Kalle Päätalo rakensi vahvat perustukset kirjalliselle
tuotannolleen esikoisteoksellaan Ihmisiä
telineillä. Rakennusmestarinakin toiminut Päätalo onnistuu romaanissaan
luomaan todentuntuisen tunnelman työmaan kiireisestä arjesta kuvailemalla Mammonalinnaksi
nimetyn rakennuksen työvaiheita yksityiskohtaisesti. Työmaan rakentuessa
montusta harjaan rakentuu hiljalleen myös avioerosta toipuvan vastaavan
mestarin Mauno Joensivun uusi elämä.
Ihmisiä telineillä
on julkaistu 1958, joten siinä kuvaillut rakentamismenetelmät ovat ehtineet
muuttua ja korvautua uusilla jo monet kerrat. Teoksen parasta antia onkin Päätalon
värikäs ihmiskuvaus: työmaan ammattimiehistä löytyy roppakaupalla luonnetta.
Joukkoon mahtuu napakkaa luottamusmiestä, ahkeraa Aukustia, ronskia Iidaa,
mukavaa mestaria, ryyppykierteistä Oskaria, turhantärkeätä kirjuria. On
"professoria" ja muuta elämäntaiteilijaa.
"-Mitä perkelettä se karju siellä oikein torvee!
Näethän, helvetissä, että sekoitan juuri riemurasia vaahdossa Jallun paljua.
Enhän minä nyt kahdeksi repee, vaikka onkin jo hyvä halkeimen alku."
Ammattilaisten juttelukieli on karskia, eikä alatyylisissä
ilmauksissa todellakaan säästellä. Luonteiltaan rajusti erilaisten henkilöiden
törmätessä syntyvä dialogi on vähintäänkin mielenkiintoista luettavaa. Ihmisiä telineillä kuuluu rakennusalan
klassikkokirjoihin, sillä vaikka se julkaistiin vuosikymmeniä sitten, siitä voi
yhä saada tärkeitä oppeja mukaansa. Työmaakopissa ja muualla työmaalla tulee
törmäämään monenmoisiin ihmisiin, joiden kanssa työt pitää saada tehtyä.
Kalle Päätalo (1919-2000) opiskeli rakennusmestariksi 1947-49 Tampereen Teknillisessä oppilaitoksessa. Rakennusmestarin työura kesti 14 vuotta, joiden aikana Päätalo johti 20 rakennuksen tekoa:http://www.tampere.fi/ekstrat/taidemuseo/muistomerkit/paatalo.html
- Teksti: Mikko Kontinaho, rakennustekniikan opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti