Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tamk Style. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tamk Style. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Tamk Style: Olenko Tamperelaistumassa?



TamkStyle juttusarja esittelee käytävämuotia ja opiskelija-asennetta eri kampuksilta

Voiko Tamperelaiseksi vain syntyä vai onko kaupunki avoinna myös uudistamperelaisille? Tampere on Suomen suurimpia opiskelijakaupunkeja ja luonnollisesti opiskelijoita saapuu ammattikorkeakouluun ja yliopistoon muilta paikkakunnilta. Itse olen löytänyt tieni tänne Liedosta, Turun kupeesta. 
Olen viimeisen vuoden aikana huomannut, että olen alkanut pitää Tampereen yksiötäni perheeni maatilan lisäksi kotina. Kun olen käymässä Liedossa alan jo hieman kaivata "toiseen kotiini" Tampereelle. Ja kun käyn Turussa ostoksilla, viettäessäni lomaa vanhempieni luona, huomaan vahvan Turun murteen, jota en ennen ole tajunnut. 

Olen koonnut tähän muutaman huomion siitä, että muualta muuttanut opiskelija saattaa hyvinkin olla kotiutumassa Tampereelle. Juttua varten on konsultoitu "paljasjalkaisia Tamperelaisia" ja asiaa on pohdittu muiden opiskelijoiden kanssa.


1. Et ole ennen pitänyt suomirockista, mutta jostain syystä Eput ja Popeda alkavat kuulostaa ihan hyvältä. Tai et ainakaan välttämättä vaihda kanavaa "Manserockin" kajahtaessa ilmoille.

2. Ärsyynnyt hieman siitä, kun kerrot opiskelevasi Tampereella ja joku tokaisee siihen "Jaa Manses vai". Ei, vaan Tampereella, tai Treellä lyhennettynä....

3. Sinulla kestää hetki miettiä, missä oikein asut, kun joku kysyy sitä. Vastaatko entisen kotipaikkakuntasi vai Tampereen. Vaihtoehtona on se, että mainitset vain Tampereen, etkä lisää enää perään "Mutta olen kotoisin Jyväskylästä tms."

4. Alat verrata kaupunkeja, jossa vierailet Tampereeseen. Käydessäsi esimerkiksi Tallinnassa, huomaat ajattelevasi miten se eroaa Tampereesta, eikä esim. Turusta entisestä lähikaupungistasi.

5. Tiedät Tampereen bussireitit paremmin, kuin entisen kotikaupunkisi. Osaat sanoa suoraan, mikä bussi menee Hervantaan, jos joku haluaa sattumalta kaupungilla moista tietää.


Kuva: YLE / Petri Aaltonen
6. Tiedät Tampereen lähiöiden maineen. Osaat jo kertoa ystävällesi, joka muuttaa kaupunkiin, minne ei ainakaan kannata asettua asumaan.

7. Olet valinnut kantapaikkasi. Sinulla on kantisbaari, kauppa, kulkureitti jne.

8. Olet sitoutunut kaupunkiin esimerkiksi kuntosalijäsenyydellä.

9. Yrität saada kaikki kaverisi muuttamaan Tampereelle, koska se on niin hyvä paikka!

10. Huomaat entisen kotikaupunkisi murteen ja ystäväsi huomattavat oman puheesi muuttuneen Tamperelaiseksi.

Jos edes puolet näistä väitteistä piti paikkansa, taidat olla Tamperelaistumassa! Halusit sitä tai et :D

Teksti. Anniina Grönholm









keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

TamkStyle: Töitä, töitä
















TamkStyle juttusarja esittelee käytävämuotia ja opiskelija-asennetta eri kampuksilta

Opiskelijan joka keväinen ongelma on se, mistä saada töitä kesäksi. Kun Kelan tukia ei kesäkuukausilta tule, on löydettävä työtä elääkseen. Eikä kukaan pelkällä opintotuella pärjää. Kesällä on ansaittava tarpeeksi, jotta rahaa riittää myös tulevaksi lukukaudeksi, kun koululta ei pääse töihin. Tampereen ammattikorkeakoulun rakennustekniikan opiskelijoiden on lisäksi etsittävä itselleen työpaikka, joka kelpaa myös koulun vaatimaksi harjoitteluksi. Haalariharjoittelua varten olisi päästävä rakennustyömaalle töihin ja toista harjoittelua varten työnjohtajaksi tai suunnittelutoimistoon.

Suhdanteista riippuen ovat harjoittelupaikan kriteerit kuitenkin löysiä. Kun töitä ei ole tarjolla kuin harvoille ja valituille, on haalariharjoittelusta käynyt myös työ tehtaassa tai vaikka rautakaupassa. Olen kuullut, että joku on jopa saanut harjoittelunsa kuitattua sillä, kun on toiminut pizzalähettinä paikallisessa pizzeriassa. Tämä joku oli toimittanut pizzaa niin usein läheisille työmaille, että oli nähnyt siinä samalla tarpeeksi rakentamista. Liekö juttu sitten legendaa tai ei - uskon että tämäkin opiskelija olisi mieluummin tehnyt harjoittelunsa ”oikealla työmaalla”.

Tänä keväänä ovat harjoittelupaikat niin sanotusti kiven alla. Tampereen seudulla töihin tuntuvat pääsevän vain ne, jotka ovat samassa työpaikassa olleet harjoittelussa ennenkin. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden kanssa samoista paikoista kilpailevat vielä yliopisto-opiskelijatkin, joten työpaikan saaminen on hankalaa.

Työnhaku sen sijaan on näennäisesti tehty helpoksi nettihauilla. Samaan aikaan kuitenkin yritysten edustajisto tuntuu toistelevan mantraa, ettei pelkästä nettihausta kukaan töitä saa. Mitä siinä tapauksessa opiskelija voi tehdä, kun yritysten nettisivuilta saa kuvan, että vain netin kautta tulee hakea ja muut yhteydenotot ovat jopa häiritseviä?

Entäpä jos valitseekin yrityksen lähestymistavaksi sähköpostin? Ensin kirjoittaa itsestään pitkän postin ja lähettää ansioluettelonsa toiveikkaana - vain huomatakseen kuukausien kuluessa, ettei kukaan vastaa postiin. Poikkeuksia tietenkin löytyy ja kaikkihan sen tietävät, että yrityksissä on kova kiire. Mutta onko kukaan - joka on sähköpostin toiveikkaalta opiskelijalta vastaan ottanut, lukenut sen ja jättänyt vastaamatta - tullut miettineeksi opiskelijan tulevaa asemaa työelämässä? Opiskelijat ovat tulevaisuuden ammattilaisia ja negatiivista kuvaa suuntaan jos toiseen on hankala paikata myöhemmin.

Opiskelijat jakaantuvat kesäisin luonnollisesti niihin joilla on töitä, ja niihin joilla ei ole. Tässä talousjamassa se suurin piirtein tarkoittaa sitä, että niillä on töitä alalta, joilla sitä on ennenkin ollut. Kuitenkaan töihin ei palkata työhistoriaa vaan ihminen. Erään yrityksen edustaja totesikin varsin osuvasti, että hyvät tyypit saavat aina töitä, ja hän palkkaa yritykseen persoonan, ei siis pelkkää CV:tä. Omaa persoonaansa vain on hankala tuoda ilmi kasvottomalla nettihaulla, joissa paras erottumiskeino taitaa olla pitkä työhistoria…

Opiskelija turhautuu helposti työnhakuun. Aina pitäisi tuntea joku, jotta saisi suoran numeron tai sähköpostiosoitteen, jolloin voisi ottaa suoraan kontaktia yritykseen. Kun nettihakuja on täyttänyt jo useamman kymmenen - ilman yrityksen vastausta - alkaa se turhauttaa. Olisiko paras tapa työnhaussa yksinkertaisesti jalkautua kohti työmaita ja suunnittelutoimistoja - käydä siis paikan päällä kyselemässä työtä? Vaikka pääsisi kasvotusten kertomaan itsestään, ei sekään aina takaa työpaikkaa. Kurjinta, mitä haastattelussa voi kuulla, on ehkä toteamus; ”Kyllä me sinut töihin oltaisi otettu, mutta jos ensin hankkisit vähän tuota työkokemusta. Sitten voidaan palata asiaan. Kevät on opiskelijalle epävarmaa ja stressaavaa aikaa. Huonoimmassa asemassa työnhaun kannalta taitavat olla lukiopohjaiset naispuoliset opiskelijat.

Ammatillisessa koulutuksessa kaikille esim. ammattiopistoissa opiskelijoille varmistetaan koulutukseen kuuluva työssäoppimispaikka. Opettajat järjestävät paikat niille, joilla ei kokemusta alalta ennestään ole. Opettaja sopii yrityksen kanssa työssäoppimisjaksoista. Ammattikorkeakoulun työharjoittelusta saa opintopisteitä ja se kuuluu koulutukseen - eli koulusta ei ilman harjoittelujen suorittamista valmistu. Aikaisemmin ennen ammattikorkeakouluun pääsemistä piti olla vuosi töissä alalla. Tämä on varmasti taannut töitä myös opiskelujen aikana. Nykyään, kun pakkoa ei ole, eivät lähtökohdat opiskelulle ole jokaisella samat. Kun työttömyys hankaloittaa valmistumista, on myös harjoitteluista vastaavan opettajan aika tehdä osuutensa. Kouluhan saa rahoitusta valmistuvista opiskelijoista, joten valmistumista ei varmasti kannata hankaloittaa…

Itsenäisesti asuvan täysi-ikäisen opiskelijan on kuitenkin mahdotonta työskennellä kenellekään ilmaiseksi palkattomassa harjoittelussa - ellei sitten opintotukea nosteta vähintään 500 eurolla kuussa ja sitä ei rajata pois kesäkuukausilta, mitä tuskin tulee tapahtumaan koskaan. Harjoittelun palkallisuus hankaloittaa paikan saamista lisää, mutta on välttämätöntä. Tampereen ammattikorkeakoulun opettajat vinkkaavat varmasti oppilaille aina tarjolla olevasta työpaikasta, jos jostain tiedon sellaisesta saavat. Yrityksen sähköpostiosoitteen pyytämisen jälkeen opiskelija on jälleen omillaan. Netin kautta lähetetyssä hakemuksessa ”puhuu jälleen taas se työhistoria”. Ensimmäisen kunnollisen työpaikan saaminen rakennusalalta auttaa huomattavasti. Tulevaisuudessa tämä opiskelija varmasti pärjää omin avuin. Onhan hänellä silloin CV:ssä jotain merkittäväksi enemmän näytettävää.


Pyysin asiaan näkökulmaa myös valmistuvalta opiskelijalta, Elisa Reposelta

Miten valitsit rakennusalan?
Varmasti varsin usein kuultu vastaus mutta hain lukion jälkeen arkkitehdiksi. Useamman yrityksen jälkeen piti alkaa pohtia mitä muuta voisin opiskella. Rakentaminen on aina kiinnostanut minua, mutta alan opiskeleminen ei vain ollut tullut mieleen. Hain kouluun ja huomasin, että se on juuri sitä ominta alaa minulle.

Kuva: Pirjo Sillman
 Onko se vastannut odotuksiasi, miten?
Alun alkujaan minulla ei kauheasti ollut odotuksia rakennusalan suhteen. Se on kuitenkin varsin mielenkiintoinen ala, jota on ollut mukava opiskella. Ilmapiiri on yleensäkin mielestäni rakennusalalla sopivan rento.

Mitä mieltä olet TAMK:n harjoittelukäytännöstä?
On mielestäni erittäin hyvä, että TAMK:ssa on pakollinen harjoittelu - vaikka uudelle opiskelijalle se ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Sen myötä kuitenkin kasvaa sekä ymmärrys että kiinnostus alaa kohtaan. Sain ensimmäisen kesäharjoittelupaikkani rakennusalan ainejärjestön Anturan rekrytointitilaisuuden kautta. Myös seuraavan kesän harjoitteluni suoritin samaan firmaan. Kolmantena vuonna harjoittelupaikan saaminen oli suhteellisen haasteellista, koska olin opiskeluvaihdossa koko kevään ja alkukesän. Onnekseni veljeni alkoi rakentaa perheelleen omakotitaloa, joten työnjohtoharjoittelun suorittaminen sitä kautta onnistui hienosti.

Millaisista työtehtävistä olet kiinnostunut?
Olen kiinnostunut erityisesti rakenteiden suunnittelusta ja mallintamisesta. Rakennesuunnittelupuolella etenkin puurakenteet ovat alkaneet kiinnostaa entistä enemmän viimeisen vuoden aikana.


Miltä työelämään siirtyminen tuntuu?
Uskon, että työelämään siirtyminen on helpottunut harjoittelujen myötä, kun on päässyt tekemään alan töitä. Toki tällä hetkellä tilanne jännittää hieman, sillä valmistuminen lähenee kovaa vauhtia ja sen myötä siirtyminen työelämään.


 Millaista työ/opinnäytepaikan hakeminen on?
Uskaltaisin väittää, että työpaikan hakeminen on ollut varsin stressaavaa. Se on joka keväinen stressipeikko kaikille opiskelijoille. Tuntuu, että etenkin suunnittelupuolella työpaikkoja on hyvin vähän. Opinnäytetyöpaikkaa en ole vielä hakenut, koska päätin viime syksynä että en ala kevään kiireessä vääntämään ”opparia”. Jätän sen suosiolla syksylle. Mitä olen vierestä seurannut muiden opparistressiä, niin en kyllä kauhean kateellinen ole. Katsotaan, jos kesän aikana vaikka keksisin hyvän oppariaiheen tulevasta kesätyöpaikastani.

 Mistä kontakteista on hyötyä?
Kaikista kontakteista on varmasti hyötyä jollakin tapaa, eikä kannata vähätellä mitään niistä. Piirit ovat kuitenkin loppupeleissä niin pienet, että yhteisiä tuttuja tai tutun tuttuja varmasti löytyy aina. Itsestäni tuntuu, että huomattava apu tulevan kesän työpaikan saamisessa olivat järjestötoiminnan kautta koulussa pari vuotta sitten luodut kontaktit.

Onko väliä, missä tuleva työpaikkasi tulee olemaan?
Kyllä työpaikan sijainnilla on väliä. Itse olen Keski-Suomesta kotoisin, mutta olen asunut Tampereella jo melkein kuusi vuotta. Olen kotiutunut tänne todella hyvin. Mikäli töitä täältä ei olisi irronnut, olisin varmaan seuraavaksi suunnannut Jyväskylän tai Helsingin seudulle. Kansainvälinen työpaikka ja kansainväliset tehtävät ovat aina kiinnostaneet minua. Maalla ei sinällään ole väliä, mutta toki toivon, että pääsisin vielä joskus takaisin Namibiaan, missä vietin puolivuotisen vaihto-opiskelujaksoni keväällä 2013. Afrikka on muutenkin kiinnostanut aina paljon sekä samoin kehitysaputyöt. Koskaan ei tiedä, mistä vielä itsensä löytää…

Mitkä yritykset ovat jääneet mieleesi parhaiten opiskeluajalta?
Parhaiten mieleen on jäänyt mm. Lemminkäinen, Skanska, YIT ja NCC sekä suunnittelupuolelta etenkin A-Insinöörit, Ramboll Oy ja KPM-Engineering. Tietenkin tähän vaikuttaa se, että yritykset ovat suuria. Opettajat puhuvat näistä yrityksistä, koska ne ovat kaikille tuttuja. Osa opettajista on saattanut myös työskennellä kyseisissä yrityksissä. Olemme myös käyneet koulusta työmaavierailuilla.

Terveisiä kaikille työnantajille/ rekrytoijille?

Huomioikaa myös opiskelijan muut työkokemukset kuin vain rakennusalan työkokemus. Tietenkin se on tärkeää, että alan kokemusta löytyy, mutta jostain jokaisen on aloitettava. Kukaan meistä opiskelijoista ei ole täysin valmis vielä valmistuessaankaan, mutta kaikki ovat varmasti innokkaita oppimaan. Työssä oppii kuitenkin kaikista parhaiten. Antakaa opiskelijoille mahdollisuus päästä kehittymään ja antakaa heille sopivassa suhteessa myös vastuuta. Opintosuoritusotteen lisäksi muistakaa, että jokaisella opiskelijalla on paljon vahvuus- ja osaamisalueita, jotka eivät todistuksissa näy. Hyvää tulevaa kesää!

Teksti. Anniina Grönholm

perjantai 14. helmikuuta 2014

Tamk Style: Ystävänpäivä Special



 
TamkStyle juttusarja esittelee käytävämuotia ja opiskelija-asennetta eri kampuksilta

Ystävänpäivä 14.2 tunnetaan pariskuntien juhlapäivänä. Päivänä juhlistetaan myös ystävyyssuhteita ja voidaan keksiä tekemistä kaveriporukoille. Suomessa ystävänpäivää on vietetty 80-luvulta lähtien. 

Tässä ystävänpäiväjutussa tutustutaan Sanna Pöyhöseen (24) Jyrki Männistöön (25). He ovat ystävänpäivänä seurustelleet neljä vuotta ja ensi vuoden kesällä he ovat menossa naimisiin. Sanna ja Jyrki tutustuivat TAMK:ssa, nimittäin he päätyivät ryhmäjaoissa samalle luokalle.

Nykyään Sanna opiskelee rakennustekniikan kiinteistönpitotekniikan suuntautumisvaihtoehdossa, Jyrki taas talonrakennustekniikan. Sanna halusi perehtyä kiinteistönpitoon, sillä linja on hyvin monipuolinen ja maanlaajuisesti harvinainen. Jyrkiä suunnittelupuoli kiinnosti annetuista vaihtoehdoista eniten. Pariskunta vastaili kysymyksiini elämästä ja olemisesta ja vähän siltä väliltäkin:


Harrasttatteko jotain yhdessä? 

Tykätään kokeilla kaikenlaista uutta, tällä hetkellä menossa kuntonyrkkeily ja seuraavana olisi vuorossa seuratanssit. Pysyvämpänä harrastuksena on kaikenlainen pikkunikkarointi ja pienen koiran kasvattaminen kunnon kansalaiseksi.



Mikä teitä kiinnostaa?
Matkustelu ja uusien paikkojen näkeminen, tulevaisuuden haaveilu.




Mikä saa parisuhteen toimimaan? 
Huumorintaju, samanlaiset ajatukset elämästä ja tahto olla yhdessä. Rakkauskaan ei haitaksi oo.

Hyvä vinkki haasteellisemmistakin ajoista selviämiseen? 
Jaksetaan nähdä vaivaa ja olla kiva, vaikka tekisikin vain mieli mököttää. Vaikeistakin asioista on pystyttävä puhumaan avoimesti.



Sanna...?

Mihin ihastuit Jyrkissä?
Ensimmäisenä kiinnitin huomiota hänen kohteliaisuuteensa. Jyrki oli ainoa kolmestakymmenestä miespuolisesta luokkakaverista, joka avasi oven naisille. Sitten huomasin kuinka mukavaa ja luonnollista hänen kanssaan on olla, kuinka ajatusmaailmat osuivat hyvin yhteen.Jyrkistä ei saa millään tarpeekseen.

Hänen parhaat puolensa? 
Jyrki rakastaa mua juuri tämmöisenä ja lähtee kaikkiin päättömiin ideoihini mukaan. Hän on niin hauska ja fiksu ja huomaavainen ja romanttinen ja toimelias ja innokas ja kaikkea muuta mahtavaa, mitä en edes kuvitellut löytyvän samassa paketissa.


Entä raivostuttavimmat?
Jyrkin pikkutarkkuus ärsyttää, kun itselleni se ei olisi niin justiinsa. Vaikka yleensä lopputuloksessa joudunkin myöntämään sen tarkkuuden taas kannattaneen

Hulluinta mitä olette tehneet yhdessä? 
Kovasti koitan keksiä jotain jännää mutta silmissä vilkkuu vaan benji-hyppy!


Mistä kiität häntä useimmiten? 

Hyvästä ruuasta sun muista arjen kivoista teoista, sekä ihan vaan olemassa olosta.

Mitä haluaisit kertoa hänelle ystävänpäivänä?
Jotain mitä kaikki muut ei ehkä halua kuulla :D









Jyrki...?

Mihin ihastuit Sannassa? 
Söpö katse ja semmonen kaikinpuolin mahtava luonne! 

Hänen parhaat puolensa? 
On oma hassu itsensä ja saa mut aina hymyilemään.

Entä raivostuttavimmat? 
Nollasta sataan ja takaisin nollaan noin neljässä sekunnissa!

Hulluinta mitä olette tehneet yhdessä? 
Ekana tuli mieleen benji-hyppy, sain siitä korkeanpaikan kammon kaupan päälle :D



Mistä kiität häntä useimmiten? 
Pienistä arkisista asioista, ihan vaan vaikka kaakaon tekemisestä 


Mitä haluaisit kertoa hänelle ystävänpäivänä? 
Jos mä sen nyt tässä sanoisin, niin sehän ei ois sit enää yllätys?






























Miten vietätte ystävänpäivää? 
Ihanan romanttisesti. Sanna jakaa kasseja messuvieraille ja Jyrki hukkaa niiden takit. ;) Eli ASTA-Rakentaja -messuilla olemme koulumme yhdistyksen Puusuutarit ry:n edustajina töissä.

Haluatteko lähettää terveisiä lukijoille?
Muistakaa rakastaa ja tulkaa messuille viihdyttämään meitä ja itseänne!







Teksti. Anniina Grönholm
Kuvat: Jyrki Männistö

tiistai 26. marraskuuta 2013

TamkStyle: PikkujouluStyle

TamkStyle juttusarja esittelee käytävämuotia ja opiskelija-asennetta eri kampuksilta

Pikkujouluajan ollessa käsillä ajattelin tutustua lähemmin tämän vuoden pikkujoulutyyliin. Pikkujouluja on paljon erilaisia ja niiden pukukoodi varsin laaja tapahtumasta riippuen. 

"Varsinaisen pikkujoulun vietto alkoi vakiintua Helsingissä ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Lähtökohtana olivat koulujen kuusijuhlat. Adventin aikaan vietetyistä ylioppilaskuntien syyskauden viimeisistä iltamista vähitellen muotoutui nykyinen pikkujoulu. Opiskelijoiden viettämiä pikkujoulujuhlia alettiin juhlia 1930-luvulla myös muissa yhteisöissä. Ennen toista maailmansotaa käytettiin myös termiä puurojuhla" Wikipedia


Pukukoodi nykypikkujouluissa voi vaihdella juhlamekosta ja puvusta (Tamkon pikkujoulut) vaikka vapaaseen, mutta pakolliseen esimerkiksi kalsareihin ja tonttulakiin (Pikkujoulut by Bubiklubi.) 21.11. järjestettäviin Anturan (rakennuspuolen ainejärjestö) pikkujouluihin ja vuoden viimeisille Pistoille sain apua hiustyylin luomiseen parturi-kampaaja Mari Haapaselta, 23-vuotta.






Vuonna 2013 parturi-kampaajaksi valmistunut Mari suunnitteli kolme pikkujouluihin sopivaa kampausta ja meikkityyliä. Ennen kampaajan uraansa Mari teki töitä suutarina ja tällä hetkellä hän opiskelee työn ohessa merkonomiksi. Mari vastasi muutamaan juhlatyyliä koskevaan kysymykseeni:

Miten päädyit kampaamoalalle?
Mari
Olen aina halunnut kampaajaksi mutta aikaisemmin ei ole ollut mahdollisuuksia käydä alan koulua. Melkein viisi vuotta kerkisin tehdä suutarin töitä ennen kun aloin ajatella ammatinvalintaa uudelleen. 

Oletko ennen tehnyt tällaista projektia?
Minulla ei ole aikaisempaa kokemusta tällaisista projekteista mutta aina on kiva lähteä tekemään uusia juttuja.

Kuinka kauan kannattaa varata aikaa juhliin valmistautumiseen?
Jos haluaa helpon ja nopean kampauksen juhliin, ei hiuksia kannata pestä juuri ennen kampauksen tekoa. Hiukset ovat usein pesun jälkeen liukkaammat jolloin kampaus on vaikeampi saada pysymään aloillaan. Valmistautumiseen kannattaa varata aikaa ainakin pari tuntia. Tunti hiusten laittoon ja meikkiin sekä toinen tunti pukeutumiseen ja muuhun valmisteluun. Jotkut meistä ovat nopeampia lähtijöitä kuin toiset, mutta aikaa ei koskaan ole liikaa. :)

Tämän kauden pikkujoulutrendejä?
Lettikampaukset, rennot niskanutturat sekä kiharat näyttävät pitävän suosionsa juhlakansan keskuudessa.

Terveisiä lukijoille!
Mukavaa joulun odotusta kaikille lukijoille! ja ennenkaikkea hauskaa pikkujoulukautta! Studio WoManin palveluista saa opiskelijakorttia näyttämällä -10% alen ja vuoden loppuun hiusten värjäys+leikkaus -15% !




Malleina toimivat Elisa Reponen (24) ja Henna Kiviranta (22)opiskelevat rakennustekniikkaa Tampereen ammattikorkeakoulussa neljättä vuotta. Hennan kampaus on toteutettu klipsipidennysten kanssa, Elisan ja minun hiukset on laitettu pelkkiä omia hiuksia hyödyntäen.



Lettikampaus

1. Tee jakaus toiselle sivulle.
2. Tupeeraa hiuksia ja siloita tupeerauskohdat harjalla. (jos käytät klipsipidennyksiä, kiinnitä ne tässä vaiheessa ennen letin tekoa) 
3. Aloita letin tekeminen jakauksesta ja letita hiusrajaa myöten kohti niskaa
4. Sido letti kuminauhalla kiinni ja kiinnitä toiselta sivulta vapaaksi jääneet hiukset pinneillä kumilenkin alle
5. Kiharra vapaana olevat hiukset suoristusraudalla tai lämpökihartimella. 





























Kiharainen sivuletitys

1. Tee kiharapohja lämpörullilla tai suoristusraudalla
2. Erottele toiselta sivulta pinnien avulla kolme n.2cm levyistä osioita ja letitä osiot hiusrajalta kohti takaosaa
3. Kiinnitä letit kuminauhoilla ja kokoa kaikki hiukset 
taakse pinnien avulla (jos haluat kuohkeamma lopputuloksen, voit ensin tupeerata hiuksia takaraivolta




Rento pikkujoulunuttura

1. Tee kiharapohja esim. suoristusraudalla tai lämpörullilla
2. Tupeeraa hiukset ja kokoa kiharat pinnien avulla ylös niin että nuttura on mahdollisimman rennon näköinen.


 
Elisa
Henna


Mikä määrittelee sinun tyyliäsi? 
Henna: Määrittelisin itse tyylini vaihtelevaksi riippuen omasta viitsimisestäni. Kiireisessä arjessa, koululla ja 
harrastuksissa vedän hiukset usein kiinni ja pukeudun luottovaatteisiini, jotka ovat mukavia ja joissa tiedän viihtyväni. Viikonloppuisin, juhliin, kaupungille panostan enemmän ulkonäkööni, joka saa mielellään myös erottua massasta.

Elisa: Yksinkertaisuus ja mukavuus määrittelevät tyylini, myös värit piristävät mieltä.







Mietitkö mitä muut ajattelevat tyylistäsi? 
Henna: Harvemmin mietin. Tärkeämpää on että koen itse oloni hyväksi. Joskus jos erehdyn laittautumaan liikaa kouluun, saattaa mielessä käydä luokkakavereiden mielipiteet. (Usein asiaa ei kyllä tarvi pohtia sen enempää, nimittäin totuus hieman poikkeavasta ulkonäöstä sanotaan kyllä suoraan ja kaunistelematta.) : D

Elisa: Jossain määrin kyllä, mutta pääosin se vaatekaapissa seisominen johtuu vaan siitä, että silloin ei ole mikään "vaate-fiilis."



Mitä ulkonäkö merkitsee sinulle? 
Henna: Ulkonäkö vaikuttaa suuresti ensivaikutelmaan ihmisestä; siisteys, puhtaus, ilmeet/eleet, vaatteet, pienet yksityiskohdat. Jos ihminen ei ole valmis panostamaan itseensä (myös omaan ulkonäköönsä) en usko, että itsearvostus on näillä henkilöillä täysin kunnossa. Helppo on sanoa, että ulkonäöllä ei ole mitään väliä, mutta onhan sillä.

Elisa: Ulkonäkö kertoo ulospäin sen sisäisen fiiliksen, eli koen sen tärkeänä.


Mitä pistät päälle illan pikkujouluihin? 
Henna: Arvon vielä rentojen opiskelijahaalareiden tai mahdollisesti pikkumustan mekon välillä.

Elisa: Olen menossa rakkennustekniikan opiskelijoiden pikkujouluihin, joiden jatkot ovat Pistoilla, joten käytännön syistä pistän luultavasti haalarit ja mustan, selästä pitsisen topin. Haalareitten kanssa kun ei tarvitse laukkuja kanniskella.




Miten päädyit opiskelemaan rakennustekniikkaa?
Henna: Tiesin jo ala-asteella haluavani rakennusalalle. Alan luovuus, matemaattisuus ja teknisyys vetivät puoleensa. Sitten piti vain arpoa dippainssin, arkkitehdin ja insinöörin välillä. TAMKiin päädyin lopulta koulutuksen käytännönläheisyyden vuoksi.

Elisa: Se oli yksi elämäni parhaista random-ratkaisuista. Pari välivuotta alkoi riittämään, ja taitaa taas kiitos mennä äiteelle, joka ehdotti, että mitä jos hakisin tuonnekin. Tekniikka ja rakentaminen ovat aina kiinnostaneet minua, mutta en jotenkin osannut ajatella itseäni raksalla. Nyt en osaa enää kuvitella itseäni missään muuallakaan. 


Aika suunnata kohti keskustaa ja yöelämää, taatusti tyylikkäänä! Kiitos yhteistyöstä Mari, Henna ja Elisa :)


Teksti & kuvat: Anniina Grönholm





perjantai 15. marraskuuta 2013

Tamk Style: Rullaluistimia ja legginsejä


TamkStyle juttusarja esittelee käytävämuotia ja opiskelija-asennetta eri kampuksilta


Tamperelainen, 27-vuotias Elina Ruokoranta 27-vuotta opiskelee TAMKissa rakennustekniikkaa suuntautumisvaihtoehtonaan talonrakennustekniikka. Eli hänestä rakkennesuunnittelija. Lempikouluaineeksi Elina mainitsee teräsbetonin. Hän harrastaa Roller Derbyä, joka viekin suuren osan hänen vapaa-ajastaan. Haastattelin Elinaa hänen harrastuksensa puitteissa, joka ei ole Suomessa vielä kovin tunnettu.

Mikä Roller Derbyn idea on?
Roller derby on rullaluistimilla pelattava täyskontaktilaji, jossa kaksi joukkuetta hyökkää ja puolustaa samaan aikaan ovaalin muotoisella radalla. Molemmista joukkueista on kentällä neljä blockeria ja yksi jammeri. Jammeri tekee pisteitä ohittamalla vastapuolen pelaajia ja blockerit estävät vastustajan jammeria ja auttavat omaansa keräämään pisteitä. Ottelussa on kaksi puoliaikaa, jotka kestävät kumpikin 30 minuuttia ja puoliajat koostuvat korkeintaan kahden minuutin jameista.


Kertoisitko hieman pelin säännöistä?
65-sivuista sääntökirjaa on vaikea kovin kattavasti tiivistää muutamaan lauseeseen, mutta muutamia olennaisimpia kohtia ovat pakan muodostuminen, radalla pysyminen ja taklaamiseen liittyvät säännöt.

Blockerit muodostavat pakan ja pakka on siellä, missä on eniten blockereita molemmista joukkueista. Jos blockeri ajautuu pois pakasta, hänen on palattava siihen välittömästi ja jos pakka hajoaa, on molempien joukkueiden velvollisuus muodostaa se välittömästi uudelleen.

Roller derby –radassa ei ole laitoja vaan rajat on maalattu tai teipattu lattiaan. Pelaajat ajautuvatkin välillä rajojen ulkopuolelle, mutta heidän on välittömästi palattava radalle ohittamatta ketään ja puuttumatta peliin rajojen ulkopuolella.

Taklaaminen on sallittua, mutta taklausalueet rajattuja. Päällä, käsillä tai jaloilla sekä päähän, selkään tai jalkoihin ei saa taklata. Sääntöjen rikkomisesta joutuu minuutin mittaiselle jäähylle.


Miten päädyit harrastamaan lajia?
Kaveri näki lehtijutun Tampereen joukkueesta ja arvasi, että pitäisin lajista. Kävin avoimissa treeneissä katsomassa menoa ja kokeilemassa luistimia ja laitoin omat varusteet heti tilaukseen.

Kuinka kauan olet harrastanut?
3 vuotta, aloitin lokakuussa vuonna 2010.

Mistä pidät lajissa eniten?
Roller derby on täydellinen yhdistelmä fyysisyyttä ja strategisuutta, nopeatempoinen ja monipuolinen laji. Lisäksi laji on enemmän kuin urheilua, derby täyttää kaiken vapaa-ajan ja joukkueesta tulee toinen perhe.

Onko kentällä pukuetikettiä? 
Roller derbyllä on historia 20-luvun Yhdysvalloissa ja sitä pelattiin show-tyylisesti kaltevalla radalla. Pelaajat pukeutuivat näyttävästi ja provosoivat asut olivat osa lajia. Nykymuotoinen derby on kehittynyt kohti urheilullisempaa suuntaa ja tänä päivänä pukeudutaan liikunnan ehdoilla urheiluun sopiviin vaatteisiin.

Määritteleekö laji harrastajan arkityyliä?
Joillain saattaa määritellä, mutta pelaajilla näkee tyylejä laidasta laitaan. Useimpia yhdistää rohkeus erottua massasta.

Onko laji vaikuttanut omaan tyyliisi?
Ei juurikaan.


Elina turnauskentällä
Mistä voi löytää lajin tyylisiä vaatteita?
Monet tykkäävät edelleen leikitellä asuilla sen verran että asuissa yhdistyvät sekä urheilullisuus että kauneus. Mitä erilaisempia legginsejä tilataan esim. Black Milkistä, mutta yhtä hyvin ostetaan juoksuhousuja Intersportista. Pelipaidat tilataan yleensä yhteneväisiksi joukkueelle urheiluvaatevalmistajilta.





Millaista asennetta pelaajalta vaaditaan?
Roller derby vaatii sitoutumista, laji on paljon enemmän kuin vain muutamat treenit viikossa. Kaikki tehdään itse kun taustalla ei ole valtavaa koneistoa järjestämässä asioita. Radalla pelaajan on oltava valmis laittamaan itsensä likoon, koska mustelmilta ei voi välttyä.


Onko opiskelun ja harrastuksen yhdistäminen haastavaa?
Opiskelun ja derbyn yhdistäminen ei tuottanut ongelmia, mutta osa-aikatyön aloittaminen alkuvuodesta lisäsi haasteita huomattavasti. Tähän asti se on kuitenkin onnistunut, joten eiköhän se onnistu vielä seuraavat puolitoista vuottakin.

Kenelle suosittelisit lajia?
Kaikille! Jos pelaaminen ei tunnu itselle sopivalta, voi löytää oman paikkansa tuomarina tai toimitsijana.

Mistä saisi lisätietoa, jos on kiinnostunut aloittamaan?
Suomessa on toistakymmentä seuraa, joiden yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.rollerderbyfinland.com. Tamperelaiset voivat ottaa yhteyttä Tampere Roller Derbyyn info@tampererollerderby.com.

Kiitos haastattelusta Elina :)

Teksti: Anniina Grönholm
Kuvat: Marko Niemelä Photography, kuvat otettu Roller Derby Suomi Cupin turnauksesta Tampere Roller Derby vs. Kallio Rolling Rainbow 




keskiviikko 6. marraskuuta 2013

TamkStyle : Elämää ja elokuvia


TamkStyle juttusarja esittelee käytävämuotia ja opiskelija-asennetta eri kampuksilta


Saara Leutola, 23 vuotta, opiskelee elokuvan & television -koulutusohjelmassa Finlaysonin Kampuksella. Orimattilasta kotoisin oleva Saara on halunnut elokuva-alalle 15-vuotiaasta asti, ja onkin pitänyt alan opiskelusta todella paljon. Koulun projektimuotoisen opiskelun lisäksi hän harrastaa musiikkia ja valokuvausta. 

Saara ei juurikaan käy opiskelijatapahtumissa, sillä kaikki hänen aikansa menee projektien, töiden ja opiskelun parissa. Kun vapaa-aikaa on, se tulee vietettyä lepäillen. Erityisesti Tampere Film Festival on kuitenkin Saaran mielestä vierailun arvoinen tapahtuma Tampereella.

Kyselin Saaralta hänen elokuvamaailman maustamasta elämäntyylistään: 

Mitkä asiat määrittelevät eniten pukeutumistasi?
Pukeudun sellaisiin vaatteisiin joista itse pidän, ei ole mitään tiettyä termiä millä voisin määritellä pukeutumistani. Pidän klassisesta tyylistä modernilla vivahteella.

Mietitkö paljon omaa tyyliäsi?
Mietin melko paljon. Parhaimmillaan saatan kuluttaa tunteja meikkaamiseen, kampaukseen ja pukeutumiseen, mutta usein etenkin aikaisina aamuina laittaudun valmiiksi puolessa tunnissa, yleensä olen kuitenkin miettinyt seuraavan päivän asun valmiiksi edellis iltana.

Mistä tykkäät ostaa vaatteita?
Ei ole mitään tiettyä paikkaa josta vaatteitani ostan. Kovin kalliita vaatteita minulla ei kuitenkaan ole varaa ostella toistaiseksi.

Mistä ammennat inspiraatiota tyylisii? 
En oikeastaan mistään, omaa värisilmää ja tyylitajua käyttäen yritän edetä.

Entä projekteihisi? 
Luonto ja musiikki ovat inspiraationi lähteinä omissa projekteissa. Olen kasvanut maalla ja etenkin metsä on minulle paikka jossa voin rauhoittua. Luonto myös toistuu usein projektieni aiheissa. Olen aina ollut musikaalinen, tykkään laulaa ja soittaa pianoa, ja usein ideoidessani taustalla soikin musiikki.

Alatko ns. elää elokuviesi hahmojen elämää? 
En ala, se on näyttelijän työtä. On tärkeää tuntea roolihahmonsa hyvin, mutta näyttelijöille on hyvä antaa tietyllä tapaa vapautta roolihahmonsa luomisessa, sillä mitä enemmän hahmo tuntuu omalta sitä aidommalta se näyttää ulospäin.

Vaikuttavatko projektit yleisesti arkielämääsi? 
Vaikuttavat, arkielämäni on pitkälti projekteja.

Miten onnistut yhdistämään tavallisen arjen ja paljon luovuutta vaativan työn?
Kuten edellä sanoin, arkielämäni on pitkälti projekteja ja elämäni pyörii opiskelun ympärillä pitkälti.

Kumpi on mielestäsi tärkeämpi ”tunteen” luomisen kannalta, kuvakulma vai henkilön vaatetus?
Ei tähän voi oikein vastata, tunteen luovat näyttelijät ja ohjaaja sillä mitä roolihahmojen välillä tapahtuu, kuvilla voidaan korostaa tiettyjä tuntemuksia kuten vaatetuksellakin. Valitettavasti en osaa vastata kumpi on tärkeämpi, ilman kumpaakaan ei elokuvaa voi tehdä.



Vaikuttaako mielestäsi ulkonäkö työllistymiseen alallasi?
Sinällään ei vaikuta mielestäni, enemmän katsotaan taitoja ja kokemusta, mutta kyllä voisin kuvitella että etenkin tuotannon tehtävissä siistillä pukeutumisella on osansa työllistymisen kannalta.

Mitkä tilanteet vaativat erityistä pukeutumista?
Erilaiset juhlatilaisuudet, kuten aina.


Vinkkejä oman tyyliin luomiseen ja oman persoonansa esille tuomiseen?
En osaa sanoa muuta kuin ole oma itsesi. Sitä minäkin olen, en yritä kopioida ketään ja pukeudun sellaisiin vaatteisiin jotka omasta mielestäni näyttävät hyvältä.

Kiitos haastattelusta olisiko terveisiä lukijoille?
Käykää myös vilkaisemassa blogiani http://saaraleutola.blogspot.com


Teksti: Anniina Grönholm
Kuvat: Alen Plehandzic