Ihana Niina Hakalahti ja hänen ystävänsä Ali Tajunta Wireessä

Niina Hakalahti kutsuu itseään mieluummin kirjoittajaksi kuin kirjailijaksi. Kirjailijana oleminen eli kirjojen julkaiseminen on vain pieni osa siitä työstä, jota hän ja suurin osa kirjailijoista tekee.  Kirjoittaja on muutenkin mieluisampi termi, koska siinä painottuu selkeästi itse prosessi. Kirjailijana esiintyminen on kirjoittamisen sivutuote. Hyvin Niina senkin hallitsee. Viime viikon torstaina Wireen ja kirjaston vieraana hän hurmasi yleisönsä niin, että meidän oli vaikea lähteä kotiin. Jäimme esityksen jälkeen norkoilemaan ovensuuhun ja puhua pajatimme keskenämme senkin jälkeen, kun kirjailija oli poistunut.

Mistä hän sitten kertoi? Siitä, miten kirjoittamista harrastava 13-vuotias oululaistyttö sai vanhemmiltaan luvan lähteä Kokkolan kirjailijaseminaariin, miten se häneen vaikutti ja mitä hän seminaarissa oppi. Miten hän pienenä haaveili paitsi kirjailijan myös karjakon ammatista. Hän kertoi myös sen, että kaikista aiheista ja teemoista on jo kirjoitettu, mutta kirjailija voi aina tuoda uusia ihmetteleviä näkökulmia vanhoihin aiheisiin. 

Hakalahden näkökulma on äkkiväärä ja tragikoominen. Hän näkee yhdellä ja samalla silmäyksellä elämän vakavuuden ja humoristisuuden. Hänen päähenkilönsä on usein älykäs, kiltti ihminen, joka tarkkailee lähipiirinsä rehvakkaampia yksilöitä ja kyseenalaistaa itsensä vertailussa heihin. Tällainen rehvaakkaampi osapuoli voi olla intohimoinen joogaaja, boheemi yksinhuoltaja, narsistinen loiseläjä, anarkistinen teatteriryhmä tai jääkiekkosankari.  Joitakin mainitakseni. Lukekaa itse niin tiedätte, mitä päähenkilöille pyörityksessä tapahtuu!

Otsikossa puhutaan Ali Tajunnasta. Ali on sekä hyvä ystävä että semanttinen virhe. Hakalahdella on kuulemma erityinen väärinlukemisen lahja ja hän käyttää sitä surutta kirjoittamisensa inspiraationa. Syyrialais-suomalaisessa perheessä nimi Ali on ennestään tuttu, joten alitajuntakin voi saada tuttavallisen kutsumanimen Ali Tajunta. Kirjassa Ylämummoon, Tuukka-Omar (2011) päähenkilö yrittää ratkaista parhaan kaverinsa kanssa tätä ja muita elämän ja kielen suuria kysymyksiä.

Niina Hakalahti aloitti 1990-luvulla runoilijana, jatkoi 2000-luvulla romaaneilla ja 2010-luvulla lastenkirjoilla. ”Eri tarinat vaativat eri muodon.” Muuten hän on toiminut läänintaiteilijana, kirjoittamisen opettajana ja toimittajana. Oulusta Tampereelle asettuneen kirjailijan myöhemmissä teoksissa vilahtelevat Tampereen seudun paikat. Aavasaksa (2010) tapahtuu vähän Italiassa, mutta enimmäkseen Vesilahdella, Tampereella ja Lempäälän Ideaparkissa.

Kirjailija muuten kiitti työpaikkaa, joka ymmärtää virkistystoiminnan olevan muunkin kuin ruumiin liikuttamista.

Lisää tietoa Niina Hakalahdesta löytyy mm. Helsingin kaupunginkirjaston Sanojen aika -sivustolta.

Teksti: Seija Kivelä, Informaatikko, TAMK Kirjasto Kuntokatu 4
Kuva: Marja-Leena Hukkanen, Tammen kuvapankki