Aidosti kansainvälinen TAMKilainen

Tahtoisitko tuntea olevasi kansainvälinen? Tahtoisitko vastata entistä varmemmalla äänellä kysymykseen ”puhutko englantia”?

Kun istuin lentokoneessa matkalla Norjaan Telemarkin yliopiston järjestämälle kv-viikolle, risteili päässäni ajatuksia ja itselleni tyypillisiä pelkoja: osaanko kielitaidollani kertoa ymmärrettävästi TAMKista ja meidän korkeakoulukirjastostamme ja pystynkö osallistumaan kielitaidollani ammattilaisten käymään keskusteluun?

Vaikka matkustaminen vieraaseen paikkaan on mielestäni seikkailumielessä jännittävää ja uusiin ihmisiin tutustuminen mielenkiintoista, niin jännitin, eksyisinkö ehkä matkalla väärään bussiin tai putoaisinko sosiaaliseen mustaan aukkoon, jossa vietän viikon lähestulkoon yksin uskaltamatta tutustua kehenkään? Alustava ohjelma vaikutti ihan mukavalta, mutta silti mietin, ehtisinkö nähdä mitään Norjasta tai norjalaista, kun sinne asti olen matkustanut?

Kuten monesti aikaisemminkin, olen jälkeenpäin todennut pelkoni ja jännitykseni turhiksi. Keväinen viikko Erasmus-vaihdossa Porsgrunn-nimisessä pikkukaupungissa Etelä-Norjassa oli yksi elämäni parhaimmista matkakokemuksista tai paremmin sanottuna kansainvälisyyskokemuksista. Lentokoneessa takaisin Suomeen tunsin olevani aidosti kansainvälinen TAMKilainen, nimittäin tuota aidompaa kokemusta kansainvälisyydestä ei voi saada. Se oli korkeakoulupalvelujen ja eritoten kirjastohenkilökunnan kansainvälistä vaihtoa parhaimmillaan, kun 12 eri kirjastoalan ammattilaista 7 eri maasta vaihtoi kokemuksiaan päivisin kampuksen luokkahuoneessa ja iltaisin hyvän ruoan ääressä. No, illallisella puhuttiin jostain muustakin, vähän filosofisemmista asioista kuin kirjaston tietokannoista tai e-kirjojen tulevaisuudesta. Lyhyesti sanottuna päivisin puimme ajankohtaisia asioita korkeakoulujen ja kirjastojen maailmasta ja iltaisin kerroimme toisillemme pihoistamme, puutarhoistamme, perheistämme, toiveistamme ja unelmistamme.

Norjalaista menoa tuli nähtyä täysi annos, kun kokonaisen päivän saimme seurata Norjan kansallispäivän juhlamenoja ja paraateja. Tuona päivänä näytti siltä, että jokainen kansalainen vauvasta vaariin oli pukeutunut kansallispukuun ja heilutteli Norjan lippua ylpeänä kotimaastaan. Minulle tarjottiin norjalaista perinnejuhlaruokaa ja totesin sen olevan melko sakeaksi muhinutta rosvopaistia pohjalaisista häistä.

 

Kielitaito tuli laitettua viikon aikana koetukselle, varsinkin esitelmissä ja ryhmäkeskusteluissa, ja kotimatkalla vannoin opiskelevani asia- ja työelämäenglantia vastedes aktiivisemmin. Kyllä minä kielitaidollani pärjäsin, ainakin niissä iltakeskusteluissa. Kauniit ja rohkeat -sanasto on siis hallussa, mutta nyt täytyy kehittää tieteellisempää sanastoa itseopiskeluna tai TAMKin järjestämillä kursseilla, päätin vakaasti. On hyvä, että työpaikka järjestää kielikursseja, eikä vain heitä työntekijöitä ulkomaille oman onnensa ja kielitaitonsa varaan.

Pelkoni väärään bussiin astumisesta ei myöskään toteutunut. Aika vaikea siinä oli mihinkään eksyä, kun kaikki apu pelasi niin hyvin jo TAMKin päässä. Kv-palvelut ja Matkapalvelut olivat tehneet etukäteen niin perusteellista työtä hotellien varauksessa ja jatkoyhteyksien selvittämisessä, että eksyäkseen olisi pitänyt sitoa silmänsä Oslon bussiasemalla ja yrittää suunnistaa sokkona oikeaan bussiin. Lisäksi Telemarkin yliopistossa viikkomme emännät ja isännät Patricia Flor ja Espen Johansen pitivät meistä niin hyvää huolta, että puolen kilometrin pituisen matkankin bussiasemalta hotelliin he halusivat kuskata jokaisen vieraan erikseen autolla.

Kaipaamaani seikkailua sain kuitenkin, kun ehdin pikaisesti ennen paluulentoa käydä Oslon Viikinkilaivamuseossa. Paluumatkalla kuvittelin, miten nuo laivat joskus seilasivat pohjoisilla merillä hurjat viikingit kyydissään kovissa aalloissa. Laivat seilasivat mielessäni vielä pitkään ja palattuani työpaikalleni TAMKin kirjastoon suorastaan hehkuin intoa viikingeistä, kansainvälisyydestä ja kielitaidon kehittämisestä – tuossa järjestyksessä.

 

Mitä on olla kansainvälinen? Milloin voin sanoa olevani kansainvälinen ja milloin vain haaveilen olevani kansainvälinen? Haaveeksi tuo kansainvälisyys helposti jää, jos ei esimerkiksi koskaan käytä tilaisuutta hyväkseen ja lähde kansainväliseen vaihtoon, kun työpaikka sellaisen mahdollisuuden tarjoaa. Haluaisitko sinäkin tuntea olevasi aidosti kansainvälinen TAMKin työntekijä? Käytä ihmeessä hyväksesi työpaikkasi tarjoama henkilöstön vaihtomahdollisuus. Juuri sinä voit saada kokea olevasi aidosti kansainvälinen TAMKilainen, jolle jää mahtavat muistot ihanista ihmisistä, kohtaamisista ja kokemuksenvaihdosta sekä karttuva ja vahvistuva kielitaito. Tai into kehittää sitä. Lähde matkaan. Jos sinä et lähde, niin minä lähden! Jokaisesta maasta löytyy kyllä oma viikinkien vastine!

Kuvat ja teksti: Liisa Nenonen, tietopalvelusihteeri, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut