Työharjoittelu ulkomailla – tilaisuus jota ei kannata jättää käyttämättä!

Lue Anna-Lotan aiemmat jutut täältä. 

Opiskeluaikana pakolliset työharjoittelut suoritin Afrikassa, päiväntasaajan tienoilla Tansaniassa. Kahteen otteeseen matkustin kolmen kuukauden ajaksi Mwanzaan, eli yhteensä puoli vuotta sain oleskella auringossa. Yhdessä massidea.org:ssa julkaisemassani artikkelissa kirjoitin että opiskelijoita kannattaisi enemmän ”käyttää hyväksi” projekteissa, joiden kohdepaikkana ovat kehitysmaat. Kehitysmaihin suunnatuilla projekteilla on usein hyvin pieni budjetti, jota syö suurimmaksi osaksi palkattujen asiantuntijoiden edestakainen matkustaminen kotimaan ja kohdemaan välillä. Sekä projektit, että opiskelijat hyötyisivät siitä, että ammattikorkeakoulut ohjaisivat enemmän opiskelijoitaan suorittamaan työharjoittelunsa ulkomaille.

Itse olin ainakin enemmän kuin tyytyväinen, että pääsin matkustamaan niinkin kauas kuin päiväntasaajalle. Vaikka palkkaa ei saanut työstä, niin opintotuki, harjoittelutuki ja TAMKin maksama matka-avustus riittivät mukavasti. Monet opiskelijat eivät ymmärrä tai ole edes kuulleet mitä tukia voi hakea jos lähtee palkattomaan harjoitteluun. Sanalla ”palkaton” on niin negatiivinen kaiku, että monet eivät edes halua kuulla enempää asiasta. Mielestäni kuitenkin saamani elämänkokemus ja kielitaidon parantuminen, uudet ystävät monista eri kulttuureista ja hienon lisän saaminen ansioluettelooni olivat arvoltaan niin suuria, että ”ilmaisena orjana” työskentely kannatti! 

Mikä parasta, juuri tuo Tansanian harjoittelu oli syy minkä takia sain lopulta TAMKilta töitä, sillä englanninkielisen harjoitteluraportin kirjoittaminen osoitti että pärjään työssä, missä vaaditaan hyvää kielitaitoa. Ja kun miettii vielä niitä luokkakavereita, jotka pääsivät hyviin kesätöihin harjoitteluun ja nostivat hyvää palkkaa, niin syksyn tullen monellakaan ei ollut niistä suurista ansioista jäänyt taskun pohjalle oikein mitään. Vaikka olisin jäänyt Suomeen palkalliseen harjoitteluun, hintataso ja tuhlausmahdollisuudet ovat kuitenkin moninkertaiset verrattuna Tansanian hintatasoon. Eivät päässeet luokkakaverit kehuskelemaan enää siinä vaiheessa harjoittelupalkoillaan.

Ajatuksen virtana tätä taas kirjoittelin, joten melkein jo unohdin sen punaisen langan.. Tämän blogitekstin pointti oli kuitenkin se, että opiskeluaikana kannattaa lähteä ulkomaille, joko harjoitteluun tai vaihtoon! Älkää miettikö liikoja ettei hyvät mahdollisuudet mene ohi suun! Valmistumisen jälkeen on sitten aikaa nyhjöttää tehtailla, toimistoissa tai kaupan kassalla tienaamassa. 

Jos haluatte lukea enemmän Tansanian harjoittelustani tai siihen liittyvistä artikkeleista, vierailkaapa massidea.org:ssa ja etsikää sieltä ryhmä ”TAMK practical training and projects”. Siitä selailemalla löytyy minunkin artikkelini.

Teksti ja kuvat: Anna-Lotta Huuhka

ProLearning - tiimiyrittäjyyden opiskelua Namibiassa

 

Opiskelen TAMKissa yrittäjyyttä liiketalouden suuntautumisvaihtoehdossa Proakatemialla, missä opiskelu on tiimissä työskentelyä ja tiimiyrityksen pyörittämistä. Meillä on oma yritys ja 2,5 vuoden ajan opimme käytännön työllä millaista yritysmaailmassa ja siinä toimiminen on. Teemme projekteja ulkopuolisille tahoille, keskustelemme tiimissä, kehitämme yritystämme, luemme kirjoja, käymme seminaareissa ja opimme toisiltamme. Tässä suuntautumisvaihtoehdossa omien haaveiden toteuttaminen on mahdollista! Minulle yksi haaveistani toteutui kun lähdin opiskelijavaihtoon Namibiaan Proakatemian idealla toimivaan ohjelmaan ProLearningiin. 

Päätökseni lähteä vaihtoon syntyi halusta nähdä myös Euroopan ulkopuolista maailmaa ja kokea miltä tuntuu opiskella jossain muualla. Erityisesti minua kiinnosti myös nähdä miten Proakatemian ideaa toteutetaan aivan erilaisissa olosuhteissa ja kulttuurissa, onko yrittäjyydessä ja sen opiskelemisessa eroja Suomen ja Afrikan välillä.

Namibialaisten nuorten kanssa työskentely oli erittäin motivoivaa, sillä maassa jonka talous on hitaasti kasvussa myös nuorten yrittäjähenkisten ihmisten into ja palo tulevaisuuden näkymien parantamiseksi on suuri.  Pääsin vaihtoni aikana olemaan ProLearningin tiimiyrittäjien päivittäisessä toiminnassa mukana ja huomasin miten olosuhteista ja kulttuurista huolimatta nuorilla ympäri maailmaa on samat toiveet ja tavoitteet tulevaisuuden suhteen. Yrittäjänä oleminen vaatii määrätietoisuutta, vastuunottokykyä, rohkeutta ja vähän luovaa hulluutta ja tätä kaikkea löytyy niin Namibian kuin Suomenkin tiimiyrittäjistä. 

Opin vaihtoni aikana yrittäjälle tärkeän taidon joka afrikkalaisessa kulttuurissa tuntui olevan paremmin omaksuttu kuin meillä Suomessa, nimittäin hetkestä nauttimisen. Tuntuu että Suomessa hyvin helposti ajaudutaan siihen pisteeseen että mikään ei riitä ja stressikäyrä kasvaa koko ajan, sen sijaan afrikkalaisessa kulttuurissa osataan ottaa myös rennosti ja töitä ei tehdä ryppyotsaisena vaan kohdataan seuraavan päivän haasteet vasta silloin eikä murehdita niistä etukäteen. Kaiken kaikkiaan vaihtoaika avasi silmäni sille, vaikka yrittäjänä toimiminen onkin kovaa työtä, siitä täytyy myös muistaa nauttia ja osata iloita jo saavuttamistaan asioista. Tekemällä oppiminen on haastava muoto opiskella, mutta se antaa myös uskoa ja luottamusta siitä että tulevaisuudessa olemme vahvoja kohtaamaan yritysmaailman haasteet olimme sitten Suomessa tai Afrikassa.

Muistelen vaihtoaikaani Afrikassa suurella lämmöllä ja rakkaudella, paikallinen kulttuuri ja avoimet, puheliaat ja hymyilevät ihmiset tekivät vaihdostani unohtumattoman kokemuksen ja en pitäisi tulevaisuudessa ollenkaan mahdottomana että lähtisin yrittäjäksi Afrikkaan. Kuka tietää. Elämä on mahdollisuuksia täynnä! 

Teksti ja kuvat: Suvi-Tuuli Heiskanen

Uusi vuosi ja uusi maa?

Hyvää vuotta 2011, parahin TAMKin opiskelija. Huurtaako ulkona puhaltava tuuli naamasi täyteen kuuraa ja loskaa, samalla kun mustajäällä päällystetty maa yrittää parhaansa mukaan karata jalkojesi alta. Vuoden ensimmäiset päiväsi koulussa tuntuvat siltä, kuin olisit oman elämäsi Bill Murray ja arki avautuu eteesi kuin jatkuvana toistona kuten elokuvassa Päiväni Murmelina. Samat kuluneet naamat vainoavat koulussa, samojen kuluneiden juttujensa kanssa ja televisiokaan ei tarjoa muuta kuin salkkareiden uusintoja. Tuntuuko siltä, että olisi alati ympyrää pyörivän arjen vanki ja olisi jo hyvä aika saada maisema vaihtoon. Pelkkä nollan vaihtuminen ykköseksi kalenterissa ei vaan riitä? Mutta kun on ne opinnotkin vielä pahasti kesken. Eihän siinä voi tehdä mitään muuta kuin purra huulta ja jatkaa puurtamista, eihän?

VÄÄRIN, sillä tätäkin lukiessasi moni samassa tilanteessa oleva on juuri hakemassa muutosta omaan kohtaloonsa. Sitä kutsutaan kv-vaihdoksi. Ja myös sinullakin on mitä todennäköisimmin mahdollisuus hakea uutta perspektiiviä samalla tavalla. Ja vaikka se viekin hieman aikaa ja vaatii pientä valmistelua, se on helppoa ja tunnetusti vain harva onneton on katunut päätöstä lähteä jälkikäteen. Sulla on pää, sä pystyt siihen!

Vuosi sitten tähän aikaan istuin kotona lentoliput jo kädessä kärvistellen helmikuussa alkavaa Erasmus-vaihtoani. Tarkoituksena oli hypätä kuun ensimmäisenä päivänä lentokoneeseen, lentää halpislennolla Pirkkalasta, Riikan kautta Amsterdamiin ja jatkaa sieltä junalla Alankomaiden pohjoisosassa sijaitsevaan Groningen nimiseen kaupunkiin. Vaihtooni liittyvät odotukset olivat kovat, vaikka mitään konkreettisia tai täsmällisiä odotuksia ei varsinaisesti ollutkaan. Eli oikeastaan oli vain odotus. Pelkästään ajatus ympäristön vaihdosta riitti tuolloin minulle. Ja näin ollen kaikki odotukset pitkälti toteutuisivat sinä hetkenä kun laskisin jalkani tuolle merenpinnan alapuolella sijaitsevalle maalle. Näin jälkikäteen katsottuna asettamani odotukset kyllä täyttyivät, kertaa noin miljoonabiljoonaa. Tässä vaiheessa kuitenkin jätän omien henkilökohtaisten vaihtokokemuksieni jaarittelun vähemmälle, sillä sitä varten tarvitsisi olla kokonaan oma blogi, tämän satunnaisen kirjoituksen sijasta. Sen sijaan keskityn parittamaan teitä ajatukselle kansainvälisestä vaihdosta hakuprosessin kautta.

Suurin kynnys lähteä vaihtoon lienee aina valinnan ja päätöksen tekeminen. Aluksi voi tuntua, että kyseessä on tuhat valintaa ja kysymystä samassa: Miten haen? Minne voin hakea? Minne haen? Mitä jos en pääse sinne minne haen? Mikä on toissijainen hakukohde, tai se kolmas? Käytännössä vaihtoon pääseminen on pitkälti niin helppoa kuin yhden päätöksen tekeminen; Haenko, vai enkö hae. Jos tekee päätöksen, että uskaltaa hakea vaihtoon ja toimii sen mukaan, niin suurella todennäköisyydellä löytää vielä itsensä jostain muualta kuin Stockmannin Hulluilta Päiviltä syömästä kuorrutettua donitsia. Itselläni vaihtokohdemaa ruletti ehti pyöriä monta kierrosta ennen kuin päädyin sinne mihin lopulta päädyin. Ja vaikka olisin päätynyt jonnekin muualle, olisin tuskin jälkikäteen katunut sitä yhtään sen enempää tai vähempää kuin tätäkään kokemusta.

Käytännössä hakuprosessi kv-vaihtoon TAMKissa ei voisi opiskelijalle olla juurikaan helpompaa. Opiskelijan pitää täyttää vain kourallinen lomakkeita, käydä lyhyt orientaatiokurssi, tehdä tarvittavat käytännön järjestelyt kuten asumukset ja olla tarpeen mukaan yhteydessä vaihtokohteen kanssa. Tätä prosessia ei hakijan tarvitse käydä läpi yksin, vaan kaikki TAMKin sisällä tapahtuva kv-toiminta on hyvin pitkälle koordinoitua ja ohjattua. Tarvittavat lomakkeet täytetään vaikka haavanlehden lailla tutisevasta kädestä kiinni pitämällä, jos ei muuten tule valmista. Apu ongelmatilanteissa on yleensä huutoetäisyyden päässä. Tämän jälkeen hakija onkin valmis ottamaan hypyn tuntemattomaan. Erasmusta tai muuten TAMKin pohjustamaa vaihtoa ei tule kuitenkaan verrata epäilyttävän halpaan benji-hyppyyn Tijuananassa, sillä se on varsin turvallinen tapa hakea jännitystä ja uusia tuulia elämään.

Lopuksi voisin listata vielä muutaman hyvän lisäsyyn siihen, miksi kv-vaihtoon lähtemistä kannattaa harkita. Oikeasti ei kannatta harkita vaan vain tehdä se. Jos teet, niin loppua ei tarvitse edes lukea; Win-win- skenaario.

1. Se on helppoa. Kuten aiemmin kirjoitin itse hakeminen on yksinkertaista jos vain toimii ohjeiden ja ohjauksen mukaan. Mene sähköpostissa ilmoitettavaan infotilaisuuteen ja toimi siellä neuvotulla tavalla. Voit myös mennä Opinto-oppaaseen ja etsiä sieltä tietoa kansainvälisestä opiskelijavaihdosta.

2. Se on halpaa. Suomessa lähestulkoon kaikki on kallista. Vain muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta elintasokustannukset ovat Suomen vastaavia alhaisemmat. Vaihdon aikana saat myös Erasmus-tuen ja asumistuen muodossa yleensä hieman enemmän rahaa kuin normaali opiskelun yhteydessä. Voit myös hakea ylimääräisiä tukia mahdollisuuksien ja oman aktiivisuuden mukaan.

3. Se antaa perspektiiviä. Tulet mitä todennäköisemmin elämään ja opiskelemaan enemmän tai vähemmän poikkeavassa kulttuurissa ja ympäristössä. Kohdemaan kulttuurin lisäksi tulet luultavasti tapaamaan vaihto-opiskelijoita kaikkialta ympärimaailmaa ja pääset tutustumaan hyvinkin erilaisiin ihmisiin ja lähtökohtiin. Opit siis paljon esim. kulttuureista, maista ja kielistäkin, jos et opi muuta niin ainakin kiroilet pian useilla kielillä. Samalla opit luultavasti jotain uutta itsestäsi ja suomalaisuudesta.

4. Saat uusia kavereita ja tapaat mahdollisesti mahtavimpia ihmisiä joihin ikinä törmäät. Jos jaksaa olla vähänkin aktiivinen ja kiinnostunut löytää varmasti ympärilleen mukavia ihmisiä joihin tutustua ja joiden kanssa ystävystyä. Vaihto-opiskelija piirit ovat yleensä helppoja paikkoja löytää hyviä ystäviä, sillä kaikki elävät samankaltaisessa vaihtoehtokuplassa samojen ongelmien ja haasteiden kanssa. Kv-vaihdon ollessa jo minun osalta historiaa, tiedän olevani vielä pitkään yhteyksissä useisiin vaihdossa tapaamistani ystävistä. Sen lisäksi, että voi nähdä tuttuja kasvoja matkatessa pitkin maailmaa, myös Internet tekee omalta osaltaan maailman hyvin pieneksi paikaksi.

5. Edistät omaa osaamistasi ja uraasi. Riippuen siitä minne haet ja millä perusteella voit saada, luettelemieni koulun ulkopuolisten asioiden lisäksi, myös laadukasta opetusta ja kansainvälisestä kokemuksesta/toiminnasta tuskin on haittaa kenenkään cv:ssä.

6. Sää. Kesää lukuun ottamatta täällä on tosi kurjat kelit, ellei tykkää kurjuudesta. Harvassa paikkaa maailmaa on yhtä kurjaa sään puolesta.

Jos ei oikein tunnu lähtevän on lähdettävä vaihtoon. Parempi lienee se, kuin olla lähtemättä.

Ps. Tämä blogiteksti kirjoitettiin olosuhteiden pakosta, hurjan kurimuksen ja alati jatkuvan piinauksen alla. Perään kuulutan Geneven sopimusta! Minua mahdollisesti lyötiin. Tehköön myös tiettäväksi, että jatkossa tulen kieltämään jyrkästi kaiken osallisuuteni sen kirjoittamisprosessissa, sisällössä tai editoinnissa. Valheita, sanon minä. Valhetta koko juttu!

Teksti: Matti Manner