Joulukalenterin luukku 2 - Kvanttivaras & Fraktaaliruhtinas

Kirjailija: Rajaniemi Hannu
Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 400
Asu: Kovakantinen kirja
ISBN-13: 9789512084890

Kirjailija: Hannu Rajaniemi
Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 440
Asu: Pehmeäkantinen kirja
ISBN-13: 9789512088270

Hannu Rajaniemi:

• Kvanttivaras. (The Quantum Thief, 2010). Suom. Antti Autio. Helsinki: Gummerus, 2011.
• Fraktaaliruhtinas. (The Fractal Prince, 2012). Suom. Antti Autio. Helsinki: Gummerus, 2012.

Hannu Rajaniemi (s. 1978) on Skotlannissa asuva suomalainen tieteiskirjailija. Hän on opiskellut matematiikkaa ja teoreettista fysiikkaa Oulun ja Cambridgen yliopistoissa ja väitellyt säieteoriasta tohtoriksi. Hän on ThinkTank Maths -yrityksen perustajajäsen. Rajaniemi kirjoittaa englanniksi, mutta olen lukenut hänen teoksensa suomeksi (käännöksinä).

Kvanttivaras aloittaa trilogian ja myös sarjan lukeminen on syytä aloittaa siitä. Toinen osa, Fraktaaliruhtinas jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa päättyi. Kirjoissa seikkailevat mestarivaras Jean le Flambeur ja oortilainen humanoidisoturi Mieli. Teosten tapahtumapaikkana on jokin aivan oma ulottuvuutensa, tekstissä mainitaan myös Maa ja Mars, mutta nykyisen maailmankaikkeuden säännöt eivät niissä päde.

Teokset pursuavat nano- ja tietotekniikan visioita, joita ei osaa kuvitellakaan. Niistä on löydettävissä myös nykypäivän ilmiöitä kuten tietoturva, yksityisyys, hakkerointi, kehonmuokkaus, pelaaminen mutta vietynä aivan toiseen laajuuteen. Ehdottomasti tärkeintä kirjoissa on kuitenkin todella vetävä tarina. Käytännössä teoksissa on useita sisäkkäisiä tarinoita ja niiden linkitystä ei aina heti huomaa, silti teokset ovat kokonaisuuksia. Teokset ovat innostavaa luettavaa, en ole scifi kirjojen suurkuluttaja, mutta Kvanttivarkaan luin päivässä. Rajaniemi saa pohtimaan mm. identiteettiä, ihmismieltä, valtaa ja motiiveja.

Rajaniemi uudistaa kieltä, hän keksii jatkuvasti itse uusia käsitteitä ja termejä. Termit ovat usein niin kuvaavia, että asioiden merkityksen ymmärtää, tai luulee ymmärtävänsä, ne ikään kuin selittävät itse itsensä ja viimeistään tarina selittää ne. Kirjailija ei juuri selitä tapahtumien kulkua vaan vyöryttää tarinaa eteenpäin ja kieltämättä hetkittäin tulee tunne, että mahtaako tässä pysyä kirjailijan kyydissä.

Kvanttivarkaassa minua viehätti ajatus eräänlaisesta “aurasta”, jonka avulla jokainen voi määritellä kuinka paljon näyttää itsestään muille läsnäolijoille. Marsin Oubliettessa on yhteisöllä yhteismuisti, josta voidaan hakea asioita. Tämäntyyppinen tietovaranto oli informaatikolle tavallaan tutunoloinen ajatus. Fraktaaliruhtinaassa pidin erityisesti Sirriläisestä tarinankerronnasta, kertomalla tarinoita manipuloidaan kuuntelijoita. Suosittelen teoksia kaikille, jotka pitävät haastavasta lukemisesta ja haluavat hetkeksi nyrjäyttää tajuntansa.

Taina Peltonen, TAMK kirjasto, Ikaalinen