Vuoden viimeinen opiskelijakunnan lehden, Pulssin, numero kolahtaa näinä hetkinä opiskelijoiden postilaatikoihin. Kirjoitin numeroon siitä, mitä kaikkea opiskelumaailma vielä voikaan tarjota amk:sta valmistuvalle. Samassa lupasin kirjoittaa tarkemmin omasta opintiestäni tähän blogiin.
2003 muutin pois kotoisen Kuopion syleilystä aloittaakseni opinnot Tampereen yliopistossa. Tietojenkäsittelytieteet kuulostivat hyvältä, olinhan nuorena poikana vannoutunut nörtti. Olin moneen otteeseen kuullut kuinka yliopistossa on otettava vastuu omista opinnoistaan. Käytännössä asian toteuttaminen ei ollutkaan niin helppoa. Opintosuoritukset lipsuivat paikoin käsistä ja syyslukukausi oli kuin tärisevin käsin rakennettu korttitalo, vain pienen lipsahduksen päässä kaatumisesta. Myös tietojenkäsittelytieteet olivat aivan muuta kuin mitä olin Commodore 64 -tietokoneeni äärellä pienempänä unelmoinut.
2003 muutin pois kotoisen Kuopion syleilystä aloittaakseni opinnot Tampereen yliopistossa. Tietojenkäsittelytieteet kuulostivat hyvältä, olinhan nuorena poikana vannoutunut nörtti. Olin moneen otteeseen kuullut kuinka yliopistossa on otettava vastuu omista opinnoistaan. Käytännössä asian toteuttaminen ei ollutkaan niin helppoa. Opintosuoritukset lipsuivat paikoin käsistä ja syyslukukausi oli kuin tärisevin käsin rakennettu korttitalo, vain pienen lipsahduksen päässä kaatumisesta. Myös tietojenkäsittelytieteet olivat aivan muuta kuin mitä olin Commodore 64 -tietokoneeni äärellä pienempänä unelmoinut.
”Ei tämä ole minun juttuni”, kaikui pian pääkopassa ja tuo lause siivitti opintoni melkoiseen syöksykierteeseen. Apuun tuli puolustusvoimat, jonka palvelukseen astuin vuodeksi. Tuona aikanakaan en onnistunut löytämään tietäni opintojen parissa. Ehkä pelkäsin myöntää itselleni, että oli ollut virhe mennä yliopistoon ja pelkäsin tehdä virheen korjaavan liikkeen. Ties miten tuntemattomaan maailmaan se minut heittäisi.
Armeija hädissä kesken opintien. Kuvassa komppanian epävirallinen lepohetki.
Armeijasta kotiuduttuani riuduin vielä vuoden yliopiston luentosaleissa. Sen jälkeen oli yhden elämäni parhaimman päätöksen aika. Erosin yliopistosta. Vaikka olinkin tuon päätöksen jälkeen ilman opiskelu- tai työpaikkaa, hymyilin kuin Naantalin aurinko.
Lähdin hakemaan näkemystä työelämästä. Vuoden määräaikainen pesti kansainvälisessä pörssiyrityksessä paljasti minulle todellisen luonteeni. Olin liiketalousihminen! Tutkin opintotarjontaa, tällä kertaa ammattikorkeakoulun puolelta, ja löysin TAMKin liiketalouden koulutusohjelman. Hain sisään ja sinne myös pääsin.
Lähdin hakemaan näkemystä työelämästä. Vuoden määräaikainen pesti kansainvälisessä pörssiyrityksessä paljasti minulle todellisen luonteeni. Olin liiketalousihminen! Tutkin opintotarjontaa, tällä kertaa ammattikorkeakoulun puolelta, ja löysin TAMKin liiketalouden koulutusohjelman. Hain sisään ja sinne myös pääsin.
Allekirjoittanut työn merkeissä 2006. Työn, joka johdatti liiketalouden pariin.
TAMK oli kaikkea sitä, mitä olin yliopistolta toivonut. Omista opinnoista piti edelleen ottaa vastuu, mutta tiiviit valmennusryhmät helpottivat opintoihin keskittymistä. Opetus oli käytännönläheistä ja ryhmätöiden parissa puuhasteltiin kiitettävästi. Akateemisen maailman alakulo oli vaihtunut tekemisen ja oppimisen riemuun.
TAMK-aika oli ohi liian nopeasti, kun 2010 tuli siirtyä taas uusiin tuuliin. Kauppakorkeakoulu oli kolkutellut mielessäni tovin, eikä aikaisempi yliopistokokemukseni ollut tuottanut minulle kuitenkaan traumaa vältellä tuota järjestelmää. Uskoin, että TAMKissa pärjänneenä pärjäisin kauppakorkeassa aivan mainiosti. Hain viiteen maisteriohjelmaan eri puolilla Suomea ja tulin valituksi näistä kolmeen.
Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö tarjosi tällä saralla jotain itselleni täydellistä. Syyskuussa 2010 aloitin opintoni Luovan talouden ja johtamisen maisteriohjelmassa. Kahden periodin opintojen jälkeen en voisi olla tyytyväisempi.
TAMK-aika oli ohi liian nopeasti, kun 2010 tuli siirtyä taas uusiin tuuliin. Kauppakorkeakoulu oli kolkutellut mielessäni tovin, eikä aikaisempi yliopistokokemukseni ollut tuottanut minulle kuitenkaan traumaa vältellä tuota järjestelmää. Uskoin, että TAMKissa pärjänneenä pärjäisin kauppakorkeassa aivan mainiosti. Hain viiteen maisteriohjelmaan eri puolilla Suomea ja tulin valituksi näistä kolmeen.
Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö tarjosi tällä saralla jotain itselleni täydellistä. Syyskuussa 2010 aloitin opintoni Luovan talouden ja johtamisen maisteriohjelmassa. Kahden periodin opintojen jälkeen en voisi olla tyytyväisempi.
Loppujen lopuksi ei ollutkaan virhe maksaa vuosia korkeakouluopintieni aluksi väärästä valinnasta. Vain siten pystyin myöhemmin löytämään oman juttuni ja vain siten pystyn nyt nauttimaan jokaisesta asiasta, jonka opintojeni parissa teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti