Olen joka ilta nähnyt Shanghain valot

Terve rakkaat suomalaiset täältä Shanghaista ja erityisesti EXPO 2010 -maailmannäyttelystä ja Suomen Kirnusta. Täällä työskentelee teknikkoina viisi Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijaa, joten Tampere on hyvin esillä. Tämä kirjoitus valaisee kuinka tänne tultiin, mitä me täällä teemme ja lisäksi kerron hieman kiinalaisesta elämästä.

Opettajamme Jaakko Mattila tunsi entuudestaan Kirnun pääkomissaari Pertti Huidun. Nämä kaverukset tunsivat toisensa jo Hannover 2000 -maailmannäyttelyajoilta. Joten oli luontevaa, että Huitu kysyi ystävältään Mattilalta, voisiko hän rekrytoida Kirnuun huipputeknikoita. Toveri Mattila otti haasteen vastaan ja vastasi oitis haasteeseen sanalla "KYLLÄ!". Näin ollen Mattilan vastuu oli löytää Tamkin kerman huippu hoitamaan tätä sangen vastuullista työtä. Herra Mattilan sähköpostit tavoittivat ainakin 1000 opiskelijaa, joten monella oli mahdollisuus. Oli siis, mutta eipä ole enää. Monia satoja vastasi mailiin myöntävästi ja Mattila karsi näistä omaan haastatteluun noin kolmekymmentä. Viimeisessä ja ratkaisevassa hakuprosessissa oli jäljellä enää kahdeksan. Viimeisessä hakutilaisuudessa oli paikalla myös itse Pertti Huitu, joka haastatteli vuorotellen kaikki henkilökohtaisesti. Joten kaikilla oli vielä tilaisuus näyttää kyntensä. Viikon jälkeen jokainen sai tietää tuloksen. Joillekin tulos oli kuin olisi jäänyt neljänneksi maratonilla. Joillekin taas kuin olisi juossut 100 metriä aikaan 9,42 eli tunne oli siis hieman uskomaton. Ajattelin: minäkö? Vastasin: minä. Näin ollen opiskelijat Jarno Lammenaho, Tuomas Oikkonen Tuomo Liukku, Ville-Veikko Virolainen ja Rami Iskanius valikoituivat tähän suureen haasteeseen. Ja porukka oli valmiina hyppäämään kohti suurta tuntematonta.

Nyt olemme olleet täällä 20:n miljoonan kaupungissa jo 5 kk ja EXPOa pyörittäneet 4 kk. Teknikon työnkuvaan kuuluu se, että kaikki toimii ja pyörii. Vastaamme kaikesta tekniikkaan liittyvistä asioista: ilmastoinnista, huolloista, projektoreista, jne. Yksi suurista tehtävistä on olla yhteydessä laitevalmistajiin, ja pyytää heiltä tarvittavia tietoja korjauspuuhia varten. Itsehän emme ole laitteita rakentaneet, joten laitevalmistajat ovat olleet suurena apuna työssämme. Kolmannessa kerroksessa yritykset järjestävät VIP -tilaisuuksia, joissa olemme aina auttamassa projektorien, äänien ja mikrofoonien kanssa. Mainittakoon, että työstämme ovat päässeet nauttimaan esimerkiksi Tarja Halonen, Stratovarius ja Mato Valtonen. Normipäivään kuuluu myös erilaisten ja näköisten tavaroiden siirtäminen eli hieman myös logistiikkapuolta tulee harjoitettua. Maalaushommiakin olemme hoitaneet. Eli varsin kirjavaa ja mielekästä työtä. Välillä työssämme on tragikoomisiakin piirteitä, kun meitä vaaditaan painamaan katkaisiasta tai vaikkapa avaamaan ovi. On hienoa olla tärkeä.

Teknikoilla on siis suuri vastuu ja tilanteen tasalla on oltava. Väistyminen on kielletty. Vaikka työ kuulostaa vain tekniikan kanssa olemiselta, niin mielestäni tärkeimmät teknikon ominaisuudet ovat luovuus ja sosiaalisuus. Uudet tilanteet vaativat luovuutta, ja ihmisten kanssa toimiminen sosiaalisuutta. Myös luovuutta tarvitaan kiinalaisten kanssa, varsinkin kun vastapuoli puhuu vain kiinaa ja minä englantia. Hymyllä ja peukulla ylös- tai alaspäin pääsee jo kovin pitkälle. Suomeakin olen heille monestikin puhunut, muttei he vieläkään sitä ymmärrä. Kiinalaiset ovat silti iloista kansaa, josta marraskuun suomalainen voi ottaa opiksi.

Työantajamme on Finpro. Voi kyllä hyvällä omalla tunnolla sanoa, että Onneksi! Pääkomissaarina toimiva Pertti Huitu pitää langat käsissä ja alaisensa hereillä, joskus jopa kirjaimellisesti. Työedut ovat poikkeuksellisen mahtavat ja työntekijöistä pidetään huolta. Olen jutellut muutaman muun maalaisen kanssa heidän asumisista ja muista työeduista. Jokaisella kateus valtaa mielen omani kerrottua. Mutta mielestäni työntekijöiden viihtyvyys on tärkein lenkki parhaiden projektien ja yritysten maailmassa. Kirnusta on tullut oma perhe, jossa kaikki puhaltaa yhteen hiileen makkaran paistuessa. Jos työ alkaa tuntua työltä, kai silloin on aika vaihtaa alaa.

Kiina on maana hyvin mielenkiintoinen. Ensimmäinen ja ehkä viimeisenäkin mieleen tulee lössin määrä. Sanat eivät riitä kertomaan kuinka paljon niitä on. Kiinalaisilla on hauska tapa tunkeilla joka paikkaan. Esimerkkinä metro, josta on välillä vaikeaa tulla ulos koska iso lihamuuri koittaa samaan aikaan ahtautua metroon. Jokainen kiinalainen yrittää väkisinkin olla ensimmäisenä metrossa. Tunkeminen johtuu varmaan siitä, että he ovat läpi elämän joutuneet taistelemaan omasta tilastaan. Lisäksi ihmisten määrä vaikuttaa siihen, että on keksittävä enemmän työpaikkoja. Huvittavimpia työpaikkoja on ravintoloiden vessoissa olevat kaverit, jotka näyttävät mikä vessa on vapaana, sekä liikenteessä työskentelevät, jotka näyttävät mihin suuntaan pitää ajaa - myös yksisuuntaisella kadulla.

Shanghaissa näkyy elämän monet eri kasvot ja täällä näkee todella lähekkäin elintason ylä- ja alapään. Voin liikennevaloissa nähdä upo uuden Ferrarin ja hänen vieressään sokea pappa polkee yhdellä jalalla kolmipyörää, keräten pahveja pyöränsä selkään leipänsä tienatakseen. Kiinassa on siis mahdollista elää edullisesti kiinalaisten tavoin, mutta makeakin elämä on mahdollista jos kukkaro sallii.

Kiinalaiset ovat välillä kuin robotteja. Esimerkiksi jokainen kiinalainen vastaa puhelimeen sanalla "Wei" ja vielä kovaa huutaen, kun taas Suomessa voi käyttää ilmaisua "mitä äijä?", "morjesta pöytään" tai vaikkapa nuorten kovasti suosimaa "mikä boogie ?".

Loppulausahduksena voin kertoa, että reissu on ollut onnistunut ja uusia näkökulmia on syntynyt. Täällä tulee myös esille Suomen hyvät puolet, jotka jää monesti huomaamatta, jos ei käy missään. Ehkä tulisikin olla ylpeä siitä mitä meillä suomalaisilla on, eikä vain keksiä uusia valituksien aiheita. Suomalaisilla on esimerkiksi järviä, rauhaa tai vaikka ihan vaan juotava hanavesi. Kiitoksia, Shanghai vaikenee tältä erää.

Kirjoittaja: Rami Iskanius, Kirnun teknikoiden mediavastaava.

Valokuvat: http://www.finlandatexpo2010.fi/?l=fi&s=1