Tehrään tästä ny numeroo

Kuinka moni on kuullut esityksen tai lukenut siitä, kuinka hierarkkiset ”ylhäältä alaspäin” organisaatiot eivät enää ole tätä päivää, kun toiminta perustuu vuorovaikutukseen, avoimuuteen ja luottamukseen? Ja innostunut asiasta yhtä paljon kuin minä. Aika moni veikkaisin. Vaan kuinka monta virastoa, yritystä tai oppilaitosta olet tavannut, joka puhumisen sijaan on ottanut toiminnassaan nämä asiat huomioon ja toteuttaa niitä johtamisessa tosissaan?

Pirkanmaan yliopisto- ja korkeakoulutoimijoilla on merkittävä osa alueensa kehittämisessä. Yliopistojen keskittyessä tieteellisen tutkimuksen vahvistamiseen ammattikorkeakoulujen merkitys alueellisessa innovaatiotoiminnassa korostuu. Ammattikorkeakouluille on annettu keskeinen rooli koordinoida, luoda ja kehittää alueensa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta (TKI) -toimintaa, jonka perustarkoituksena on olla työelämää ja aluekehitystä tukevaa, alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä.  TKI-toiminta luo parhaimmillaan pk-yritysten toivoman matalan kynnyksen kehittää toimintaansa yhdessä ammattikorkeakoulun kanssa.

Pirkanmaalaiset yritykset hakevat kumppanuussuhdetta korkeakouluihin ja ovat edelleen, kaiken murroksen ja globalisaation keskellä, erityisen kiinnostuneita lähialueensa oppilaitosten mahdollisuudesta tarjota sopivaa koulutusta ja tutkimusta. Kilpailukykyä tukevat uudet näkökulmat ja epätavallisetkin lähestymistavat yritysten ja oppilaitosten yhteistyön kehittämisessä ovat tervetulleita.  Kansainvälisessä liiketoiminnassa yritykset tarvitsevat osaamista, johon yksittäisen korkeakoulun resurssit tai osaaminen eivät riitä. Tällaisessa tilanteessa oppilaitokset voivat tehdä yhteistyötä sekä alueellisesti että kansainvälisesti. UNIPOLI- yhteistyön tiivistäminen tasokkaan kansainvälisen koulutuksen tuottamiseksi on välttämätöntä ja yhteistyö voisi ulottua aina 2. asteelle saakka.

Tieto on hyödykkeenä siitä merkillinen, että sen arvo kasvaa käyttämällä. Jos aiomme löytää toimintaan sellaista osaamista, jota muilla ei ole, joka on vaikeasti jäljitettävää ja jonka varassa olemme loistavia tulevaisuudessakin, valtaa on tiedon jakaminen, ei sen säilöminen. Kukaan ei voi hallita tietoa. Ja tämä ajatus tulee osata välittää myös opiskelijoillemme. Tiedon käsittely, analysointi, soveltaminen ja jakaminen ovat keskeisiä. Miten sen teemme, miten opetuksessa välitämme näitä osaamisia eteenpäin? Minkälaiset opetusmenetelmät ja teknologiat tukevat tavoitetta ja olemmeko valmiita ne oppimaan ja niitä käyttämään?

Tulevaisuudessa työ tehdään entistä enemmän erilaisissa yhteisöissä ja projekteissa, jotka vaihtuvat säännönmukaisesti. Osaamisen johtamisessa nousee yhteistyön kautta tapahtuva osaamisen kehittäminen ja jakaminen mm. vuorovaikutustaidot sekä palvelu- ja verkosto-osaaminen ovat tiedon ohella vähintäänkin yhtä merkittäviä asioita. Jotta voimme välittää tätä osaamista muille, on meidän itse oltava tekemässä asioita vuorovaikutteisesti ja rajoja ylittäen.

Toimintatavan muutokseen johtaa viimeistään opiskelijoiden muuttuminen. Heillä on jo nyt sellaisia valmiuksia, jotka edellyttävät opetuksen painopisteen siirtämistä tiedon jakamisesta opetusmenetelmiin ja oppimiseen. Pisteenä i:n päälle on internet, joka juoksee vauhdilla eteenpäin. Opettajan rooli ja toimintatapaa muuttuvat.

Ei ole helppoa ymmärtää ja ennakoida muutosta, varsinkin kun katsomme sitä lähes poikkeuksetta menneen maailman käsitteiden läpi. Joka tapauksessa ennakointi tulisi kytkeä tiiviisti osaksi alueen viranomaisten ja oppilaitosten strategiaprosesseja sekä oppimis- ja opetusympäristöjen kehittämistä.  Hienointa on se, että tehdäksemme asiat paremmin ja uudella tavalla, voimme tehdä ne yhdessä!

Teksti: Päivi Myllykangas, aluepäällikkö,  Elinkeinoelämän keskusliitto EK