Mikä saa meillä ja minussa aikaan kiireen ja kaaoksen tunnun? Miten sen kanssa pitäisi elää?
”Kiire on jännitteinen tila, jolla on suhde aikaan.” Jännitteitä saa syntymään tosi helposti ihan itse tai muiden avulla. On niin paljon houkuttavia tapahtumia, uutta opittavaa, isoja ja pieniä toivomuksia ja vaatimuksia sikin sokin. Olemme tottuneet olemaan lähes aina tavoitettavissa. Haluaisin joskus sanoa ei, mutta se ei ole ihan helppoa. Suunnitelmat muuttuvat lennossa, kalenterin tyhjät tilat täyttyvät aina. Mitä voin sulkea pois, että jollekin muulle tulee tilaa?
Seis, hengitä syvään. Kaaoksessa on hyväkin puolensa, se voi synnyttää jotakin uutta. Työyhteisössä se suorastaan pakottaa kommunikoimaan ja priorisoimaan. Silloin pitää ottaa se aika, pysähtyä, tarkistaa suunta ja etenemisen polku. Tehokkuuden mittariksi ei riitä tuotannon määrä, vaan nyt arvostetaan tekemisen laatua ja luovuutta, varsinkin tällä yhteisöviestinnän haasteellisella kentällä.
Lopulta kaikki kuitenkin kiteytyy aikaan, sitä meillä kaikilla on tasan saman verran vuorokaudessa. Viestintäpäivillä kesytimme kiirettä yhdessä pohdiskellen ja fiilistellen. Saimme myös ”ostaa” aikaosakkeita joko työhön tai muuhun elämään. Omaan ostoskoriini kertyi aikaa dialogille, aikaa luovuudelle ja aikaa olla täysin läsnä. Työkavereilla oli ihan niitä samoja.
Leena Stenman
TAMKin viestintäpäällikkö
Asiallinen postaus. Aikaosakkeiden arvo kasvaa silmissä, kunhan vain ensin ymmärtää niihin investoida. Varmaan fiksu kauppa.
VastaaPoistaMyös tuohon läsnä olemiseen on hieno kiinnittää huomio. Nykypäivänä kovin moni tuntuu olevan fyysisen olemuksensa kanssa paikalla muttei aidosti läsnä. Harmi!
Syksyn jatkoa,
- Päivi L.