Joulukalenterin luukku 5 - Taiteilijan talvisota

Tekijä: Syyrakki, Oiva

Julkaisuvuosi: 2001

Kustantaja: Jyväskylä : Atena, 2001 (Gummerus)

ISBN: 951-796-253-3

 

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 5.12.

Itsenäisyyspäivän lähestyessä yksi kirjaesimerkki Suomen historian kohtalonhetkiltä:

Taiteilijan talvisota on jyväskyläläisen taidemaalarin Oiva Syyrakin päiväkirjoihin perustuva sotakertomus. Taiteilijan poika Seppo Syyrakki löysi isänsä jäämistöstä tämän talvisodan aikaiset muistiinpanot, ja luettuaan ne päätti toimittaa niiden pohjalta romaanityyppisen teoksen.

Talvisodan kynnyksellä Syyrakki oli asevelvollinen, joka oli astunut palvelukseen tammikuussa 1939 Karjalan Kaartin Rykmentissä Viipurissa. Kirjassa kuvataan Syyrakin vaiheita alokasajasta talvisodan loppuun.  Koulutusajan leirit ja sotaharjoitukset käydään läpi, samoin syksyn 1939 ylimääräiset harjoitukset Kannaksella, mutta pääpaino on talvisodan melskeissä.

Kirja valottaa yksittäisen sotilaan näkökulmasta talvisodan rintamaolojen arkea. Syyrakki ja hänen toverinsa elävät ja toimivat äärimmäisissä olosuhteissa. Heidän toimissaan ei korostu ihanteellisuus tai tavoiteltu sankaruus. Toisaalta he eivät myöskään kyseenalaista saamiaan käskyjä, vaan pyrkivät tekemään sen mitä heiltä odotetaan.  Näille nuorille miehille pelko, epävarmuus, väsymys ja muut ääriolojen tuntemukset ovat aina läsnä. Kavereita kaatuu rinnalta, toiset haavoittuvat, ja jäljelle jääneet jatkavat kamppailuaan ylivoimaista vihollista vastaan.

Teksti on tyyliltään dokumentinomaista ja raportoivaa. Kiinnostavaa olisi ollut lukea myös hieman syvällisempää kuvausta tapahtumien vaikutuksesta nuoren esteetikon mieleen. Tauluja Syyrakki maalasi jo välittömästi sodan jälkeen, myös sota-aiheesta. Kirjan kannen kuva onkin Syyrakin maalauksesta ”Konekiväääritaistelussa” v. 1940.

Tero Kansanaho, TAMK kirjasto, Kuntokatu

Joulukalenterin luukku 4 - Taisteluni 1

Kirjailija: Karl Ove Knausgård
Kustantaja: Like Kustannus Oy
ISBN-13: 9789520108144
Sivumäärä: 490
Julkaisuvuosi: 2013

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 4.12.

Norjalainen Knausgård aloittaa kuusiosaisen Taisteluni–kirjasarjan 1970- ja 80-luvun lapsuus- ja nuoruusvuosien kuvauksella. Tässä omaelämänkerrallisessa tunnustuskirjassa Knausgård ei säästele itseään eikä läheisiään. Avoimuus ja rehellisyys ovat sitä tasoa, että lukija kokee itsensä välillä tirkistelijäksi. Kyseessä kun on aitojen ihmisten kohtalot eivätkä mielikuvituksen tuotetta olevien romaanihenkilöiden toilailut.

Suurimmalta osin kirja piirtää tarkkaa kuvaa hyvinkin tavallisen nuoren elämästä, jossa tytöt, rock ja pussikalja näyttelevät pääosia. Isä-poika-suhteen ja häpeän kuvauksessa kaikki silottelu unohtuu. Erityisen raadollisena maailma näyttäytyy alkoholisti-isän kuoleman jälkeen Karl Oven siivotessa taloa, jossa isä oli asunut dementoituneen äitinsä kanssa.

Pyrkimys kertoa elämästä sellaisena kuin se on tuottaa yksityiskohtaista ja jopa tylsää arjen kuvausta, mutta myös tarkkaa ja syvällistä elämän pohdintaa. Kokonaisuudessaan 6-osainen Taisteluni pitää sisällään 3500 sivua henkilökohtaista tilitystä. Knausgårdia on verrattu niinkin erilaisiin kirjailijoihin kuin Marcel Proust (Kadonnutta aikaa etsimässä) ja Kalle Päätalo (Iijoki-sarja). Itse en osaa kirjailijaa mihinkään lokeroon asettaa, mutta erittäin koukuttavasti hän kirjoittaa.

Kaisa Rissanen, TAMK kirjasto, Kuntokatu

Joulukalenterin luukku 3 - Tehokas kahvakuula

Kirjailija: Antti Nurmi; Petri Litmanen
Kustantaja: Readme.fi Oy
ISBN-13: 9789522205841,
Sivumäärä: 250
Julkaisuvuosi: 2013

Kirjastolaisen jouluvinkkaus 3.12. 

Tiesitkö, että kahvakuula on ollut alkujaan venäläinen viljapunnus? 

Sillä on pitkä historia myös voimailuvälineenä ja oli suuressa suosiossa tsaarin ajan Venäjällä. Suomessakin kahvakuula tunnettiin jo 1900-luvun alussa, mutta vasta 2000-luvulla se tuli uudelleen suosituksi. Erityisesti viime vuosina kahvakuulasta on tullut muodikas liikuntaväline.

Kahvakuulaharjoittelu kehittää monipuolisesti ja tehokkaasti eri lihasryhmiä. Lisäksi se on erittäin hauskaa ja helppoa!

Nurmen ja Litmasen kirja ”Tehokas kahvakuula” opastaa sopivan kuulan valintaan, esittelee liikkeitä sekä sisältää tietoutta lajista ja sen historiasta. Kirjan mukana on myös DVD-levy.  

Kahvakuula on näppärä kaveri kuntoiluun ja voimailuun. Kokeile joulun aikaan vaikka kinkun sulatteluun!

Merja Mikkola, TAMK kirjasto, Kuntokatu

Joulukalenterin luukku 2 - Kvanttivaras & Fraktaaliruhtinas

Kirjailija: Rajaniemi Hannu
Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 400
Asu: Kovakantinen kirja
ISBN-13: 9789512084890

Kirjailija: Hannu Rajaniemi
Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 440
Asu: Pehmeäkantinen kirja
ISBN-13: 9789512088270

Hannu Rajaniemi:

• Kvanttivaras. (The Quantum Thief, 2010). Suom. Antti Autio. Helsinki: Gummerus, 2011.
• Fraktaaliruhtinas. (The Fractal Prince, 2012). Suom. Antti Autio. Helsinki: Gummerus, 2012.

Hannu Rajaniemi (s. 1978) on Skotlannissa asuva suomalainen tieteiskirjailija. Hän on opiskellut matematiikkaa ja teoreettista fysiikkaa Oulun ja Cambridgen yliopistoissa ja väitellyt säieteoriasta tohtoriksi. Hän on ThinkTank Maths -yrityksen perustajajäsen. Rajaniemi kirjoittaa englanniksi, mutta olen lukenut hänen teoksensa suomeksi (käännöksinä).

Kvanttivaras aloittaa trilogian ja myös sarjan lukeminen on syytä aloittaa siitä. Toinen osa, Fraktaaliruhtinas jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa päättyi. Kirjoissa seikkailevat mestarivaras Jean le Flambeur ja oortilainen humanoidisoturi Mieli. Teosten tapahtumapaikkana on jokin aivan oma ulottuvuutensa, tekstissä mainitaan myös Maa ja Mars, mutta nykyisen maailmankaikkeuden säännöt eivät niissä päde.

Teokset pursuavat nano- ja tietotekniikan visioita, joita ei osaa kuvitellakaan. Niistä on löydettävissä myös nykypäivän ilmiöitä kuten tietoturva, yksityisyys, hakkerointi, kehonmuokkaus, pelaaminen mutta vietynä aivan toiseen laajuuteen. Ehdottomasti tärkeintä kirjoissa on kuitenkin todella vetävä tarina. Käytännössä teoksissa on useita sisäkkäisiä tarinoita ja niiden linkitystä ei aina heti huomaa, silti teokset ovat kokonaisuuksia. Teokset ovat innostavaa luettavaa, en ole scifi kirjojen suurkuluttaja, mutta Kvanttivarkaan luin päivässä. Rajaniemi saa pohtimaan mm. identiteettiä, ihmismieltä, valtaa ja motiiveja.

Rajaniemi uudistaa kieltä, hän keksii jatkuvasti itse uusia käsitteitä ja termejä. Termit ovat usein niin kuvaavia, että asioiden merkityksen ymmärtää, tai luulee ymmärtävänsä, ne ikään kuin selittävät itse itsensä ja viimeistään tarina selittää ne. Kirjailija ei juuri selitä tapahtumien kulkua vaan vyöryttää tarinaa eteenpäin ja kieltämättä hetkittäin tulee tunne, että mahtaako tässä pysyä kirjailijan kyydissä.

Kvanttivarkaassa minua viehätti ajatus eräänlaisesta “aurasta”, jonka avulla jokainen voi määritellä kuinka paljon näyttää itsestään muille läsnäolijoille. Marsin Oubliettessa on yhteisöllä yhteismuisti, josta voidaan hakea asioita. Tämäntyyppinen tietovaranto oli informaatikolle tavallaan tutunoloinen ajatus. Fraktaaliruhtinaassa pidin erityisesti Sirriläisestä tarinankerronnasta, kertomalla tarinoita manipuloidaan kuuntelijoita. Suosittelen teoksia kaikille, jotka pitävät haastavasta lukemisesta ja haluavat hetkeksi nyrjäyttää tajuntansa.

Taina Peltonen, TAMK kirjasto, Ikaalinen

Joulukalenterin luukku 1 - Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea?

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 1.12.

Kirjailija: Karen Le Billon
Kustantaja: Atena Kustannus Oy
Sivumäärä: 360
Julkaisuvuosi: 2013 
ISBN-13: 9789517969383, ISBN-10: 9517969384

CLAIRE LE BILLON: MIKSI RANSKALAISET LAPSET SYÖVÄT IHAN KAIKKEA?

Kun pohjoisamerikkalaiseen napostelukulttuuriin tottunut ranskalais-kanadalainen perhe muuttaa vuodeksi Ranskaan, vanhempiensa nirsoina pitämien lasten ruokailutavoissa ja -tottumuksissa alkaa tapahtua kummia. Aiemmin kaikkea vihreää lautasellaan kavahtaneet tyttäret oppivat syömään parsakaalia hyvällä ruokahalulla, eikä neljän ruokalajin illallisesta ystäväperheen vieraina tulekaan noloa huuto- ja nirsoilukatastrofia, vaan lapset nakertavat porkkanatikkunsa, kasvisterriininsä ja homejuustonsa hyvällä ruokahalulla kauniisti pöydässä istuen. Mikä ihme lapsiin on oikein mennyt?

Claire Le Billonin oivaltava ja avartava teos Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea kuvaa kahden hyvin erilaisen kulttuurin – ja ruokakulttuurin – yhteentörmäystä. Kirja herättää pohtimaan kulttuurieroja sekä erityisesti sitä, mistä syömisessä ja ruokailutottumusten opettamisessa lapsille loppujen lopuksi mahtaa olla kyse: yksinomaan nälän tyydyttämisestä vai myös terveyden vaalimisesta sekä paikallisen kulttuurin opettamisesta ja siirtämisestä jälkipolville? Le Billon toteaa, että siinä missä pohjoisamerikkalaiset äidit ja isät tarjoavat lapsilleen turvallisilta tuntuvia ranskalaisia perunoita ja hampurilaisia, ranskalaiset vanhemmat pitävät itsestään selvänä, että jokainen lapsi oppii syömään mitä tahansa, kunhan hänellä vain on tilaisuus maistaa uutta makua riittävän monta kertaa. Säännöllisestä ateriarytmistä pidetään kiinni niin kotona kuin koulussa, napostelua ei sallita, ateriat valmistetaan laadukkaista ruoka-aineista, lapset ja aikuiset syövät samoja ruokalajeja, kattauksiin panostetaan ja jokaisesta ruokailusta tehdään sosiaalinen tapahtuma, jonka eteen nähdään vaivaa ja johon käytetään myös aikaa. Kompromisseihin tai hätäratkaisuihin ei sorruta, vaan lapsille opetetaan määrätietoisesti pienestä pitäen, että syöminen ei ole puolihuomaamatonta oheistoimintaa vaan tärkeä osa arkea ja ranskalaisen yhteiskunnan jäseneksi kasvamista. Pohjois-Amerikassa nirsoilua katsotaan läpi sormien, mutta jos olet nirso Ranskassa, olet auttamatta sivistymätön.

Le Billon onnistuu kirjoittamaan hankalasta aiheesta niin itseironisen hauskasti, että kirjaa lukiessaan huomaa nauravansa ääneen. Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea on kuin hyvä lukuromaani, joka pitää lukijan tiukasti otteessaan ensimmäisiltä sivuilta viimeisille asti. Kirja on rentoa joululomalukemista, joka rennosta otteestaan huolimatta herättää paljon ajatuksia. Mikä olisikaan sopivampi ajankohta mietiskellä suomalaisen ruokakulttuurin ulottuvuuksia kuin herkullinen perhejuhla joulu?

Tarja Pyyaho, TAMK kirjasto Virrat