Hyvinvoinnin Neloskierre -hankkeen oppimisympäristöjä

Hyvinvoinnin Neloskierre on Tampereen ammattikorkeakoulun hanke. Se on myös toimintamalli uudenlaisten oppimis-, toiminta- ja innovaatioympäristöjen rakentamiseksi. Tavoitteena on, että koulutus on aktiivisesti mukana työelämän kanssa kehittämässä toimintaa käyttäjäkeskeisestä (käyttäjä on toiminnan kohde) käyttäjälähtöiseen (käyttäjä on tekijä) toimintatapaan. Palveluympäristöissä tämä tarkoittaa sitä, että palveluiden käyttäjät, asiakkaat, ovat mukana kehittämisen kaikissa vaiheissa, ideoinnista lopputuotoksen arviointiin.

Koulutuksen ja opetuksen näkökulmasta keskeistä on huomioida konteksti, missä kehittämistyötä kulloinkin tehdään. Se ei ole uutta että tehdään ja touhutaan erilaisia asioita niin asiakkaiden kuin organisaatioidenkin kanssa. Neloskierteen mukaista uutta on se, että mietitään oppimistarpeita – niin opiskelijoiden kuin työntekijöidenkin – ja rakennetaan sellaisia toimintaympäristöjä, jotka mahdollistavat em. oppimisen parhaalla mahdollisella tavalla. Opettajilta tämä edellyttää erityisesti pedagogista paneutumista yhteistyöhön, olipa kumppanina keitä ja miltä substanssialueelta tahansa. Onnistumiseen opettajilta vaaditaan hyvää prosessi- ja projektiosaamista, systemaattisuutta sekä aikaa ja tilaa oppimiselle. Ilman selkeitä tavoitteita tämä kaikki ei suju mallikkaasti. 

Yksi Neloskierteen yhteistyökumppani on ollut Ikaalisissa toimiva Jyllin Kodit, joka alkujaan on Lyyli ja Jalmari Jyllin testamenttivaroilla perustettu vanhainkoti. Nykyisin se ”tarjoaa senioreille itsenäistä asumista, yhteisökoteja, palvelua ja terveyslomaa".

Vuodesta 2010 alkaen Jyllin Kotien kanssa on rakennettu useampi Neloskierteen oppimisympäristö, joissa mm. on tehty tiedonhankintaa ja pohdittu mitä yhteisöllisyys merkitsee eri ihmisille ja miten se voisi olla monia erilaisia palveluja tarjoavan Seniorien Hyvinvointikeskuksen läpikäyvä toimintaperiaate.

23.5.2012 oli yhteisen juhlan aika, kun sosionomiopiskelijat (AMK) Hanna Korppila-Hiltunen, Erika Grundsten, Kaija Salmela, Maiju Enoranta ja Anniina Pernu, musiikin opiskelijat Emilia Ilomäki ja Hannele Ahola, liiketalouden opiskelija Pauli Nieminen sekä opettajat Merja Borgman, Maj-Lis Läykki, Esa Packalén, Tiina Saari ja Tapio Salomäki viettivät yhdessä Jyllin Kotien asukkaiden kanssa Lyylin Säpinöitä.

Nimensä, Lyylin Säpinät, sai siitä, kun päätettiin juhlia samalle päivälle osunutta Lyylin nimipäivää. Oppimistavoitteena oli rakentaa toimintaympäristö, jossa huomioidaan kunnosta riippumatta niin moni Jyllin Kotien asukas kuin mahdollista. Siksi päivä rakentui sekä yhdessäolosta että toiminnasta pienempien asukasryhmien kanssa.

Kaikille halukkaille oli myös tarjolla ulkoilua, joko omin jaloin tai pyörätuolissa autettuna. Ikaalisissa sattui olemaan myös toripäivä, joten monelle asukkaalle oli mieluisaa käydä torilla katsomassa mitä siellä on tarjolla tähän vuodenaikaan.

Hankkeen rahoittajana on Euroopan sosiaalirahasto (ESR).     

Teksti: Merja Borgman, yliopettaja, TAMK

Säpinää Ikaalisissa

Aamulla ohjelma alkoi musiikin opiskelijoiden Emilia Isomäen ja Hannele Aholan soitto- ja lauluhetkellä. Musiikkiosuuteen oman lisäyksensä antoi ryhmä päiväkoti Tuohikontin reippaita lapsia. Laululeikit oli valittu sen mukaan, että ne olivat lapsille sekä suurimmalle osalle ikäihmisistä tuttuja. Yhteislaululeikit innostivat selkeästi lapsia ja ikäihmisiä vuorovaikutukseen. Lapset menivät rohkeasti ikäihmisten luokse leikkimään ja ikäihmiset heittäytyivät leikkeihin mukaan. Iloiset ilmeet kertoivat, että kaikilla oli mukavaa yhdessä. 

 

Musiikkihetken jälkeen osa asukkaista siirtyi maalaamaan lasten kanssa ja osa lähti ulkoilemaan. Olimme valinneet maalaamisen, sillä kuvallinen työskentely ja yhdessä maalaaminen mahdollistaa dialogin syntymisen ja keskustelu oli myös luontevaa muun tekemisen ohella. Maalaukset herättivätkin aktiivista keskustelua asiakkaiden ja lasten kesken. Levitimme pöydille suuret kartongit, siveltimet ja värit. Lapset ja ikäihmiset suunnittelivat yhdessä, miten maalaukset toteutetaan.

”Eihän me mitään maalareita olla, mutta kukin tyylillään” totesi eräs Jyllin kodin asukas maalaillessaan kaunista sateenkaarta. Tuloksena syntyi monta värikästä, kevään ja kesän riemuista kertovaa taideteosta. Ansaitun mehutauon jälkeen lapset lähtivät takaisin päiväkodille ja Jyllin Kodin asukkaat menivät lounaalle.

Iltapäivällä Esa paistoi yli sata muurinpohjalettua, jotka nautimme kahvin kera. Kahvittelun ja herkuttelun ohessa kuuntelimme huilunsoittoa ja lauloimme yhdessä. 

Jyllin kodin asukkaiden palautteesta päätellen vastaavanlaista toimintaa voisi olla useamminkin. Yksi asiakkaista kuvaili meille päivän päätteeksi tunnelmiaan näin:

”Päivä oli tosi mukava. Oli kiva, kun on järjestetty tällaista ohjelmaa. Saisi olla useamminkin, vaikka joka viikko. Välillä täällä on niin hiljaista ja ei oikein mitään tekemistä.”

Opintojemme aikana olemme huomanneet, että sosionomin(AMK) on hyvä osata järjestää erilaista toimintaa ja tapahtumia asiakasryhmille. Suunnitteluun tulee esimerkiksi varata riittävästi aikaa ja toiminta itsessään olisi hyvä suunnitella niin, että se palvelee asiakasryhmää, jolle toimintaa järjestetään. Sosionomin(AMK) onkin kyettävä hahmottamaan asiakasryhmänsä tarpeet ja vastattava niihin mahdollisimman hyvin. Ikäihmisten kanssa työskentely vaatii erilaista herkkyyttä kuin esimerkiksi nuorten kanssa työskentely. 

Teksti: Anniina Pernu

Vuodetanssia ja Pensselirentoutusta

Kaikki asukkaat eivät kuitenkaan pääse jakamaan yhteisiä hetkiä. Tämän vuoksi sosionomiopiskelija(AMK) Hanna Korppila-Hiltunen halusi huomioida erityisesti vuoteessa olevia asukkaita. 

Vuodetanssissa asukasta pidetään käsistä kiinni ja tanssitaan musiikin tahtiin asukkaan käsien liikkuvuuden mukaan. Tavoitteena vuodetanssituokioissa on yhdessäolo, musiikin elävöittävä vaikutus sekä käsien ja yläkropan liikkuvuuden ylläpito tai parantaminen. Elävä huilumusiikki toi tuokioihin ainutlaatuisen tunnelman. Elävä musiikki on enemmän läsnä kuin koneella soitettu musiikki. Asukkaat tuntuivat nauttivan tanssista ja musiikista ja itselle kokemukset olivat uudenlaisia ja antoisia. Vuodeasukkaiden virikkeeksi tanssi on erinomaista ja myös tanssittaja saa siitä hyvän mielen:)

Muutamalle asukkaalle tein myös pensselirentoutusta. Siinä asukkaan käsiä ja jalkoja sivellään isolla pensselillä rentoutusmusiikin soidessa taustalla. Itse olen kokenut rentoutuksen mukavana, joten ajattelin asukkaidenkin pitävän siitä. Tavoitteena tuokioissa oli rentoutuminen, musiikin kuuntelu ja yhdessäolo. Kokemukset Lyylin säpinöissä olivat positiivisia. Kiireetön yhdessäolo vuodeasukkaan kanssa on heille erittäin tärkeää.

Teksti: Hanna Korppila-Hiltunen