Osaamisen jakaminen on kiinalainen juttu

TAMK on jo pitkään tehnyt rakennustekniikan yhteistyötä pohjoiskiinalaisen Shenyang Jianzhu University -yliopiston (SJZU) kanssa. Yliopiston kampukselle on valmistunut suomalaisella tekniikalla keskeisiltä osiltaan suomalaisista materiaaleista 2-kerroksinen puutalo. Sen rakentamisen ohjasivat TAMKin henkilökunta ja rakennustekniikan opiskelijat yhdessä SJZU:n professorien kanssa. Niin kuin rakentamisessa aina, monta ongelmaa jouduttiin ratkomaan, mutta lopputulos on hieno ja toimiva talo.

Talo tehtiin erityisesti ympäristöystävällisen ja energiatehokkaan suomalaisen rakennusteknologian mallitaloksi. Pohjois-Kiinan olosuhteet muistuttavat Suomea, joten talvella energiaa kuluu hulppeasti. Siksi talon "erikoisuuksina" on meille suomalaisille jo tuttua tekniikkaa mm. ulkovaipan lämmöneristyksen, ilmanvaihdon lämmön talteenoton ja lämpöpumpun muodossa. Ja tietenkin sähkökiukaallinen saunakin löytyy jotta säästöille on hyötykäyttöä.

Kävimme vierailulla SJZU:ssa saatuamme kutsun puutalon vihkiäistilaisuuteen. Samalla mukana ollut LVI-asiantuntijamme auttoi saamaan ilmanvaihtokoneen käyttöön. Kone toimitettiin jälkikäteen Suomesta, mutta kiinankielisen manuaalin puuttuessa sen käyttöönotto-ohjelmointi oli tekemättä. Kun vielä saadaan siirrettyä operointipaneeli termostaatteineen sisätiloihin ja saunan kiukaan ajastin uusittua, tekniikan pitäisi olla kunnossa.

Sisustus oli jo upeaksi viimeistelty (kuva), joskin se kaipasi jo kuivattavaa lämpöä syksyn ollessa pitkällä. Kaupunki oli luvannut alkaa toimittamaan sitä lokakuun lopussa. Tästä syystä aiottu yöpymisemme talossa jäi toteutumatta.

Talon vihkiäistilaisuus oli paikalliseen tapaan hienoksi järjestetty juhla. Nauha leikattiin moneen palaan runsaan kunniavierasjoukon toimesta. Vasta perillä näin että itselleni oli ohjelmaan merkitty puhe. Nukuttuamme ennen saapumispäivän iltaa vain parisen tuntia edellisen puolentoista vuorokauden aikana en toimertunut sitä enää valmistelemaan. Luotin siihen että tulkkaus (englanti-kiina) jättää aikaa miettiä mitä aina seuraavaksi sanoisi. Ja mitäpä se rakennusinsinööri ex tempore muuta osaa kuin käyttää keskeisen osan puheesta suomalaisen puurakentamisen tekniikan (paikallisille) erityispiirteiden kuvailuun.

Muuten meni hyvin, mutta tulkki tunnusti jälkeenpäin ettei ollut ymmärtänyt kaikkea selostuksestani. Kuulemma seinän ulko- ja sisäpuolikin oli jo välillä mennyt päässä sekaisin. Paikalle koleassa säässä vaivautunutta muutaman kymmenen pääasiassa opiskelijoista koostuvaa yleisöä asia ei varmasti haitannut. Tulkki kun puhui kuitenkin koko ajan sujuvasti. Taputtivat kun ymmärsin vihdoin lopettaa. Huono valmistautuminen kostautui kun unohdin asiaan kuuluvat kunniavieraiden alkupuhuttelut pois tervehtien vain yhteisesti koko yleisöä. Sen sijaan keksin lopuksi kumarrella yleisölle esiintyvien taiteilijoiden tapaan rintamasuuntaa välillä kääntäen. Meni varmaan suomalaisuuden piikkiin.

Tilaisuutta varten talon päätyyn oli teetetty näyttävä banderolli, jossa kerrottiin minkä sortin väenkokouksesta on kysymys. Sain sen mukaani muistoksi tilaisuudesta. Ties vaikka löytyisi vielä uuskäyttöä kotimaisissa juhlissakin. Eihän tekstejä nykyisenä visuaalisen median aikana useinkaan viitsitä lukea. Ei etenkään ulkomaata.

Omalta kannaltamme vierailumme päätarkoitus oli jatkaa neuvotteluja seuraavasta vaiheesta eli osaamisen jakamisesta kylmän ilmanalan ympäristöystävällisestä ja energiatehokkaasta rakentamisesta. Koulutusvienti on alkavalla vuosikymmenellä monistakin eri syistä painopisteenä suomalaisissa korkeakouluissa. TAMKissa uskomme sen lähtevän helpoimmin käyntiin tarjoamalla ja yhdessä kehittämällä opintokokonaisuuksia meihin jo luottavien ulkomaisten korkeakoulupartnereiden käyttöön. Aihepiirin on hyvä olla sellainen, jossa suomalaiset ovat jo valmiiksi maailmalla uskottavia. PISA-tutkimustulosten myötä meihin luotetaan pedagogiikan osalta, joskin koko OECD tutkimuksineen voi kaukana meistä olla täysin tuntematonkin. Mutta kylmään ilmanalaan sopivien teknologioiden suhteen meidän oli helppo vakuuttaa osaamistamme, kun meille kerrottiin olevan vaihtoehtoisia kumppaneita Etelä-Euroopasta. Saimme jälleen kerran todeta, että hyvänkin osaamisen siirtäminen aivan toisenlaiseen kulttuuriin ja toimintaympäristöön on varsin "kiinalainen" juttu. Se on osapuolten yhdessä sovitettava ja liitettävä osaksi paikallista osaamista. Näiden neuvottelujen etenemisen kannalta vierailumme oli onnistunut.

Nyt jatkamme Shanghaissa suomalaisten yhteisessä koulutusseminaarissa, jolla edistetään yhteistyötä kiinalaisten kouluttajien kanssa. Tarkoituksemme on löytää mahdollisia uusia kontakteja ja koulutustarpeita. Uskon että suomalaiset ovat hyvissä asemissa Kiinassa ajankohtaisten ympäristötekniikan, metsäteollisuuden ja mobiililaitteiden ohjelmistotekniikan kouluttajina. Näissä näytöt osaamisestamme tunnetaan jo.