Tehrään tästä ny numeroo

Kuinka moni on kuullut esityksen tai lukenut siitä, kuinka hierarkkiset ”ylhäältä alaspäin” organisaatiot eivät enää ole tätä päivää, kun toiminta perustuu vuorovaikutukseen, avoimuuteen ja luottamukseen? Ja innostunut asiasta yhtä paljon kuin minä. Aika moni veikkaisin. Vaan kuinka monta virastoa, yritystä tai oppilaitosta olet tavannut, joka puhumisen sijaan on ottanut toiminnassaan nämä asiat huomioon ja toteuttaa niitä johtamisessa tosissaan?

Pirkanmaan yliopisto- ja korkeakoulutoimijoilla on merkittävä osa alueensa kehittämisessä. Yliopistojen keskittyessä tieteellisen tutkimuksen vahvistamiseen ammattikorkeakoulujen merkitys alueellisessa innovaatiotoiminnassa korostuu. Ammattikorkeakouluille on annettu keskeinen rooli koordinoida, luoda ja kehittää alueensa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta (TKI) -toimintaa, jonka perustarkoituksena on olla työelämää ja aluekehitystä tukevaa, alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä.  TKI-toiminta luo parhaimmillaan pk-yritysten toivoman matalan kynnyksen kehittää toimintaansa yhdessä ammattikorkeakoulun kanssa.

Pirkanmaalaiset yritykset hakevat kumppanuussuhdetta korkeakouluihin ja ovat edelleen, kaiken murroksen ja globalisaation keskellä, erityisen kiinnostuneita lähialueensa oppilaitosten mahdollisuudesta tarjota sopivaa koulutusta ja tutkimusta. Kilpailukykyä tukevat uudet näkökulmat ja epätavallisetkin lähestymistavat yritysten ja oppilaitosten yhteistyön kehittämisessä ovat tervetulleita.  Kansainvälisessä liiketoiminnassa yritykset tarvitsevat osaamista, johon yksittäisen korkeakoulun resurssit tai osaaminen eivät riitä. Tällaisessa tilanteessa oppilaitokset voivat tehdä yhteistyötä sekä alueellisesti että kansainvälisesti. UNIPOLI- yhteistyön tiivistäminen tasokkaan kansainvälisen koulutuksen tuottamiseksi on välttämätöntä ja yhteistyö voisi ulottua aina 2. asteelle saakka.

Tieto on hyödykkeenä siitä merkillinen, että sen arvo kasvaa käyttämällä. Jos aiomme löytää toimintaan sellaista osaamista, jota muilla ei ole, joka on vaikeasti jäljitettävää ja jonka varassa olemme loistavia tulevaisuudessakin, valtaa on tiedon jakaminen, ei sen säilöminen. Kukaan ei voi hallita tietoa. Ja tämä ajatus tulee osata välittää myös opiskelijoillemme. Tiedon käsittely, analysointi, soveltaminen ja jakaminen ovat keskeisiä. Miten sen teemme, miten opetuksessa välitämme näitä osaamisia eteenpäin? Minkälaiset opetusmenetelmät ja teknologiat tukevat tavoitetta ja olemmeko valmiita ne oppimaan ja niitä käyttämään?

Tulevaisuudessa työ tehdään entistä enemmän erilaisissa yhteisöissä ja projekteissa, jotka vaihtuvat säännönmukaisesti. Osaamisen johtamisessa nousee yhteistyön kautta tapahtuva osaamisen kehittäminen ja jakaminen mm. vuorovaikutustaidot sekä palvelu- ja verkosto-osaaminen ovat tiedon ohella vähintäänkin yhtä merkittäviä asioita. Jotta voimme välittää tätä osaamista muille, on meidän itse oltava tekemässä asioita vuorovaikutteisesti ja rajoja ylittäen.

Toimintatavan muutokseen johtaa viimeistään opiskelijoiden muuttuminen. Heillä on jo nyt sellaisia valmiuksia, jotka edellyttävät opetuksen painopisteen siirtämistä tiedon jakamisesta opetusmenetelmiin ja oppimiseen. Pisteenä i:n päälle on internet, joka juoksee vauhdilla eteenpäin. Opettajan rooli ja toimintatapaa muuttuvat.

Ei ole helppoa ymmärtää ja ennakoida muutosta, varsinkin kun katsomme sitä lähes poikkeuksetta menneen maailman käsitteiden läpi. Joka tapauksessa ennakointi tulisi kytkeä tiiviisti osaksi alueen viranomaisten ja oppilaitosten strategiaprosesseja sekä oppimis- ja opetusympäristöjen kehittämistä.  Hienointa on se, että tehdäksemme asiat paremmin ja uudella tavalla, voimme tehdä ne yhdessä!

Teksti: Päivi Myllykangas, aluepäällikkö,  Elinkeinoelämän keskusliitto EK

Osaavat opettajat

Onko ihme, että joudumme nostamaan eläkeikää, kun iso joukko parhaassa työiässä olevia on jossain muualla kuin sorvin ääressä? Parempi tietysti koulun penkillä, kuin jatkuvasti downsiftaamassa, mutta kalliiksi tulee yhteiskunnalle. Jokainen voisi miettiä omalla kohdaltaan, kummasta päästä mieluummin pidentää työuraansa?

Perusopetuksen vastuuta koko ikäluokan siirtymisestä toiselle asteelle olisi hyvä korostaa. Peruskoulun tärkeänä tehtävänä on jokaisen nuoren kiinnostuksen herättäminen omasta tulevaisuudesta. Nuoret tarvitsevat jo kouluaikana omakohtaisia kokemuksia työelämästä. Opinto-ohjaajien lisäksi nuorten tulevaisuusvalintojen tukemisessa tarvitaan kaikkien opettajien ja koko kouluyhteisön roolin vahvistamista. Monipuolisten oppimiskokemusten, omakohtaisten työelämäkokemusten ja esimerkkien avulla on mahdollista herättää kiinnostus koulutus- ja uravalintoihin jokaisen nuoren omista lähtökohdista.

Yleisin syy työpaikkojen sairaspoissaoloihin on nykyisin mielenterveydelliset syyt ja yhä nuorempien mieli järkkyy. Miksi? Siksi, että monelta tämän päivän nuorelta puuttuu unelmat? Tulevaisuudelta on pohja pois, koska kaikki on saavutettu jo ennen kuin peruskoulu on saatu päätökseen. Jos ei ole tarvinnut tehdä töitä saadakseen itselleen ajokortin tai auton, jos ei ole tarvinnut haaveilla ulkomaanmatkasta, vaan on voinut laittaa repun selkään ja lähteä. Jos ei ole unelma-ammattia, mihin tähdätä, kun ilman sitäkin, elämä on mukavaa ja helppoa.

Asenne ratkaisi –kuulee usein sanottavan rekrytointitilanteessa. Töitä on tarjolla hyville tyypeille. Mutta jos asennetta ei ole? Tai hyväksi tyypiksi ei tule ainoastaan tietotaito –osaamisella. Tuntuu olevan vaikeaa, mutta ei kuitenkaan mahdotonta, oppia asennetta vasta ammatillisten opintojen vaiheessa. Helpommaksi se kuitenkin tulee, kun tämän tyyppisiin asioihin kiinnitetään huomiota jo perusopetuksessa.

Koulu voisi vahvistaa entistä enemmän yhteiskunnassa tarvittavia kansalaisen taitoja: ajattelun taitoa, työskentelyn ja vuorovaikutuksen taitoja, käden ja ilmaisun taitoja, osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä itsetuntemuksen ja vastuullisuuden taitoja.

Heikkouksien tuijottaminen ja esteiden ja ongelmien kaiveleminen tuntuu latistavan yksilön entisestään. Sehän ei ole oppilaan vika, minkälaiset hänen geeninsä ovat tai jos vanhemmat ovat niin ymmärtämättömiä, etteivät ole tajunneet kannustaa lastaan koulumenestyjän tielle. Jokaisessa lapsessa asuu kuitenkin varmasti halu pärjätä ja menestyä. Jos yhteiskunta on ennättänyt lytistää lapsen, kouluilla on vielä mahdollisuus kannustaa heikompikin yksilö löytämään vahvuutensa. Opettajilla on tässä iso ja tärkeä rooli.

Kirjoittaja: Johanna Kaplas, asiantuntija, Elinkeinoelämän keskusliitto EK

Haussa innovatiivinen insinööri

Ammattikorkeakoulusta valmistuneet insinöörit ovat kysyttyjä osaajia elinkeinoelämässä. Usein kuulee kuitenkin sanottavan, että ennen oli paremmin: insinöörit osasivat ja olivat valmiita koulusta valmistuttuaan.

Yritysjohdon mukaan ammattikorkeakoulusta valmistuvien insinöörien tehtävissä painottuvat lähitulevaisuudessa asiantuntijuus, kehittäminen ja innovointi. Samalla insinööriltä edellytetään myös vahvaa käytännön osaamista. Yritykset nostavatkin luovuuden ja innovatiivisuuden sekä arvot ja asenteet yhtä korkealle arvoasteikossa kuin esimerkiksi tekniikan ydinosaamisen ja käytännön insinööritaidot, joihin lukeutuvat looginen ajattelu ja matemaattinen osaaminen.

Työnantajat odottavat entistä enemmän yrittäjämäistä otetta muiltakin kuin yritysjohdolta. Tulevaisuudessa insinöörien työtehtävissä korostuvat kaikilla aloilla erityisesti myynti- ja esimiestyötaidot, vaikka muutoin eri aloilla, kuten myös alueellisestikin insinöörien osaamisessa on suuriakin eroja. Insinöörien sijoittuminen työelämään on hyvin kirjavaa. Toimenkuvat ovat niin monipuolisia, että koulutuksessakin pitäisi olla enemmän vaihtoehtoja. Erilaisiin tehtäviin tarvitaan eripituisia ja eri tavalla painottuvaa koulutusta. Hyvänä esimerkkinä toimivasta elinkeinoelämän toiveesta lähteneestä uudistuksesta on rakennusalalla uudelleen käyttöön otettu rakennusmestarikoulutus, joka antaa valmiudet esimiestehtäviin työmailla. Myös muilla aloilla on kaivattu koulutuksen profilointia erilaisiin tehtäviin.

Pk-yrityksissä on tiedostettu yhteistyön tiivistämisen tarve. Osa yrityksistä on oivaltanut, että voivat itse vahvasti vaikuttaa yhteistyön tiivistämiseen ja myös siihen, mihin suuntaan koulutusta tulisi kehittää. Vaikuttamisen muoto voi olla myös harjoittelijan tai kesätyöntekijän rekrytointi ja sitä kautta muodostuva yhteistyö oppilaitoksen kanssa tai esimerkiksi opinnäytetyön tarjoaminen opiskelijalle.

Ilman käytännön osaamista ei voi syntyä kehittämistä tai innovaatioita. Ja käytännön osaamista olisi päästävä harjoittelemaan jo koulutuksen aikana. Ongelmalähtöiset työtavat ja oppimisympäristöt olisivatkin perusedellytyksiä tulevaisuuden verkostoyhteistyömuodon kehittymiselle.

EK:n pk-yrityksille tekemään kyselyyn vastanneiden yritysten mielestä ammattikorkeakouluilla ja yliopistoilla pitää olla selkeästi toisistaan poikkeavat profiilit ja sisällöt.

Ammattikorkeakoulujen vahvuuksia tulee olla tekemällä oppiminen, yrittäjäkasvatus, hyvätasoinen opetus ja henkilökohtainen ohjaus. Ammattikorkeakoulun käyneiltä odotetaan entisen teknikon valmiuksia eli selkeästi parempaa osaamista käytännön konepajatyöstä sekä esimiesvalmiuksia, kuten ennen työnjohtoa tehneillä teknikoilla. Ammattikorkeakoulujen ja esimerkiksi teknillisen yliopiston ei tarvitse kuitenkaan olla erillisiä siiloja. Tarvitaan yhteistyötä, jotta hyvä työnjako ja profiloituminen syntyvät.

Työnantajat kaipaavat selkeyttä ammattinimikkeisiin ja tutkintojen osaamiskuvauksiin ja nuoret tarvitsisivat tietoa siitä, mitä eri ammateissa tehdään ja minkälaisia koulutusvaihtoehtoja on tarjolla. Kaikenlaista koulutusohjelmien nimikikkailua tulisi välttää. Insinöörikoulutusta olisi pystyttävä markkinoimaan nuorille hyvänä reittinä tulevaisuuden mielenkiintoisiin työtehtäviin. Valinta on hyvä esimerkiksi niille, jotka haluavat uraa kestävän kehityksen tai hyvinvointialojen uusien sovellutusten parissa. On selvää, että rakennemuutoksen myötä tarvitsemme uudenlaisia osaajia ja jotkut ammatit vähenevät tai lakkaavat kokonaan. Koulutusohjelmat tulisi silti nimetä niin, että yritykset ymmärtävät, millaisia osaajia niistä valmistuu.

Ammattikorkeakouluissa on tällä hetkellä useita koulutusohjelmia, joihin otetaan vuosittain opiskelemaan vain hyvin pieni määrä opiskelijoita. Opetusresurssien hyödyntäminen tehostuisi, jos koulutusohjelmia niputettaisiin enemmän yhteen. Poikkialaisuus ja rajapintojen hyödyntäminen olisi sekä mahdollista että välttämätöntä uudelle ammattikorkeakoululle.

On vielä arvoitus, millaisia maakuntia tai millainen Suomi taantumasta on nousemassa. Teollisuuden hyvää perustaa on syytä vaalia, kuin myös tukea uusien liiketoimintojen luomista. Nyt jos koskaan on kädentaidot omaavien, oikealla asenteella työelämään tulevien ja innovatiivisten insinöörien aika.

Kirjoittaja: Johanna Kaplas, asiantuntija, Elinkeinoelämän keskusliitto EK