakkovalmisteluista lähtien. Markkinointi sekä sponsorihankinta onnistuivat. Opiskelijat osoittivat huippuosaamista kaikilla tuotannon osa-alueilla ja saivat yhteistyökumppaneilta ja bändeiltä mairittelevaa palautetta. Myös yleisö viihtyi todella hyvin. Tällaisen osaamisen näytön jälkeen opiskelijat on ilo päästää ensimmäiselle työharjoittelujaksolleen maamme keskeisiin musiikkialan yrityksiin, kiittelee viestinnän koulutuspäällikkö Timo Kivikangas.

Kiitokset vielä kaikille yhteistyökumppaneille, jotka mahdollistivat tapahtuman onnistumisen.

Tavataan ensi vuonna! Kommentoi tätä tekstiä ja kerro, kenet haluaisit esiintymään ensi vuoden Wirtaukseen.

Self Deception (SWE) vakuuttavana. KUVA: Ulla-Riikka Haapanen.

Kirjasto rakentuu: Kopterin kyydissä todellista heittäytymistä

TAMKin kirjaston informaatikko Marja-Liisa Timperi pystytti kirjaston rastin Tuutorikoulutus Kopteriin nuorisokeskus Marttisissa, Virroilla 16.–17.3. Mukana oli 163 tuutoriksi haluavaa opiskelijaa.

Kuva: Nuorisokeskus Marttinen, Virrat

 

      Keväisen kosteassa talvisäässä tulevien tuutoreiden toisen koulutuspäivän rastit sujuivat joutuisasti. TAMKin kirjasto- ja tietopalvelun toiminnallisella rastilla opiskelijat improvisoivat vauhdikkaita ja välillä äänekkäitäkin esityksiä aiheesta ”Opiskelijan elämä ilman kirjastoa”:

• eräässä esityksessä protestina kirjaston kiinni olemiselle opiskelijat järjestivät mielenosoituksen ja loppuhuipennuksena kahlitsivat itsensä kirjaston oveen ja yksi heistä nielaisi kirjaston oven avaimen

•   AA-kerho-esityksessä ryhmäläiset kertoivat epätoivoisista yrityksistä pysyä kirjoista erossa: kirjojen lukemisen sijaiskäyttäytymiseksi oli tullut mm. shampoiden tuoteselosteiden ja bussiaikataulujen lukemista

• todellista heittäytymistä improvisointiin oli epätoivoisen opiskelijan ilmahypyssä lumihankeen

Improvisoinnit olivat upeita ryhmäsuorituksia. Kaikki osallistuivat aktiivisesti ja hyvä ryhmähenki huokui kaikista kuudestatoista esityksestä.

Improvisointiesityksen lisäksi tuutorit ehtivät kertoa toiveitaan uudesta Kuntokadun kampuksen kirjastosta:

• uudessa kirjastossa pitäisi olla tietokoneita suhteessa Kuntokadun kampukselle muuttavien opiskelijoiden määrään, nopeaan käyttöön tietokoneita esim. tulostamiseen, varattavia tietokoneita, tietyillä ohjelmilla varustettujen tietokoneiden varausta, laskimia tenttiin lainattavaksi

• kirjahyllyjen alimmainen hylly tyhjäksi
• hiljaista lukutilaa, rennompaa luku- ja oleskelutilaa esim. sohvia, lepotuoleja ja vilttejä, sermein rajattuja ryhmätyöalueita, ryhmätyötiloja
• monipuoliset ja laadukkaat aineistot kaikkien koulutusohjelmien aihepiireistä
• kotoinen ja rento paikka
• ilmaista kahvia

Lähes kaikki ryhmät kehuivat TAMKin uutta tulostusjärjestelmää.

Koska allekirjoittanut unohti kameransa kotiin eikä saanut tapahtumasta yhtään kuvaa, laitan tähän kuvan karvaisemmista hankeen heittäytyjistä. Samaan aikaan, kun tuutoriryhmät olivat edennet jo yli puolenvälin rastiradallaan, muutaman kymmenen kilometrin päässä Ähtärin eläinpuistossa karhut kömpivät ensimmäistä kertaa ulos talvipesästään.

Kuva: Ähtärin eläinpuisto

Webbikamerakuvaa karhuista: http://slt.ilkka-yhtyma.fi/webcam/ahtari1/

Teksti: Marja-Liisa Timperi, TAMK Kirjasto Kuntokatu 3

OVET avoinna Venäjälle ja Itä-Eurooppaan!

Keskiviikkona 21.3. TAMKin Kuntokatu 3:n tiloihin saapui korkeakoulujen edustajia ympäri Suomea pohtimaan Venäjän ja itäisen Euroopan osaamisen kartoittamista ja hyödyntämistä koulutusorganisaatiossa. 

  

Päivän aikana käsiteltiin asiantuntijuuden määritteitä sekä sitä, miten Venäjän ja itäisen Euroopan maiden asiantuntijuutta voitaisiin hyödyntää täydellä teholla. Paikalla olevat korkeakoulut esittelivät myös Venäjälle suuntautuvaa, jo toiminnassa olevaa yhteistyötään, eri organisaatioiden kanssa. Tampereen yliopisto esitteli PBC Nottbeck Master’s Programme-pilotin, jossa koulutettiin suomalaisten yritysten Venäjällä toimivien tytäryhtiöiden henkilökuntaa. TAMK esitteli FIRST-rahoituksen avulla toteutettua opetuskokonaisuutta, jossa tavoitteena oli työelämälähtöinen, monialainen ja monikulttuurinen oppimisympäristö yhteistyössä kahden venäläisen yliopiston kanssa. 

 

Päivän lopuksi käytiin paneelikeskustelu, jossa ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen edustajat esittelivät omien organisaatioidensa tapoja hyödyntää ja kehittää alueosaamistaan,  pohtivat itäisen Euroopan osaamista korkeakoulujen menestystekijänä sekä itäisen Euroopan ja Venäjä-osaamisen vaikutusta opiskelijoiden työllistymiseen. Paneelikeskustelu herätti paljon ajatuksia ja kysymyksiä yleisössä.  Vastauksia haettiin kysymykseen, miten saada opiskelijat kiinnostumaan enemmän itänaapuristamme. Monet toivat esiin kokemuksensa siitä, kuinka opiskelijat olivat innostuneet Venäjä-opinnoista enemmän itse käytyään ensin pienellä opintomatkalla Pietarissa. Esille nousi myös opettajan esimerkin ja innostuneisuuden tärkeys.

Seminaari oli onnistunut ja yleisö otti aktiivisesti osaa asiantuntijoiden virittämään keskusteluun koskien Venäjän uusia tuulia. Osallistujilla oli myös mahdollisuus verkostoitua yhteistyön muotoja kuvaaviin postereihin tutustuessaan, joten yhteistyön odotetaan jatkuvan ja kehittyvän myös jatkossa.

Tilaisuus oli osa OVET-hanketta, jonka tavoitteena on lisätä asiantuntijuutta ja tietoisuutta Venäjästä ja Itä-Euroopasta. Hanke alkoi keväällä 2010 ja se jatkuu kevääseen 2013 asti. Hankkeen kohderyhmänä on korkeakoulujen henkilökunta, joiden kautta saadaan lisättyä tietoa, taitoa ja kiinnostusta opiskelijoiden keskuudessa sekä vaikutettua heidän uraohjaukseensa. Hankkeen päätoteuttaja on Aleksanteri-instituutti, jonka lisäksi hankkeessa on mukana Saimaan ammattikorkeakoulu, Tampereen ammattikorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu ja Lapin yliopistokonsortio. 

Teksti: Anna Sandt ja Henna Hellstén, TAMKin matkailun opiskelijat

Kuvat: Anna Sandt

Matkailuyrittäjien benchmarking-matka Himokselle

TAMKin KESMA I –hanke järjesti 16.2.2012 benchmarking-matkan Jämsän HimosMaailmaan. Mukaan Ravintola Hirvikartanossa järjestettyyn tilaisuuteen lähti hankkeen edustajien lisäksi Vihreä Sydän-yritysverkoston yrittäjiä. Matkan tavoitteena oli levittää hyviä käytänteitä ja innostaa yrityksiä kestävyyden edistämiseen omassa toiminnassaan.  

Hirvikartano on Suomen ensimmäinen yksityinen hirvitila, jonka tarhassa asuu tällä hetkellä neljä hirveä, Laila, Annikki, Matti-Esko ja Jorma. Tilan emäntä Susanna Partio kertoi ruokailun ohessa Hirvikartanon historiasta ja nykyhetkestä. Hän painotti, että pelkällä kauniilla luonnolla ja maisemalla ei matkailuyritys pärjää Suomessa, vaan erikoistuminen on välttämättömyys menestykselle. Yrityksen täytyy kehittää jokin oma persoonallinen valtti, jolla erottua massasta. 

Hirvikartanon isäntä Jouko Partio hirvineen

Susanna esitteli myös paikallisten pienyritysten yhteistyöverkostoa HimosMaailmaa. HimosMaailma on toiminut melkein neljä vuotta ja se on alusta asti ollut yritysten omistama osakeyhtiö, jolla on tällä hetkellä reilut 60 osakasta. Suuri osakasmäärä tällaisessa yhtiössä aiheuttaa helposti ongelmia. Kuinka sitouttaa kaikki osakkaat? Kuinka rajata yrittäjien määrä? Nämä kysymykset herättivät ansaittua keskustelua tilaisuudessa. Toimivan verkoston edellytyksiä käytiin muutenkin läpi HimosMaailman kokemusten kautta.

HimosMaailma on sekä myynti- että markkinointiorganisaatio ja tällaisen yhtiön toimivuuden kannalta on tärkeää, että ulkoisen viestinnän lisäksi myös sisäinen viestintä on kunnossa. Verkostossa mukana olevien yritysten pitäisi tuntea toisensa ja toistensa tuotteet riittävän hyvin ja olla avoimia toisilleen. Hirvikartanon isäntä, Jouko, korosti tässä yhteydessä, että tämä koskee myös kaikkia työntekijöitä eikä pelkästään yrittäjiä. 

Matkailun kestävään kehitykseen liittyen HimosMaailman Satu Jokinen kertoi heidän viime vuonna aloitetusta hiilijalanjälkiprojektista. Projektissa on kehitetty Suomen ensimmäinen hiilijalanjälkilaskentamalli ja nettilaskuri matkailukeskukselle. Tähän liittyvä energiamökkipalvelu otetaan käyttöön nyt helmikuun aikana kymmenessä kohteessa., joista kahdeksan on mökkejä ja kaksi ravintolaa. Projektin tavoitteena on pienentää alueen ilmastonmuutosvaikutuksia. Kulutuksen reaaliaikaisen seurannan uskotaan herättävän ihmisiä ajattelemaan vastuullisuutta ja kulutustottumuksia. Hiilijalanjälkiprojekti ei ole vain tietyn ajan kestävä hanke, vaan siitä on tarkoitus tehdä jatkuva ja kehittyvä prosessi.

Matka oli kaikin puolin erittäin onnistunut ja yrittäjät olivat tyytyväisiä päivän antiin. Tietojen vaihtaminen eri alueiden yrittäjien kesken on hyödyllistä, antoisaa ja ajatuksia herättävää. Suomalainen yrityskulttuuri kaipaakin lisää avoimuutta ja yhteistyötä salailun ja minä-itse –ajattelun vastapainoksi.

Teksti: Markku Saarela, TAMKin liiketalouden opiskelija
Kuva: Kaisa Merilahti

Kestävän matkailun liiketoiminnan kehittämismallin rakentaminen –hanke (KESMA I) toteutetaan neljän alueen yhteistyönä 1.12.2010 - 29.2.2012. Jyväskylän ammattikorkeakoulu toimii projektin hallinnoijana partnereinaan Tampereen ammattikorkeakoulu, Vaasan ammattikorkeakoulu sekä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti.

Kylätalkkarit käynnistivät Rakennuskulttuurikeskuksen kunnostuksen Tampereella

Pirkanmaan ensimmäiset koulutetut kylätalkkarit tempaisivat Kylätalkkari-koulutushankkeen päättäjäisten kunniaksi pitämällä kunnostustalkoot Pispalassa sunnuntaina 12.2.2012. Tampereelle perusteilla olevan Rakennuskulttuurikeskuksen sijoituspaikaksi valikoitunut vanha Uittoyhdistyksen talo on ehtinyt olla useamman vuoden tyhjillään. Talo on selvinnyt unohduksesta yllättävän hyvin mutta silti tehtävää riittää yllin kyllin niin talon korjauksessa kuin pihamaallakin.

Kylätalkkarien talkoot avasivat talon kunnostustyöt. Talkooiltapäivän aikana ehdittiin kellistää rakennuksen nurkalle kasvanut koivu, tehdä taloon uudet portaat entisten lahonneiden tilalle ja pilkkoa vino pino klapeja tulevien talvien tarpeiksi. Hankalasti talossa kiinni ollut koivu jouduttiin pudottamaan alas useammassa osassa ja kiipeilyä vaatineen kaadon hoiti vakuutettu ammattimies Markus Mäkinen. Klapinteko ja muut työt sen sijaan sujuivat yhteistuumin. 

 - Vanhat portaat oli purettu ja uudet pystytetty alle tunnissa. Ei siinä tekijämiehiltä näemmä kauaa mene ja yhteistyökin sujui aivan itsestään, ihailee Kylätalkkari-hanketta vetänyt Matti Pollari Ekokumppanit Oy:stä.

Kylätalkkarit testaavat uusien väliaikaisportaiden kantavuutta

Uittoyhdistyksen taloa kunnostetaan vähitellen kiireellisyysjärjestyksessä. Ensimmäinen isompi työ on katon korjaus, johon on jo haettu avustusta. Kunnostuksen ajan talo toimii korjausrakentamisen oppimisympäristönä. Rakennuskulttuurikeskuksen on tarkoitus edistää perinteisen rakennusosaamisen säilymistä ja tarjota pirkanmaalaisille tietoa korjaustavoista, materiaaleista, osaajista sekä koulutuksesta. Siihen on kuitenkin vielä pitkä matka ja paljon työtä jäljellä.

 - Talkootyöt ja naapuriapu ovat varmasti isossa roolissa talon kunnostuksessa. Tästä syystä päätimme kutsua myös naapurit mukaan talkoopäivään tutustumaan taloon ja kuulemaan mitä on suunnitteilla, kertoo keskuksen perustamishanketta vetävä Irma Rantonen Ekokumppanit Oy:stä.

Talkoiden jälkeen naapurit ja talkkarit pääsivät tutkimaan taloa rakennusrestauroija Kaius Paetaun opastuksella. Lisäksi arkkitehti Harri Metsälä tarkasti talon uunien kunnon. Päivän lopuksi oiottiin kohmeisia jäseniä Rajaportin talkoosaunan lempeissä löylyissä.

Maaseuturahaston rahoittamassa Kylätalkkari–koulutushankkeessa valmistui vuosien 2010-2011 aikana kolme kurssiryhmää ympäristötietoisia ja -taitoisia arjen auttajia Pirkanmaan haja-asutusalueille. Lisätietoa hankkeesta: www.ekokumppanit.fi/kylatalkkari

"Kylätalkkarikoulutus on Manner-Suomen Maaseudun kehittämisohjelman toimintalinjan 3 mukainen koulutushanke. Tavoitteena hankkeessa on kouluttaa maaseudulle paikallisia kodin, kiinteistöjen ja ympäristön hoidon palveluntarjoajia vakituisten asukkaiden ja mökkiläisten käyttöön. Kylätalkkari-hanketta ovat olleet toteuttamassa Ekokumppanit Oy, Ahlman ja Tampereen ammattikorkeakoulu."

Muista myös Pirkanmaan paras kylätalkkari 2012 -kilpailu, jossa pirkanmaalaiset kylä- ja mökkitalkkarit kisaavat Parhaan Kylätalkkarin tittelistä. Kilpailua pääset seuraamaan Metsäkeskuksen järjestämän Klapipäivän yhteydessä Lempäälän Ideaparkissa lauantaina 17.3.2012 klo 10-15.

 
Kisan järjestävät yhteistyönä Metsäkeskuksen puuenergiahankkeet sekä Kylätalkkari-hanketta vetävät Ekokumppanit Oy, Ahlman ja Tampereen ammattikorkeakoulu.

Teksti: Matti Pollari

Kuva: Irma Rantonen  

 

Tupakkaprojekti

CDS -hankkeen (To Care To Dare To Share) alla toimiva kolmipäiväinen tupakan vastustamistapahtuma alkoi 8.2. TAMK:n Kuntokatu 3:ssa innostuneissa merkeissä. Mielenkiintoiset mittarit, tai kenties karkit, houkuttelivat väkeä paikalle, ja niin opiskelijat kuin henkilökuntakin halusivat testata keuhkojensa toimintakykyä. FVC -mittari (nopea vitaalikapasiteetti) kertoi keuhkojen tilavuuden litroina ja PEF -mittari (peak expiratory flow) ulospuhalluksen huippuvirtauksen litroina minuutissa, eli maksiminopeuden, jolla ilma virtaa ulos keuhkoista. Kaikki pääsivät viitearvoihin tai jopa niiden yli, ja nuoret tupakoitsijatkin iloitsivat (vielä) kunnossa olevista keuhkoistaan. Tosin he saivat heti ystävällisen mutta varoittavan muistutuksen, että keuhkojen toimintakyky heikkenee kun ikää tulee lisää, ja tupakoitujen vuosien määrä kasvaa.

Projektin tarkoituksena oli siis tiedottaa uudesta Q-siiven takana sijaitsevasta tupakkapaikasta, ja saada väki siirtymään pääovien edestä sinne sauhuttelemaan. Eikä savua ilman tulta, tietenkin taka-ajatuksena oli myös herättää hieman ajatuksia tupakoinnin terveyshaitoista ja lopettamisesta.

Saimme myös haastateltua 25 tupakoitsijaa ja kyseltyä hieman heidän mielipiteitään tupakoinnin ehkäisystä. Vastaajien keski-ikä oli 25 vuotta ja heistä 18 oli miehiä ja 7 naisia. Yli puolet vastaajista (14) oli tekniikan alan opiskelijoita. Yli seitsemän vuotta tupakoineita oli 11 henkilöä ja alle vuoden tupakoineita yksi. Loput ovat polttaneet kahdesta kuuteen vuotta. Vastaajista 16 paljastui tapatupakoitsijoiksi sauhutellen aina tauoilla ja välitunneilla ja 11 vastaajaa tunnusti polttavansa enemmän stressaantuneena. Merkittävin tupakoinnin aloittamiseen vaikuttava tekijä oli kaverit ja yläkoulu tai myöhempi oppilaitos (15 vastaajaa). Positiivista on, että vastaajista 18 on yrittänyt lopettaa tupakointia ja heistä neljä on onnistunut siinä.

Positiivinen oli myös tupakoitsijoiden suhtautuminen savuttomuuteen. Vain kolme vastaajaa piti ravintoloita ja myymälöitä koskevaa tupakkalakia huonona kun taas 11 vastaajista koki rajoitukset hyvinä. Kymmenen vastaajaa piti ravintoloiden tupakointikieltoa hyvänä mutta sananmukaisesti kauppojen touhua pelleilynä.

Ehdotuksia tuli myös tupakoinnin ehkäisemiseksi, ja kirkkaimmaksi savuttomuuden edistäjäksi nousi sähkötupakka (6 vastaajaa). Vain kaksi vastaajista oli sitä mieltä, että tupakointi on jokaisen oma valinta, eikä sitä tarvitse yrittää ehkäistä. Tietenkin jokainen valitsee itse, mutta myös tupakoimattomien pitäisi saada valita, haluavatko he hengittää tupakan savua kadulla baarijonossa. Niin se vain taitaa olla, että jos yhdelle kumarrat, niin toiselle pyllistät. Muistetaan kuitenkin To Care To Dare To Share.

Kiitos antoisista päivistä kaikille osallistujille!

Annemari Humaloja

Pietarilaiset opettajat vierailulla TAMKissa

28 opettajaa Pietarin yliopistoista St Petersburgh State Forest Technical Academy ja
St Petersburgh University of Plant Polymers vierailivat TAMKissa 1.-3.2.2012.

Matkan tavoitteena oli tutustua amk-koulutukseen ja erilaisiin oppimisympäristöihin sekä kehittää yhteistyökuvioita. Venäläisten yliopistojen ja TAMKin edustajat keskustelivat myös mahdollisista yhteisistä projekteista.

Torstaina 2.2. vieraat tutustuivat Proakatemiaan sekä Demolaan. Paljon kiinnostusta herätti yrittäjyys
sekä opiskeluprosessi. Perjantaina 3.2. oli vuorossa tutustuminen suomalaiseen koulutusjärjestelmään sekä erilaisiin TAMKin oppimisympäristöihin, kuten eXpertiaan ja Kykylaaksoon.

Vilkasta keskustelua ryhmässä herättivät erityisesti opetusmetodit, opinnäytetyön tekeminen ja
opiskelujen kokonaiskesto.


Teksti Sirena Rainamaa
Kuvat Seppo Pajari

Kirjaston joulukalenteri: Luukku nro 24

Annie Griffiths Belt: National Geographic Simply Beautiful Photographs
National Geographic Society, 2011. ISBN 9781426206450

Valokuvateosten katseleminen saa mielen rauhoittumaan joulukiireiltä ja pimeän vuodenajan katoamaan nojatuolin ympäriltä. Tämä kirja vie lukijansa lumoavalle kuvamatkalle läpi maailman kauneimpien näkymien. Kirja on koottu National Geographic Societyn kokoelmien parhaista helmistä useilta eri valokuvaajalta. Kirja on rakennettu valokuvauksen tärkeimpien teemojen mukaisiin kokonaisuuksiin: Light, Composition, Moment (Gesture and Emotion), Motion, Palette, Wonder. Kunkin kokonaisuuden alussa olevia lyhyitä esittelyitä ja ajatuksia lukuun ottamatta kirjan sanallinen anti on kevyt. Esimerkiksi valoa käsittelevän kokonaisuuden alussa on Leonard Cohenin viisaus: ”Ring the bells that still can ring. Forget your perfect offering. There is a crack in everything. That's how the lights get in.” Valokuvien annetaan pitkälti puhua itsessään ja lukijalle annetaan mahdollisuus omaan tulkintaan. Tätä kirjaa voi lämpimästi suositella kaikille kauneudesta nauttiville. Kirja ei ole oikein käytettynä kertakäyttöinen eikä nopealukuinen, vaikka sisältääkin paljon kuvia. Kuvat todistetusti kestävät hyvin aikaa ja niiden tematiikkaa on mielenkiintoista pohtia yhä uudelleen. Teos ei ole painonsa ja kokonsa (504 s.) puolesta hyvää luettavaa ennen nukahtamista. Mainio teos sopii myös joululahjaksi valokuvauksesta kiinnostuneille ystäville. Jos haluaa itselleen vain hyvän lukukappaleen eikä priimakuntoista lahjakirjaa, tämänkin kirjan suhteen kannattaa tarkistaa eurooppalaisten käytettyjen kirjojen nettimarkkinat. Teksti: Marjatta Ojala TAMK Kirjasto Kuntokatu 3

Kirjaston joulukalenteri: Luukku nro 23

Stephen Fry: The Fry Chronicles – an Autobiography

Michael Joseph (Penguin Books), 2010. ISBN 9780718154837 (sid.), ISBN 9780141039800 (nid., 2011), saatavana myös e-kirjana ja äänikirjana (Fryn itsensä lukema)

Stephen Fryn kotisivu http://www.stephenfry.com/

Stephen Fryn Twitter-tili http://twitter.com/stephenfry

Stephen Fry on Jeeves. Fry on älykkö. Fry on hauska. Tämä olikin jo tiedossa. Sitä en tiennyt, että hän on myös nuorisorikollinen ja nörtti. Bipolaarisesta oireyhtymästään hän on tehnyt televisiosarjan, mutta kaikki muut pakkomielteet tulivat iloisena yllätyksenä. Iloisena sen takia, että hän kirjoittaa niistä tavalla, joka antaa lohtua kaikille kanssakärsijöille, yhtä aikaa häpeämättömän yksityiskohtaisesti ja kuitenkin tasoittavan tyylikkäästi.

The Fry Chronicles on elämäkertasarjan toinen osa. Lapsuus on käsitelty kirjassa Moab Is My Washpot (1997), nyt ovat vuorossa nuoruusvuodet. Fry pääsee vapaaksi nuorisovankilasta ja päättää parantaa tapojaan. Parannus on niin perusteellinen, että hän pääsee Cambridgen yliopistoon. Siellä hän tapaa ”ammatilliset rakkautensa” ja sielunkumppaninsa Hugh Laurien ja Emma Thompsonin, ajautuu teatteriin ja unohtaa haaveensa opettajantyöstä.

Menestys ei tule yhdessä yössä, mutta vähän vahingossa kuitenkin. Tuttava pyytää Fryta katsomaan vanhan musikaalin käsikirjoitusta. Hän uudistaa käsikirjoituksen, musikaali menestyy sekä Lontoon West Endissä että New Yorkin Broadwaylla ja kaikista sen tekijöistä tulee rikkaita. Samaan aikaan hän tekee ystävineen tv-komiikkaa (Suomessa tunnetuimpia ovat ehkä Musta kyy ja Ei yhdeksän uutiset). Fry on alle 30-vuotiaana sekä rikas että kuuluisa. Kumpikin on erikseenkin vaarallista ihmisen mielenterveydelle ja tasapainolle, puhumattakaan siitä, että molemmat kipataan kerralla ennestään epävakaan nuoren miehen niskaan.

Fryn englanti on pettämättömän tyylikästä. Se on paikoin yläluokkaisen – mitä kirjoittaja ei muuten syntyjään ole – koukeroista, mutta sujuvaa. Kirja lukee itse itsensä. En ole kuunnellut sitä äänikirjana, mutta houkutus olisi suuri, koska lukijana on kirjoittaja itse. En usko löytäväni juuri parempaa englanninoppia kuin Stephen Fryn ääneen lukema kirja. Ehkä hankin sen joulunpyhinä. Fry on nörtti, ja hän on pitänyt huolen siitä, että hänen äänikirjansa on helposti hankittavissa ja ladattavissa silloinkin, kun kaupat ovat kiinni. Nyt puheena oleva kirja oli Englannissa ensimmäinen, joka julkaistiin samanaikaisesti painettuna, sähköisenä ja äänitiedostona. Aloite historialliseen julkaisuun tuli kirjailijalta.

Stephen Fry kirjoittaa pitkiä juttuja kotisivuilleen ja blogiinsa. Sen lisäksi hän tviittaa ahkerasti. Seurasin Twitter-tiliä jonkin aikaa syksyllä, mutta hänen snookerinnostuksensa ja sen ahkera raportointi saivat minusta yliotteen. En jaksanut. Luen kuitenkin koska tahansa herran pidempiä tekstejä, vaikka snookerista. Toivottavasti elämäkerran seuraavan osan tekeminen ei kestä 13 vuotta. Jos hän on nuorena näin mielenkiintoinen, minkälaista hänen keski-ikänsä lieneekään. Oletan, että meno vain paranee.

Teksti: Seija Kivelä

TAMK Kirjasto Kuntokatu 4