ASTIN 2011
”Aloittavien ja aloittavamielisten insinööriopiskelijoiden starttiristeily 22.-23.9 Silja Europalla”
Minähän en ollut Astinille menossa. En ollut vielä edes edellisenä päivänä ennen klo 18. Sitten arvon tuutorini soitti ja ilmoitti, että tyttöhytissä on paikka vapaana, ja lopulta sinne sitten oli lähdettävä.
Astinista tuli tieto pari päivää koulun alkamisen jälkeen ja kaikki käyneet tunnetusti kehuivat reissun maasta taivaaseen, mutta olin silti hieman epäileväisellä päällä. Turun seudulla asuneena oli muutamat Ruotsinlaivaristeilyt tullut seilattua, viimeksi Abiristeily keväällä, mutta onhan risteilyissä aina tietty tunnelma. En kuitenkaan ostanut lippua, kun ei kukaan muukaan tyttö luokalta ollut lähdössä.
 |
| Busseja Turun päässä |
Kukaan muukaan tai kaikki muutkin on tunnetusti huono tekosyy. Ja mitä lähempänä Astin oli, sitä enemmän alkoi harmittaa, ettei lippua ollut, kun kaikki siitä niin vouhottivat. Hyvä tuuri siis kävi, kun lipun sain päivää ennen lähtöä.
Lähtö tapahtui Kaupin urheilumajan pihasta ja sinne porukka oli kutsuttu klo 14. Sisäpiirin tieto tosin kertoi, että bussit tuskin lähtisivät rullaamaan kohti Turkua ennen klo 15, mutta koska osa tuli aina myöhässä, niin kaikki käskettiin paikalle ajoissa. Kun bussit sitten saapuivat, harvalla oli aavistusta siitä mihin niistä piti pakkautua. Asian helpottamiseksi bussit oli kuitenkin nimetty Transformers-hahmojen mukaan (?).
Matka Turkuun kulki Urjalan Nesteen ja Auran ABC:n kautta. Bussimme ”matkanjohtajana” toimi Aakke niminen herra, joka piti huolen siitä, ettei kukaan istunut matkaa kuivin suin. Tutuksi tuli muutamakin viisu insinööriopiskelijoiden Laulumatista, ja tekstiviestichat kävi kuumana.
Turun satamassa bussista purkautuminen kesti jonkin aikaa, sillä ulostullessa kouraan lyötiin maihinnousukortti, aamiasbuffet lipuke, alennuskuponki ja tietysti Astinin haalarimerkki. Meno ei suinkaan rauhoittunut terminaalissa vaan säilyi samanlaisena laivalle asti. Eikä sitä oikeastaan voi sanoa, että vauhti laivallakaan hiipunut olisi, ei se oikeastaan hiipunut ollenkaan!
 |
| Buffetin aukeamista odotellessa |
Oli Astinille järjestetty ohjelmaakin. Illalla oli jonkinlainen rastirata laivalla, mutta itseltäni kyseinen tapahtuma meni hieman ohi. Huomasin vasta seuraavana päivänä ohjelmistoa selaillessani, että sehän olisi voinut olla hauskaa. Myös perusristeilykamaa kuten karaokea ja stand up – komiikkaa oli tarjolla.
Musiikkitarjontaa oli myös kahdessa kerroksessa. Joku Paikallinen Bändi –niminen yhtye soitti covereita 8 kannen Ocean Clubissa ja Moonlight Disco kerrosta alempana popitti menevää tanssimusaa laivan takaosassa.
Aamuyöstä ei enää kannattanut nukkumaan raahautua ja aamiaisbuffetkin aukeaisi reilun tunnin kuluttua. Päätimme valvoa ainakin siihen asti. Vähitellen ravintolan eteen alkoi kerääntyä muutakin nälkäistä porukkaa ja kuuden maissa, juuri ennen kuin salin ovet avattiin, joukkiota saattoi alkaa kutsua jo jonoksi. Laivan aamiaisesta tuskin sen enempää tarvitsee mainita. Jokainen sen maistanut tietää mistä puhun!
Toinen päivä, perjantai, sujui rauhallisemmissa merkeissä. Varsinaisena ohjelmana oli poolpartyt allasosastolla ja Joku Paikallinen Bändi esiintyi jälleen iltapäivästä.
Oma päiväni koostui lähinnä hyteissä ja kannella hengailusta. Ja tietysti oli syömässä käytävä. Buffetlounas ei ihan opiskelijabudjettiin kuitenkaan enää taipunut, joten päädyimme luokkalaisteni kanssa syömään ns. mummon ruokaa, joka sisälsi lihaa eri muodoissa, kuin myös perunaa ja tietysti salaattia. Hyvää oli.
 |
| Tunnelmia kannelta |
Seitsemän jälkeen illalla laiva saapui Turun satamaan, josta itse jatkoin matkaani omin neuvoin lapsuudenkotiini. Bussi kuljetti astinlaisia myös Tampereelle takaisin ja Fat Ladyssä oli kuulemma ”viralliset” jatkot.
Mitä reissulta jäi käteen? No ainakin muovinen hyttikortti, jonka kävin jossain vaiheessa yöllä vaihtamassa koska alkuperäinen ei toiminut… Ja tietysti haalarimerkki (se olennaisin). Laivahinnoilla myös saa hieman halvempia virvokkeita. Mutta ennen kaikkea ajatus siitä että reissu oli onnistunut ja hauska. Väsynyt olo oli kyllä, mutta olen onnellinen siitä että päätin kuitenkin lähteä. Kiitos siis Astinista järjestäjille ja matkaseuralle. Ensi vuonna uudestaan ?!
 |
| Haalarimerkki, ei haalareissa vielä tosin |
Teksti ja kuvat: Anniina Grönholm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti