Kirjasto Virroilla

Tiistaina 5.6. TAMKin kirjaston väki pakkautui bussiin ja hurautti Virroille. Ensimmäinen etappi oli Virtain kaupunginkirjasto, jonka suojissa toimii myös TAMKin kirjaston toimipiste. Kuulimme ensin kirjastotoimenjohtaja Kristiina Mäkelän selvityksen Virtain kirjastotilanteesta ennen ja nyt. Osan työaikaansa TAMKin opiskelijoita ja henkilökuntaa palvelevat Johanna ja Anne-Mari esittelivät Virtain kaupunkia yleisesti ja TAMKin osuutta erityisesti.

Tiesittekö muuten, että Virrat on Suomen ainoa monikollinen paikannimi? Ja että asukkaan ja adjektiivin oikeaoppinen muoto on ’virtolainen’?

Esittelyjen jälkeen katselimme ympärillemme. Pienessä kunnassa on sekä arkkitehtonisesti että toiminnallisesti upea kirjasto.

Kuva: Lars Salo

 

Samoin kuin naapurikunta Ähtärissä myös Virroilla törmää tavan takaa karhuihin, tai ainakin tarinoihin niiden kaatajista (kuuluisin on Martti Kitunen). Kirjaston edessäkin on yksi pronssinen mesikämmen. 

Kuva: Marjatta Ojala

Me tietysti poseerasimme sen edessä. Ei kun takana. Sen ja kirjaston välissä.

Kuva: Lars Salo

Kävelimme kauniin kirkon ohi TAMKin ja PIRKOn yhteiseen rakennukseen, jossa kolme opiskelijatuutoria kierrätti meitä ja antoi innokkaan esittelyn viestinnän kahteen suuntautumisvaihtoehtoon. Digitaalinen ääni ja kaupallinen musiikki sekä Käsikirjoittaminen ja kuvallinen ilmaisu pitävät muuten kumpikin yllä mielenkiintoista blogia.

Musiikin kierroksella näimme studiotiloja ja innostuneita opiskelijoita, niin jo sisälle päässeitä kuin pääsykoetta jännittäviä kokelaitakin. Kuvapuolella tapasimme yhtälailla innostuneita opiskelijoita ja näimme eniten Oskareita kahmineen lyhytelokuvan ”Yskä”. Oskari-kaala on virtolaisten (pääsinpäs käyttämään tätä!) opiskelijoiden oma vuosittainen palkintojuhla. 

Kuva: Raimo Honkanen

 

Esittelyjen jälkeen ajoimme Nuorisokeskus Marttiseen lounaalle ja sen jälkeen tutustumaan Virtain perinnekylään.  Sinne on kerätty vanhoja rakennuksia ympäri Pohjois-Pirkanmaata ja Etelä-Pohjanmaata. Me pääsimme kurkkaamaan tarkemmin hollitalliin, vanhaan viljamakasiiniin, tuulimyllyyn ja Rajalahden talomuseoon.  Ja saimme kävellä Herraskosken kanavan sillalla ja ihailla Kanavamuseon pihaan sijoitettua kirkkovenettä.  Kanavan on muuten aikoinaan kaivaneet sotavangit 1900-luvun alkuvuosina, kokonaan käsivoimin. Kanavaa reunustavat pihtakuusirivistöt.

Toisenlaisesta käsityöstä saimme nauttia kun piipahdimme ennen kotimatkaa perinnekylän puotiin. Minä ostin Virtain tuliaisiksi käsintehtyä saippuaa ja talkkunaa. 

Kuva: Marjatta Ojala

Teksti: Seija Kivelä, informaatikko, TAMKin kirjasto

Kuvat: Raimo Honkanen, Marjatta Ojala ja Lars Salo