Outi Aaltonen on Puhtausalan esimies 2011

”Innostukseni siivousalaan alkoi jo harjoitteluaikana, kun siivosin rappuja Engel Palveluissa. Se innosti minua niin, että tein myös restonomitutkintoon kuuluvan opinnäytetyöni rappusiivouksen kehittämisestä."

Innostus siivousalaa kohtaan johti siihen, että palvelupäällikkö Outi Aaltonen voitti Suomen Siivousteknisen liiton (SSTL) järjestämän kilpailun ja hänet valittiin vuoden 2011 Puhtausalan esimieheksi.

Outi on valmistunut alun perin restonomiksi PIRAMKista vuonna 2005, asuu nyt Jyväskylässä ja johtaa ISS:lle ulkoistettuja monipalvelukohteita Korpilahden alueella. Alue on kasvanut myös Jämsään ja Muurameen.

Outin työ on kiireistä ja kilometrejä kertyy auton matkamittariin melkoisesti.  Kun koulutusmatka osui Tampereelle, Outi poikkesi vanhassa koulussaan Koulukadulla ja tapasi siellä myös puhtausalan opettajansa Leila Kakon.

Puhtausalaan kunnianhimoisella asenteella suhtautuvat Outi ja Leila pohtivat alan koulutusta ja tulevia haasteita.

”Restonomikoulutus opetti minulle paljon, vaikka kaikista kursseista en ollutkaan aina kovin innostunut. Harjoittelujaksot olivat opiskeluaikana kyllä erittäin hyviä.  Suoraan esimiestehtäviin en heti valmistumiseni jälkeen olisi ollut kuitenkaan valmis. ”

Outi on valmistunut myös kokiksi ja toiminut ravintolakokkina.  Puhtausalalla hän aloitti siivoojana, mistä eteni palveluohjaajaksi ja palvelupäälliköksi. ”Minulle on ollut tärkeää mennä työssäni aina eteenpäin”.

Puhtausalan esimieskilpailuun Outin ilmoitti oma esimies.  ”En itse ollut aluksi kovin innostunut asiasta, mutta esimieheni halusi ilmoittaa minut. Ajattelin, ettei se huonokaan ajatus voi olla. Ja koska työntekijäni olivat halunneet äänestää minua voittajaksi, olen asiasta todella otettu. Palkinto on kiitos tekemästäni työstä. Toki kiitos kuuluu myös työntekijöilleni, joita ilman en toimisi edes esimiehenä.

"Mielestäni on tärkeää, että esimies on tehnyt samaa työtä kuin alaiset. Todennäköisesti alaiseni eivät arvostaisi minua niin paljon, jos en itse olisi tehnyt siivoojan tai kokin töitä. Esimiehen pitää myös tarvittaessa tarttua kaikkeen työhön. Olen ollut tuuraamassa siivoojia, tehnyt lumitöitä ja tiskannut. Se ei kuitenkaan sulje pois sitä, että esimiehen tehtävä on järjestää sijaisia tarvittaessa. Mutta jos tarvitaan, niin esimiehen pitää pystyä myös itse liikahtamaan kentälle."

Outin mukaan kannattaa kouluttautua koko ajan, sillä ala kehittyy kovaa vauhtia.  ”Oma työnantajani kouluttaa meitä koko ajan, mikä on erittäin hyvä asia. Itse kävin muun muassa juuri esimiehille tarkoitetun puheeksiottamisen koulutuksen, jota pidin erittäin hyödyllisenä. ”

”Siivousalan maailma on pieni ja tapaan monia entisiä opiskelijoitani esimerkiksi alan messuilla.  Voisi kyllä miettiä, miten pitäisimme tiiviimmin yhteyksiä entisten opiskelijoiden kanssa myös muuten”, Leila pohti.

Toukokuussa naiset tapaavat seuraavan kerran Amsterdamin Interclean-messuilla. Outille matka on palkintomatka Vuoden Puhtausalan esimies -kilpailun voitosta ja Leilalle messumatka yhdessä opiskelijoiden kanssa.


ISS:n lehdistötiedote

Uutinen TAMKin nettisivulla

Kirjasto rakentuu: Voiko plagioinnista oppia YouTubesta?

Cardiffin yliopiston kirjaston YouTube-video ”Citation and referencing: taking the frights out of your cites”  http://www.youtube.com/watch?v=Hpob6zmmeEs

Olimme huhtikuussa kv-vaihdossa Cardiffissa, Walesissa. Jos haluat lukea Cardiffista ja vaihdon yleisistä tunnelmista, klikkaa juttuumme TAMKin kv-blogissa.

Viikon teema oli informaatiolukutaidon opetus ja sen yhtenä sivujuonteena plagiointi. Cardiffin yliopiston kirjasto on tiedonhankinnan ja informaatiolukutaidon opetuksen palkittu edelläkävijä.

Heidän monimuotoisia opetusvideoitaan löytyy kirjaston kotisivuilta. Kirjasto on tuottanut myös elokuvamaisen opetusvideon YouTubeen.

Kirjallisuudessa plagiointia on kuvattu esimerkiksi Umberto Econ teoksessa Oppineisuuden osoittaminen. Kemppainen ja Latomaa siteeraavat Ecoa kirjassaan Ensi askelia tieteen tiellä. Johdatus tiedonhakuun ja tieteelliseen kirjoittamiseen luvussa 4.6.4.1 Lainaisinko, referoisinko vai plagioisinko?

TAMKissa on käytössä Urkund-plagioinninesto-ohjelma. Urkund on julkaissut plagiarismin käsikirjan.

Huomasittehan, että otsikko kuuluu ”Voiko plagioinnista oppia YouTubesta?” eikä ”Voiko plagiointia oppia YouTubesta?”. Varmasti molemmat onnistuvat. Nyt on kuitenkin kyse plagioinnin ja plagiarismin vastustamisesta.

Auli Kuparinen, informaatikko, TAMK Kirjasto Pyynikintie

Marja-Liisa Timperi, informaatikko, TAMK Kirjasto Kuntokatu 3

1/4 insinööri

Ensimmäinen vuosi rakennustekniikkaa on vihdoin koettu, ja nenä näyttää kohti kesälaitumia, kirjaimellisesti. 

35 asiaa, jotka olen kuluneena kouluvuonna oppinut:

"Luokkaretkellä"betonitehtaalla

1. Sosiaalisuus ja verkostoituminen ovat kaiken avain
2. Juhlia voi myös viikolla
3. Raksalla opiskelee lähinnä jätkiä
4. Oppilaat ja opettajat ovat motivoituneita ja oikeasti kiinnostuneita aiheesta
5. Jokaisiin bileisiin ei ole pakko mennä
6. Betonin valmistamisen salat
7. Uusia ystäviä saa vielä korkeakoulussakin ja luultavasti läpi elämän
8. Marraskuussa on lähes mahdotonta mennä kouluun kahdeksaksi
9. Yhdeltä sivulta auki olevan autokatoksen mitoittaminen (luokkakavereiden avulla tietysti)
10. Aina voi kysyä
11. Haalarit eivät saavu Hämeenkadun Approon mennessä, mutta viimeisiin Kolmioihin mennessä kyllä
12. Kalja on juotavaa, maistuu jopa hyvältä
13. Tunneilla saatetaan edelleen pelata Aliasta suomen kielen tehtävänä
14. Pientalon rakenteet ja elementtirakentamista
15. Änäri on ihan hauskaa
16. Baarista pääsee kätevästi kotiin pyörällä
17. Fysiikan täydennyskurssi kannattaa käydä
18. Kouluruoka on hyvää ensimmäistä kertaa elämässä
19. Se myös maksaa
20. Järjestötoimintaa on todella paljon
21. Kv-tuutorointi kehittää englannin kielen taitoa, tai ainakin madaltaa kynnystä puhua englantia
22. Kopteri viikonlopussa tutustuu muiden alojen opiskelijoihin 
23. Haalarit ovat hyvä keskustelun avaus. Mitä sä opiskelet ku sulla on ton väriset?
24. Tampereella on oudot liikennejärjestelyt
25. Ja paljon ihania pieniä kahviloita!
26. Vastapäisen talon asukkaat eivät ole kovin sosiaalisia, koska heillä on aina verhot kiinni
27. Kalevan kirkko on ihan siedettävä, varsinkin iltaisin valaistuna
28. Kannattaa kuljettaa avainkorttia mukana
29. Koulun kirjastolla on myös e-aineistoa ja lisenssit RT-kortistoon, mikä kannattaa hyödyntää
30. Uimahalliin mennessä voi maksaa bussikortilla, mitä ihmettä!
31. Pohjatutkimus on hyvä suorittaa ennen suuren kerrostalon rakentamista
32. Töitä ei ole helppoa saada yhden vuoden opiskelukokemuksella
33. Lukukaudet ovat aika lyhyitä, mutta onhan tässä jo koulunpenkillä tultukin istuttua 
34. Saa pitää kahta opiskelupaikkaa samanaikaisesti, mutta vain yhden saa ottaa vastaan per haku
35. Opiskelu ja itsenäinen elämä on aika mukavaa

Katsotaan mitä kakkosvuoden opiskelu tuo tullessaan.

 Hyvää kesää! 

Teksti & kuvat: Anniina Grönholm

Kuuluuko? - Radiofestivaalien voitto TAMKiin

TAMKin opiskelijana pääsee tutustumaan kaikkeen jännittävään, josta ei muutoin välttämättä kuulisikaan. Elokuvan ja television koulutusohjelmassa, jossa itse opiskelen, osallistumme usein erilaisiin media-alaa koskeviin tapahtumiin ja kilpailuihin. Viimeisin valloitukseni oli radiofestivaali ja kilpailutyöni oli kuunnelma.

Mutta mikä ihmeen Kuunnelma?

Vaikka olen suuntautunut käsikirjoittamiseen ja olen aina ollut kiinnostunut radiosta, minun täytyy tunnustaa, ettei minulla vielä vuosi sitten ollut hajuakaan mitä kuunnelmat ovat. Siksi avaankin aihetta vähän myös teille (mikäli olette yhtä uunoja kuin minä):

Kuunnelma on näytelmästä kehittynyt pelkästä äänestä koostuva taidemuoto, jossa näyttelijöiden esittämällä vuoropuhelulla kerrotaan jokin tarina.

Ihmisäänen lisäksi kuunnelmassa voidaan käyttää myös äänitehosteita tai musiikkia. Kuunnelman historia alkoi radiossa ja se on yhä kuunnelmien pääasiallinen lähetyskanava, mutta kuunnelmia voidaan levittää myös tallenteina tai Internetistä ladattavina äänitiedoistoina (Wikipedia).

Joka tapauksessa, minun käsikirjoittamani, tuottamani ja ohjaamani kuunnelma osallistui kyseisen kilpailun kuunnelmasarjaan. Lisäksi apunani oli yksi ääneen erikoistunut opiskelijatoverini, joka hoiti tekniikan. Iloiseksi yllätyksemme saimme kuulla voittaneemme kyseisen sarjan. Nyt vireillä on ajatus myydä kuunnelmaa eteenpäin ja päästä raottamaan jalkaa oveen erilaisten työmahdollisuuksien toivossa.

Nyt voin sanoa tietäväni, mikä kuunnelma on. 

Parasta kuitenkin oli itse osallistuminen, sillä vain asioita tekemällä pääsee paremmin kohti päämääriään. Vaikka media-alan kilpailut ovat varmasti erityyppisiä kuin muiden TAMKin opiskelualojen, uskon silti, että jokaiselle koulutusohjelmalle löytyy omat kilpailunsa ja tapahtumansa. Minun mielestäni niihin kannattaa ehdottomasti osallistua, koska niistä saa varmasti paljon irti, vaikkei aina voittoa tulisikaan. Kannattaa olla rohkea ja lähetä mukaan - ihan vaikka kokemuksen vuoksi.

Jos elokuvan ja television koulutusohjelman opiskelijoiden touhut sattuvat muutenkin kiinnostamaan, suosittelen tutustumaan ensi viikolla järjestettävään TAF-taphtumaan.  TAF’12 on sarja näyttelyitä, näytöksiä ja tapahtumia, joissa Finlaysonin alueella toimivat koulutusohjelmat esittelevät opiskelijoiden töitä. Esille tulee muun muassa elokuvia, kuvataidetta, valokuvaa, pelidemoja, animaatioita, interaktiivisia installaatioita sekä valo- ja äänitaidetta. 

Lisätietoja löytyy TAFfin omasta blogista: http://tampereartfactory.blogspot.com/

Nyt kohti kevättä ja uusia voittoja!

Teksti: Emma Ketonen

Sosiaaliohjaajuus ja minä

Aloitin reilu kuukausi sitten täällä TAMKissa sosiaaliohjaajana. Tänä aikana olen tutustunut organisaatioon, moniin eri ihmisiin ja samalla minulla on ollut mahdollisuus ihailla maisemia toimistoni ikkunasta, joka sijaitsee S-rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Minut palkattiin taloon ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden sosiaaliohjaajaksi. Näin aluksi se lähinnä tarkoittaa sitä, että tapaan paljon ihmisiä, kuuntelen mitä heillä on sanottavaa, kerään kokemuksia ja kehitän toimintaa sen pohjalta mitä olen kuullut. Vaikka olen kohtalaisen nuori, olen ehtinyt kasvattamaan kokemusta ulkomaalaisten parissa työskentelyssä. Ennen kuin aloitin työni TAMKissa, olen työskennellyt eri vastaanottokeskuksessa turvapaikanhakijoiden kanssa ja nähnyt siinä sivussa kaikenlaista. Silti myönnän, että tämä on uudenlainen leikkikenttä minulle, mutta ajan kanssa varmasti tutustun uusiin leikkikavereihini, opin navigoimaan ympäriinsä, sekä opin kaikki kirjoitetut ja kirjoittamattomat säännöt, joita jokaisessa työpaikassa on kehittynyt. Olen itse valmistunut TAMKista (tuolloisesta PIRAMKista) vuonna 2007, mutta vuosien varrella paljon on muuttunut ja onhan se erilaista olla opiskelijana kuin työntekijänä ammattikorkeakoulussa. Toisaalta myös minä olen muuttunut vuosien saatossa. Kun katson taakse myös huomaan, että opiskelijaelämä oli kohtalaisen helppoa minulle, nykyään maailma tuntuu rankemmalta ja samoin monen opiskelijan elämä on rankempaa kuin minun.

Mutta mitä uusi työni pitää siis sisällään? Tarkoitukseni on tukea ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden arkea ja sen sujuvuutta. Sosiaaliset ongelmat ovat minun erikoisosaamistani, mutta minun täytyy tietää kaikesta vähän. Työni tarkoituksena on antaa monissa erilaisista asioissa tukea, informaatiota ja ohjausta: Suomessa eläminen ja kulttuuri, majoitus, asuminen, oleskelulupa, rekisteröityminen, työnteko, verotus, erilaiset rahalliset tukimuodot, sosiaalisten verkostojen etsiminen (koulun sisällä ja ulkopuolella) ja monet muut ongelmat. Eli jos opiskelija ei tiedä mitä, missä tai miten, minulta voi tulla kysymään. Tai silloin kun ihmisen tarvitsee vaan saada puhua jollekin. Olen vaitiolovelvollinen työni puitteissa (enkä muutenkaan ole kova höpöttelemään), joten henkilökohtaiset keskustelut kanssani ovat sen puoleen turvattuja. Ja mitä persoonallisuuteeni tulee, olen usein pohdiskelija: rauhallinen ja jopa hiljainen, eräänlainen suomalaisen prototyyppi. Vaikka tulta ja tappuraakin tarvittaessa löytyy.

Siitä huolimatta ja sen takia, että olen ainut sosiaaliohjaaja TAMKissa, teen yhteistyötä muun henkilökunnan kanssa: opintosihteerien, opinto-ohjaajien, opettajien, oppilaitospastorin, opiskelijaterveydenhuollon ja muiden toimijoiden kanssa. Sen lisäksi toimin yhteistyössä oppilaskunta Tamkon ja heidän tuutoreidensa kanssa. Tämän kevään ja kesän aikana yritän solmia hyviä yhteistyöverkostoja sekä TAMKin sisällä että talon ulkopuolelle. Toivottavasti saan erilaisista paikoista hyviä yhteistyökumppaneita, jotka ovat innostuneita työskentelemään opiskelijoiden asioiden kehittämiseksi. Vaikka työskentelenkin pääasiallisesti kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden kanssa niin toivon, että työni kautta voi kehittyä asioita, jotka tuovat yleisellä tasolla myös hyviä asioita opiskelijoiden elämään. Olen taipuvainen näkemään niin, että yhden yksilön hyvinvointi yleensä lisää myös muiden hyvinvointia, ja päinvastoin. Yleensä dominoefektin näkee kun tapahtuu jotain pahaa, mutta se tapahtuu myös silloin kun hyviä asioita tapahtuu, sen näkee jos katsoo tarpeeksi tarkkaan.

Kehitellessäni työtäni ja ideoita, tässä hieman ajatuksia siitä mitä tuleman pitää: tapaamisia opiskelijoiden ja opiskelijaryhmien kanssa, sekä toivottavasti jonkinlaisia kansainvälisiä tapaamisia ja illanistujaisia. Olen myös suunnitellut samankaltaista pakettia tutkinto-opiskelijoille, kuten vaihto-opiskelijoillekin on ollut tarjolla eli Survival kit-pakettia. Työni on vielä rakennusvaiheessa, joten katsotaan ensi syksynä minkälaisia asioita olen saanut pistettyä pystyyn kun lukukausi alkaa. Olen toiveikas.

Teksti: Emilia Seppä, TAMK, sosiaaliohjaaja