Joulukalenterin luukku 24 - Mare nostrum - länsimaisen kulttuurin juurilla

Kirjailija: Jaakko Hämeen-Anttila
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Kieli: Suomi
ISBN-13: 9789511263685
Julkaisuvuosi: 2012

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 24.12.

Olin jonkun vuoden marraskuussa Tampereen Akateemisessa kirjakaupassa kuuntelemassa prof. Jaakko Hämeen-Anttilan uutuskirjan esittelyä. Haastattelija Maila-Katriina Tuominen mainitsi, että ao. teos oli Hämeen-Anttilan viides kirja tänä vuonna ja kuudes oli kai vielä tulossa, mukana oli tosin omien tekstien lisäksi myös vanhojen tekstien käännöksiä. Totesin silloin, että Hämeen-Anttila ehtii vuodessa kirjoittaa useamman kirjan kuin itse ehdin lukea.

Jaakko Hämeen-Anttila tunnetaan päivystyvänä professorina, joka näkyy monesti tv-studiossa kun käsitellään Lähi-idän ajankohtaisia kysymyksiä. Hän on toiminut pitkään Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professorina, mutta hänellä on paljon syvällisempi tausta seemiläisissä kielissä ja Lähi-idän muinaishistoriassa, hänen alkuperäinen pääaineensa on nimittäin assyriologia eli muinaisen Kaksoisvirranmaan tutkimus. Siltä alalta hän on kääntänyt suomeksi mm. mesopotamialaisen Gilgamesh-eepoksen; arabian kielen alalta hänen tunnetuimpia käännöksiään ovat Koraanin sekä Tuhannen ja yhden yön tarinoiden suomennokset.

Hämeen-Anttilan alunperin vuonna 2006 ilmestynyt Mare nostrum (roomalaisten käyttämä nimitys Välimerestä) kokoaa yhteen hänen osaamisalueensa keskeisiä teemoja, sen keskeisenä aiheena on nimittäin muinaisen Lähi-idän vaikutus kreikkalaiseen ja sitä myötä myöhempään eurooppalaiseen kulttuuriin. Käytämme yhä esim. muinaisesta orientista periytyviä aikamääreitä - meillä on seitsenpäiväinen viikko, jaamme vuorokauden 24 tuntiin, tunnit 60 minuuttiin ja minuutit 60 sekuntiin, ja geometrian puolella ympyrässä on 360 astetta. Jopa nimitys Eurooppa palautunee seemiläiseen sanaan ereb, joka tarkoittaa auringonlaskun maata.

Samalla Hämeen-Anttila pyrkii korjamaan muinaisesta Lähi-idästä vallineita vinoutuneita käsityksiä. Jo kouluopetuksesta lähtien esim. antiikin Kreikan kaupunkivaltioiden Persian imperiumia vastaan käymät persialaissodat on esitetty itämaisen despotian ja orastavan länsimaisen demokratian taisteluna. Hämeen-Anttila osoittaa kuitenkin, että myös muinaisen Kreikan kulttuuri sai paljon vaikutteita Persiasta.

Kirjan toinen pääjakso käsittelee arabialais-islamilaisen kulttuurin vaikutusta eurooppalaiseen kulttuuriin. Sydänkeskiajan ristiretket edustivat kulttuurien yhteentörmäystä, mutta Eurooppa myös sai paljon arabialaisesta kulttuurista. Esim. antiikin kirjailijoiden tekstejä on säilynyt paljon (ja osin vain) arabialaisina käännöksinä. Käytämme yhä arabialaiseksi nimitettyjä numeroita. Monet tähtien nimet ovat arabialaista perua, ja jopa suomessa on monia arabialaisia lainasanoja, kuten algebra, algoritmi, (al)kemia, alkoholi, alkovi (al on arabian kielen määräinen artikkeli), banaani, kahvi, kirahvi, makaaberi, makasiini, maskara, sheriffi, sokeri, tariffi jne.

Aurinko laskee länteen, mutta näin jouluunkin sopii latinalainen sanonta: ex oriente lux, valo tulee idästä.

Hannu Hanto, TAMK kirjasto, Kuntokatu

Joulukalenterin luukku 23 - Aapine

Kirjailija: Heli Laaksonen; Elina Warsta
Kustantaja: KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ OTAVA
ISBN-13: 9789511267829
Sivumäärä: 70
Julkaisuvuosi: 2013

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 23.12.

 

Heli Laaksonen (s. 1972 Turussa) on valmistunut filosofian maisteriksi Turun yliopistosta vuonna 2000. Hänet tunnetaan sekä runoilijana että valloittavana esiintyjänä. Heli Laaksonen asuu nykyisin Turun läänin Lapissa, Rauman maaseudulla.
Laaksosen nousu runoilijana koko Suomen suosikiksi on maassamme ainutlaatuinen ilmiö. Hänen vuonna 2000 ilmestyneestä esikoiskokoelmastaan Pulu uis muodostui nopeasti kansallinen klassikkoteos. Lounaismurteella kirjoitetut, arjen iloista ja suruista sekä ilkikurisesta ironiasta keitetyt runot liikuttelevat taitavasti lukijan tunteita.
Heli Laaksonen on saanut Varsinais-Suomen maakuntavaltuuston Aurora-mitalin  2006 ja Larin Paraske -palkinnon 2009. [lähde: otava.fi]

Tämä kirja oli heti ostettava, kun näin mainoksen! 

Tunnen kirjailijan tavan kirjoittaa lounaismurteella ja ei pettänyt nytkään!  Ihanasti kuvitettu ja huumorilla sävytetty aapiskirja. Luin sen heti tyttärelle ja meillä oli tosi hauskaa!

Itse kirjoittajan sanoin “Tämä Aapine on niil, ko ymmärtävä jo pualest sanast!”

Pieni näyte C-kirjaimesta:

Ens tule pee
ja sit tule cee
see jälkke o ree.

See kirjoteta cee,
vaik lausuta see,
pirä miäles nee!

Marja-Leena Gustafsson, TAMK kirjasto, Kuntokatu

Joulukalenterin luukku 22 - Beatles kirjallisuudessa

Jake Nyman. Yle.fi -arkisto

   

Kirjastolaisen vinkkaus 22.12.

Beatles kirjallisuudessa

Jake Nyman ja Seppo Puttonen jäljittävät Beatles-yhtyeen jälkiä kirjallisuudessa Kirjakerhon videoidussa tilaisuudessa.

http://www.kirjastokaista.fi/yle_radio_1n_kirjakerho_beatles_kirjallisuudessa

Kirjakerho on yksi Yle Radio 1:n kirjallisuusohjelmista

• joka viikko perjantaisin klo 17.20 - 18.15
• lähetyksen jälkeen kuunneltavissa netissä

http://yle.fi/radio1/kulttuuri/kirjakerhohttp://areena.yle.fi/?q=Kirjakerho&media=audio

Lisää Kirjakerhon videoita ja muita kirjallisuusvinkkejä Kirjasammosta:

http://www.kirjasampo.fi/

• kaunokirjallisuuden verkkopalvelu, josta löydät kiinnostavia kirjailijoita, kirjoja ja uusia lukukokemuksia.
• täältä löydät myös Yle Kirjakalenterin — tiedot Ylen kaikista suomenkielisistä kirjallisuusohjelmista televisiossa, radiossa ja verkossa sekä linkit Areenaan. Kirjakalenterissa on myös linkit teosten ja tekijöiden Kirjasampo-artikkeleihin sekä Yle Areenaan. 

Marja-Liisa Timperi, TAMK kirjasto Kuntokatu

Joulukalenterin luukku 21 - Vuosi metsässä

Kirjailija: Willamo Heikki
Kustantaja: Maahenki
ISBN-13: 9789525870596
Asu: Kovakantinen kirja
Julkaisuvuosi: 2012

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 21.12.

"Talvipäivänseisaus on ajankohta, jolloin Aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella ja pohjoisella pallonpuoliskolla on vuoden lyhin päivä.Auringon deklinaatio on minimissään ja pohjoisella pallonpuoliskolla aurinko on alimmillaan taivaalla etelässä ollessaan. Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella aurinko ei nouse lainkaan." [Lähde: Wikipedia]

Vuoden pimeimmän päivän kunniaksi on hyvä pysähtyä miettimään valon merkitystä elämässä. Valo rytmittää niin ihmisten kuin muunkin eläinkunnan elämää. Valokuvassa valo on tärkein elementti joka rakentaa koko taiteenlajin sisällön ja pysäyttää hetken ikuistaen sen ainutlaatuisena, toisintumattomana tapahtumana.
Olen aina lapsesta saakka ollut innostunut valokuvauksesta. Suuri syypää innostukseen oli aikoinaan peruskoulussa voittamani kansallinen metsätaito-kisa josta palkintorahan lisäksi sain Heikki Willamon "Eläinvalokuvaus" -kirjan palkinnoksi. Sain aikoinaan itselleni puhuttua syntymäpäivälahjaksi ensimmäisen punaisen Konica POP merkkisen pokkarikameran joskus kolmekymmentä vuotta sitten. Myöhemmin harrastus vei mukanaan ja laajensin välineistöä hankkimalla Canonin filmijärjestelmäkameran ja samalla turmiollisella tiellä olen vielä nykyäänkin digitaalisen täyskennoisen Canon 5D mk ii:n kanssa.

Heikki Willamo on jo useiden vuosikymmenien ajan ollut yksi tunnetuimmista suomalaisista luontokuvaajista ja kirjailijoista. Hän on tehnyt hämmästyttävällä aikajänteellä pitkiä, jopa vuosikymmenen pituisia kuvausprojekteja upeiksi luontokirjoiksi sekä yksinään että yhteistyössä muiden tunnettujen kuvaajien kanssa. "Vuosi metsässä" on erikoisesti toteutettu luontokirja. Willamo asetti tälle projektille tarkan aikarajan ja paikkarajoituksen. Willamo kuvasi kirjan aineistoa ainoastaan tasan yhden vuoden ajan. Hän vietti mahdollisimman paljon aikaansa 200 hehtaarin suuruisessa rauhoitetussa eteläsuomalaisessa lähimetsässä, valokuvasi ja tutki metsää ja sen lajistoa, nautti kiireettömistä metsäpäivistä ja värjötteli hyytävän kylminä kuutamoöinä miettien metsän elämää.

Lopputuloksena syntyi mykistävä kokoelma mustavalkoisia tunnelmia oikeasta metsästä. Kirjan syvän tummanpuhuvat, hyvin maalaukselliset mustavalkokuvat ovat sielultaan parasta Willamon tuotosta ja puhuttelevat suomalaista luontoa rakastavaa ihmistä sanoinkuvaamattomalla tavalla. Mustavalkoisuus nostaa esiin metsän kauneuden ja tunnelman ja valojen ja varjojen dramatiikan kiehtovalla ja koskettavalla tavalla. Voisi kuvitella että metsää ja eläimistöä kuvattaessa olisi tarpeen käyttää väreja - mutta todellisuudessa talven pimeydessä metsän mustavalkoisuus tuntuu täydelliseltä ja juuri oikealta. Willamon kirjat eivät koskaan ole pelkkiä kauniita kuvia, vaan hän taitavana ja hykerryttävänä kirjoittajana nostaa kirjassaan esille puhuttelevia kysymyksiä. "Vuosi metsässä" pohtii mm. nykymihmisen suhdetta metsään, sen eläimiin ja luonnonrauhan merkitystä teknistyvässä maailmassa.

Olen oppinut monia oleellisia elämänviisauksia valokuvauksen myötä. Kuvaajalle maailma näyttää usein hyvin erilaiselta kameran takaa. Ympäristössä kaikkialla on omanlaistaan kauneutta ja jokainen ihminen on kaunis ollessaan sisäisesti onnellinen. Lisäksi olen oppinut kärsivällisyyttä sekä kokenut aitoa löytämisen iloa. Valokuvaaminen on sopivan tekninen harrastus jota voi lämpimästi suositella ihan kaikille, vaikka kameraseurojen jäsenten "ukkoutuessa" joskus tuntuukin siltä että lajin tekniikka pelottaa liiaksi monia ja turhaan aiheuttaa omien kykyjen aliarviointia.

Valokuvaaminen kannattaa aina, vaikkei kuvaisikaan muulle yleisölle kuin itselleen!

Marjatta Ojala, TAMK kirjasto, Kuntokatu

Joulukalenterin luukku 20 - Sillanrakentaja & Keikari

Kirjailija: Jan Guillou
Kustantaja: Like Kustannus Oy
ISBN-13: 9789520107796
Sivumäärä: 620
Asu: Kovakantinen kirja
Julkaisuvuosi: 2012

Kirjailija: Jan Guillou
Kustantaja: Like Kustannus Oy
ISBN-13: 9789520107802
Sivumäärä: 430
Asu: Kovakantinen kirja
Julkaisuvuosi: 2013

 

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 20.12.

Insinöörien vuosisata

Jan Guillou on Ruotsin suosituimpia kirjailijoita (yli 10 miljoonaa nidettä myyty pelkästään Ruotsissa.).  Hän on kiistelty persoona jonka kirjanjulkistamiset ovat suuria mediatapahtumia.  

Vanhoilla päivillään hän päätti kirjoittaa romaanisarjan 1900-luvusta. Sarjan ensimmäinen osa Sillanrakentajat kertoo kolmesta pohjois-norjalaisesta pojasta, joiden isä hukkuu kalastusreissulla. Tarinan päähenkilöt ovat Oskar, Laurits ja Sverre. Pojat pääsevät insinöörikoulutukseen Saksaan, Dresdeniin . Sen jälkeen maailma avautuu pojille. Oscar päätyy sillanrakentajaksi Afrikkaan Lauritz palaa rakentamaan rautatietä Bergeniin. 

Keikarissa,  suurivuosisata sarjan kakkososassa, kerrotaan Svarren elämästä taiteilijapiireissä  ensimmäisen maailmansodan aikaisessa Englannissa.  

Guillou on tietenkin taitava tarinankertoja ja faktat ovat vanhalla toimittajalla hallussa.  Sillanrakentajat on vanhanaikainen lukuromaani jossa tarina kulkee jouhevasti. Mukana on hauskoja ja mielenkiintoisia yksityiskohtia.  Guillou on enemmän kotonaan kuvatessaan sotimista ja rakennustöitä Sillanrakentajissa,  kuin Keikarin kuvataiteen maailmassa. Sukusaaga päättyy tällä kertaa vuoteen 1919 mutta jatkoa on luvassa. 

Jari Suojoki, TAMK kirjasto, Kuntokatu