Kännykkäohjatulla robottikameralla voitto Spaceship-osakilpailussa

Kännykkäohjattu robottikamera toi Spaceship-osavoiton tietotekniikan opiskelijoille Jussi Paukulle ja Lauri Pihlajakankaalle. Nokian järjestämä kilpailu oli osa huhtikuussa pidettyä NASA:n järjestämää International Space Apps Callengea. Ideana oli kehittää ratkaisuja erilaisiin annettuihin haasteisiin.

Kesän Paukku ja Pihlajakangas työskentelevät TKI-osuuskunta Verstaalla.

Robottikamera osallistui Nokian OpenROV-challengeen, jossa paras Windows Phonea hyödyntävä projekti palkittiin. Demolassa järjestettyyn kisaan osallistui 15 tiimiä. Kilpailun alussa toisilleen tuntemattomat osallistujat jaettiin tiimeihin. Suunnittelu aloitettiin puhtaalta pöydältä ja aikaa oli käytettävissä 48 tuntia. Paukun ja Pihlajakankaan tiimissä oli lisäksi 2 opiskelijaa Tampereen teknilliseltä yliopistolta. Parhaasta projektista tiimiläiset saivat palkinnoksi Lumia 820 -puhelimen. 

Jatkokehitysmahdollisuuksia on

Robottikameralla on heidän mukaansa huimasti jatkokehityspotentiaalia ja suunnitelmissa on kehittää kameraa edelleen.

”Seuraava kehitysaskel hyödyntäisi kännyköissä nykyään yleisiä gyroskooppiantureita. Tällä saavutettaisiin vaikutelma siitä, että robottikameran kuva tulisi kännykän omasta kamerasta. Lopullinen sovellus olisi se, että käyttäjällä olisi silmikkovideonäyttö, jossa gyroskooppianturi on kiinni. Laitteiston toimiessa alle 100 millisekunnin viiveellä, käyttäjä olisi ikään kuin robotin kyydissä itse. Nyt kaikki reaaliajassa tarkkailtavat järjestelmät käyttävät kameroiden ohjaamiseen erillisiä käsikäyttöisiä ohjaimia. Tällä järjestelmällä kädet vapautuisivat, ja käyttäjä saisi paremman tuntuman ympäristöön."

TAMKin tietotekniikan TKI-osuuskunta Verstas tarjosi robottikameraan tarvittavat komponentit.
 

”Ilman tarvittavia mekaanisia ja elektronisia osia kameramme ei olisi onnistunut, joten on todella hienoa, että omasta koulustamme löytyi apua projektiimme.”

Opiskelijat rakentavat itse omat puhelimensa

Itse rakentamalla saa juuri sellaisen puhelimen kuin haluaa. Opintojaksolla "Käytännön elektroniikka" tieto- ja sähkötekniikan opiskelijat rakentavat itse omat puhelimensa.

Sähkötekniikan opiskelijat Simo Rapo, Antti Vuorenpää ja Vesa-Matti Salo omien puhelimiensa rakennuspuuhassa.

"Idea GSM-puhelimen rakentamiseen tuli viime kesän kesäprojektien yhteydessä. Mietimme voisimmeko tehdä jotain konkreettista ja jolla voisimme näyttää opiskelijoille, että kyllä he osaavat. Tämä opiskelijoiden kertomus siitä, että enhän minä vielä mitään tiedä enkä osaa, kun olen vasta opintojen alussa vaati ravistelua. Ja itse rakennettuun puhelimeen voi ohjelmoida ihan uusia ominaisuuksia", kertoo koulutuspäällikkö Ari Rantala.

Kurssin vetäjinä toimivat neljännen vuosikurssin sulautettujen järjestelmien opiskelijat: Vihtori Lehtonen, Miikka Mikkonen ja Tuukka Lehto. He ovat myös suunnitelleet opintojakson. Suunnittelu tehtiin viime kesä opettajien kanssa yhdessä.  Koska kurssille oli halukkaita 66 ja paikkoja vain 20 järjestivät opiskelijat kurssille pääsykokeen, jossa selvitettiin niin käytännön  taitoja (mm. juottaminen) kuin teoreettisia taitoja. Opettajina taustalla toimivat  Mauri Inha (Moodle ja toteutussuunnitelmat) ja Ari Rantala.

Sähkötekniikan opiskelija Tomi Eskelinen rakentaa omaa puhelintaan.

"Laitteita voitaisiin kutsua ennemminkin mikrokontrollerialustoiksi, joilla muun muassa voidaan 2G SIM- modulin avulla soittaa ja vastaanottaa puheluita ja tehdä kaikkea, mitä normaalilla 2G-puhelimella voidaan tehdä. Laitteen ohjaamiseen käytetään joko kosketusnäyttöä tai  LCD-näyttöä ja näppäimistöä."


"Koska tämä kurssi on vapaasti valittava ja pääsyyn tarvittiin myös pääsykoe, ovat opiskelijat kiinnostuneet aiheesta, ja tämä tietenkin auttaa myös ohjausta. Kurssilla on monelta eri luokalta ja suuntautumislinjalta opiskelijoita, joilla kaikilla on omat vahvuudet ja heikkoudet ja joskus on vaikea asettua tämän opiskelijan kenkiin opastaessa heitä. Koska olen itse näitä samoja asioita tehnyt useaan otteeseen on ohjaus teknisesti helpohkoa. Kurssi on täysin opiskelijoiden kanssa suunniteltu ja toteutettu. Kurssin vaikeusaste on riittävän laaja ja haasteellinen tietotekniikan ja sähkötekniikan opiskelijoille: toteuttaa annetuista komponenteista toimiva GSM-puhelin, vieläpä noin 30 tunnin aikana", Ari Rantala kertoo.

Tietotekniikan opiskelija Miikka Mikkonen sekä sähkötekniikan opiskelija Ossi Roivainen.

"Mielenkiintoisinta tällä kurssilla on jaettujen laitteiden tuomat mahdollisuudet omissa projekteissa. Näitä valmiita laitteita sinänsä tuskin kukaan tulee oikeasti kännykkänä käyttämään, mutta mahdollisuudet mitä kaikkea osilla voidaan tehdä on äärimmäisen suuri. Koska kurssilla opitaan näitä laitteita käyttämään ja ohjelmoimaan, voivat kurssin päätyttyä opiskelijat tehdä näillä osilla mitä mielivät", kertoo Miikka Mikkonen, tietotekniikan 4. vuoden opiskelija, joka toimii kurssilla ohjaajana.

"Huolellisuudella ja kysymällä neuvoa, kun ei tiedä vastausta, pääsee jo pitkälle. Käytännössä on osattava kolvata, lukea ja ymmärtää kytkentäkaavioita sekä tietenkin ohjelmoitava. Kurssi on sujunut kohtuu hyvin ja kuten oli arvattavissa; tasoeroja löytyy, joten jotkut opiskelijoista ovat jo valmiita, kun toiset ovat vasta aloittamassa ohjelmointia."

Tietotekniikan ensimmäisen vuoden opiskelija Teemu Halmela rakentaa kosketusnäyttöpuhelinta.

Kurssin yhtenä vetäjänä toimii tietotekniikan opiskelija Vihtori Lehtonen.

Ei ihan vielä valmiita puhelimia...

TAMKin Valopää-projektissa rakennetaan Aivovammaliitolle opetuspäätä

Pää on pyhä asia.  TAMKin tietotekniikan opiskelijat joutuvat porautumaan pintaa syvemmälle, kun eräs heidän kesän projekteistaan on rakentaa Aivovammaliitolle opetuspää.  Aivovammaliiton tilaaman pään tarkoituksena on havainnollistaa aivoja niihin kiinnitettyjen led-lamppujen avulla.

Pään työnimi on ollut alusta lähtien Valopää.

 

Valopää-projekti aloitettiin toukokuun alussa.  Projekti on edennyt kuukaudessa niin, että Aivovammaliiton työntekijät kävivät toukokuun lopussa tapaamassa TAMKilaisia ja keskustelemassa työn etenemisestä.  Päätä rakentamassa on TAMKista tietotekniikan kesäharjoittelussa olevia opiskelijoita.

 





”Tiiviisti kerrottuna valopäässä laitetaan ledejä sellaisiin kohtiin, jotka kuvaavat eri aivolohkojen toimintaa.  Samalla aikaa kun joku kertoo aivovammoista, hän pystyy näyttämään mistä aivojen osasta on kyse, kun niihin syttyy valo”, projektia ohjaava tietotekniikan koulutuspäällikkö Ari Rantala kertoo.

”Pään avulla voimme näyttää yleisölle mitä tapahtuu, kun tapaturmaisesti esimerkiksi lyö päänsä tai saa siihen iskun.  Tämä on paljon havainnollisempaa kuin PowerPoint-esitys.  Käymme paljon eri tilaisuuksissa puhumassa, myös lapsille ja nuorille aivovammojen ennaltaehkäisystä. Minulla oli eräässä tilaisuudessa mukanani Lars-niminen opetuspää ja huomasin, että se herätti paljon kiinnostusta. Siitä se idea sitten lähti.  Pää mitä voisi itse räplätä.  Saimme tietää, että TAMKin tietotekniikan koulutusohjelma on oikea paikka toteuttaa toiveemme ja otimme yhteyttä TAMKin ”, Aivovammaliiton järjestösuunnittelija Kaija Koivisto kertoo.

Toiminnanjohtaja Sirkku Lindstam tutustuu Valopäähän.

”Tämä on tosi hyvä projekti, kaikki mukana olevat opiskelijat oppivat tästä paljon.  Suurin osa projektissa mukana olevista opiskelijoista opiskelee ensimmäistä tai toista vuotta tietotekniikkaa.  Tässä opitaan perustaitoja, joita kaikkien tietotekniikkainsinöörien pitää osata.  Tällaisia projekteja toivomme lisää”, päätä demonnut Mika Heikkinen kertoo.  Vastavalmistunut tietotekniikan insinööri Heikkinen on itse mukana projektissa suunnittelemassa ja ohjaamassa muita.

Aivovammaliiton tavoitteena on, että tietoisuus aivovammasta leviäisi.

”Toiveenamme on kevyt, kassiin mahtuva pää, jota pystymme kuljettamaan mukanamme”, Aivovammaliiton toiminnanjohtaja Sirkku Lindstam kertoo.

”Projektissa edetään vaihe kerrallaan. Elokuun aikana teemme ensin demon valmiiksi.  Joudumme hankkimaan elektroniikkakomponentteja ja se saattaa kestää.  Aivovammaliiton kanssa tehtyyn sopimukseemme kuuluu, että teemme heille tässä vaiheessa kolme päätä”, Heikkinen ja Rantala kertovat.

”Aivovammat jäävät helposti pimentoon. Aivovammaliitto on ainoa, joka aktiivisesti tuottaa tietoa aivovammoista.  Oireet saattavat tulla näkyviksi vasta vuosien päästä. Tätä päätä voimme käyttää myös koulutuksissamme. Aivovamma on vamma muiden vammojen joukossa.   Aivojen vammautuessa, vamman laatuun vaikuttaa se mihin aivojen osaan vaurio tulee ja miten voimakas on vaurion aiheuttama isku.  Aivovammaiset häpeävät vammaansa, koska sitä ei ymmärretä.  Aivovamma ei aina näy päällepäin.",  Lindstam kertoo.

Aivovammaliitto ry

Teksti: Arja Hautala

Älykkäät koneet tulevat, olemmeko valmiita?

Suunnitteluryhmän vetäjänä voisin sanoa, että kyllä alamme pikkuhiljaa olla valmiita. Tai ainakin olemme valmiimpia, kuin esimerkiksi viime syksynä.  Niin kuin aina, myös nyt uuden suunnittelu ja alkuunpano on ollut välillä kuin kivirekeä kiskoisi perässään ja sitten välillä asiat ovat loksahdelleet omille paikoilleen mukavasti. Välillä on ollut jopa havaittavissa pientä innostusta suunnitteluryhmän jäsenissä uudesta opintokokonaisuudesta.

Älykkäät koneet on uusi suuntautumisvaihtoehto, jonka pilottiryhmä aloittaa ensi syksynä. Tällä hetkellä haetaan 16:ta innokasta toisen vuosikurssin opiskelijaa opintosuunnalle. Suuntautumisvaihtoehto on sähkötekniikan, tietotekniikan, kone- ja tuotantotekniikan ja auto- ja kuljetustekniikan yhteinen opintosuunta. Ajatuksena on, että kolmannella vuosikurssilla rakennetaan hieman poikkitieteellisyyttä opintoihin siten, että auto- ja konepuolen opiskelijat ottavat muutamia peruskursseja sähkö/tietotekniikan-puolelta ja vastaavasti toisinpäin. Periaatteessa vanhaa tuttua mekatroniikkaa laajennetaan hieman ja otetaan mukaan tietojärjestelmiä ja liikkuvan koneen erityispiirteitä.

Suuntautumisvaihtoehtoon kuuluu myös projektityö, jossa porukalla tehdään todellinen tutkimus-/tuotekehitysprojekti, josta saadaan opintopisteitä. Projekti on vuosittain vaihtuva ja tarkoituksena on tutustuttaa opiskelijat älykkäisiin koneisiin.

Vaikka poikkitieteellisyyttä rakennetaan, jokaisesta opiskelijasta valmistuu kuitenkin oman alansa insinööri. Sähköpuolen opiskelijasta valmistuu sähköinsinööri ja niin edelleen. Tämä opintosuunnassa saatu poikkitieteellinen opetus ja projektityö ovat vain pieni mauste kokonaisuudessa. Projektit ovat kuitenkin yleinen tapa hoitaa asioita yrityksissä ja tässä on hyvä mahdollisuus opiskella projektityöskentelyä.

”Missä tällaista osaamista tarvitaan?”, kysyy epäilevä insinööriopiskelija takapenkistä. Tämän tyyppisellä osaamisella on paljon tarvetta teollisuudessa. Eräs suuri työllistävä alue on testaus- ja mittaustehtävät. Esimerkiksi koneinsinöörin pitäisi tietää, kuinka laitteesta asemaa mittaavan anturin virtaviesti muutetaan jännitetiedoksi ja miten se tallennetaan mittauskortin kautta tietokoneen kovalevylle. Toisaalta sähkö- tai tietotekniikan insinöörin olisi hyvä tietää mitä mitataan, kun venymäliuskaa liimataan koneen tukirakenteisiin. Tänä päivänä suomalaisten valmistamat laitteet menevät suurimmalta osaltaan vientiin pitkin maailmaa. Yrityksen kannalta olisi huomattavasti halvempaa, kun käyttöönottoon tai ongelmien ratkaisuun voitaisiin lähettää yksi insinööri, joka tietää riittävästi eri osa-alueelta. Kolmen insinöörin sijasta lähetetään paikan päälle yksi insinööri, joka osaa ratkoa erityyppisiä pulmia. Tosiasia on, että monipuolisilla osaajilla on aina enemmän mahdollisuuksia.

Teksti: Mika Ijas, yliopettaja TAMK

.