Katselin lauantaina television kirjallisuusohjelmaa, jossa peloteltiin pieniä koululaisia ja sen myötä katsojia: e-kirja tulee ja tappaa kirjan. Se on mielenkiintoinen väite. Kirjahan se e-kirjakin on. Kirjoittajan henkinen ja fyysinen ponnistus on molemmissa tapauksissa sama. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, lähes kaikkien painettujenkin kirjojen ensimmäinen versio on sähköinen tiedosto. Harva kirjailija enää kirjoittaa mekaanisella kirjoituskoneella tai käsin. Käsikirjoitukset kulkevat kustannustaloihin bitteinä. Kirjan jakeleminen sähköisenä poistaa välistä painamisen ja jakelun vaivan ja saattaa muuttaa kustannusalaa, mutta tuskin se sitäkään tappaa. Lukijat eivät myöskään ole katoamassa.
E-kirjat tulevat mullistamaan kirjastoja, mutta eivät nekään kaadu tai katoa. Palvelun painopisteet muuttuvat. Tulevaisuuden kirjastot ovat enemmän oppimiskeskuksia kuin kirjavarastoja.
TAMKin kirjaston kokoelmissa on yli 51 000 e-kirjaa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että p-kirjoja on 100 000. Osa e-kirjoista on hankittu suurina paketteina kansallisella yhteislisenssillä, mutta koko ajan tehdään enemmän ja enemmän täsmähankintoja. Kurssikirjojen kohdalla pelataan usein vielä varman päälle eli tilataan sekä e- että p-kirjaa. Asiakkaiden lukutottumukset ja palvelujen käyttöehdot ja tekninen varmuus kun vaihtelevat. Eri versioiden rinnakkaiselo tuleekin jatkumaan pitkään.
Kaikki e-kirjat löytyvät kirjaston e-aineistoportaalista Nellistä ja nykyään suurin osa myös uudesta kirjastotietokannasta OMAsta. Kun jälkimmäisessä etsii aineistoa aiheen mukaan, tuloksiin listautuvat niin e- kuin p-kirjatkin. Tietueista on suora linkki e-kirjaan ja/tai sen tarjoavaan palveluun. Eri palveluiden käyttöehdot eroavat hiukan toisistaan. Toiset palvelut tunnistavat sisään pyrkivän asiakkaan IP-osoitteen, toiset vaativat kirjautumisen. Joissakin on rajaton käyttöoikeus, joissakin rajattu määrä yhtäaikaisia käyttäjiä.
Tähän asti e-kirja on ollut painetun kirjan sähköinen kopio. Sähköisyys sallisi kuitenkin kirjan käsitteen uudelleenvirityksen. E-kirjoihin voitaisiin upottaa enemmän kuvia kuin p-kirjoihin. Tai liikkuvaa kuvaa. Ääntä. Nettilinkkejä. Vuorovaikutuksellista opiskelumateriaalia. Ja mitä muuta keksitäänkään. Pimp my book!
TAMKin kirjaston kokoelmissa olevat e-kirjat ovat edellä mainittuja pdf-kopioita p-kirjoista. Niiden käyttöehdot vaihtelevat kustantajan ja palveluntarjoajan mukaan. E-kirjoja luetaan tietokoneen näytöltä, koska kopiosuojaus estää siirtämästä kirjoja toiselle alustalle, esimerkiksi e-lukulaitteelle, muistitikulle tai toiselle koneelle. Applen kohuttu iPad ja muut tulossa olevat tablettitietokoneet eivät ratkaise siirto-ongelmaa, mutta ne vähentävät siirtotarvetta olemalla kätevämpiä ja nautittavampia lukualustoja.
Tekijänoikeuskysymykset ja tiedostojen suojaus, viime kädessä ansaintalogiikan epävarmuus, tekevät e-kirjasta hallinnollisesti kömpelön. Harva ajattelee riistävänsä kirjoittajalta, kustantajalta tai kirjakaupan pitäjältä leivän, kun lainaa lempikirjaansa kavereilleen. Sähköisten materiaalien lainaamiseen rikollinen pohjasävy on aina piilotettuna. Kun kopioiminen on helppoa ja kopiot teknisesti alkuperäisen veroisia, on kopioinnista helppo myös hyötyä taloudellisesti. Tai vaikkei hyötyisikään taloudellisesti itse, voi aiheuttaa tappioita sille, joka on aiemmin hyötynyt kirjojen tuottamisesta ja jakelusta. Kirja-ala käy nyt samaa keskustelua, jota musiikkiala on käynyt viimeiset kymmenen vuotta. Miten tekijä ja kaikki mahdolliset välikädet saavat palkkionsa, jos tuotteita voidaan kopioida rajattomasti? Mikä on kuluttajan oikeus? Onko kohtuullista maksaa usein korkeakin hinta tuotteesta, joka ei sitten mahdollisesti toimikaan omalla kotikoneella? Mikä on kohtuullinen hinta tuotteesta, jota ei aina saa edes itselleen pysyvästi?
Kysymyksiä riittää. Vajaista vastauksista huolimatta iso pyörä on jo liikahtanut. E-kirjat ovat tulleet, aiemmin jo maailmalle ja tänä syksynä vihdoin Suomen markkinoille. Isot kustantajat ja kirjakaupat esittelivät e-kirjasuunnitelmansa ja -kokoelmansa Helsingin kirjamessuilla lokakuun lopussa.
Minä katselen e-kirjojen nousua uteliaana kuin penkkiurheilija suosikkijoukkueensa nousua liigassa. On mukavaa kun jotain uutta tapahtuu. Erityisen mukavaa on, kun pääsee seuraamaan uuden rymistäjän kasvua. Mihin saavutuksiin se tulee yltämään? Ja miten se inspiroi muita pelaajia?
Teksti ja valokuva: Seija Kivelä
Täydellistä kirjaa odotellessa
VastaaPoistaOn sääli, että E-kirjoja joudutaan kehittämään siten, että käyttäjän tarpeet jäävät teknisten ja oikeudellisten lähtökotien taakse.
Odotan kuitenkin sitä päivää, jolloin voin lukea e-kirjaa kevyeltä lukulaitteelta, tehdä laitteen muistikortille vaivattomasti siitä muistiinpanoja, ja kun silmäni ovat väsyneet, voisin kuunnella sitä. Kiva yllätys olisi, jos saisin paperivedoksen kirjasta bonuksena tai jonain kanta-asiakasetuna.
Kuvitelkaapa lukevanne romaania, jossa päähenkilö rentoutuu kuuntelemalla Jaakko Ryhäsen lauluja ja halutessanne voisitte tehdä samoin painamalla tekstilinkistä. Tai kun jossakin dekkarissa kuvaillaan Olof Palmen murhaajan mahdollista pakoreittiä, saisitte halutessanne reitin näkyviin Tukholman kartalla sekä linkkejä tapahtumaan liittyvistä sen aikaisista uutislähetyksistä.
Teknisesti e-kirjat ja lukulaitteet voidaan jo nyt tehdä tällaisiksi. Jotta e-kirjoille saataisiin toivomani lisäarvo, kirjojen julkaisuprosessin ja tekijänoikeuskäytäntöjen tulisi muuttua melkoisesti. Hintavertailun tekeminen p-kirjan ja e-kirjan välillä vaikeutuisi: e-kirjasta jää pois painokulut mutta lukijalähtöisen, uudenlaisen e-kirjan toimittaminen olisi huomattavasti kalliimpaa ja haastavampaa kuin perinteisen kirjan, sillä se vaatisi useamman julkaisualan ammattilaisen työpanoksen. Se ei olisi enää perinteinen kirja sähköisessä muodossa, vaan uusi, entistä parempi kirja, josta lukijan kannattaisi maksaa, ja myös kirjan kirjoittaja saisi osansa.