Revontulia ja projekteja

Kukkaloistoa Brasiliasta

Elokuu oli sitten kiireinen kuukausi töissä. Ei ollut pehmeätä laskua loman jälkeen, ei. Kesällä tuli laiturinnokkaan uutisia Brasiliasta - "nynne sitte tulee". Ja sitten iloinen kolmentoista hengen brasilialaisopettajaryhmä tulla tupsahti Suomen loppukesään meille opekoulutuksen. Toinen puolikas ryhmästä jäi pois bussista jo Hämeenlinnassa ja samalla asialla ovat sielläkin, HAMKissa nääs.

Oli se mukava seurata, kun superomatoimiset vieraamme ostivat yhdessä hetkessä pyöriä ja kypäriä ja toisessa kävivät elokuisella kuutamouinnilla ja odottelivat revontulia Rauhaniemen rannassa. Ne revontulet sais kyllä nyt näkyä tänä syksynä. Niitä odotellaan nyt siihen malliin, että ilmotelkaa, jos on havaintoja.

Heti revontulien jälkeen toisella sijalla tulee vieraillemme TAMKin opiskelijaprojektit. Niihin pitäisi kaikkien päästä mukaan näkemään ja kokemaan nyt syksyn aikana. Tarkoituksena on, että he vievät projektimaista opiskelumuotoa omiin kouluihinsa tuliaisina. Kuten niin monessa muussakin maassa, myös Brasiliassa soveltava osaaminen on noussut arvoon arvaamattomaan. Jos nyt juuri huomasit, että sinun vetämään projektiisi voisi tulla mukaan, ole siinäkin tapauksessa yhteydessä pikimmiten. Me Tamkkilaiset panemme tietenkin parastamme, kuten aina.

Ilolla olen myös seurannut kollegoita, jotka ovat lähteneet "lennosta" mukaan. Vaikka nyt esimerkiks Matti ja Sami. Matti oli vastassa yötäpäivää -periaatteella pilttipurkki taskussa perheellistä vierastamme ja Samilla oli oma setti lukkarissa ennen kuin sain lausetta loppuun palaverissa. Siskohan se tästä porukasta päävastuun kantaa ja Virpi on sellainen 'Mamai'.  Monta muutakin meikäläistä on tietysti mukana, mutta niistä sitten myöhemmin syksyllä, illan pimetessä.

 

Mutta nyt on taas mentävä länttä kohti. Katselen täältä "olkkaristani" kirkkaan sinistä Atlanttia yhdestätoistatonnista. Matkaa on takana jo viistoistatuntia ja vielä olisi viitisen tuntia taivallettava. Olen matkalla jatkoneuvotteluihin Brasiliaan.  On mukava viedä terveisiä ryhmältä, mutta toisaalta jännittää enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Tarttis hissipuheet onnistua kerralla! Tällä kertaa mulla on myös mukana myös pari rehtoria. Kyllä kelpaa :)

Vielä sanon lopuksi, että kyllä koulutusviennille on loputtomat mahdollisuudet maailmalla. Se on nyt tullut kyllä minulle täysin selväksi. Meillä on mahdollisuutemme tässä ja nyt. Panostetaan yhdessä siis.....

Jalatpuuduksissa terkuin

Carita Prokki