tiistai 20. toukokuuta 2014

Asiakkaita ja kumppaneita, miksi heitä?


Useimmissa ammattikorkeakouluissa on havahduttu huomaamaan, että asiakkuuksien kehittäminen on toiminnan ydintä tulevaisuutta ajatellen. Osittain tähän on syynä julkisen rahoituksen väheneminen, mutta myös asiakkailtamme tulevat, perinteisiä toimintamalleja haastavat vaatimukset ja toiveet.

Ammattikorkeakoulut ovat toki aina olleet tiiviissä yhteistyössä työ- ja elinkeinoelämän kanssa, mutta yhteistyö on ollut enemmän satunnaista ja tilannekohtaista, strategisuus ja pitkäjänteisyys ovat puuttuneet. TAMKin strategiassa yhdeksi kaiken toiminnan läpäiseväksi teemaksi nostettiin asiakkuudet ja kumppanuudet. Tämän asian tunnistamisessa ja käytäntöön viemisessä TAMK on varmasti edelläkävijöitä maamme ammattikorkeakoulukentässä.



Kuuntelua herkällä korvalla

Asiakkuusajattelun sisäistäminen ammattikorkeakoulussa ei tapahdu yhdessä yössä. Oman asiantuntemuksen korostamisen ja omaan napaan tuijottamisen sijaan pitäisi katseet suunnata ulospäin. Mitä maailmalla ja Suomessa tapahtuu, mitkä ovat yritysten ja muiden organisaatioiden omien kehittämistoimien painotukset ja mihin nämä organisaatiot mahdollisesti tarvitsevat apua. Kuunteleminen herkällä korvalla, asiakasymmärryksen rakentaminen ja asiakastarpeiden analysointi pitäisi olla koko ammattikorkeakoulun henkilöstön ja opiskelijoiden ydinosaamisaluetta. Yksittäisen toteutuksen sijaan, olipa se sitten laajempi TKI-hanke, täydennyskoulutus tai opiskelijaprojekti, tavoitteena pitää olla asiakassuhteen pitkäjänteinen ja strateginen kehittäminen. 


Valio Oy on TAMKin kumppani
TAMKin kumppani Horseforfe, yrittäjä Arja Huttunen.























Mitä asiakas saa?


Entäpä sitten se asiakas, mitä hyötyä hän saa ja miksi asiakkuutta ja kumppanuutta ammattikorkeakoulun kanssa kannattaa rakentaa? Ammattikorkeakoulu ei ole yhden asian liike vaan pystyy antamaan osaamistaan monialaisesti asiakkaan käyttöön. Esimerkiksi lähdemme liikkeelle tuotekehityksestä, mutta tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi osoittautuukin yrityksen henkilöstön työhyvinvointi. Mutta nyt ei tarvitsekaan lähteä etsimään toista asiantuntijaa tähän tarpeeseen, vaan se löytyy samasta osoitteesta eli ammattikorkeakoulusta.

Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että ammattikorkeakoulu ei ole aina niin vikkeläliikkeinen kuin yksityinen palvelun tarjoaja. Siksi teemmekin TAMKissa yhdessä asiakkaan kanssa parin kolmen vuoden mittaisen kumppanuusohjelman, jossa määritellään ja aikataulutetaan yhteinen tekeminen. Näin myös ammattikorkeakoulu voi organisoida omat aktiviteettinsa hieman pidemmällä aikajänteellä ja tehtävät voidaan integroida TKI-toiminnan ja opetuksen muuhun suunnitteluun ja toteutukseen.

Kun TAMKin asiakkuus- ja kumppanuustoimintaa sparrattiin yhdessä Stanford Research Instituten kanssa niin lopputulos oli, että TAMKin kannattaa keskittyä erityisesti innovaatioiden tuottamiseen ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien luomiseen asiakkaillemme. Yrityksillä on yleisesti ottaen nykyhetki hyvin hallinnassa ja siihen ne eivät välttämättä paljonkaan apua tarvitse. Mutta millaisia tuotteita ja palveluita heidän asiakkaansa tarvitsevat jatkossa ja millaisia ovat näitä tarpeita vastaavat uudet tuotesukupolvet? Tämä ei aina olekaan yhtä selvää ja juuri tässä on yhteisen kehittämistyön paikka ja tilaus.


 
Oiva yhdistää TAMKin ja asiakkaat

Miten tällaisissa monitahoisissa ja pitkäjänteisissä asiakkuuksissa ja kumppanuuksissa sitten pysytään puolin ja toisin kärryillä ja ajan tasalla? Tätä varten TAMK yhdessä kumppaninsa Gemilo Oy:n kanssa on kehittänyt Oivan, sosiaalisen median periaattein toteutetun asiakkuusjärjestelmän (CRM).

Oivan myötä TAMKista on tullut oivallinen ammattikorkeakoulu, joka saattaa yhteen asiakkaamme, opettajat, opiskelijat ja tarvittaessa myös muiden korkeakoulujen asiantuntijat. Oiva yhdistää tekemiset ja tekijät rakentaen samalla avoimempaa työyhteisöä ja yhteistyötä, joka ulottuu kauas kampusalueemme ulkopuolelle. Siksi asiakkaita ja kumppaneita!


Teksti: Esa Ala-Uotila, TAMKin asiakkuusjohtaja

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Opinnot takana - työelämä edessä


Jimmy Tommila, Kimmo Harju ja Jouni Salminen valmistuvat rakennustekniikan insinööreiksi TAMKista. Heidän opintonsa ovat nyt viittä vaille valmiit ja työelämä odottaa tulevia infrarakentamisen ammattilaisia. Jimmy, Kimmo ja Jouni kokosivat ajatuksiaan opintojensa loppuvaiheesta.




Luokkakaveri Eero Juuti ja Jimmy Tommila

 
Hikoiluttaa, pelottaa ja närästää, mutta pakko mennä eteenpäin

Opiskelujen päättyessä tulee ensimmäisenä mieleen ajatus, että minne tämän jälkeen päädytään. Suurella osalla opiskelijoista on jo työpaikka tiedossa, mutta osalla tämä prosessi on vielä kesken. Koulusta on saanut käsityksen, että vastavalmistuneelle insinöörille on aina töitä ja rakentaminen ei maailmasta lopu koskaan, mutta ennen valmistumista ei ole tullut ajatelleeksi, että missä niitä töitä on?


Työpaikan saaminen asuinkaupungin läheisyydestä ei olekaan niin varmaa, kuin sitä aikaisemmin on kuvitellut. Valmistumisen myötä edessä on taas sama vanha tuttu kaava, jonka jo ala-asteelta tai lukiosta päästyään muistaa. Opiskelun aikana rakennettu tuttu koulu- ja kaveriympäristö joutuu muuttumaan. Suurin osa opiskelukavereista joutuu muuttamaan töiden perässä eri paikka kunnalle ja osa ehkä jatkaa opiskeluaan, mutta samanlaista yhteistä opiskeluaikaa ei enää ole.

Suurin muutos vastavalmistuneelle tulee olemaan työelämään astuminen. Tuleekin mieleen, että onko siihen valmis? Koulusta on saanut pohjatiedot työelämään ja kesän työharjoittelujen myötä myös kokemusta, mutta pelkona onkin, mitä oppeja on jäänyt oikeasti mieleen ja mitä niistä tulevaisuuden työpaikassa tullaan vaatimaan. Yleisenä vaatimuksena tietysti on, että insinööri osaa kaiken, mutta näinhän se ei ole. Opiskelujen päättymisen tunteet ovatkin melko samanlaiset kuin silloin ala-asteelta päästessään. Hikoiluttaa, pelottaa ja närästää, mutta pakko mennä eteenpäin, kun paikallekaan ei voi jäädä.

Jimmy Tommila





Kimmo Harju
Hektiset viime metrit


Viimeiset metrit opiskelussa ovat olleet melko hektisiä. Osa porukasta hikoilee rästissä olevien tehtävien tai kurssien kanssa, osa on täysillä kiinni opinnäytetyön valmiiksi saattamisessa ja loput ovat jo kaikki nämä asiat hoitaneet. Luokkamme on ollut melko tiivis yhteisö. Koko luokka on varmasti jollain tasolla tuntenut kuuluvansa porukkaan, vaikka kaikki eivät ilmeisen sosiaalisissa tilanteissa keskenään ole ollutkaan. Ketään ei ole kuitenkaan ulkopuoliseksikaan jätetty. Opettajiltakin on monesti kuullut palautetta ryhmän yleisestä hyvästä hengestä.

 
Koulutuksen arvonimi Insinööri kiiltelee jo silmissä ja odotus tiedosta valmistuuko aikataulun mukaisesti alkaa kuumottaa. Entä jos joutuukin vielä tekemään lisäyksen opinnäytetyöhön, entä jos kypsyysnäyte oli fiasko ja sen täytyy tehdä uudelleen? Epävarmuus opinnoista alkaa kerääntyä. Ennen oli aina keskeneräiset asiat helppoa siirtää, onhan ensivuonna vielä aikaa tehdä asialle jotain jos menee pieleen, mutta nyt asiat on saatava päätökseen ja valmistuttava.

Mahdollinen työpaikka, johon pääsee toteuttamaan itseään näiden neljän vuoden opiskelun jälkeen, aloittaa taas uuden välilehden elämässä. Tuttu yhteisö hajoaa ja uuden verkostoituminen alkaa. Panostus jota koulutukseen on neljän vuoden ajan laitettu, asetetaan koetukselle. Oman osaamisen tuominen työympäristöön on seuraava suuri haaste. Arvosanat vievät korkeintaan työpaikan ovelle; tekemisen meininki, aloitteellisuus, kiinnostus ja itsevarmuus vievät ovesta sisään.


Kimmo Harju



Jouni Salminen
Opiskelukaverit ja opettajat vaihtuvat työkavereihin

Ajatukset opintojen loppuvaiheessa ovat tietysti sekavat. Tuttu ja turvallinen kouluympäristö vaihtuu työelämän haasteiksi, jopa muutto uudelle paikkakunnalle voi odottaa. Opiskelukaverit ja opettajat vaihtuvat työkavereihin ja luokat toimistoihin ja työmaihin. Näinkö nopeasti neljä vuotta on sittenkin mennyt? Jokaisella on varmasti vielä tuoreessa muistissa ensimmäinen päivä Tamkissa tuutoreiden ohjauksessa. Rehellisesti sanottuna silloin ei ollut pienintäkään hajua, mitä tulevan pitää; Harkkoja, esitelmiä, kotitehtäviä ja harjoitteluja. Ja lopuksi se kummitus nimeltään opinnäytetyö, joka on ollut varmasti jokaisen mielessä viimeiset kaksi vuotta. Mutta kaikki selviää aikanaan.

Nyt voisi sanoa samaa työelämän kynnyksellä, ensimmäiset päivät uusissa työpaikoissa odottavat. ”Tuutorit” vaihtuvat vain kokeneempiin työkavereihin. Ja ehkä se pomokin odottaa tulosta. Uusia asioita tulee ovista ja ikkunoista, mutta hyvä näin. Ilman että haastaa itseään, on hyvin vaikea päästä kehittymään eteenpäin.

Toivottavasti jokainen pääsee toteuttamaan itseään työelämässä sekä hankkimaan sitä ns. elämänkokemusta. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta vakaasti voi ainakin vielä uskoa rakennusinsinöörien työllistymiseen Suomessa. Ja hyvin todennäköisesti joku päätyy ulkomaille töihin, kuulemma sielläkin rakennetaan. Mutta nyt on aika tehdä tilaa uusille innokkaille insinööriopiskelijoille ja varmaan opettajatkin haluavat nähdä tuoreita kasvoja myös takariveissä.

Jouni Salminen



Rakennustekniikan opiskelijat opintomatkalla Tukholmassa





perjantai 25. huhtikuuta 2014

Asta Rakentaja 2014 -messuilla tehtiin ennätys näytteilleasettajien määrässä


Kevään Rakentaja-messut pidettiin 14. - 16.2. ja saadun palautteen perusteella voimme olla erittäin tyytyväisiä urakkaamme. ASTA Rakentaja 2014 -messuilla vieraili 16 620 messuvierasta ja tuotteitaan esitteli 316 näytteilleasettajaa. Saadun kävijätutkimuksen mukaan 98% messuvierasta olivat tyytyväisiä messuihin.




Puusuutarit ry on Tampereen ammattikorkeakoulun rakennustekniikan opiskelijoiden yhdistys, joka järjestää ASTA Rakentaja -messutapahtumaa yhteistyössä Tampereen Messut Oy:n ja Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa. Rakentamisen messutapahtuman järjestäminen on pitkä traditio Puusuutareille, jotka järjestivät ensimmäisen Rakentaja-näyttelyn jo vuonna 1968. 




Puusuutareiden järjestämä hyväntekeväisyyshuutokauppa keräsi tänä vuonna 2690 €, jotka lahjoitettiin lyhentämättömänä Tampereen SOS-lapsikylään. Huutokaupan meklareina toimineet duudsonit Jarno ”Jarppi” Leppälä ja Hannu-Pekka ”HP” Parviainen keräsivät hyvin yleisöä vauhdikkailla esityksillä.

Perinteikäs Puusuutarien rakentama Tuotetalo sai jälleen kiitosta ja oli yksi kiinnostavimmista kohteista messuilla. Tuotetalossa pienrakentajat pystyivät helposti tutustumaan erilaisiin rakennustuotteisiin ja ratkaisuihin.

Muita vetonauloja olivat työnäytökset, jossa messuisäntänä toiminut Jorma Piisinen jakoi parhaat remonttivinkit mm. vanhan lautalattian käsittelyyn, ikkunan asennukseen ja listoitutukseen sekä saunan pintakäsittelyyn.

Seitsemättä kertaa järjestettyjen ASTA Rakentaja-messujen näytteilleasettaja määrä nousi 25:llä ja oli samalla ennätys näytteilleasettajamäärässä. Kiinnostavin puheenaihe oli tänä vuonna rakennusmateriaalit ja -tarvikkeet. Myös keittiöt sekä saunat ja kiukaat saivat suosiota.
 
Teksti: Ilkka Isokangas, Puusuutarit ry


torstai 24. huhtikuuta 2014

Ein, zwei, drei… – TAMKin Konekerhon matka Saksaan




Lauantai 5.4.2014

Lauantaina aamulla lähti joukko motivoituneita ”konelaisia” kohti Bremeniä. Paikalle vietiin laukut hotellille, jonka jälkeen osa porukasta lähti katsomaan saksalaista jalkapalloa ja loput menivät kaupungille kiertelemään. Kotijoukkue Werder Bremen pelasi FC Schalkea vastaan ja tunnelma oli suorastaan mahtava, ei sellaista jalkapallokulttuuria voi Suomessa kokea. Pelin jälkeen lähdettiin luonnollisesti kiertämään kaupunkia ja tämän pitkän reissun aikana sattui ja tapahtui, kun eräs matkaaja pääsi ambulanssin kyytiin.. Onneksi tapahtumasta selvittiin vain muutamalla tikillä.




Sunnuntai 6.4.2014

Yöunien jälkeen lähdettiin kiertelemään vanhaa kaupunkia ja muita epäilyttäviä kujia. Harmikseen jouduttiin toteamaan, että saksalaiset uinuvat sunnuntaisin viettäen kotona rauhallista sunnuntai-päivää. Monetkaan kaupat eivät olleet auki, joten sunnuntai meni rennosti kaupunkia kierreltäessä.

 




Maanantai 7.4.2014

Maanantai-aamuna hostellissa aloitettiin matkatavaroiden pakkaus Hannoveriin siirtymistä varten. Tämä matka taittui junalla. Perillä tavattiin saksalaiset ja matkalaukut heitettiin isäntien koteihin. Ensimmäisenä ohjelmassa tutustuttiin saksalaisten koulun Hannover Hochschulen laboratoriotiloihin. Kierroksen jälkeen kauniin sään suosimana paikalliset esittelivät hienon kattoterassibaarin. Illemmalla koko porukka käväisi ravintolassa syömässä burgerit.





Tiistai 8.4.2014

Tiistain agendana oli Hannoverin messut, jotka olivat erittäin vakuuttavat. Alue oli juurikin niin suuri, kuin oli huhuttu. Halleja riitti joka makuun, mutta porukkaa pyöri lähinnä automaatio-osastoilla. Alkuun oli varattu TÜV Nordin esittelytilaisuus, jonka jälkeen sai kierrellä messuilla aivan vapaasti. Suurin osa suuntasi heti testiradalle, jossa sai kokeilla erilaisia hybridi- ja sähköautoja. Messuilla vakuuttavimmat ”ständit” olivat ehdottomasti Siemensillä ja ABB:lla. Loppuilta menikin taas paikallisiin illanviettopaikkoihin tutustuen.



Keskiviikko 9.4.2014

Yksi reissun kohokohdista oli keskiviikkoinen Volkswagenin tehdasvierailu, josta sai loistavan oppaan ansiosta todella paljon irti. Hannoverin tehtaalla Volkswagen valmistaa hyötyautoja. Tehdaskierroksella käytiinkin läpi VW Transporterin valmistus alusta loppuun. Tehdaskierroksen jälkeen suunnattiin Herrenhäuserin panimolle. Panimolla esiteltiin oluen historiaa yleisesti, jonka jälkeen opas vei porukan pienelle tehdaskierrokselle, joka päättyi yläkerran kabinettiin. Kabinetissa saatiin maistaa panimon omia tuotteita. Hieman hilpeämpinä porukka jatkoi suoraan illan rientoihin.

 



Torstai 10.4.2014

Komatsun tehdasvierailu oli ensimmäisenä ohjelmassa torstai-päivänä. Tehtaalla tutustuttiin pyöräkuormaajien ja kaivinkoneiden valmistukseen ja kierroksen loppupuolella käytiin katsomassa testirataa sekä protohallia. Tehdaskierroksen jälkeen ihmiset suuntasivat lepäämään rankan keskiviikon jälkeen, mutta illalla porukkaa odotti BBQ-bileet opiskelija-asuntolan kerhotilassa.



Perjantai 11.4.2014

Perjantai-aamuinen herätys oli haikea, oli aika jättää vaihtotoverit sekä Hannover. Juna vei matkaajat takaisin Bremeniin, jossa suunnattiin heti Mercedes Benzin tehtaalle. Tehtaalla pyörittiin E-sarjan kasauslinjastoilla. Kierros oli huomattavasti Volkswagenia turistimaisempi, mutta ihan käypä, koska ”mersu” tarjosi tuoreita sämpylöitä. Viimeinen ilta saksassa meni toisilla nukkuessa, kun osa porukasta lähti vielä nauttimaan Bremenin antimia.



Lauantai 12.4.2014

Todella aikaisin aamulla juhlijat saapuivat kaupungilta hostellille, josta lähdettiin lentokentälle. Loppumatka sujui rattoisasti, vaikkakin raskasta väsymystä oli ilmoilla.

Tätä reissua voi todellakin suositella sydämensä kyllyydestä. Wir danken!

Teksti: Mikael Peltonen ja Jeremias Tilander

Valokuvat: Jeremias Tilander
                                       

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Tamk Style: Olenko Tamperelaistumassa?



TamkStyle juttusarja esittelee käytävämuotia ja opiskelija-asennetta eri kampuksilta

Voiko Tamperelaiseksi vain syntyä vai onko kaupunki avoinna myös uudistamperelaisille? Tampere on Suomen suurimpia opiskelijakaupunkeja ja luonnollisesti opiskelijoita saapuu ammattikorkeakouluun ja yliopistoon muilta paikkakunnilta. Itse olen löytänyt tieni tänne Liedosta, Turun kupeesta. 
Olen viimeisen vuoden aikana huomannut, että olen alkanut pitää Tampereen yksiötäni perheeni maatilan lisäksi kotina. Kun olen käymässä Liedossa alan jo hieman kaivata "toiseen kotiini" Tampereelle. Ja kun käyn Turussa ostoksilla, viettäessäni lomaa vanhempieni luona, huomaan vahvan Turun murteen, jota en ennen ole tajunnut. 

Olen koonnut tähän muutaman huomion siitä, että muualta muuttanut opiskelija saattaa hyvinkin olla kotiutumassa Tampereelle. Juttua varten on konsultoitu "paljasjalkaisia Tamperelaisia" ja asiaa on pohdittu muiden opiskelijoiden kanssa.


1. Et ole ennen pitänyt suomirockista, mutta jostain syystä Eput ja Popeda alkavat kuulostaa ihan hyvältä. Tai et ainakaan välttämättä vaihda kanavaa "Manserockin" kajahtaessa ilmoille.

2. Ärsyynnyt hieman siitä, kun kerrot opiskelevasi Tampereella ja joku tokaisee siihen "Jaa Manses vai". Ei, vaan Tampereella, tai Treellä lyhennettynä....

3. Sinulla kestää hetki miettiä, missä oikein asut, kun joku kysyy sitä. Vastaatko entisen kotipaikkakuntasi vai Tampereen. Vaihtoehtona on se, että mainitset vain Tampereen, etkä lisää enää perään "Mutta olen kotoisin Jyväskylästä tms."

4. Alat verrata kaupunkeja, jossa vierailet Tampereeseen. Käydessäsi esimerkiksi Tallinnassa, huomaat ajattelevasi miten se eroaa Tampereesta, eikä esim. Turusta entisestä lähikaupungistasi.

5. Tiedät Tampereen bussireitit paremmin, kuin entisen kotikaupunkisi. Osaat sanoa suoraan, mikä bussi menee Hervantaan, jos joku haluaa sattumalta kaupungilla moista tietää.


Kuva: YLE / Petri Aaltonen
6. Tiedät Tampereen lähiöiden maineen. Osaat jo kertoa ystävällesi, joka muuttaa kaupunkiin, minne ei ainakaan kannata asettua asumaan.

7. Olet valinnut kantapaikkasi. Sinulla on kantisbaari, kauppa, kulkureitti jne.

8. Olet sitoutunut kaupunkiin esimerkiksi kuntosalijäsenyydellä.

9. Yrität saada kaikki kaverisi muuttamaan Tampereelle, koska se on niin hyvä paikka!

10. Huomaat entisen kotikaupunkisi murteen ja ystäväsi huomattavat oman puheesi muuttuneen Tamperelaiseksi.

Jos edes puolet näistä väitteistä piti paikkansa, taidat olla Tamperelaistumassa! Halusit sitä tai et :D

Teksti. Anniina Grönholm