Ratamoottoripyöräprojekti TAMKissa

Mistä kaikki alkoi? Istuin CAD-kurssilla viime syksynä ja harjoitellessani palikoiden piirtämistä CATIA V5R18 ohjelmalla mieleeni juolahti idea. Mitäs jos suunnittelisi moottoripyörän rungon tällä ohjelmalla ja valmistaisi sen täällä koulussa? Puhuin ideasta ystävälleni Kimmo Karille, joka on myös samalla luokalla opiskelemassa autoinsinööriksi täällä TAMKissa. Kimmo ei tyrmännyt ajatusta ja aloimme miettimään sitä yhdessä enemmän. Asiaa jonkin aikaa haudottuamme menimme silloisen koulutuspäällikkömme Tauno Kulojärven juttusille, joka onneksemme innostui projektista.

Ajokunnossa oleva moottoripyörä Kaanaan mikroautoradalla

Olimme tällöin 3. luokalla ja vuodenvaihteen jälkeen olisi ollut tarkoitus mennä töihin työssäoppimisjakson alkaessa. Työssäoppiminen olisi ollut kolme päivää viikossa koko kevätlukukauden. Sovimme Kulojärven kanssa, että teemme ratamoottoripyörää tämän ajan. Tämä oli loistavaa, ei tarvinnut mennä töihin vaan sai tehdä todella mielekästä, peräti intohimoista projektia koululla kolme täyttä päivää viikossa! Ei olla kertaakaan kaduttu tätä päätöstä.

Projektin oli tarkoitus alustavasti loppua kesäloman alkaessa, mutta totesimme, että pyörässä riittää tekemistä ja koska innostuksemme ei ollut yhtään laskenut, päinvastoin, sovimme Kulojärven kanssa jatkavamme projektia kesäloman ajan. Kesäloman päätteeksi pääsimmekin ajamaan pyörällä Kaanaan mikroautoradalle, tämä oli todella hieno palkinto pitkästä uurastuksesta. Varsinkin, koska pyörä täytti odotukset toimiessaan hyvin koko testipäivän. Nykyään projekti jatkuu koulun ulkopuolella ja ensi kesänä olisikin tarkoitus päästä ajamaan Alastaron moottoriradalla.

Kimmo Kari (ylh.) ja Toni Kosonen

Tästä toimivassa oppimisympäristössä on kysymys: luovuuden lähteestä, luovasta rohkaisevasta ympäristöstä ja luovuuden mahdollistajasta. Meidän projektissa nämä kolme asiaa samassa järjestyksessä: minä, Kimmo Kari ja Tauno Kulojärvi. Taloudellisessa mielessä mahdollistajina ovat suurimmalta osin toimineet sponsorit ja me itse, mutta ilman Kulojärven hyväksyntää ja tukea olisi projektin ollut todella vaikea alkaa, joten suuri kiitos hänelle. Näiden kolmen asian yhteen saattaminen tulisi olla TAMKin tärkein tavoite.

Näiden kolmen asian yhteen saattamisen tehokkuudesta luovuuden kehityksessä on lukuisia hyviä esimerkkejä historiassa mm. Antiikin Ateena (monen tieteenlajin perusta on lähtöisin täältä) tai vieläkin maailman johtavana uusien innovaatioiden keskuksena toimiva piilaakso, jossa Google, Youtube, Wikipedia, Apple, Twitter yms. luovuuden menestystarinat ovat muutaman kilometrin päässä toisistaan, miksi? Ihminen tarvitsee kasvotusten käytyä (emotionaalista) dialogista keskustelua, jotta saa luovuutensa kukoistamaan ja sen täytyy tapahtua rohkaisevassa yrittämiseen ja luovuuteen innostavassa ympäristössä.

Ihmisen olisi syytä etsiä systemaattisesti asioita joihin kehittyy intohimo, halu tehdä. Panostaa yhteen, korkeintaan muutamaan näistä täysillä. Tämä ei sulje muita vaihtoehtojakaan pois, väitän, että jos osaat todella hyvin jonkun asian niin on sinun huomattavasti helpompi oppia joku aivan toinen asia. Tälläiseen koulun pitäisi rohkaista. Esimerkiksi 500 intohimoista autoinsinööriä, jotka rohkaisisivat toisiaan ideoinnissa ja uuden luomisessa sekä kehittelisivät ideoita yhdessä eteenpäin. Parhaimmat ideat toteutettaisiin luovuuden mahdollistajan, eli koulun tai ulkopuolisten sponsoreiden avulla. TAMKista voisi tulla maan johtava innovaatioiden kehittäjä, huippuosaajien hautumo, suunnannäyttäjä Suomen opetuksen nostamisessa uudelle tasolle.

Ajatuksieni syntymiseen on huomattavasti vaikuttanut mm. professori Pekka Himasen Kukoistuksen Käsikirja joka on ilmaiseksi luettavissa netissä: http://www.wsoy.fi/wsoy/digipaper/wsoy/381/index.html ja filosofian maisterin Lauri Järvilehdon Ajattelun ammattilainen blogi: http://ajattelunammattilainen.fi/. Käykää lukemassa myös tästä ratamoottoripyöräprojektista kertovaa Profoundly About Track Motorcycle blogia osoitteessa: http://profoundlyabouttrackmotorcycle.blogspot.com/.

Hyvää joulua kaikille!

Kuvat ja teksti: Toni Kosonen