Aidosti kansainvälinen TAMKilainen

Tahtoisitko tuntea olevasi kansainvälinen? Tahtoisitko vastata entistä varmemmalla äänellä kysymykseen ”puhutko englantia”?

Kun istuin lentokoneessa matkalla Norjaan Telemarkin yliopiston järjestämälle kv-viikolle, risteili päässäni ajatuksia ja itselleni tyypillisiä pelkoja: osaanko kielitaidollani kertoa ymmärrettävästi TAMKista ja meidän korkeakoulukirjastostamme ja pystynkö osallistumaan kielitaidollani ammattilaisten käymään keskusteluun?

Vaikka matkustaminen vieraaseen paikkaan on mielestäni seikkailumielessä jännittävää ja uusiin ihmisiin tutustuminen mielenkiintoista, niin jännitin, eksyisinkö ehkä matkalla väärään bussiin tai putoaisinko sosiaaliseen mustaan aukkoon, jossa vietän viikon lähestulkoon yksin uskaltamatta tutustua kehenkään? Alustava ohjelma vaikutti ihan mukavalta, mutta silti mietin, ehtisinkö nähdä mitään Norjasta tai norjalaista, kun sinne asti olen matkustanut?

Kuten monesti aikaisemminkin, olen jälkeenpäin todennut pelkoni ja jännitykseni turhiksi. Keväinen viikko Erasmus-vaihdossa Porsgrunn-nimisessä pikkukaupungissa Etelä-Norjassa oli yksi elämäni parhaimmista matkakokemuksista tai paremmin sanottuna kansainvälisyyskokemuksista. Lentokoneessa takaisin Suomeen tunsin olevani aidosti kansainvälinen TAMKilainen, nimittäin tuota aidompaa kokemusta kansainvälisyydestä ei voi saada. Se oli korkeakoulupalvelujen ja eritoten kirjastohenkilökunnan kansainvälistä vaihtoa parhaimmillaan, kun 12 eri kirjastoalan ammattilaista 7 eri maasta vaihtoi kokemuksiaan päivisin kampuksen luokkahuoneessa ja iltaisin hyvän ruoan ääressä. No, illallisella puhuttiin jostain muustakin, vähän filosofisemmista asioista kuin kirjaston tietokannoista tai e-kirjojen tulevaisuudesta. Lyhyesti sanottuna päivisin puimme ajankohtaisia asioita korkeakoulujen ja kirjastojen maailmasta ja iltaisin kerroimme toisillemme pihoistamme, puutarhoistamme, perheistämme, toiveistamme ja unelmistamme.

Norjalaista menoa tuli nähtyä täysi annos, kun kokonaisen päivän saimme seurata Norjan kansallispäivän juhlamenoja ja paraateja. Tuona päivänä näytti siltä, että jokainen kansalainen vauvasta vaariin oli pukeutunut kansallispukuun ja heilutteli Norjan lippua ylpeänä kotimaastaan. Minulle tarjottiin norjalaista perinnejuhlaruokaa ja totesin sen olevan melko sakeaksi muhinutta rosvopaistia pohjalaisista häistä.

 

Kielitaito tuli laitettua viikon aikana koetukselle, varsinkin esitelmissä ja ryhmäkeskusteluissa, ja kotimatkalla vannoin opiskelevani asia- ja työelämäenglantia vastedes aktiivisemmin. Kyllä minä kielitaidollani pärjäsin, ainakin niissä iltakeskusteluissa. Kauniit ja rohkeat -sanasto on siis hallussa, mutta nyt täytyy kehittää tieteellisempää sanastoa itseopiskeluna tai TAMKin järjestämillä kursseilla, päätin vakaasti. On hyvä, että työpaikka järjestää kielikursseja, eikä vain heitä työntekijöitä ulkomaille oman onnensa ja kielitaitonsa varaan.

Pelkoni väärään bussiin astumisesta ei myöskään toteutunut. Aika vaikea siinä oli mihinkään eksyä, kun kaikki apu pelasi niin hyvin jo TAMKin päässä. Kv-palvelut ja Matkapalvelut olivat tehneet etukäteen niin perusteellista työtä hotellien varauksessa ja jatkoyhteyksien selvittämisessä, että eksyäkseen olisi pitänyt sitoa silmänsä Oslon bussiasemalla ja yrittää suunnistaa sokkona oikeaan bussiin. Lisäksi Telemarkin yliopistossa viikkomme emännät ja isännät Patricia Flor ja Espen Johansen pitivät meistä niin hyvää huolta, että puolen kilometrin pituisen matkankin bussiasemalta hotelliin he halusivat kuskata jokaisen vieraan erikseen autolla.

Kaipaamaani seikkailua sain kuitenkin, kun ehdin pikaisesti ennen paluulentoa käydä Oslon Viikinkilaivamuseossa. Paluumatkalla kuvittelin, miten nuo laivat joskus seilasivat pohjoisilla merillä hurjat viikingit kyydissään kovissa aalloissa. Laivat seilasivat mielessäni vielä pitkään ja palattuani työpaikalleni TAMKin kirjastoon suorastaan hehkuin intoa viikingeistä, kansainvälisyydestä ja kielitaidon kehittämisestä – tuossa järjestyksessä.

 

Mitä on olla kansainvälinen? Milloin voin sanoa olevani kansainvälinen ja milloin vain haaveilen olevani kansainvälinen? Haaveeksi tuo kansainvälisyys helposti jää, jos ei esimerkiksi koskaan käytä tilaisuutta hyväkseen ja lähde kansainväliseen vaihtoon, kun työpaikka sellaisen mahdollisuuden tarjoaa. Haluaisitko sinäkin tuntea olevasi aidosti kansainvälinen TAMKin työntekijä? Käytä ihmeessä hyväksesi työpaikkasi tarjoama henkilöstön vaihtomahdollisuus. Juuri sinä voit saada kokea olevasi aidosti kansainvälinen TAMKilainen, jolle jää mahtavat muistot ihanista ihmisistä, kohtaamisista ja kokemuksenvaihdosta sekä karttuva ja vahvistuva kielitaito. Tai into kehittää sitä. Lähde matkaan. Jos sinä et lähde, niin minä lähden! Jokaisesta maasta löytyy kyllä oma viikinkien vastine!

Kuvat ja teksti: Liisa Nenonen, tietopalvelusihteeri, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut

Uusia lahjakkaita opiskelijoita Finlaysonilla

TAMKin Finlaysonin toimipisteellä oli viikolla 33 innostunut ja sähköinen tunnelma, kun Elokuvan ja television, Kuvataiteen sekä International Median koulutusohjelmissa aloitti yli sata uutta opiskelijaa. Tamkon kouluttamat 14 tuutoria aloittivat viikkonsa jo maanantaina Kuntokadun kampuksella viime hetken lisäkoulutuksella. Tiistaiaamuna tuutorit olivatkin sitten enemmän kuin valmiita vastaanottamaan uudet jännittyneet ihmiset Finlaysonin kauniille kampukselle.

Ensimmäinen päivä koostui useista tervetulotoivotuksista sekä informaatiovyörystä, jonka alta monet uudet opiskelijat lähtivätkin illalla tuutoriensa kanssa lähipubiin jo hieman rentoutumaan. Keskiviikkoiltana vuorossa oli perinteinen ensimmäisen viikon piknik, jossa rikoimme yhdessä kielimuuria International Median englanninkielisten opiskelijoiden kanssa ja kerroimme kaikki englanniksi opiskelusuuntauksistamme sekä henkilökohtaisista supervoimistamme. Kävi ilmi, että opiskelijoilta löytyy lahjoja niin musiikin ja kokkaamisen saralta kuin myös sivuttaiskävelyssä ja vauvojen tekemisessä.

Torstaina Elokuvan ja television sekä Kuvataiteen koulutusohjelmien opiskelijat sekoitettiin ja he tekivät ryhmissä perinteiset ensimmäisen viikon videoteokset, kokonaisuudessaan kahdessa tunnissa. Teokset arvioitiin opettajien toimesta. Jurylla oli hauskaa videoita katsoessaan ja he sanoivat jälkikäteen olevansa erittäin vaikuttuneita teosten tasosta. Perjantaina uudet opiskelijat vierailivat vielä TAMKin Kuntokadun pääkampuksella ja tutustuivat siellä tärkeimpiin paikkoihin, kuten Tamkon Soluun.

Viikko huipentui perjantai-iltana Finlaysonin läheiseen Mallashovi-pubiin perinteiseen uusien ykkösten illanviettoon, jossa torstaina tehdyt videoteokset katsottiin vielä yhdessä ja tunnelma oli korkealla.

Tuutorivastaavan näkökulmasta Finlaysonin ensimmäinen viikko meni loistavasti. Motivoituneet tuutorit auttoivat uudet opiskelijat hienosti AMK-elämän alkuun ja jatkavat heidän rinnallaan koko ensimmäisen vuoden. Ykkösetkin tuntuivat rentoutuvan nopeasti sekä viihtyvän uudenlaisessa opiskeluympäristössä ja uusien ihmisten keskellä. Lukuvuosi 2011-2012 on nyt alkanut. Jatkukoon se myös kaikin puolin näin onnistuneesti!

Kirjoittaja: Salla Lehtikangas, Finlaysonin toimipisteen tuutorivastaava

TAMKin huippumallit haussa

Luottokuvaajamme Ville Salminen on jo putsannut linssit ja virittänyt salamat, enää tarvitaan malleja! Tällä kertaa etsitään aikuisen näköisiä TAMKilaisia mallaamaan aikuiskoulutuksen hakijan oppaaseen. Aikuisopiskelijoiden ikähaitari on laaja, joten malleillakaan ei ole ikärajaa. Toiveissamme siintää mahdollisimman monipuolisen näköinen ja runsas joukko kuvattavia!

Käsityksemme huippumallista ei ole sama kuin Milanossa. Olet etsimämme tyyppi jos olet TAMKilainen ja ennen kaikkea luonteva kameran edessä. Pienenä porkkanana mainittakoon vielä, että kaikki kuvattavat palkitaan vaivoistaan leffalipuilla.

Lähde siis viettämään hauska aamupäivä kuvausten merkeissä perjantaina 16.9. ja pakkaa mukaan hymy, TAMK-henkeä ja rutkasti leikkimieltä! Jos kiinnostuit, niin ilmoittaudu mukaan lähettämällä postia osoitteeseen hanna-leena.saarenmaa@tamk.fi (mielellään viimeistään viikon 37 alkupuolella). Samasta osoitteesta saat myös lisätietoa kuvauksista.

Innoitukseksi vielä empiville edellisvuosien kuvausten satoa!

TAMK-henkeä metsästämässä

 

Kaikki tietävät mitä ovat pullon henki, pyhä henki ja joulun henki, mutta mitä onkaan TAMK-henki?

Kävin selvittämästä TAMK-hengen arvoitusta ja tällaisia vastauksia tarttui haaviini: 

 ”TAMK-henki on hyvä henki” pohdiskelee Niina. Hän on opiskellut bioanalytiikkaa ja muutaman vuoden opiskelu TAMKissa on Niinan mielestä ollut mukavaa. Hän kuitenkin kaipasi lisää toimintaa koko TAMKin kesken, sillä yhteisöllisyys rajoittuu usein vain omaan luokkaan, jonka kanssa vietetään eniten aikaa.

”Kaikki mukaan” tulee näille pojille ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan TAMK-hengestä. Konetekniikkaa opiskeleva Jani, sekä tietotekniikkaa opiskeleva Aki pitävät molemmat TAMK-henkeä yhteisöllisenä ja yleisen positiivisena. Pojat toimivat myös tutoreina ja painottavatkin verkostoitumisen merkitystä osana TAMK-henkeä.

Neuvonnassa töissä oleva Tarja näkee työssään paljon ihmisiä ja ratkoo monenlaisia ongelmia. TAMK-henki on siis jatkuvasti läsnä. Mutta millainen se on? PIRAMKin ja TAMKin yhdistymisen jälkeen yhteishenki hakee vielä lopullista muotoaan, mutta se on koko ajan menossa parempaan suuntaan. Molempien koulujen on vain tultava vastaan. ”Ringissä on aika vaikea olla yksittäin”, Tarja toteaa hymyillen. 

Jenni on ennen TAMKia opiskellut pienemmissä kouluissa ja siksi hän ei koekaan valtavaa TAMKia niin kovin yhteisölliseksi. Hän mieltää sen hieman hajanaiseksi ja kaipaisikin lisää yhteisöllistä toimintaa, eikä vain pelkkiä opiskelijabileitä. Kehitysehdotuksistaan huolimatta sairaanhoitajaksi opiskeleva Jenni, ei kuitenkaan näe tämän hetkistä TAMK-henkeä negatiivisena asiana, vaan pikemminkin suuren koulun haasteena.

Haalarimerkkiä koulun aulassa ompeleva Laura pitää pitää kovasti TAMKn ryhmätoiminnasta. 
Laura tykkää siitä, että TAMKssa on paljon ohjelmaa ja nämä yhteiset tapahtuvat ovatkin hänen mielestään iso osa TAMK-henkeä. Bioanalytiikka opiskeleva Laura pitää myös TAMKin yhteisöllisyydestä ja siitä, että tieto tapahtumista löytää hyvin perille.

 

Jopa ekaluokkalaiset Katja ja Salla ovat havainneet TAMK-hengen läsnäolon ympärillään. Tyttöjen koulun alku on lähtenyt käyntiin hyvin ja he ovat kokeneet itsensä tervetulleiksi. Koska tytöt opiskelevat vasta ensimmäistä viikkoa, TAMK yhteisönä en heille vielä hieman vieras. Silti he uskovat, että he vielä tuntevat itsensä TAMKilaisiksi ja pääsevät kunnolla osaksi koko porukkaa. Ja ai niin, henkilökunta on kuulemma supermukavaa!

Ravintolatyöntekijä Tarja on tarkkaillut TAMK-henkeä jo kohta kolmenkymmenen vuoden ajan ja hän toteaa vain, että mukavaa on ollut. Vaikka TAMKin ja PIRAMKin yhdistymisen jälkeen henki ja varsinkin yhteishenki on ollut luonnollisesti vähän hakusessa, Tarja kuitenkin luottaa TAMK-hengen kantavaan voimaan. ”Ihmiset vaihtuvat, mutta fiilis säilyy”

Kohta bioanalyytikoksi valmistuva Saara pitää TAMK-henkeä hyvänä, mutta hän kuitenkin toivosi koulun olevan yhtenäisempi, jotta se kasvattaisi opiskelijoiden yhteenkuuluvuuden tunnetta. Oma koulurakennus ei tarjoa kaikkia niitä palveluita, joita muualla tarvitaan. Vaikka parannettavan varaa aina löytyy, Saara pitää silti TAMKin fiiliksestä.


Kiitokset kaikille jotka osallistuivat kyselyyn! Jos sinulla on sanasi sanottavana TAMK-hengestä, käy lisäämässä kommenttisi blogitekstin perään.


Kirjoittaja: Emma Ketonen

Floworks -konseptin suunnittelu, toteutus ja markkinointi

TAMKin uutta living lab -oppimisympäristöä varten hankittiin kaksi harjoittelijaa kesän ajaksi. Heidän tehtävänään oli suunnittella ja toteuttaa markkinointia living labille.

Living lab - kesän alussa se oli vain ajatus, tieto uudesta oppimisympäristöstä. Kun tulimme töihin keväällä, meillä molemmilla oli suuri urakka edessä. Aikaa oli syksyyn asti, ja meillä oli vasta tieto siitä, mikä on living lab ja miksi se perustetaan. Alussa oli jopa hieman pelonsekainen olo siitä, että mitä kaikkea meidän tulisi tehdä, eikä punaista lankaa vielä näkynyt. Living labille syntyi ensimmäiseksi nimi, Floworks living lab. Se kuvastaa hyvin sitä, millaiseksi TAMKissa toimiva living lab muovaantuu. Nimestä voi jo päätellä, että living lab on rento, mutta silti vakavasti otettava aito työympäristö.

Kun nimi varmistui, oli aika lähteä rakentamaan brandia Floworksille. Tehtävä oli laaja, sillä meidän oli suunniteltava koko visuaalinen ilme sekä viesti, joka kohdistettiin niin opiskelijoille kuin opettajillekin. Vähitellen Floworksin brandi alkoi hahmottua. Syntyi ulkoasu, slogan sekä paljon muuta. Uusia ideoita syntyi kuin sieniä sateella. Osasimme toteuttaa ideoistamme parhaat ja lopputulos oli loistava.

Floworks on TAMKissa aloittava uusi oppimisympäristö, joka tällä hetkellä hakee opiskelijoita tiimiinsä. Ensimmäisenä projektina käynnistyy Organisaation sosiaalisen median ympäristön suunnittelu ja toteutus (Flow-SoMe projekti).
Floworks living lab järjestää infopisteen 6.9. TAMKin pääaulassa, jolloin opiskelijat voivat tulla kysymään lisää tästä uudesta oppimisympäristöstä.

Lisätietoja löytyy osoitteesta: http://floworks.tamk.fi
Facebookiin päivittyy tiheään tahtiin mielenkiintoista Floworks-materiaalia ja ajankohtaista tietoa toiminnasta: http://www.facebook.com/floworks

Kirjoittajat: Pasi Jormalainen & Juuso Saastamoinen