Revontulia ja projekteja

Kukkaloistoa Brasiliasta

Elokuu oli sitten kiireinen kuukausi töissä. Ei ollut pehmeätä laskua loman jälkeen, ei. Kesällä tuli laiturinnokkaan uutisia Brasiliasta - "nynne sitte tulee". Ja sitten iloinen kolmentoista hengen brasilialaisopettajaryhmä tulla tupsahti Suomen loppukesään meille opekoulutuksen. Toinen puolikas ryhmästä jäi pois bussista jo Hämeenlinnassa ja samalla asialla ovat sielläkin, HAMKissa nääs.

Oli se mukava seurata, kun superomatoimiset vieraamme ostivat yhdessä hetkessä pyöriä ja kypäriä ja toisessa kävivät elokuisella kuutamouinnilla ja odottelivat revontulia Rauhaniemen rannassa. Ne revontulet sais kyllä nyt näkyä tänä syksynä. Niitä odotellaan nyt siihen malliin, että ilmotelkaa, jos on havaintoja.

Heti revontulien jälkeen toisella sijalla tulee vieraillemme TAMKin opiskelijaprojektit. Niihin pitäisi kaikkien päästä mukaan näkemään ja kokemaan nyt syksyn aikana. Tarkoituksena on, että he vievät projektimaista opiskelumuotoa omiin kouluihinsa tuliaisina. Kuten niin monessa muussakin maassa, myös Brasiliassa soveltava osaaminen on noussut arvoon arvaamattomaan. Jos nyt juuri huomasit, että sinun vetämään projektiisi voisi tulla mukaan, ole siinäkin tapauksessa yhteydessä pikimmiten. Me Tamkkilaiset panemme tietenkin parastamme, kuten aina.

Ilolla olen myös seurannut kollegoita, jotka ovat lähteneet "lennosta" mukaan. Vaikka nyt esimerkiks Matti ja Sami. Matti oli vastassa yötäpäivää -periaatteella pilttipurkki taskussa perheellistä vierastamme ja Samilla oli oma setti lukkarissa ennen kuin sain lausetta loppuun palaverissa. Siskohan se tästä porukasta päävastuun kantaa ja Virpi on sellainen 'Mamai'.  Monta muutakin meikäläistä on tietysti mukana, mutta niistä sitten myöhemmin syksyllä, illan pimetessä.

 

Mutta nyt on taas mentävä länttä kohti. Katselen täältä "olkkaristani" kirkkaan sinistä Atlanttia yhdestätoistatonnista. Matkaa on takana jo viistoistatuntia ja vielä olisi viitisen tuntia taivallettava. Olen matkalla jatkoneuvotteluihin Brasiliaan.  On mukava viedä terveisiä ryhmältä, mutta toisaalta jännittää enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Tarttis hissipuheet onnistua kerralla! Tällä kertaa mulla on myös mukana myös pari rehtoria. Kyllä kelpaa :)

Vielä sanon lopuksi, että kyllä koulutusviennille on loputtomat mahdollisuudet maailmalla. Se on nyt tullut kyllä minulle täysin selväksi. Meillä on mahdollisuutemme tässä ja nyt. Panostetaan yhdessä siis.....

Jalatpuuduksissa terkuin

Carita Prokki

Terveiset koulutusviennin kenttätyöstä Riadista ja Omanista!

"Hyvät matkustajat laskeudumme noin puolen tunnin kuluttua Riadiin". Nytkö siis? Kyllä, nyt on aika pukeutua maan tavan mukaisesti mustaan täyspitkään Abayaan ja päähuiviin. Käytävän toisella puolella istuvat kolme täyshunnutettua rouvaa selvästi hihittävät minulle. Ehkä operaationi näyttää epätoivoiselta. Lopuksi he nyökkäävät hyväksymisen merkiksi.

Maahantulo on hämäläistä puuhaa. On seisottava eri jonossa, jos on ensi kertaa Saudi-Arabiaan tulossa. Vihdoin on sormenjälkien ja valokuvan vuoro. Ja vielä kerran sormenjäljet ja vielä kerta kiellon päälle sormenjäljet Mrs. Carita. Ensi kerralla sitten pääsenkin jo eri jonoon, joka näytti liikkuvan sutjakkaammin.

Viikon aikana liikumme porukalla messuilla ja erilaisissa tapaamisissa. Koskaan ei ole ollut näin kätevää pukeutumisen ja hiusten kanssa. Välillä aivan vahingossa kokeilen liikkumista ilman huivia. Kukaan ei tule missään huomauttamaan. Outoa. Itse asiassa on paljon hankalampi olo ilman huivia. Sitä on alaston olo, kun kaikilla muilla on huivi. 

Naisten seminaarissa

Huippuhetket matkalla koen vetäessäni naisille tarkoitetun kolmituntisen seminaariin. Sellaista intoa ja paloa asioihin, koulutukseen siis, harvoin enää saa kokea. Olin yllättynyt ja ihmeissäni. Takkini oli totaalisen tyhjä tuon seminaarin jälkeen. Toivon salaa, että tästä kehkeytyisi jotakin isossa tulevaisuudessa.

Jokaisessa mahdollisessa välissä istahdan hotellin puutarhaan Riadin talvessa (plus 20) ja juon kupposen kahvia. Kuntosalille tai saatikka sitten sisäuima-altaalle ei ole asiaa. Pistetään sitten pätkivässä verkossa edes sähköpostia kuntoon.

Takseilla liikkuminen on taidetta. Osoitteita ei ole ja hinta pitää tinkiä. Koskaan ei voi olla varma pääseekö perille. Taksin takapenkiltä on kuitenkin hyvä tilaisuus vilkuilla ohi kiiltäviä näyteikkunoita. Toinen toistaan koreampia iltapukuliikkeitä on joka kadunkulmassa. Missä näitä voi käyttää? Kotona taitaakin sitten olla eri meininki kuin ulkosalla... Yhdessä liikkeessä kristallikruunut ovat niin isoja, että en äkkiä keksi niille sijoituspaikkaa kotimaassa. Ai, että ostinko itse mitään? Ostin ikioman Abayan, jossa on kultalankakoristeita. Mitähän verottaja tästä vähennyksestä tuumaa?

Viikko TAMKissa hurahtaa "purkuhommissa". Jälkityötä on aina kiitettävästi. Toisaalta pitää rakentaa jo seuraavan viikon esityksiä ja niitä jännittäviä "pitsauksia". Matkasihteeri on kullanarvoinen henkilö. Hän auttaa aina ja ilolla. Olen suunnattoman kiitollinen heille kaikille.

Matkalla Omaniin

Suuntaan aikaisin sunnuntaiaamuna jälleen kohti Helsinki-Vantaata. Melkein on yksityiskuljetus Paunun pikavuorossa. Noin 17 tunnin matkustamisen jälkeen kaadun hotellin sänkyyn Omanin pääkaupungissa Muscatissa. Kello on paikallista aikaa 04.00. Maahantulomuodollisuudet sujuivat onneksi helposti ja nopeasti tällä kertaa.

Maanantain neuvottelut menevät hyvin. Tunnin puutarhassa istuminen tuottaa punaisen nenän. Mutta aurinko on kerta kaikkiaan niin kutsuva, että unohdin kaikki viisaat neuvot. Tiistaiaamuna herään umpiunesta klo 7.12 (Suomessa klo 05.12). "Olemme saaneet sinulle eilisten neuvottelujen johdosta ajan ministerin avustajan puheille. Olethan siellä klo 8.15. Taksimatka kestää n. 30 minuuttia aamuruuhkassa".
 

Lupaan tehdä parhaani. Sitten suihkitaan menemään. Täällä eivät länsimaiset naiset käytä huivia tai Abayaa. Tänä aamuna ne olisivat nopeuttaneet lähtöäni. Ministeriön portilla vartija ei päästä taksia sisään, koska minulla ei ole aavistustakaan, minkä nimistä henkilö olen menossa tapaamaan. Paljon arabiankielisiä selitystä taksikuskilta ja portti aukeaa kuin aukeaakin. Pikalähtö tuottaa sen verran adrenaliinia, että tapaaminen menee enemmän kuin loistavasti, vaikka olinkin vaikeiden kysymysten tulituksessa. Jos en olisi opettaja, pedagogi ja pitkänlinjan koulutusmaailmaa monelta kantilta seurannut työntekijä, en olisi pärjännyt. 

Tiukkoja kysymyksiä

 

Kymmeneltä olen jo takaisin, ja on edessä lähtö vuorten yli kahden tunnin ajomatkan päähän yksityiseen yliopistoon. Esitys ja vauhdikkaat neuvottelut. Takaisin vuorten yli. Autonkuljettaja, johon muuten voisin tottua, ohittelee lahjakkaasti, kunnes keskellä erämaata pysähdymme, koska iso rekka palaa. Savupilveen sisään ja läpi vaan. Vaikka palomiehen rouva olenkin, niin tämä nostatti pulssia. Vielä yksi tapaaminen illalla.

Keskiviikkona tapaamme vielä ylintä johtoa. Taas vastaan tiukkoihin kysymyksiin. Todella tiukkoihin kysymyksiin. Mutta meillä selvästi "synkkaa", joten keskustelu muuttuu leppoisammaksi. Johtajat säälivät kiirettä aikatauluni ja vievät minut kaupunkiajelulle ja lounaalle. Mahtavaa! Muscat tuntuu leppoisalta kaupungilta. Ihmiset ovat kovin ystävällisiä. Pääsen vielä basaarialueelle ja paikallisten avustuksella käyn läpi "tinkimisen perusteet". Vähintään 0,5 ECTS!

Täältä yläilmoista, Irakin ilmatilasta tervehtien

20.2.2014

terveisin Carita

Teksti: Carita Prokki, asiakkuuspäällikkö

Omanilaiset nuoret oppivat yrittäjyystaitoja TAMKissa

Iloa, oivalluksia ja ystävällisiä sanoja!

TAMKista Omaniin lähtenyt tarjous kesäkurssista toi TAMKiin yrittäjyystaitoja opiskelemaan 36 nuorta korkeakouluopiskelijaa. Saimme kesällä työskennellä iloisten ja ystävällisten omanilaisten opiskelijoiden kanssa.

Omanin korkeakoulujen parhaista opiskelijoista koostuva ryhmä saapui Suomeen kuukauden kestävälle opintomatkalla juhannuksen jälkeen. Koulutus piti sisällään ideointimenetelmiä, projektihallintaa, itsensä markkinoinnin kehittämistä, oman yritysidean jalostamista ja mikä tärkeintä, kokemuksien ja elämyksien hankkimista Suomesta. Vastavuoroisesti me TAMKilaiset saimme paljon tietoa ja ymmärrystä siitä, millaista on elämä ja koulutusjärjestelmä jossain niin kaukana, mutta silti niin lähellä.

Oppimiskulttuureissa on eroja

Oppimiskulttuurimme eroaa huomattavasti omanien oppimistavasta. Eräs opiskelija kuvasi luentotapaa Omanissa näin: ”Ensin opettaja aukaisee kirjan, luennoi siitä ja laittaa kirjan kiinni. Tämän jälkeen me uskomme, että asia on näin. Suomessa olemme voineet kysyä, ihmetellä ja osallistua opetukseen. Ideointimenetelmät tuntuivat haastavilta, mutta erittäin kiinnostavilta tavoilta kehittää uusia yritysideoita.”

Tämän kesän kokemuksemme omanilaisista ei ollut ensimmäinen, mutta kurssin onnistuminen ja vieraiden viihtyminen pitivät meidät jännityksessä koko heinäkuun. Halusimme vieraiden viihtyvän ja palaavan kotimaahansa positiivisten kokemusten ja innostavien ideoiden kanssa. Huomasimme onneksemme, että nuoret olivat nopeasti sopeutuvia ja omatoimisia. Kulttuurisidonnaiset erilaisuudet opimme nopeasti, totuimme mm. siihen, että miespuoliset opiskelijat toimivat kaikessa ennen naisia. Naiset olivat tottuneet odottamaan ja heistä oli luonnollista pysyä taka-alalla. Toisaalta miehet olivat naisille erittäin kohteliaita ja huomaavaisia. Naisopiskelijoiden kanssa keskustelussa kävi ilmi heidän laaja sivistyneisyytensä ja halu kehittää itseään sekä työllistyä mielekkäästi. Omanissa on kuulemamme perusteella samat ongelmat kun Suomessa – nuoria on työttöminä ja heidän on vaikea työllistyä. Yrittäjyys on usein ainoa työn tekemisen vaihtoehto.

Kesä opiskelijoiden kanssa kului nopeasti. Suurin huoli, jonka parissa puursivat kaikki järjestelyjä hoitavat tamkilaiset, oli ruoka. Ei ihme, että vanha kansa jo tiesi, että ” Leipä miehen tiellä pitää, velli viskoo sinne tänne”. Oikeiden raaka-aineiden hankkiminen ja ruokavaihtoehtojen laittaminen oli ravintopuolen yhteistyökumppaneillemme haaste. Kunnioitusta herättävän urheasti opiskelijat paastosivat melkein koko Suomessa oloajan. Kuinka tämä onnistuisi sinulta - vieraassa maassa, vieraiden tapojen keskellä ilman ruokaa ja juomaa valoisaan aikaan?

Ryhmässä saatiin paljon aikaan

Vierailuaika osui lomakauteen Suomessa ja TAMKin tilat olivat melko vapaasti käytettävissämme. Y-Kampus tarjosi loistavat puitteet uusien oppimistapojen opettamiselle. Yritysvierailut jäivät kuitenkin lomista johtuen vähemmälle; yrityselämän esimerkkejä tarjosimme kutsumalla yritysten edustajat TAMKiin. Vaikka oli lomakausi, TAMKin täydennyskoulutuksen henkilökunta ja lukuisat opettajat osallistuivat kesäprojektiin. Tabula oli ahkerassa käytössä ja sähköpostit lensivät kilpaa tekstiviestien kanssa, jotta kaikki saatiin onnistumaan toivotulla tavalla.

Opiskelijat jakoivat tietoa mielellään myös keskenään. Arabiaksi pidetty luento bloggaamisesta oli mielenkiintoinen. Ilmassa vaihtuivat ajatukset ja myös kädet puhuivat lennokkaasti. Ryhmähenki oli siis kirjaimellisesti käsin kosketeltavaa.

Ja mitä konkreettista sitten saatiin aikaan? Poikien ryhmä harjoitteli mm. videoeditointia. Taisi olla pilke silmäkulmassa, kun Youtubeen ladattiin tällainen video opintopäivän päätteeksi.

http://www.youtube.com/watch?v=eruPlloxw4Y&feature=youtu.be

Vieraamme lähtivät paluumatkalle haikein mielin. Matkalaukkuihinsa vieraat pakkasivat muistoja ja palan Suomea. Meille, mukana olleille tamkilaisille, jäi onnistumisen tunne ja kokemus tutuksi tulleesta uudesta kulttuurista.

Teksti: Taru Orell ja Kersti Jääskeläinen, TAMKin täydennyskoulutuksen suunnittelijat
Kuva: Badr Alkhatri

Noin 100 päivää koulutusvientiä - sata lasissa!

Tuskailin tässä päivänä eräänä, että viestintä on jäänyt kovin vähälle omalta osaltani näissä koulutusvientikuvioissa.  Sata päivää koulutusvientiä takana, enkä ole saanut aikaiseksi kirjoittaa rivin riviä. Toiset ne bloggaavat lennosta ihan kuin ei mitään, ja minä yritän aikatauluttaa kalenteriini hetkiä, jolloin kirjoittaisin - huonolla menestyksellä tosin.  Kunnes tajusin, että "kakkostoimistoni", lentokone, on mitä parhain paikka kirjoittamiseen - aikaa nimittäin on.  Terveisiä siis täältä lentokoneesta!

100 ensimmäistä päivää koulutusvientiä on ollut pelkästään uusien ihmisten asioiden kohtaamista. Kaikki on uutta: koko ala korkeakoulukentässä, strategiat, toimintamallit, tekijät, kaikki.  Tässä on kyse koulutusmaailman uudistumisesta ja se on äärettömän mielenkiintoista. Olen ”liekeissä”!

Ehkä tässä kohtaa on kuitenkin hyvä sanoa muutama sana koulutusviennistä yleensä. Suomen menestyminen kansainvälisissä Pisa-tutkimuksissa on antanut koko koulutusalalle "siivet" riippumatta siitä, mistä asteesta on kyse.  Suomalainen koulutus on kova juttu maailmalla. Nyt on siis meidän tamkkilaisten "momentum", olla kärkijoukoissa viemässä osaamistamme maailmalle. Lähes joka päivä saamme erilasia yhteydenottoja koulutuksen järjestämisestä, joko kohdemaissa tai TAMKissa. 

Lisäksi Suomessa vierailee joka viikko useita eri maiden delegaatioita tutustumassa suomalaiseen koulutustarjontaan. Ne ovat erinomaisia kontaktinluontitilaisuuksia.

Viime aikoina olemme tarjonneet koulutuksia muun muassa Saudi-Arabiaan, Venäjälle, Serbiaan, Omaniin ja Arabiemiraatteihin. Olemme myös olleet kuulolla Intian suuntaan ja jopa Afganistaniin. Muutama viikko sitten latvialaiset olivat TAMKissa koulutuksessa, ensimmäinen kauppani muuten, ja juurikin asiantuntijamme on Tansaniassa kouluttamassa. Joskus kaupat syntyvät yhdellä sähköpostilla, joskus taas kauppoja hierotaan pidemmän kaavan mukaan.  Paljon siis tapahtuu ja koko ajan.

Kumppanuuksia rakentamassa Dubaissa

Onnistuaksemme meidän on tehtävä yhteistyötä niin tamperelaisten koulutusinstituutioiden kuin muiden ammattikorkeakoulujen kanssa. Myös kansainvälisiä kumppanuusvaihtoehtoja olemme jo rakentelemassa.

Yhteistyö myös TAMKin sisällä on MUST. Olemme perustaneet tätä varten nk. Flying Faculty -yhteisön. Se on yhteisö, joka on kiinnostunut toimimaan koulutusviennin parissa. Se on yhteisö yli koulutusalarajojen ja sen toimintatavat rakentuvat yhteisön toiminnan myötä. Se on "rohkelikkojen" yhteisö, joka tekee omalta osaltaan TAMKin tulevaisuutta!  Laita sähköpostia minulle, niin lisään sinut listoille. Kokoonnumme lähiaikoina ensimmäisen kerran.

Niin, puuhaa on riittänyt jokaiselle sadalle päivälle ja riittää tästä etenkin päin.  Nyt turvavyö kiinni ja menoks!

Teksti: Carita Prokki, Customer Relationship Director, TAMK