Tee-se-itse kotikirjasto

Miten siis luoda oma kirjasto varalle, jos koulumme hienossa uudessa kirjastossa on ruuhka-aika, tai se on kiinni?

Kuntokadun kampuksen kirjasto oli jonkin aikaa täysin pois käytöstä, ja nyt se on ihan uudessa paikassa B-rakennuksen toisessa kerroksessa. Kirjaston hc-käyttäjille tulee varmasti vieroitusoireita vähemmästäkin.

Ensin aloitetaan tietysti, ei, ei kirjoista, vaan kirjahyllystä. Kirjahyllyn saa halvalla vaikka kirpputorilta tai Ikeasta. Seuraavana on vuorossa itse kirjat. Tarkoituksena on tietysti kerätä mahdollisimman kattava kokoelma kaikenlaisia kirjoja. Jotta aito kirjastotunnelma täyttyisi, on tärkeää myös hankkia muutama ei niin hyvä kirja. Kirjoja saa usein ilmaiseksi koululta, poistokirjoina. Lisäksi jokainen neropatti tietää, että kirjoja löytyy luonnollisesti kirjakaupoista. Jos budjetti ei anna periksi kovakantisten oppaiden ostamiseen, pokkarit ovat halpa vaihtoehto. Sisältö on kuitenkin sama.

Kirjastossa on myös lehtilukusali ja oleskelutila. Lehtiä pitää olla kattava kokoelma laidasta laitaan. Esimerkiksi Rakennuslehti, Historialehti, Iltalehti ja Cosmopolitan ovat hyvässä sovusssa "kirjaston" lehtitelineessä. Oleskelutila ei saa olla liian mukava, ettei siellä vierähdä koko päivää. Mutta iloinen ja pirteä se voi olla.

Kirjastoissa on myös hiljaisen työskentelyn alue ja tietokoneita. Omaan kotikirjastoon on myös hyvä varata tilaa pienelle opiskelunurkkaukselle.

Kirjastoja on monenlaisia ja niin on kotikirjastojakin. Parasta omassa kotikirjastossa on, että myöhästymismaksuja ei voi saada. Ja kaikki opukset ovat aina saatavilla. Mitään ei tarvitse erikseen varata. Tietenkään kotikirjasto ei korvaa kokonaan varsinaista kirjastoa. Siksi kannattaakin vierailla uudistuneessa kirjastossa Kuntokadulla!

Kuvalähde: Tamk-blogi

Illat pimenevät, ulkona on kylmää ja usein vielä sataakin. Jos silloin tekee mieli vain hengailla kotona, kannattaa kaveriksi ottaa hyvä kirja. Tässä muutama suomalainen vähän vanhempi kirja, jotka ovat tutustumisen arvoisia:

Vadelmavenepakolainen - Miika Nousiainen

Kuvalähde: Wikipedia

Nousiaisen esikoisromaani vuodelta 2007 kertoo suomalaisesta miehestä, jonka hartain toive on olla ruotsalainen mies. Mikko Virtasen "kansallisuustransun" rakkaus ruotsalaiseen kansankotiin ylittää kaiken muun, ja haave keskiluokkaisesta ruotsalaisperheestä on niin vahva, ettei auta muu kuin toimia.

Ruotsin matkallaan Mikko tapaa Mikael Andersonin, itsemurhaa hautovan opettajan Göteborgista. Mikko tekee sopimuksen Mikaelin kanssa, lempeä avustettu itsemurha täydellistä ruotsalaista identiteettiä vastaan. Tästä alkaa koulutus ruotsalaiseksi ja elämä ruotsalaisena
 miehenä.

Kirja on humoristinen ja aiheuttaa monia "voi eei" -reaktioita. Ruotsifani ei tarvitse olla, jotta kirjasta pitäisi. Vaikka kirja tosin saattaa aiheuttaa jonkin asteista yliannostusta länsinaapuristamme.

Nousiaisen Vadelmavenepakolainen on nyt myös Tampereen teatterin ohjelmistossa

Kuvalähde: Bazar

Stalinin Lehmät - Sofi Oksanen

Vuoden 2003 Oksasen esikoisromaani kuvaa bulimiaa sairastavaa Annaa, joka elää myöskin kahden kansallisuuden ristitulessa. Puoliksi virolainen ja puoliksi suomalainen Anna ei osaa määritellä omaa identiteettiään, ja kokee olevansa lähinnä syömisen ja syömättömyyden kautta.
Kirja kuvaa myös Neuvosto Viron aikaa ja Viron miehitystä. Oksanen käsittelee myös naisen asemaa 80-luvun Suomessa ja Virossa, ja sen muutosta nykypäivään. Feministisellä tyylillään kirja tekee kyllä selväksi, että kaikki miehet ovat pohjimmiltaan sikoja. Yksilön valinnan vapautta kirja korostaa niin hyvässä kuin pahassa.

Stalinin lehmät on raskasta luettevaa, mutta erittäin koukuttavaa tekstiä. Kirja saa pohtimaan yhteisön aiheuttamia ulkonäköpaineita ja ihmisen suhdetta ruokaan, ja mikä yhteys näillä kahdella on.


                                                   17 - Juha Itkonen

Kuvalähde: CDon.com

Itkosen romaani seitsemäntoista kuljettaa päällekäin useita tarinoita. Kirja kertoo kirjailijasta, joka on luonut romaanin. Kirja kertoo myös naisesta, jonka mielestä kirjailija on ottanut kirjaansa henkilöhahmoja tosielämästä, mutta vääristellyt tapahtumien kulkua. Kirja kertoo myös kirjailijan luoman romaanin tarinan.

Paljon on siis seurattavaa, mutta lopulta useat juonet punoutuvat yhteen lopulliseen päätökseen. Pidin itse kirjasta todella paljon juuri kerronnan polveilun vuoksi. Juonta on turha paljastaa, se selviää tutustumalla teokseen.



Teksti: Anniina Grönholm
Kuvat: Anniina Grönholm, ellei erikseen mainittu