Joulutervehdys Lontoosta!

Vihdoinkin se paljon puhuttu valkea joulu saapui Lontoon kiireisille kaduille. Koko kaupunki on sekaisin ja autot sekä lentokoneet ovat vaikeuksissa. On se suomalaisen silmin hassua kuunnella, kun ihmiset valittavat kylmyydestä heti pakkasrajan rikkoonnuttua. Todellisuudessa ainoa paikka missä tämän likan jalat palelee on oman asunnon sisällä. Kyllä niitä kolminkertaisia laseja ja suomalaista rakennustekniikkaa osaa nyt eri tavalla arvostaa! Vaikka ei lumen määrä päätä huimaa, kauniit jouluvalot luovat tunnelmaa ympäri kaupunkia. Kovasti olen tiedustellut natiiveilta mitä englantilaiseen jouluun kuuluu, kehoittivat lukemaan Dickensiä.

Sairaalan arki ja ihmiset ovat käyneet jo tutuiksi, mutta opiskelu on tuonut uusia haasteita. Opiskeleminen työn ohella on ollut yllättävän vaativaa ja tavoitteena olisi saada kaksi laajaa esseetä kasaan
tammikuun loppuun mennessä. Opinnot vaativat paljon itsekuria ja suunnitelmallisuutta, sillä yhteistyö sairaalan kanssa on keskeistä.Moduuleissa suoritettavat kurssit mahdollistavat opintojen suorittamisen selkeissä osissa ja siirtymisen vaikka toiseen yliopistoon. Vaikea sanoakin, missä maassa oma opiskeluni voi
saavuttaa päätepisteensä.

Olin positiivisesti yllättynyt sairaalan pikkujoulutarjonnasta ja juhlinnan lomassa olen päässyt paljon paremmin tutustumaan muuhun henkilökuntaan. Suorastaa vaikeaa tunnistaa ihmisiä siviilivaatteissa sinisten leikkaussali pyjamien sijaan. Jouluaaton ja -päivän vietän töiden merkeissä täällä Lontoossa. Toiveenani olisi päästä Suomeen viettämään joulua välipäivinä, mutta lentokenttien toiminnasta ei olevielä tietoa. Nyt olisi joulupukin reelle ja poroille käyttöä.

Kiitos lumesta sekaisin menneen lentoliikenteen, en myöskään vielä tiedä missä vastaan otan vuoden 2011. Tarkoituksena oli skoolata ystävien kanssa Kööpenhaminan keskustassa, mutta voin vain jännityksellä odottaa mihin päädyn. Yhtälailla vuoden odotan mielenkiinnolla, mistä löydän itseni taas vuoden kulutta. Tiedän että, ainakin Lontoolla on varmasti vielä paljon tarjottavaa Tampereen tytölle.

Haluan toivottaa oikein lumista ja rentouttavaa lomaa kaikille Tamkin blogin kirjoittajille ja lukijoille! Tuokoon tuleva vuosi kaikille uusia kokemuksia ja ihania muistoja.

Kirjoittaja: Mari Koppanen on 2009 valmistunut 22-vuotias sairaanhoitaja, joka asuu ja työskentelee Lontoossa.

TAMK-blogissa 8.10.2010: London Calling!

Kaunas - kirkkoja, korkeakouluja, kahviloita ja kaupungintalo

TAMKin kehittämis- ja koulutuspalveluiden (KKP) 18 henkilön ryhmä suuntasi tykymatkalle Liettuan Kaunasiin 15.–17.12.2010 joulun alla paukkupakkasissa. Kaunasissa on noin 300 000 asukasta ja se on Tampereen kaupungin virallinen ystävyyskaupunki, kahden Itämereen laskevan joen risteyspaikassa sijaitseva Liettuan entinen pääkaupunki. Kaunasissa on liettuan kielen koti ja hyvin säilynyt kansallisidentiteetti. Vanhassa Kaunasissa näkyi paljon restaurointi- ja entisöintikohteita, erityisesti kirkkoja kunnostettiin, mutta myös muita historiallisia rakennuksia.

Kirkkoja

Pažaislis-luostari

Vierailimme innokkaan ja vauhdikkaan oppaamme kanssa monessa kirkossa ja luostarissa. Kiertoajelusta muodostuikin kirkkokierros ja kaupunkiakin pääsimme ihailemaan modernin kirkon tuulisella, kylmällä ja liukkaalla katolla. Kaunas onkin erinomainen matkailukohde kirkkohistoriasta, kirkkoarkkitehtuurista ja uskonnosta kiinnostuneille. Luostaria ja monia kirkkoja kunnostettiin EU:n projektirahoituksella. Liettuassa on katolisia, ortodokseja ja luterilaisia enimmäkseen, juutalaissynagogakin löytyy, mutta nykyään suurin osa kaunasilaisista on katolilaisia.

Korkeakouluja

Kaunasissa on useita korkeakouluja ja yliopistoja, joista me vierailimme Kaunas Technical University yliopistossa. Kaunasissa on yli 25 000 opiskelijaa. TAMKilla on partneriyliopistoja kaupungissa. Tapasimme yliopistolla innovaatio- ja tutkimusosaston johtajat sekä strategisen johtamisen ja liiketalouden tutkijoita ja professoreita. Professorit olivat lähes kaikki 35-45 vuotiaita naisia, energisiä ja kielitaitoisia tohtoreita. He olivat varautuneet vierailuumme valmiin materiaalin ja yhteistyöehdotusten kera. Yhteisiä intressejä meillä onkin Itämeren alueella ja heidän kanssaan oli heti helppo tulla toimeen.

Kahviloita

Kahviloita ja ravintoloita on moneen makuun kauniissa Kaunasissa. Liettuassa on perinteinen itäeurooppalainen teekulttuuri, mutta länsimainen kahvikulttuuri on myös saapunut Kaunasiin. Kahvilat ovat tyylikkäitä ja arvokkaita vanhassakaupungissa tai moderneja ostoskeskuskahviloita. Ystävällinen ja sujuva palvelukulttuuri kahviloissa, ravintoloissa ja hotelleissa on nähtävillä. Kaikki nuoremmat asiakaspalvelutehtävässä toimivat palvelivat sujuvasti englanniksi. Ryhmässämme oli kaksi venäjäntaitoista mukana, joiden kielitaidosta olikin hyötyä vanhempien linja-autonkuljettajien kanssa. Muuten venäjän kieltä ei kuultu eikä sitä nuorempi polvi enää osaa tai halua edes puhua.

Kaupungintalo

Kaupungin virastotalolla meidän ryhmäämme oli vastassa International Relations and Protocol Division -yksikön yhteyshenkilö ja tervetulopuheen piti varapormestari. Olimme etukäteen kertoneet heille, mitkä alat kiinnostavat meitä ja läsnä oli myös näiden alojen vetäjiä mm. sosiaalipuolen johtajia ja matkailun asiantuntijoita. Osa ryhmästämme lähti tutustumaan paikalliseen Technopolikseen, teknologiakeskukseen. TAMKin osalta esittelyn piti tutkimus- ja kehitysjohtaja Perttu Heino. Tämän vierailun järjestymiseen saimme lobbausapua Itämeri-Instituutista.

Tunnelma sekä kaupungintalolla, korkeakoululla että muutenkin tykymatkallamme oli lämmin paukkupakkasista huolimatta. Ehdimme tutustumaan toisiimme paremmin. Joulun odotusta ja tunnelmaa oli havaittavissa ihmisissä, kaupungilla ja kauppakeskuksessa. Kaunasin keskustan kadut oli kauniisti koristeltu ja torilla oli koristeltu jättikuusi ja pieniä myyntikojuja: Myyntikojuista löytyikin tuliaiseksi mm. lämmittävät villasukat ja kauniita käsitöitä. Liettuassa on selvästi vielä kädentaidot ja perinteet kunniassa.

Tunnelmallista Joulua kaikille sekä Hyvää Uutta Vuotta toivottaa kehittämis- ja koulutuspalveluiden väki!

Matkanjohtajana ryhmämatkalla toimi Ursula Helsky-Lehtola, jolta voi kysyä lisätietoja vierailukohteista.

Kuva ja teksti: Ursula Helsky-Lehtola

Kirjavinkit jouluksi — TAMKin kirjastolaisten lukuvinkkejä

Andrea Levy: The Long Song (Headline, 2010)
ISBN 9780755359417

Levy kuvaa kirjassaan 1800-luvun maanomistajien ja orjien elämää jamaikalaisella sokeriruokoplantaasilla. Kirja on kirjoitettu muistelmien muotoon ja kertojana on musta nainen, joka on elänyt suurimman osan elämästään orjana. Tarina on monella tavalla rankka. Se sisältää kuvauksia arjen alistamis- ja väkivaltatilanteista. Levyn tapa käsitellä huumorilla ja lähes farssimaisesti vaikeitakin asioita tekee kirjasta helposti lähestyttävän ja luo sen hahmoista moniulotteisia. Ei ole ihme, että Levy oli tänä syksynä kirjallaan ehdolla Booker-palkinnon saajaksi. Englanninjamaikalaisen Levyn muutkin kirjat ovat lukemisen arvoisia. Suomeksi niitä ei ole vielä käännetty. Koska alkuperäisteksti on mukavan soljuvaa ja konstailematonta, lukeminen onnistuu mainiosti ilman englannin syventäviä opintojakin. KR

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja (WSOY, 2010)
ISBN 978-951-0-36626-4 (painettu kirja)
ISBN 978-951-0-36642-4 (äänikirja)

Kun jääräpäisyys ja arkipäivän kriittisyys on näin järjestelmällistä, se on viehättävää. Äänikirjan lukija Antti Litja on sisäistänyt mielensäpahoittajan roolin hyvin. SK

Torey Hayden: Lapsi muiden joukossa (Otava, 2010)
ISBN 978-951-1-24452-3

Mielenkiintoinen ja lukemisen arvoinen tekele erityisopettajasta ongelmalapsiluokassa. JT

Kirja on lainattavissa / varattavissa TAMKin kirjastosta.

Markus Zusak: Kirjavaras (Taskukirja Loisto oy, 2009)
ISBN 9789524599795

Yksi parhaita tänä vuonna lukemiani kirjoja. Koskettavinta oli saksalaisen orpotytön kokemukset natsi-Saksassa. Kirjassa myös selvästi tuotiin esiin ajatusta, että tavalliset saksalaiset eivät suinkaan kaikki olleet natsimyönteisiä. Jännitys säilyi kirjassa loppuun asti. AR

Andrea Camilleri: The Terracotta Dog: An Inspector Montalbano Mystery (PICADOR, 2004)
ISBN 9780330492911

Andrea Camillerin (s. 1925) dekkari The Terracotta Dog on sisilialaisen komisario Salvo Montalbanon rikostutkimuksista kertovan dekkarisarjan toinen osa. Salvo Montalbano ratkoo rikoksia sisilialaisessa Vigàtan kaupungissa, jonka esikuvana on Camillerin oma kotikaupunki Porto Empedocle Sisiliassa. Andrea Camilleri on Italian kuuluisimpia nykykirjailijoita, ja on toiminut myös ohjaajana, käsikirjoittajana ja näytelmäkirjailijana. Monipuolinen kirjoittajakokemus näkyy hänen notkeissa rikosromaaneissaan.

Salvo Montalbano on sympaattinen ja hyväntuulinen komisario, ja Terrakottakoirassa myös tarvittaessa omapäinen rikostutkija, joka tutkii asioita, jotka hänelle eivät kuulu. Montalbano -sarja on kuuluisa sisilialaisesta hengestään: Camilleri on käyttänyt dialogeissa sisilialaisia sanontoja ja kielensutkauksia, mikä tekee kirjasta haasteellisen käännöstyön. Kääntäjä Stephen Sartarelli on onnistunut englannin käännöksessään erinomaisesti tuomaan myös nämä Italian ja Sisilian murteen vivahteet vieraaseen kieleen. Suomenkielinen Terrakottakoira ei vastaa alkuperäisteosta näiltä osin, joten suosittelen siksi Sartarellin englanninkielisen käännöksen lukemista värikkäänä lukukokemuksena.

Montalbano on nähty tv-sarjana Suomen televisiossa. Salvo Montalbanoa sarjassa näyttelee loistavasti Luca Zingaretti. AP

Ursula K. Le Guin: The Left Hand of Darkness (ACE CHARTER, 2003)
ISBN 9780441478125

Pidän kovasti Ursula Le Guinin kirjoista: mielenkiintoisia aiheita ja maailmoja, erinomainen kirjoittaja. "Pimeyden vasen käsi" on saanut tieteiskirjallisuuspalkintoja ja tunnetaan yhä edelleen kauan ilmestymisensä jälkeen.

Aiheena on nyt ajankohtainen sukupuolesta riippuva/riippumaton rakkaus sekä konkreettinen matka, joka on myös ihmisen sisäistä kehittymistä. AM


TIETOKIRJAT

Viimeiset vieraat : elämää autiotaloissa (Maahenki Oy, 2010)
ISBN 9789525652857

Upea valokuvateos elämästä autiotaloissa. Kertomus siitä miten luonto valtaa ihmisten hylkäämät asumukset. KT

Kirja on lainattavissa / varattavissa TAMKin kirjastosta.

Sew Serendipity: Fresh + Pretty Designs to Make and Wear (KRAUSE PUBN INC , 2010)
ISBN 9781440203572

Kaunis ja inspiroiva kirja vaatteita ompeleville tai siitä haaveileville. Mukana kaavat (koot 38-46). Vaatemallit ovat helppoja toteuttaa ja muokata mieleisekseen. Kuvitetut ohjeet ovat selkeät. KT

Liisa Keltikangas-Järvinen: Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot (WSOY, 2010)
ISBN 978-951-0-36257-0

Pitkään ajateltiin, että kovaäänisin on sosiaalisesti taitavin. Keltikangas-Järvinen tarkastelee tätä ja muita sosiaalisuuteen liitettyjä uskomuksia analyyttisen raikkaasti. Myös ujo ja hiljainen voi olla sosiaalisesti lahjakas. SK

Kirja on lainattavissa / varattavissa TAMKin kirjastosta.

Michael Freeman: Valokuvaamisen taito (WSOY, 2002)
ISBN 978-951-0-33348-8

Valokuvaamisen taito keskittyy niihin perusasioihin, joita kameran ohjekirjassa tai teknisissä oppaissa ei mainita: mihin suuntaan kamera kannattaa kääntää ja milloin laukaista, jotta tuloksena on kiinnostavia kuvia.

Jokaisella aukeamalla on kuvaesimerkki tai -esimerkkejä sekä teksti siitä, mitä kuvaaja on juuri tässä ottanut huomioon. Rajaus, kuvan elementtien suhteet, pystysuorat ja vaakasuorat linjat, nämä ja muut sommitteluun liittyvät jutut ovat kirjan pääsisältöä. Värien ja valojen käytöllä voidaan vaikuttaa sommitteluun.

Kuvaaja joutuu pohtimaan myös sitä, pyrkiikö hän selkeyteen vai monitulkintaisuuteen. Tai yrittääkö hän tavoittaa tilannekuvauksella juuri sen hetken kun Joulupukki ojentaa Ainolle tai Veetille lahjan, vai suosiiko järjestettyä kuvaustilannetta ja käskee pukkia ojentamaan uudestaan paketin siinä kuusen vieressä vasemmalla (Reaktiivinen tai suunniteltu s. 134).

Tekstiosa on tiivistä ilmaisua, eikä ole tarpeen, että tavallinen sunnuntai-kuvaaja sisäistäisi kaikki kirjassa esitellyt näkökohdat. Sen sijaan kuvat ja kuvatekstit ovat selkeitä, niitä voi selailla nojatuolissa niin näppäilijä kuin valokuvauksen ammattilainenkin, ja samalla voi miettiä omia kameran viimeisimmän muistikortin rajauksiaan. RH

Kirja on lainattavissa / varattavissa TAMKin kirjastosta.

Swallow, Deborah: Culture Shock!: Finland (Kuperard 2001)
ISBN 1-85733-283-0

Jos kiinnostaa mitä muut ajattelevat suomalaisista, kannattaa tarttua kirjaan Culture Shock!: Finland. Kirja sekoittaa hauskasti faktaa sekä kirjoittajan omia kokemuksia Suomesta. Kirja on tarkoitettu lähinnä Suomeen töiden takia tuleville ulkomaalaisille, mutta valaisee myös sitä miten ulkomaalaiset näkevät meidät suomalaiset. Kirjassa annetaan käytännön vinkkejä esimerkiksi siihen, miten kannattaa pitää yritysesittely suomalaisyleisölle. Ei hätää vaikka yleisö ei vaikuta reagoivan millään tavoin. Ne ovat vain suomalaisia! EM

Kirja on lainattavissa / varattavissa TAMKin kirjastosta.

Anton Tsehov: Sahalin (WSOY, 1991)
ISBN 951-0-16958-7

Kuvaus Sahalinin saaren vankiloista 1890-luvulla on tieteellisen tarkka matkakertomus. Vankiloiden olosuhteet ennustavat Stalinin Gulagin vankileirejä. Tsehovin tapaamien vankien joukossa oli myös suomalaisia. AM


MUISTA MYÖS

Harris, Charlaine: True Blood -sarja
Unohda televisio ja keskity kirjaan! Vaikka TV-sarjaa on mainostettu kaikkien aikojen seksikkäimmäksi vampyyriohjelmaksi, vie alkuperäinen kirjasarja jälleen kerran pidemmän korren. Suosittelen lämpimästi kaikille fantasiatarinoista kiinnostuneille! EM

Pratchett, Terry: Koko tuotanto, erityisesti Vartiosto-kirjat. Mahtavaa huumoria ja teräviä huomioita maailmanmenosta viattomaksi fantasiakirjallisuudeksi naamioituna. Erinomaista lomalukemista! EM

Sujata Masseyn kirjoittamat Rei Shimura -kirjat ovat hyviä ja mielenkiintoisia dekkareita, joissa kerrotaan monikulttuurisuudesta ja sopeutumisen vaikeuksista. AM

Pidän paljon kirjoista, joissa ihmiset kehittelevät selviytymisstrategioita äärioloissa, esim. luonnonkatastrofin jälkeen. Tämän tyylisistä kirjoista muistan aina kaksi tarinaa, vaikka lukukokemuksista on kulunut jo vuosia: Jean Hegland: Suojaan metsän siimekseen ja Doris Lessing: Eloonjääneen muistelmat. Kissaihmisenä luin kauhunsekaisin tuntein, kuinka nälkäiset ihmiset himoitsivat ikkunassa näkemäänsä päähenkilön lemmikkikissaa, ruoaksi. AR

Jouluna kannattaa lukea ja lahjoittaa muumikirjoja! Ne ovat lohdullista, hauskaa ja jännittävää luettavaa kaiken ikäisille. Niitä saa myös huokeina pokkareina lahjaksi vaikka kenelle. Kirjoista syntyy kiinnostavia keskusteluja sekä perheaterioilla että kapakan kantapöydässä. Oma suosikkini on - tietenkin - Muumipapan urotyöt. HT

Avajaistunnelmaa TAMKin pääkampuksella: Innovatiiviset teknologiaratkaisut herättivät kiinnostusta

Tampereen ammattikorkeakoulun uusi oppimisympäristö on lähes valmis tosikäyttöön. Avajaisia vietettiin perjantaina 10.12.2010 TAMKin pääkampuksella Kuntokadulla. Avajaisseminaarissa vieraili muun muassa Pirkanmaan alueen energia- ja ympäristöteknologian alalla toimivien yritysten edustajia, hankkeen yhteistyökumppaneita, sekä TAMKin henkilökuntaa.
Avajaisseminaarissa perehdyttiin Opi enempi -hankkeeseen sekä kuultiin ympäristö- ja energiatekniikan asiantuntijoiden puheenvuoroja. Kuvassa Petri Konttinen Luvata Pori Oy:stä kertomassa aurinkoenergian trendeistä.
Ympäristöystävällinen ja ainutlaatuinen oppimisympäristö yhdistää ennakkoluulottomasti energia- ja ympäristötekniikkaa saavuttaakseen konkreettisen vähän päästöjä tuottavan ympäristön. Oppimisympäristö sisältää maalämpöjärjestelmän, kaksi erilaista tuulivoimalaa sähkön tuotantoon, kaksi aurinkopaneelijärjestelmää ja näiden kaikkien monitorointi- ja seurantajärjestelmät. Uusissa tiloissa on käytössä myös Suomen ensimmäiset julkiset sisäkuivakäymälät, vähävetiset ja alipainekäymälät sekä kasvipuhdistamo.

Esittelykierroksella tutustuttiin oppimisympäristön teknologiaratkaisuihin. Kuvassa tutustumiskierroksella kasvihuoneessa.

I-siiven oppimisympäristössä tulevat työskentelemään muun muassa rakennus-, ympäristö-, kemian- ja sähkötekniikan opiskelijat. Opi enempi -hankkeen mukaisena tavoitteena on kouluttaa heistä monialaisia uuden energia- ja jätevesiteknologian osaajia yrityksille ja kunnille. Opiskelijat oppivat uutta teknologiaa paitsi teoriassa myös käyttämällä, tutkimalla, seuraamalla ja huoltamalla laitteita.

OPI ENEMPI on Euroopan unionin aluekehitysrahaston (EAKR) tukema investointihanke.

Lisätietoa uudesta oppimisympäristöstä saat hankkeen nettisivuilta ja

projektipäällikkö Aino-Maija Kyykoskelta (aino-maija.kyykoski[at]tamk.fi)

Linnalan tilan/WM Ecology Finland:n esittelypisteellä jaettiin mielenkiintoista informaatiota ekologisista käymäläratkaisuista.

Sosiaalinen media – mahdollisuus vai mörkö opetuksessa

Tiedän, aiheesta on kirjoitettu ja keskusteltu loputtomiin. Itseänikin ärsyttää, kun luen päivittäin Kauppalehden uusimmat uutiset ja viimeistään neljännessä artikkelissa törmään Facebookia tai Applen sovelluksia koskevaan uutiseen. Tosiasia vain on, että SoMe (sosiaalinen media) on mullistanut pienempien ja ketterien sekä suurempienkin organisaatioiden toimintamalleja.

Muutama vuosi sitten aloitettiin useampia projekteja sosiaalisen median hyödyntämisestä oppimisen tukena. Naiivimpi opiskelija olisi sitä mieltä, että aina kaikki hauska tukahdutetaan ja SoMe on ainoastaan viihdekäyttöä varten. Halusimme tai emme, niin pian sosiaalisen median eri työkalut ja keinot otetaan käyttöön myös opetuksessa. Kysymys kuuluu, että miksi kyseinen aihe ärsyttää niin paljon?

Nykyinen opiskelija-sukupolvi on kasvanut tietokoneet sylissään ja matkapuhelimien kädessään. Asenteet, kuten "Tämä on jo vanha juttu", "Ei se tarjoa mitään uutta" tai "Opettajat eivät osaa käyttää", ovat vallitsevia opiskelijoiden keskuudessa, kun puhutaan SoMe:n käyttöönotosta opetuksessa. Asenneongelmako? Todennäköisesti, se voi olla sitäkin. Toisaalta se voi olla myös menttaliteetistä riippuvainen. Eräs määritelmä kuvaa sosiaalista mediaa osallistumisena ja vuorovaikuttamisena. Valitettavasti suomalaisten interaktiiviset taidot ja kyvykkyys ovat heikompia kuin ulkomaalaisten.

Ryhmätyöt ja ryhmässä vaikuttaminen nähdään usein heikkoutena niiden tarjoaman voimavaran sijaan. Usein ryhmässä muodostuu autoritäärinen kilpailutilanne, vaikka tarkoituksena on muodostaa parhaista mielipiteistä ja näkökulmista toimivin vaihtoehto. Itse olen opiskeluni aikana päässyt hyviin ryhmiin, joissa vuorovaikutus on ollut toimivaa. Jokainen ryhmäläinen on saanut ilmaista oman mielipiteensä ilman tuomitsevia katseita ja argumentteja. Työelämässä vaaditaan hyviä vuorovaikutustaitoja, minkä takia yritykset ovat oppilaitoksia edellä sosiaalisen median hyödyntämisessä.

Kyllähän TAMK:ssa opetetaan vuorovaikutustaitoja. Suurin osa kurssien projekteista toteutetaan ryhmätöinä, mutta opiskelijoiden halukkuuden vai pakottamisen ajamina? Moni vastaisi tähän, että haluaa tehdä projekteja ryhmätöinä. Miksi sitten sosiaalisen median hyödyntäminen nähdään eräänlaisena mörkönä - pakkona?

Pakottamisen vaikutukset nähtiin Yle:ltä näytetyssä pakkoruotsikeskustelussa. Pahimillaan sosiaalisen median laajempi käyttöönotto voisi jakaa opiskelijat kahdeksi eri "kuppikunnaksi". Toisaalta SoMe on voimavara ja edullinen resurssi, jota on typerää jättää hyödyntämättä. Kouluille se tarkoittaa kustannussäästöjä ja ketteryyttä. Opiskelijoille se on ajan säästämistä, helppoutta ja oman tietotaidon kehittämistä. Jälkimmäinen on mielestäni investointi työelämään siirtymiselle.

Kirjoittanut: Henri Molin

Ratamoottoripyöräprojekti TAMKissa

Mistä kaikki alkoi? Istuin CAD-kurssilla viime syksynä ja harjoitellessani palikoiden piirtämistä CATIA V5R18 ohjelmalla mieleeni juolahti idea. Mitäs jos suunnittelisi moottoripyörän rungon tällä ohjelmalla ja valmistaisi sen täällä koulussa? Puhuin ideasta ystävälleni Kimmo Karille, joka on myös samalla luokalla opiskelemassa autoinsinööriksi täällä TAMKissa. Kimmo ei tyrmännyt ajatusta ja aloimme miettimään sitä yhdessä enemmän. Asiaa jonkin aikaa haudottuamme menimme silloisen koulutuspäällikkömme Tauno Kulojärven juttusille, joka onneksemme innostui projektista.

Ajokunnossa oleva moottoripyörä Kaanaan mikroautoradalla

Olimme tällöin 3. luokalla ja vuodenvaihteen jälkeen olisi ollut tarkoitus mennä töihin työssäoppimisjakson alkaessa. Työssäoppiminen olisi ollut kolme päivää viikossa koko kevätlukukauden. Sovimme Kulojärven kanssa, että teemme ratamoottoripyörää tämän ajan. Tämä oli loistavaa, ei tarvinnut mennä töihin vaan sai tehdä todella mielekästä, peräti intohimoista projektia koululla kolme täyttä päivää viikossa! Ei olla kertaakaan kaduttu tätä päätöstä.

Projektin oli tarkoitus alustavasti loppua kesäloman alkaessa, mutta totesimme, että pyörässä riittää tekemistä ja koska innostuksemme ei ollut yhtään laskenut, päinvastoin, sovimme Kulojärven kanssa jatkavamme projektia kesäloman ajan. Kesäloman päätteeksi pääsimmekin ajamaan pyörällä Kaanaan mikroautoradalle, tämä oli todella hieno palkinto pitkästä uurastuksesta. Varsinkin, koska pyörä täytti odotukset toimiessaan hyvin koko testipäivän. Nykyään projekti jatkuu koulun ulkopuolella ja ensi kesänä olisikin tarkoitus päästä ajamaan Alastaron moottoriradalla.

Kimmo Kari (ylh.) ja Toni Kosonen

Tästä toimivassa oppimisympäristössä on kysymys: luovuuden lähteestä, luovasta rohkaisevasta ympäristöstä ja luovuuden mahdollistajasta. Meidän projektissa nämä kolme asiaa samassa järjestyksessä: minä, Kimmo Kari ja Tauno Kulojärvi. Taloudellisessa mielessä mahdollistajina ovat suurimmalta osin toimineet sponsorit ja me itse, mutta ilman Kulojärven hyväksyntää ja tukea olisi projektin ollut todella vaikea alkaa, joten suuri kiitos hänelle. Näiden kolmen asian yhteen saattaminen tulisi olla TAMKin tärkein tavoite.

Näiden kolmen asian yhteen saattamisen tehokkuudesta luovuuden kehityksessä on lukuisia hyviä esimerkkejä historiassa mm. Antiikin Ateena (monen tieteenlajin perusta on lähtöisin täältä) tai vieläkin maailman johtavana uusien innovaatioiden keskuksena toimiva piilaakso, jossa Google, Youtube, Wikipedia, Apple, Twitter yms. luovuuden menestystarinat ovat muutaman kilometrin päässä toisistaan, miksi? Ihminen tarvitsee kasvotusten käytyä (emotionaalista) dialogista keskustelua, jotta saa luovuutensa kukoistamaan ja sen täytyy tapahtua rohkaisevassa yrittämiseen ja luovuuteen innostavassa ympäristössä.

Ihmisen olisi syytä etsiä systemaattisesti asioita joihin kehittyy intohimo, halu tehdä. Panostaa yhteen, korkeintaan muutamaan näistä täysillä. Tämä ei sulje muita vaihtoehtojakaan pois, väitän, että jos osaat todella hyvin jonkun asian niin on sinun huomattavasti helpompi oppia joku aivan toinen asia. Tälläiseen koulun pitäisi rohkaista. Esimerkiksi 500 intohimoista autoinsinööriä, jotka rohkaisisivat toisiaan ideoinnissa ja uuden luomisessa sekä kehittelisivät ideoita yhdessä eteenpäin. Parhaimmat ideat toteutettaisiin luovuuden mahdollistajan, eli koulun tai ulkopuolisten sponsoreiden avulla. TAMKista voisi tulla maan johtava innovaatioiden kehittäjä, huippuosaajien hautumo, suunnannäyttäjä Suomen opetuksen nostamisessa uudelle tasolle.

Ajatuksieni syntymiseen on huomattavasti vaikuttanut mm. professori Pekka Himasen Kukoistuksen Käsikirja joka on ilmaiseksi luettavissa netissä: http://www.wsoy.fi/wsoy/digipaper/wsoy/381/index.html ja filosofian maisterin Lauri Järvilehdon Ajattelun ammattilainen blogi: http://ajattelunammattilainen.fi/. Käykää lukemassa myös tästä ratamoottoripyöräprojektista kertovaa Profoundly About Track Motorcycle blogia osoitteessa: http://profoundlyabouttrackmotorcycle.blogspot.com/.

Hyvää joulua kaikille!

Kuvat ja teksti: Toni Kosonen

Alumnin ajatelmat: Opintoja usean mutkan kautta

Vuoden viimeinen opiskelijakunnan lehden, Pulssin, numero kolahtaa näinä hetkinä opiskelijoiden postilaatikoihin. Kirjoitin numeroon siitä, mitä kaikkea opiskelumaailma vielä voikaan tarjota amk:sta valmistuvalle. Samassa lupasin kirjoittaa tarkemmin omasta opintiestäni tähän blogiin.

2003 muutin pois kotoisen Kuopion syleilystä aloittaakseni opinnot Tampereen yliopistossa. Tietojenkäsittelytieteet kuulostivat hyvältä, olinhan nuorena poikana vannoutunut nörtti. Olin moneen otteeseen kuullut kuinka yliopistossa on otettava vastuu omista opinnoistaan. Käytännössä asian toteuttaminen ei ollutkaan niin helppoa. Opintosuoritukset lipsuivat paikoin käsistä ja syyslukukausi oli kuin tärisevin käsin rakennettu korttitalo, vain pienen lipsahduksen päässä kaatumisesta. Myös tietojenkäsittelytieteet olivat aivan muuta kuin mitä olin Commodore 64 -tietokoneeni äärellä pienempänä unelmoinut.

”Ei tämä ole minun juttuni”, kaikui pian pääkopassa ja tuo lause siivitti opintoni melkoiseen syöksykierteeseen. Apuun tuli puolustusvoimat, jonka palvelukseen astuin vuodeksi. Tuona aikanakaan en onnistunut löytämään tietäni opintojen parissa. Ehkä pelkäsin myöntää itselleni, että oli ollut virhe mennä yliopistoon ja pelkäsin tehdä virheen korjaavan liikkeen. Ties miten tuntemattomaan maailmaan se minut heittäisi.

Armeija hädissä kesken opintien. Kuvassa komppanian epävirallinen lepohetki.

Armeijasta kotiuduttuani riuduin vielä vuoden yliopiston luentosaleissa. Sen jälkeen oli yhden elämäni parhaimman päätöksen aika. Erosin yliopistosta. Vaikka olinkin tuon päätöksen jälkeen ilman opiskelu- tai työpaikkaa, hymyilin kuin Naantalin aurinko.

Lähdin hakemaan näkemystä työelämästä. Vuoden määräaikainen pesti kansainvälisessä pörssiyrityksessä paljasti minulle todellisen luonteeni. Olin liiketalousihminen! Tutkin opintotarjontaa, tällä kertaa ammattikorkeakoulun puolelta, ja löysin TAMKin liiketalouden koulutusohjelman. Hain sisään ja sinne myös pääsin.

Allekirjoittanut työn merkeissä 2006. Työn, joka johdatti liiketalouden pariin.

TAMK oli kaikkea sitä, mitä olin yliopistolta toivonut. Omista opinnoista piti edelleen ottaa vastuu, mutta tiiviit valmennusryhmät helpottivat opintoihin keskittymistä. Opetus oli käytännönläheistä ja ryhmätöiden parissa puuhasteltiin kiitettävästi. Akateemisen maailman alakulo oli vaihtunut tekemisen ja oppimisen riemuun.

TAMK-aika oli ohi liian nopeasti, kun 2010 tuli siirtyä taas uusiin tuuliin. Kauppakorkeakoulu oli kolkutellut mielessäni tovin, eikä aikaisempi yliopistokokemukseni ollut tuottanut minulle kuitenkaan traumaa vältellä tuota järjestelmää. Uskoin, että TAMKissa pärjänneenä pärjäisin kauppakorkeassa aivan mainiosti. Hain viiteen maisteriohjelmaan eri puolilla Suomea ja tulin valituksi näistä kolmeen.

Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö tarjosi tällä saralla jotain itselleni täydellistä. Syyskuussa 2010 aloitin opintoni Luovan talouden ja johtamisen maisteriohjelmassa. Kahden periodin opintojen jälkeen en voisi olla tyytyväisempi.

Loppujen lopuksi ei ollutkaan virhe maksaa vuosia korkeakouluopintieni aluksi väärästä valinnasta. Vain siten pystyin myöhemmin löytämään oman juttuni ja vain siten pystyn nyt nauttimaan jokaisesta asiasta, jonka opintojeni parissa teen.

TAMK-poiminta: Island Creative Quarantine 2010

Gerraldin asunnolla.

Poiminta Virtain käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun blogista. Juttu on Anette Siilin käsialaa.

Lähdettiin (Anette, Maija, Niki, Aino, Jussi) reissun päälle 3.11.2010 Virtojen maasta Tampereelle, jossa tapasimme 10 mukavaa tyyppiä TTVO:lta. Sieltä sitten Ryanair ystävällisesti lennätti meidät ahtaasti, mutta perille Saksan Bremeniin. Bussilla jatkettiin eteenpäin ja saavuttiin n. 4 tuntia myöhemmin Hollannin Groningeniin. Vietimme Groningenissa pari päivää Gerraldin studioasunnossa tutustuen toisiimme ruuan ja juoman merkeissä. Selvennetään sen verran, että Gerrald on opiskelija Hollannin Pop Culture Academyssä. Perjantaina 5.11 bussi saapui Gerraldin pihaan ja nappasi meidät kyytiin suuntana Ameland -niminen saari. Bussissa oli mukana opiskelijoita muista maista Latviasta, Unkarista ja Hollannista. Gerrald jäi vilkuttamaan pihalle, mutta lupasi myös tulla saarelle myöhemmin. Ennen saarelle siirtymistä kävimme tutustumassa Pop Culture Academyyn, joka vaikutti erittäin taiteelliselta paikalta.

Seinätaidetta Pop Culture Academyssä

Adri kertoo majoituksista

Bussi-Lautta-Bussi matkojen jälkeen olimme viimein saarella. Paikka tuntui olevan kuin jostakin satukirjasta ja samalla myöskin mieleeni juolahti Emmerdale. Niin se tv-sarja. Vastassa meitä oli Adri, Pop Culture Academyn opettaja. Ensimmäisenä saimme huonot uutiset; asumuksemme emäntä oli tehnyt tuplabuukkauksen asunnoille ja kuoropojat saisivat paremmat kämpät. Hyvät uutiset; saimme kaikki paikallisesta pyörävuokraamosta polkupyörät, joten pystyimme kruisailemaan ympäri saarta miten halusimme. Hienoa! Takaisin asuntoasiaan. Jouduimme siis pariksi päiväksi asumaan hieman epämukavissa tiloissa esim. meidän huoneessa ei ollut ollenkaan lämmitystä. Kylmä oli, mutta ainakin meillä oli oma suihku ja vessa toisin kuin muilla. Hah! Kolmet housut ja viisi paitaa niin johan oli mukava nukkua! Parin päivän jälkeen tosiaan pääsimme parempiin asumuksiin, joissa kaikilla oli ihan oikeasti omat suihkut, vessat ja patterit. Nice!

Yksi workshopeista nimeltään Ultimate Machine

Iltakuvauksien valmisteluja

Aluksi lyötiin heti workshopit käyntiin. Aiheena oli interaktiivisuus, leikkisyys ja kestävä kehitys. Meidän workshop oli siis interaktiivinen lyhytelokuva. Olin käsikirjoittanut Suomessa melkein koko pläjäyksen, yksi kohtaus oli tarkoitus käsikirjoittaa saarella. Saatiin meidän tiimiin avuksi neljä hollantilaista tyyppiä; Miranda, Annelotte, Luciano ja Roald. Yhdessä käytiin aluksi käsikirjoitus läpi ja jaettiin työroolit. Oli paljon tehtävää ja vähän aikaa. Kuvaukset alkoivat heti seuraavana päivänä. Saarella säätila vaihtui kahden minuutin välein ja tietenkin käsikirjoituksessa kaikki tapahtui ulkona...voisi sanoa, että hermoja kiristeltiin useampaankin otteeseen. Ongelmaksi muodostui myöskin kuvauspaikka (keskellä ei mitään) ja iltakuvaukset, johon tarvittiin valaistus eikä sähköä lähimaillakaan = generaattorin hankinta. Editointi/värimäärittely tehtiin parissa päivässä ja äänelle/musalle jäi vissiin semmonen päivä aikaa. Viimeisenä päivänä kohdattiin niin paljon ongelmia, että oltiin lopulta 4 tuntia näyttelyn avajaisista myöhässä.

Taustalla näyttelypaikka.

Joku katselee valmista "Made By You" -lyhytelokuvaamme näyttelyssä.

Valmiille töille siis järjestettiin näyttely. Workshoppeja oli yhteensä 9 kappaletta liittyen ääneen, kuvaan, valoon, vempeleisiin ja installaatioihin. Palaute lyhäristämme oli erittäin hyvää, jopa kaupassa joku vanhempi paikallinen nainen tuli pysäyttämään ja sanomaan "We really enjoyed your movie!". Tämä lämmitti mieltä ja sydäntä. Maija päätti vetästä oikein kunnon tuuletukset ruokahyllyjen takana tämän kunniaksi. Valmista lyhytelokuvaa voi katsella jossain vaiheessa elämää internetissä.

Instructables Orchestran soitin.

Saarella meille oli myöskin järjestetty kaikenlaista mielenkiintoista tekemistä mihin sai ottaa osaa jos halusi. Itse kävin ratsastamassa mukavan metsäreitin porukan mukana, otin osaa Instructables Orchestra työryhmään (jossa tehtiin soittimia romuista ja heitettiin keikka), kävin parissa konsertissa ja mielenkiintoisilla luennoilla (paikalla oli erilaisia taiteilijoita luennoitsemassa töistään). Mielenkiintoista olisi myös ollut nähdä Shiin, kaksi miestä inspiroitui luonnosta ja teki siitä musiikkia. Kaikkeen oli kuitenkin hieman vaikeaa ehtiä. Oli erittäin mielenkiintoista tutustua myöskin VJ-toimintaan (Visuaalinen DJ), jota Suomessa ei kovasti vielä tunneta. Heti kunhan ehdin, aion itsekin kokeilla löytyykö VJ taitoja or not. Iltaisin tutustuttiin myöskin jokaiseen paikalla olleeseen maahan. Suomen puolesta meillä oli perus salmiakkimeno ja levyraati. Levyraadin voittajaksi kruunautui Uusi Fantasia ft. Freeman - Liian Myöhään.

Suomi-ilta, TTVO:n tekemä valaistus.

Kotiin saavuttiin 15.11.2010 ja lyhyenä yhteenvetona reissu oli mahtava! Kaikki ihmiset olivat ihania ja saari oli kaunis. Ympärillä oleva taide ja sen tekeminen inspiroi kovasti. Ikävähän tässä on jo kaikkia, mutta yhteyttä on tarkotus pitää ja yritys on kova palata Hollantiin kesäksi 2011. Adrille lähetettiin kotiin kiitokseksi 50 kiitospostikorttia. Tämä pitkä ja jaaritteleva tarinani päättyy nyt tähän!

<3: llä Anette.
ps. ne laitto strösseliä paahtoleivän päälle joka aamu. Niin minäkin!

Annelotte antoi muiston viimeisenä päivänä.

Studia-messuilla oltiin Lätkässä Manseen

Yhteistyö on voimaa! Näin uskovat tamperelaiset korkeakoulut ja pistivät pystyyn jo neljättä kertaa yhteisen osaston Studia-messuille. Jatkokoulutusmahdollisuuksia esittelevät Studia-messut pidettiin tänä vuonna 1.-2. joulukuuta Helsingin Messukeskuksessa.

Lätkässä Manseen -ständillä olivat mukana myös Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Poliisiammattikorkeakoulu. Tamperelaisten ständin ympärillä kävi molempina messupäivinä melkoinen säpinä ja TAMKin markkinointituutorit, hakutoimiston porukka ja opot saivat vastata mitä kiperämpiin kysymyksiin opinnoista. Tapahtumassa vieraili yhteensä yli 15 000 kävijää.

Ilmeistä päätellen IB:n tuutori Tuukka Juntunen sai Eeva da Silvan (Tampereen yhteiskoulun lukio) vakuuttuneeksi, että TAMKin International Business -koulutusohjelmaan kannattaa hakea.

Saara Vahtera ja Heli Rontu Tampereen yhteiskoulun lukiosta saivat tietoa TAMKin hakutoimiston Johanna Auviselta.

Hanna Altonen(Tampereen yhteiskoulun lukio) kertoi olevansa kiinnostunut sosiaalialasta. Liiketalouden tuutoreilta Anssi Kososelta ja Anna Paanaselta löytyi tietoa siitäkin.

Pauliina Korhonen ja Heli Vilpas Lempäälän lukiosta jututtivat musiikin tuutoria Heli Lahtea. Tällä kertaa ei tosin keskusteltu musiikin opinnoista, mutta Heliltä löytyi tietoa myös TAMKin muista koulutusohjelmista.

Kiitos kaikille kävijöille ja upeille TAMKin markkinointituutoreille! Kuvassa iloinen TAMKin hakutoimiston porukka: Anne Mahkonen, Eva-Maija Kunnas ja Johanna Auvinen.

Ja sitä lätkääkin oli messuilla jaossa.

E-kirja tulee – pimp my book!

Katselin lauantaina television kirjallisuusohjelmaa, jossa peloteltiin pieniä koululaisia ja sen myötä katsojia: e-kirja tulee ja tappaa kirjan. Se on mielenkiintoinen väite. Kirjahan se e-kirjakin on. Kirjoittajan henkinen ja fyysinen ponnistus on molemmissa tapauksissa sama. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, lähes kaikkien painettujenkin kirjojen ensimmäinen versio on sähköinen tiedosto. Harva kirjailija enää kirjoittaa mekaanisella kirjoituskoneella tai käsin. Käsikirjoitukset kulkevat kustannustaloihin bitteinä. Kirjan jakeleminen sähköisenä poistaa välistä painamisen ja jakelun vaivan ja saattaa muuttaa kustannusalaa, mutta tuskin se sitäkään tappaa. Lukijat eivät myöskään ole katoamassa.

E-kirjat tulevat mullistamaan kirjastoja, mutta eivät nekään kaadu tai katoa. Palvelun painopisteet muuttuvat. Tulevaisuuden kirjastot ovat enemmän oppimiskeskuksia kuin kirjavarastoja.

TAMKin kirjaston kokoelmissa on yli 51 000 e-kirjaa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että p-kirjoja on 100 000. Osa e-kirjoista on hankittu suurina paketteina kansallisella yhteislisenssillä, mutta koko ajan tehdään enemmän ja enemmän täsmähankintoja. Kurssikirjojen kohdalla pelataan usein vielä varman päälle eli tilataan sekä e- että p-kirjaa. Asiakkaiden lukutottumukset ja palvelujen käyttöehdot ja tekninen varmuus kun vaihtelevat. Eri versioiden rinnakkaiselo tuleekin jatkumaan pitkään.

Kaikki e-kirjat löytyvät kirjaston e-aineistoportaalista Nellistä ja nykyään suurin osa myös uudesta kirjastotietokannasta OMAsta. Kun jälkimmäisessä etsii aineistoa aiheen mukaan, tuloksiin listautuvat niin e- kuin p-kirjatkin. Tietueista on suora linkki e-kirjaan ja/tai sen tarjoavaan palveluun. Eri palveluiden käyttöehdot eroavat hiukan toisistaan. Toiset palvelut tunnistavat sisään pyrkivän asiakkaan IP-osoitteen, toiset vaativat kirjautumisen. Joissakin on rajaton käyttöoikeus, joissakin rajattu määrä yhtäaikaisia käyttäjiä.

Tähän asti e-kirja on ollut painetun kirjan sähköinen kopio. Sähköisyys sallisi kuitenkin kirjan käsitteen uudelleenvirityksen. E-kirjoihin voitaisiin upottaa enemmän kuvia kuin p-kirjoihin. Tai liikkuvaa kuvaa. Ääntä. Nettilinkkejä. Vuorovaikutuksellista opiskelumateriaalia. Ja mitä muuta keksitäänkään. Pimp my book!

TAMKin kirjaston kokoelmissa olevat e-kirjat ovat edellä mainittuja pdf-kopioita p-kirjoista. Niiden käyttöehdot vaihtelevat kustantajan ja palveluntarjoajan mukaan. E-kirjoja luetaan tietokoneen näytöltä, koska kopiosuojaus estää siirtämästä kirjoja toiselle alustalle, esimerkiksi e-lukulaitteelle, muistitikulle tai toiselle koneelle. Applen kohuttu iPad ja muut tulossa olevat tablettitietokoneet eivät ratkaise siirto-ongelmaa, mutta ne vähentävät siirtotarvetta olemalla kätevämpiä ja nautittavampia lukualustoja.

Tekijänoikeuskysymykset ja tiedostojen suojaus, viime kädessä ansaintalogiikan epävarmuus, tekevät e-kirjasta hallinnollisesti kömpelön. Harva ajattelee riistävänsä kirjoittajalta, kustantajalta tai kirjakaupan pitäjältä leivän, kun lainaa lempikirjaansa kavereilleen. Sähköisten materiaalien lainaamiseen rikollinen pohjasävy on aina piilotettuna. Kun kopioiminen on helppoa ja kopiot teknisesti alkuperäisen veroisia, on kopioinnista helppo myös hyötyä taloudellisesti. Tai vaikkei hyötyisikään taloudellisesti itse, voi aiheuttaa tappioita sille, joka on aiemmin hyötynyt kirjojen tuottamisesta ja jakelusta. Kirja-ala käy nyt samaa keskustelua, jota musiikkiala on käynyt viimeiset kymmenen vuotta. Miten tekijä ja kaikki mahdolliset välikädet saavat palkkionsa, jos tuotteita voidaan kopioida rajattomasti? Mikä on kuluttajan oikeus? Onko kohtuullista maksaa usein korkeakin hinta tuotteesta, joka ei sitten mahdollisesti toimikaan omalla kotikoneella? Mikä on kohtuullinen hinta tuotteesta, jota ei aina saa edes itselleen pysyvästi?

Kysymyksiä riittää. Vajaista vastauksista huolimatta iso pyörä on jo liikahtanut. E-kirjat ovat tulleet, aiemmin jo maailmalle ja tänä syksynä vihdoin Suomen markkinoille. Isot kustantajat ja kirjakaupat esittelivät e-kirjasuunnitelmansa ja -kokoelmansa Helsingin kirjamessuilla lokakuun lopussa.

Minä katselen e-kirjojen nousua uteliaana kuin penkkiurheilija suosikkijoukkueensa nousua liigassa. On mukavaa kun jotain uutta tapahtuu. Erityisen mukavaa on, kun pääsee seuraamaan uuden rymistäjän kasvua. Mihin saavutuksiin se tulee yltämään? Ja miten se inspiroi muita pelaajia?

Teksti ja valokuva: Seija Kivelä

Elokuva- ja televisioilmaisun 3. vuosikurssin opiskelijat opettivat lapsille elokuvaa

Poiminta taiteen ja viestinnän blogista:

Elokuva- ja televisioilmaisun 3. vuosikurssin alussa toteutettavat “3 minuuttiset” lyhytelokuvat erosivat toteutustavoiltaan hyvin monella tavalla. Tämän totesivat erityisesti “Oppitunti”-lyhytelokuvan ydintyöryhmä: ohjaaja Outi Hartikainen, kuvaaja Hannu Koivuranta, äänisuunnittelija Mikko Koskinen, valaisija Jenni Riutta sekä tuottaja Joni Luomanen.

“Oppitunti”-lyhytelokuva sijoittuu 60-luvun alkuun pieneen kyläkouluun ja kuvauspaikan etsinnät aloitettiin hyvissä ajoin syksyllä. Kilpailutuksen jälkeen useiden koulujen joukosta valittiin Kangasalla Sahalahdessa sijaitseva Vilpeilän kyläkoulu.

“Mikäli aiotaan tehdä elokuva lasten kanssa, täytyy heidän tietää jotain elokuvanteosta,” tuumi ryhmä keskenään. Syntyi ajatus vierailla koulussa aktiivisesti ennen varsinaisia kuvauksia ja opettaa lapsille elokuvanteon perusteita. Vilpeilän kyläkoulun rehtori Vesa Saarinen otti opiskelijat vastaan ilomielin ja innostui ajatuksesta. Seuraavan neljän viikon ajan työryhmä kävi puhumassa 3.-6. luokkalaisille elokuvanteosta päämääränään innostaa heitä tekemään omia elokuvia tarjoamalla perustietämys mm. kuvakerronnasta. Samalla ohjaaja saisi tilaisuuden etsiä oikeat lapset elokuvan päärooleihin.

Opetussessiot kestivät vaihtelevasti 45 minuutista ja kahteen tuntiin koska tunnit olivat osa lasten virallista koulunkäyntiä. Työryhmä aloitti tunnit koulun normaalin käytännön mukaisesti kello 8.30 aina keskiviikkoaamuisin.

Ensimmäisillä kerroilla ryhmä teki itsensä tutuksi lapsille puhumalla elokuvanteon eri roolijaoista ja niiden tärkeydestä. Seuraavalla kerralla ohjaaja piti tunnin yksin luodakseen itsensä ja lasten välille luottamuksen tulevia kuvauksia silmälläpitäen. Ratkaisu oli oikea.

Kuvauksia edeltävinä kertoina syvennettiin lasten tietämystä kuvakerronnasta, valoilmaisusta, leikkauksesta ja ohjaamisen tarkoituksesta. Lapset tutustutettiin myös työturvallisuuteen ja tekniseen kalustoon. Samalla ohjaaja pääsi ensimmäisen kerran ohjaamaan lapsia kohtausharjoituksissa, jotka myös videoitiin. Videot toimivat eräänlaisina roolitusnauhoina, joiden pohjalta päärooleihin valittiin Anette Salo, Matti Hölli ja Laura Kurki. Lisäksi elokuvassa esiintyy 10 reipasta lasta avustajina. Opettajan roolin teki Ulla-Maija Siikavire, joka on tuttu mm. televisiosarjasta “Lehmän vuosi”, sekä esimerkiksi TTVO:n entisen opiskelijan Arttu Haglundin lopputyöelokuvasta “Ihmisiä tiellä”.

“Oppitunti”-lyhytelokuva kuvattiin Vilpeilän kyläkoulussa ja sen lähiympäristössä 19. - 21. marraskuuta. Seuraa blogia ahkerasti, sillä kuvauksista on tulossa oma juttu myöhemmin!

Teksti ja kuva: Hannu Koivuranta

Yhdessä ulkopuolella

Kauas on pitkä matka. Varsinkin jos taivaalta tupruttaa lunta vaakatasossa, tuulilasinpyyhkimet jäätyvät kiinni lasiin ja jokaisessa ylämäessä on jumissa vähintään yksi rekka. Olosuhteista huolimatta vatsanpohjassa kutkutteli jo määränpää: Joensuu ja järjestyksessään kuudes Rokumentti – festivaali.

Mikä ihme saa ihmisen istumaan autoon ja ajamaan Pohjois-Karjalaan pelkästään nähdäkseen rock-elokuvia ulkopuolisuudesta? Ensinnäkin moni Rokumentissakin näytettävistä elokuvista on niin marginaalissa, että niiden näkeminen täällä syrjäisessä pohjolassa on liki mahdotonta ilman festareita. Varsinkin pienen budjetin kotimaiset elokuvat jäävät näkemättä, ellei itse lähde sinne missä niitä näytetään. Toinen syy vaikkapa Sodankylään asti matkustamiseen on festareiden tunnelma. Varsinkin Rokumentin kaltaisten pienehköjen festivaalien toteutus on monesti täysin talkoohengen varassa ja se välittyy erityisenä lämpönä festarikävijälle saakka. Tulee sellainen tunne, että mikään ei ole mahdotonta, jos vain tekijöillä on tarpeeksi päättäväisyyttä ja intoa. Se jos mikä on inspiroivaa!

Festivaalit eivät ole koskaan pelkkää elokuvaa, keskustelu ja vuorovaikutus ovat myös tärkeässä roolissa. Tässä hengessä mekin voisimme keskustella hetken elokuvakulttuurista. Siinä missä Rokumentti tänä vuonna käsitteli ulkopuolisuuden ilmentymiä rock-maailmassa, voi teemaa minusta venyttää koskevaksi myös elokuva-alaa itseään.

Elokuvien rahoittamisen hankaluus vie tässä maassa monet tekijät tahtomattaankin marginaaliin. Ehkä juuri tästä syystä pienet festarit vielä puolustavat paikkaansa: on pakko keksiä vaihtoehtoisia reittejä, jos haluaa toteuttaa itseään ja saada visionsa valkokankaalle muidenkin nähtäväksi. Joensuussa on viime vuosina otettu paljon pieniä askelia elokuvatoiminnan tukemiseksi, ja on jopa vilauteltu visioita Joensuusta Pohjois-Karjalan Bollywoodina. Olisiko Pirkanmaalla rahkeita pistää paremmaksi ja mitä kaikkea me vielä voisimmekaan tehdä?

Tampereella tapahtuu jo paljon elokuvan saralla. Onhan meillä alan opetusta ja suurehko elokuvafestivaali, jota TAMKin Elokuvan ja television koulutusohjelma, tuttavallisesti elotv, on vuosittain mukana järjestämässä. Ei sovi myöskään unohtaa Pirkanmaan elokuvakeskuksen tekemää, valtakunnallisessa mittakaavassakin harvinaista ja arvokasta työtä elokuvakulttuurin hyväksi. Mutta mahtuisiko Pirkanmaalle vielä lisää pienempiä festivaaleja elokuvakulttuuria rikastamaan ja millaisia ne voisivat olla? Orivedellä järjestettävä Reikäreuna näyttää hyvää mallia nuorten innokkaiden järjestäjien voimasta. Festivaali on jo kuusivuotias ja kävijöitä oli tänä vuonna yli 2800. Myös Reikäreunan taustavoimista löytyy TAMKilaisia.

Haastankin teidät arvon lukijat nyt festarien hengessä keskustelemaan, innostumaan, ideoimaan, verkostoitumaan, näyttämään paikallisosaamista ja olemaan yhdessä ja ylpeänä ulkopuolisia!

Teksti ja kuvat: Hanna-Leena Saarenmaa. Kirjoittaja on leffakärpäsen purema visuaalinen suunnittelija, joka on ammentanut oppinsa TAMKista.

Muistilista:

• Tampereen 41. elokuvajuhlat järjestetään 9.–13. maaliskuuta 2011
• Seuraava Reikäreuna-elokuvafestivaali järjestetään Orivedellä 8.–11.9.2011
• Tampere Art Factory järjestetään taas keväällä 2011
• Pirkanmaan elokuvakeskus, http://www.elokuvakeskus.com%20/

Tervetuloa Kykylaaksoon!

Liiketalouden opiskelijat Tampereella ja Ikaalisissa ovat kääntäneet uuden lehden TAMKin historiassa: nyt meillä suoritetaan osa opiskelusta Kykylaaksossa.

Kykylaakso on kuvitteellinen kaupunki Etelä-Suomessa. Siellä toimii yrityksiä, jotka tarjoavat välttämättömiä palveluja kuten sähkö-, vakuutus-, tele-, työterveys- ja kiinteistöpalveluja. Lisäksi Kykylaaksossa on tukkureita, maahantuojia ja laaja joukko asiakkaita. Kykylaaksossa toimii verkkojulkaisu Diileri, joka tuottaa uutisia Kykylaaksosta, muualta Suomesta ja ulkomailta.

Opiskelijatiimit ovat perustaneet Kykylaaksoon oppiyrityksiä. Oppiyritykset käyvät kauppaa Kykylaakson muiden yritysten kanssa, maksavat laskunsa ympäristössä olevalla verkkopankilla ja hoitavat viranomaisvelvoitteensa verotilin avulla. Opiskelijat hallinnoivat yrityksensä toimintaa Pupesoft-toiminnanohjausjärjestelmässä. Pupesoft on Devlab Oy:n yrityskäyttöön kehittämä avoimen lähdekoodin toiminnanohjausjärjestelmä.

Kykylaakson ensimmäiset 17 oppiyritystä perustettiin lokakuussa 2010. Tampereella Kykylaakso on käytössä ensimmäisen vuoden ja Ikaalisissa toisen vuoden liiketalouden opiskelijoilla. Kussakin oppiyrityksessä on n. 10 henkilöä. Tehtävät on jaettu markkinointi-, materiaalihallinto- ja taloustiimien kesken. Oppiyrityksen tukena toimii opettaja-valmentaja.

Oppiyritykset ovat toiminnassa koko vuoden. Niiden toiminta on integroitu sisältöopetukseen. Toisaalta oppiyrityksissä harjoitellaan käytännössä luennoilla käsiteltyjä asioita ja toisaalta luennoilta saa apua ja tietoa oppiyrityksen pyörittämiseen.

Juuri nyt Kykylaaksossa käy kova huiske, kun oppiyritykset markkinoivat tuotteitaan ja palveluitaan, neuvottelevat sopimuksia toimittajien kanssa ja pyrkivät vastaamaan Kykylaakson kasvavaan asiakaskysyntään.

Käy tutustumassa Kykylaaksoon osoitteessa http://www.kykylaakso.fi/palvelut/Index.php?page=Etusivu. Ei tosin kannata tilata mitään - toimitukset tapahtuvat virtuaalisesti!

Kykylaaksosta myös TAMK Ikaalisten liiketalouden blogissa

Kirjoittaja: Karoliina Nisula

3 000 000 taalan konferenssi

Keväällä Proakatemialla kävi vieraita ison meren takaa. Antti "Sotku" Vuento kertoi heille Proakatemian tavasta oppia luovuutta ja yrittäjyyttä. Tästä satunnaisesta tapaamisesta alkoi prosessi, joka kuljetti Antin ja minut Oklahomaan The Creativity World Forum -tapahtumaan.

Saimme olla osa tilaajapäällikkö Pekka Kivekkään johtamaa Tampereen kaupungin delegaatiota. Delegaatiossa oli lisäksemme edustajat Luova Tampere -ohjelmasta, ELY-keskuksesta, Tampereen kesäyliopistosta ja Tampereen teknillisestä yliopistosta.

Konferenssin avasi mahtava kolmikko David Pogue, Daniel Pink ja Sir Ken Robinson. Heidän tuotantoonsa kannattaa todella tutustua kirjastoissa ja internetissä. He ovat myös loistavia esiintyjiä, joten juurikaan paremmin päivä ei olisi voinut alkaa.

Puheenvuoroissa tuli jatkuvasti esille koulutuksen merkitys luovuuden edistäjän tai toisaalta tappajana. Haasteet ovat globaaleja ja ongelmana nähdään lukujärjestykset, kokeet, resurssit, luokkatilat sekä opettajien rohkeuden ja osaamisen puute. Monien mielestä opiskelijat oppivat kouluasteesta riippumatta monta kertaa nopeammin ilman lukujärjestyksiä. Kokeet keskittävät ajatukset vain mitattaviin asioihin – luovuuden kustannuksella. Luokkatilat kaipaavat räjäytystä ja opettajien koulutus muutosta. Lapset ovat luovia luonnostaan ja meidän tehtävä on vain pitää sitä yllä. Monessa puheenvuorossa korostettiin, että maailman pelastamiseksi ihmisten luovuus on saatava nykyistä paremmin hyödynnettyä.

Suomessa on testien perusteella maailman paras koulujärjestelmä, mutta itse mietin kuinka luovasti me osaamme osaamistamme käyttää. Kaupungilla kierrellessä olen huomannut, että Angry Birds taitaa olla viime aikojen ainoa kansainvälinen menestysinnovaatio.

Reissun ehdoton kohokohta oli Antin esiintyminen paneelissa, jonka otsikkona oli Growing the Creative Mind. Keskustelu oli mielenkiintoinen ja "the man with funny hat" sai paljon säpinää osallistujien ajatuksiin. Mahtava esiintyminen ja osoitus koulumme opiskelijoiden korkeasta kansainvälisestä tasosta. Maanantain juhlaillallisella Antin viereen sattui Oklahoman yliopiston toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja. Kohtaamisen seurauksena hän kutsui delegaatiomme vieraakseen ja illalliselle konferenssin päätyttyä. Sinne siis illaksi kunhan tätä kirjoittaessa meneillään oleva päätöstilaisuus on ohi.

Tapahtumassa saatiin myös meille mielenkiintoinen päätös aikaan. The Creativity World Forum 2013 järjestetään Tampereella. Siitä tapahtumasta riittää monta hienoa projektia TAMKin nykyisille ja tuleville opiskelijoille.

Ready to innovate! Suoraan Oklahomasta Veijo Hämäläinen.

Paperikerhon "Eteenpäin!"-seminaari valoi uskoa tulevaisuuteen

TAMKin Paperikerhon suurin tämän vuoden ponnistus oli 23.10.2010 järjestetty "Eteenpäin!"-seminaari. Tehtaiden sulkemiset ja työpaikkojen menetykset ovat hallinneet uutisia jo hetken aikaa, ja kaikki nämä asiat vaikuttavat negatiivisesti niin alan hakijamääriin kuin jo alaa opiskeleviinkin. TAMKin paperitekniikan koulutusohjelma kärsii muiden saman alan oppilaitosten kanssa hakijamäärien tippumisesta. On kuitenkin ilahduttavaa nähdä, että jo valinnan tehneet opiskelijat eivät ole katuneet valintaansa, vaan usko tulevaan on vahva.

Paperikerho ry halusi vahvistaa tätä uskoa järjestämällä lokakuussa seminaarin, jonka teemana oli "Eteenpäin!" Tarkoituksena oli kerätä paikalle suuri joukko paperialan opiskelijoita kuuntelemaan laadukkaita seminaariesityksiä oman alansa asiantuntijoilta. Iloksemme moni metsäteollisuuden vaikuttaja koki asian tärkeäksi ja seminaarin ohjelmasta tuli erittäin laadukas.

Tapahtuma alkoi TAMKin rehtori Markku Lahtisen ja PaTeKen koulutuspäällikö Ulla Häggblom-Ahngerin tervehdyspuheilla. Varsinainen show alkoi, kun M-Realin toimitusjohtaja Mikko Helander pääsi ryöpyttämään elinkeinoministeri Mauri Pekkarista ja yleisesti valtiojohtoa kilpailukyvyn heikentämisestä. Helanderin esitys "Mistä metsäteollisuuden tulevaisuus rakentuu?" antoi loistavan alun loistavalle päivälle, eteenpäin oltaisiin menossa.

Ulkomaista osaamista edusti Tervakoski Oy:n saksalainen toimitusjohtaja Klaus Weitkämper. Esitys oli mukaansatempaava, sillä Weitkämper antoi myös opiskelijoille puheenvuoron. Mikki kiersi yleisön keskuudessa ahkerasti ja Weitkämperin into tarttui opiskelijoihin. "The Future for a Student in the Forest Industry" oli puheenaiheena vielä myöhään jatkoillakin.

Kahvitauon jälkeen puhujapönttöön kiipesi elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen, aiheena oli "Paperin uusi tuleminen". Tiukan puolituntisen aikana opiskelijat (sekä M-Realin Helander) pääsivät tenttaamaan ministeriä. Parin kysymyksen jälkeen tyhmemmätkin huomasivat, että kyseessä on ammattipoliitikko. Ministeri Pekkarisen jälkeen lavalle asteli Vaahto Oy:n toimitusjohtaja Jyrki Strengell, jonka esitys käsitteli pienen ja ketterän laitetoimittajan etuja suhteessa mammuttifirmoihin.

Päivän viimeisen esityksen kunnia oli langennut itse Aurinkokuninkaalle. Lavalle asteli ammattivalmentaja Juhani "Tami" Tamminen, jonka 45-minuuttinen esitys "10 askelta voittajaksi" ei taatusti jättänyt ketään kylmäksi. Tamin prinsiipit jäivät hyvin mieleen ja moni saikin niistä uutta pontta opiskeluihinsa.

Seminaarin päätyttyä tapahtuma jatkui TAMKin ruokalassa juhlaillallisella. Kolmen tunnin ruokailu oli erinomainen mahdollisuus uusien kontaktien luomiseen ja ilahduttavan moni käyttikin tilaisuutta hyväkseen. Ruokailun jälkeen siirryttiin jatkobileisiin Love Hotelliin.

Paperikerho teki suuren työn tämän tapahtuman järjestämisessä ja palaute niin osallistujilta kuin yrityksiltä on ollut pelkästään positiivista. Moni yritys oli aidosti ilahtunut ja kannustava tällaista oma-aloitteisuutta kohtaan, Suomessa kun on tapana vain valittaa ja antaa asioiden edetä omalla painollaan. Paperikerhon esimerkkiä seuraa toivottavasti mahdollisimman moni ja toivomme, että tämä tapahtuma antoi uskoa tulevaisuuteen.

"Eteenpäin!"-seminaaria olivat tukemassa TAMK, UPM, SCA Packaging, M-Real, Vaahto, Delfort Group sekä Stora Enso. Toteutus oli täysin vapaaehtoisten opiskelijoiden voimin.

Paperikerho ry

Kirjoittaja: Marko Nyrhinen, Paperikerho ryn puheenjohtaja

TAMKin YAMK-opiskelijat valloittivat Demolan

Viime viikolla tehtiin koulutusalojen krossauksen historiaa, kun kolme ylemmän ammattikorkeakoulun koulutusohjelmaa löivät hynttyyt yhteen ja järjestivät Demolassa 12.11. yhteisen innovointipäivän.

Mediatuottamisen, hyvinvointiteknologian ja terveyden edistämisen koulutusohjelmien opiskelijat kehittivät sekaryhmissä palveluideoita vanhusten- ja vammaisten hoitoon sekä TAMKin omaan ITSE-tilaan. Päivän aluksi innovointiin virittäydyttiin perehtymällä palvelumuotoilun teoriaan ja käytäntöön Provoke Designin Tallinnan toimiston vetäjän Hannes Seebergin johdolla.

Innovointipäivään aktiivisesti osallistuneet toimeksiantajat Petteri Kukkaniemi Kehitysvammaisten Palvelusäätiöstä ja vastaava osastonhoitaja Minna Repo Koukkuniemen vanhainkodista kiittelivät, että päivän aikana syntyi paljon enemmän kehittämisen ideoita kuin he olivat etukäteen osanneet odottaa. TAMKin ITSE-tilan projektipäällikkö Kastehelmi Raninen piti aivan mahdollisena, että osa ITSE-tilasta voisi tulevaisuudessa kulkea pyörien päällä (rekassa) ympäri maakuntaa, kuten opiskelijat skenaariossaan esittivät.

DEMOLAn isäntä Ville Kairamo kehui, ettei DEMOLAssa ole nähty vastaavaa säpinää ja toivoi, että ylempää ammattikorkeakoulututkintoa opiskelevia opiskelijoita saataisiin mukaan myös DEMOLAn projekteihin. Opiskelijat antoivat hyvää palautetta aidoista toimeksiannoista, ja myös DEMOLAn toimintamalli herätti työelämässä jo toimivien opiskelijoiden kiinnostuksen.

Ylempian amkien opettajat Varpu Lipponen, Lea Saarni, Carolina Pajula ja Leena Mäkelä taas totesivat, että yamkien koulutusohjelmarajat ylittävä innovaatiopäivä on tullut jäädäkseen.

Teksti ja kuvat: Leena Mäkelä