Kirjasto rakentuu: Kirjasto ja muita hyviä sanoja

TAMKin kirjasto uudistuu. Muutaman vuoden kuluttua Kuntokadulle nousee uusi ja kaunis kampuskirjasto. Monet nykyään ympäri Tamperetta sijoitetut toimipisteet muuttavat yhteisen katon alle. Sitä odotellessaan ja siihen valmistautuessaan kirjasto joutuu käymään läpi vanhoja varastojaan, käytäntöjään ja ajatuksiaan. Jotkut niistä pidetään, jotkut vaihdetaan uusiin. Kirjaston väki jakaa ajatuksiaan nyt alkavassa kirjoitussarjassa Kirjasto rakentuu.

Kirjasto on jonkin periaatteen mukaisesti järjestetty kirjakokoelma. Kun kirjastolaitos alkoi vakiintua Suomeen, paikkoja joista kirjoja sai lainata, kutsuttiin lainakirjastoiksi. Nopeasti nimitys lyheni lainastoksi. Erotuksena muista kirjakokoelmista, joista kirjoja ei välttämättä voinut lainata.

Joskus tulee mieleen, pitäisikö kirjasto nimetä uudelleen. Valikoimissa kun on kirjojen lisäksi lehtiä, musiikkia, elokuvia, pelejä. Jotkut yleiset kirjastot lainaavat jopa suksia ja kävelysauvoja.  (Ei niitä turhaan yleisiksi kutsuta.)

Teosto olisi hyvä, ellei olisi jo yksityiskäyttöön varattu ja arvatenkin rekisteröity. Paitsi että suksia ja kävelysauvoja ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua teoksiksi. Ellei sitten niitä Marimekko-kuosisia sauvoja. Epäilen ettei niitäkään. Paluu vanhaan lainastoon olisi sikäli osuvaa, että sana kuvaa laitoksen ydintoimintaa eikä ota kantaa tarjottuihin hyödykkeisiin.

Suomenkielen sto-päätteiset sanat ovat mielenkiintoisia. Lapsuudenkotini lähellä oli muutaman hehtaarin laajuinen vanha pelto, joka pukkasi tiheää pajua. Se oli pajukisto. Sitten on muutakin puustoa (hah!). Haavisto, kuusisto, männistö, lepistö, koivisto. Mitä eroa niillä on haavikkoon, kuusikkoon, männikköön, lepikköön ja koivikkoon? Miten -sto eroa -kko:sta?

Kirjasto ei ainakaan taivu kirjakoksi. No, tästä tulee tietysti mieleen kunniakas maaseudun ammatti karjakko. Voisiko kirjastonhoitaja olla kirjakko? Jos siis unohdetaan se, että tässä ollaan koko ajan pyrkimässä pois rajoittavasti kirja-sanasta.

Ylipäänsä tuntuu, että sto-pääte sanan lopussa viittaa johonkin hyvin varusteltuun ja turvalliseen. Kirjasto, varasto, kerrasto, patteristo. Mitä sto-päätteisiä sanoja te keksitte?

Teksti: Seija Kivelä, tietopalvelusihteeri, TAMK

Seijan aiempi kirjoitus: E-kirja tulee - pimp my book!