maanantai 30. maaliskuuta 2015
TAMK-blogi muuttanut uuteen osoitteeseen
TAMK-blogi on muuttanut uuteen osoitteeseen. Tätä blogia ei enää päivitetä. Siirry uuteen osoitteseen.
perjantai 6. maaliskuuta 2015
Ulkoruokintaa eli cross-country kitchen -päivä leiriolosuhteissa
Perjantai 13. ei ollut epäonnen päivä 13:lle Finnish Cuisine and Customs –kurssilaiselle. He nimittäin pitivät cross-country kitchen –päivän eli ottivat ja lähtivät Härmälän leirintäalueelle kokemaan, minkälaista on kokkailla nuotiolla ulkona, kun lämpötila on -10 astetta.
Kurssin opettaja Sami Salonen oli tuonut mukanaan ainekset lohikeittoon ja lettuihin, myös polttopuut. Kun me saavuimme paikalle, olivat opiskelijat jo letunpaistossa, ja keitosta oli muistona vain pieni tilkka lientä padan pohjalla. No, oliko hyvää?
” Oli! Kermaista ja herkullista”, kuului monesta suusta. Sami paljastikin makoisan keiton salaisuuden: puoli kiloa voita ja litra kermaa. ”Mutta ei se ole paljon kymmenen litran keittoon”, hän lisäsi.
”Tällainen ympäristö kannustaa oppimiseen, ja opittu jää mieleen aivan toisella tavalla kuin perinteisessä luokkahuoneessa”, Sami sanoo. ”Teimme keiton yhdessä, mutta opiskelijat paistavat lettunsa itse.” Mosambikilaiselle Ivan Alvarolle letunpaisto olikin uusi ja jännittävä kokemus.
Kurssilla on tutustuttu suomalaiseen ruokakulttuuriin. Keittotaitoja ei osallistujilta vaadita, kaikkiin ruokiin annetaan ohjeet ja tarvittaessa opastusta niiden valmistamiseen. Opiskelijat työskentelevät pareina, joista toinen on suomalainen ja toinen ulkomaalainen. Tänä keväänä pidetään viimeinen toteutus kurssista, sillä se kuului vanhaan opetussuunnitelmaan. ” Kurssi on ollut todella antoisa niin suomalaisille kuin ulkomaalaisillekin osallistujille”, toteaa Sami, ” Eihän se ole vielä ole suomalaiselle ihmeellistä, että tehdään karjalanpaistia. Mutta kun sen tekeekin ulkomaalaisen parin kanssa, joka kysyy, mistä tämä johtuu tai miksi tehdään näin, homma avautuukin ihan eri tavalla molemmille. Toivoisinkin, että samankaltaisia kotikansainvälistymistä edistäviä projekteja voitaisiin tehdä jatkossakin”.
Hollantilaisen Fleur Baerwaldtin mielestä kurssilla on ollut mukavaa ja siellä on oppinut paljon. ”Me teemme tutkielman jostakin suomalaisesta ruoka-aineesta. Minä valitsin puolukan ja lakan, tutkin mm. sitä, kuinka niitä käytetään. Ostin jokin aika sitten puolukoita kaupasta, ne olivat hyviä”, hän sanoo.
Teksti : Marika Kyllönen
Kuvat: Krista Merikoski
| Tarkkana letunpaistossa. |
| Niin hauskaa että itkettää. |
| Sami on myös eräopas, pako villiin luontoon maistuukin miehelle. |
”Tällainen ympäristö kannustaa oppimiseen, ja opittu jää mieleen aivan toisella tavalla kuin perinteisessä luokkahuoneessa”, Sami sanoo. ”Teimme keiton yhdessä, mutta opiskelijat paistavat lettunsa itse.” Mosambikilaiselle Ivan Alvarolle letunpaisto olikin uusi ja jännittävä kokemus.
| "Mahtavaa!", toteaa Ivan. |
| Alkuasukas osaa pukeutua sään mukaan. |
| Fleur tykkää puolukasta. |
Teksti : Marika Kyllönen
Kuvat: Krista Merikoski
| Koko ryhmä mahtuu kuvaan selfie-stickin avulla. |
maanantai 5. tammikuuta 2015
(uusi) Kotikaupunkisi Tampere: Jänniä paikkoja
Olen kerännyt monta huomion arvoista paikkaa, joita juuri paikkakunnalle opiskelemaan saapunut ei välttämättä ole vielä löytänyt. Alla kommenteissa voi ehdottaa lisää huomion arvoisia paikkoja Tampereelta!
Tällä kertaa olen kerännyt muutaman mielenkiintoisen ja peräti ilmaisen paikan, joita voi käydä tutkimassa yksin tai seurassa. Nämä kohteet sopivat treffailuun kavereiden tai poika/tyttöystäväehdokkaan kanssa.
Näsilinna
Näsilinna on ehdoton suosikkini Tampereen alueen historiallisista rakennuksista, enkä malta odottaa sen uudelleen avaamista yleisölle!
Näsilinna näyttäsi tällä hetkellä olevan huputettuna, mutta se avataan uudelleen yleisölle pian!
Näsilinna alkuperäiseltä nimeltään Milavida on uusbarokkinen palatsi Näsikalliolla Finlaysonin vieressä. Näsilinna kuului alunperin Peter Von Nottbeckille ja tämän perheelle. Nottbeckin perhe muutti Näsilinnaan sen valmistuttua vuonna 1908. Perhettä kohtasi kuitenkin suuri epäonni, sillä lokakuussa 1908 Peterin vaimo Olga menehtyi synnytettyään kaksoset Saksassa. Vain puoli vuotta myöhemmin Peter kuoli umpisuolileikkaukseen ja lapset jäivät orvoksi. Lasten huoltajaksi määrätty Edvard Von Nottbeck myi Näsilinnan Tampereen kaupungille, joka teki rakennuksesta Hämeen museon.
Näsilinnaa on käytetty sotilastukikohtana sisällissodan aikana ja toisen maailmansodan aikaan se oli ilmatorjuntajoukkojen käytössä. Hämeen museo suljettiin 1998 ja siitä asti Näsilinna on odottanut remonttiaan joka on aloitettu. Remontin pitäisi valmistua 2015. Ennen uudistuneen Näsilinnan avaamista voi linnan ympäristöä käydä tutkimassa. Rakennustyömaalle ei tietenkään saa mennä, mutta iltahämärässä kannattaa suunnata katseensa linnan ikkunohin. Kerrotaan että Olga Von Nottbeck etsii lapsiaan Näsilinnassa ja sisällissodan ajan kaartilaiset puollustavat edelleen Näsilinnaa.
Tulitikkutehdas
Kävin kesällä hiippailemassa Tulitikkutehtaan maisemissa kaverini kanssa. Tulitikkutehtaasta oli juttua mm. kesällä Aamulehdessä. Hylätty ja osin romahtanut tehdasalue pitää sisällään upeita graffireita ja siellä käy paljon sekalaista sakkia. Nykään tikkutehdasta ovat kansoittaneet myös itsestään kuvia räpsivät teinit ja (puoli)ammattivalokuvaajat. Rosoisilla taustoilla saa upeita kotrasteja kuviin, ja niitä tulitikkutehtaan kiinteistöstä löytyy. Tikkutehdas löytyy Pispalasta!
Tornihotelli
Tampereen uusi maamerkki tornihotelli on hyvä paikka tutustua paikallisten rocklegedojen soittimiin ja keikkakuteisiin ja ennenkaikkea se on hyvä paikka tarkastella tamperelaisia näköaloja. Kattoterassin baarista näkee koko Tampereen. Ja hotelli Ilves näyttää jotenkin todella pieneltä :D
Jalkasaari
Jalkasaarta Pyynikin rannassa on hyödynnetty treffipaikkana jo vuosikymmeniä. Isovanhempiemme ikäisetkin kaverukset ja pariskunnat ovat hengailleet nuoruuden päivinään Jalkasaaren sopukoissa. Auringonlaskun aikaan Jalkasaaresta levittäytyvät upeat maisemat pitkin Pyhäjärveä.
Pispalan uittotunneli
Pispalan uittotunneli valmistui 1968 ja sitä ptikin oli tarkoitus viedä tukkeja Näsijärven ja Pyhäjärven välillä. Tukin uittoon tunnelia ei kuitenkaan koskaan käytetty, vaan se oli käyttämättömänä noin 40 vuotta. Vuonna 2013 tunneli avattiin uudelleen ja tunnelin Näsijärven puolella majaa pitää uittotunnelin kahvila kesäisin. Kesällä kävimme poikaystävän kanssa pyörälenkillä uittotunnelin läpi. Tunneli oli mukavan viileä paikka kesän +30c helteillä :) Uittotunneli taitaa tosin näin syksyllä olla jo suljettu, mutta se kannattaa pitää mielessä ensi kesää varten.
Tampere yövalaistuksessa!
Tampereen valoviikkojen valoteokset kannattaa käydä katsastamassa nyt jos koskaan! Tampereen keskustan alueelta löytyy toki muitakin valaistuja kohteita, joita kannattaa kävelylenkin merkeissä käydä ihmettelemässä.
Teksti & Kuvat (ellei toisin mainittu): Anniina Grönholm
Tällä kertaa olen kerännyt muutaman mielenkiintoisen ja peräti ilmaisen paikan, joita voi käydä tutkimassa yksin tai seurassa. Nämä kohteet sopivat treffailuun kavereiden tai poika/tyttöystäväehdokkaan kanssa.
Näsilinna
Näsilinna on ehdoton suosikkini Tampereen alueen historiallisista rakennuksista, enkä malta odottaa sen uudelleen avaamista yleisölle!
Näsilinna näyttäsi tällä hetkellä olevan huputettuna, mutta se avataan uudelleen yleisölle pian!
Näsilinna alkuperäiseltä nimeltään Milavida on uusbarokkinen palatsi Näsikalliolla Finlaysonin vieressä. Näsilinna kuului alunperin Peter Von Nottbeckille ja tämän perheelle. Nottbeckin perhe muutti Näsilinnaan sen valmistuttua vuonna 1908. Perhettä kohtasi kuitenkin suuri epäonni, sillä lokakuussa 1908 Peterin vaimo Olga menehtyi synnytettyään kaksoset Saksassa. Vain puoli vuotta myöhemmin Peter kuoli umpisuolileikkaukseen ja lapset jäivät orvoksi. Lasten huoltajaksi määrätty Edvard Von Nottbeck myi Näsilinnan Tampereen kaupungille, joka teki rakennuksesta Hämeen museon.
Näsilinnaa on käytetty sotilastukikohtana sisällissodan aikana ja toisen maailmansodan aikaan se oli ilmatorjuntajoukkojen käytössä. Hämeen museo suljettiin 1998 ja siitä asti Näsilinna on odottanut remonttiaan joka on aloitettu. Remontin pitäisi valmistua 2015. Ennen uudistuneen Näsilinnan avaamista voi linnan ympäristöä käydä tutkimassa. Rakennustyömaalle ei tietenkään saa mennä, mutta iltahämärässä kannattaa suunnata katseensa linnan ikkunohin. Kerrotaan että Olga Von Nottbeck etsii lapsiaan Näsilinnassa ja sisällissodan ajan kaartilaiset puollustavat edelleen Näsilinnaa.
![]() |
| Näsilinna kuvalähde: Wikipedia |
Tulitikkutehdas
Kävin kesällä hiippailemassa Tulitikkutehtaan maisemissa kaverini kanssa. Tulitikkutehtaasta oli juttua mm. kesällä Aamulehdessä. Hylätty ja osin romahtanut tehdasalue pitää sisällään upeita graffireita ja siellä käy paljon sekalaista sakkia. Nykään tikkutehdasta ovat kansoittaneet myös itsestään kuvia räpsivät teinit ja (puoli)ammattivalokuvaajat. Rosoisilla taustoilla saa upeita kotrasteja kuviin, ja niitä tulitikkutehtaan kiinteistöstä löytyy. Tikkutehdas löytyy Pispalasta!
![]() |
| kuvalähde: uta.fi |
Tornihotelli
Tampereen uusi maamerkki tornihotelli on hyvä paikka tutustua paikallisten rocklegedojen soittimiin ja keikkakuteisiin ja ennenkaikkea se on hyvä paikka tarkastella tamperelaisia näköaloja. Kattoterassin baarista näkee koko Tampereen. Ja hotelli Ilves näyttää jotenkin todella pieneltä :D
Jalkasaari
Jalkasaarta Pyynikin rannassa on hyödynnetty treffipaikkana jo vuosikymmeniä. Isovanhempiemme ikäisetkin kaverukset ja pariskunnat ovat hengailleet nuoruuden päivinään Jalkasaaren sopukoissa. Auringonlaskun aikaan Jalkasaaresta levittäytyvät upeat maisemat pitkin Pyhäjärveä.
Pispalan uittotunneli
Pispalan uittotunneli valmistui 1968 ja sitä ptikin oli tarkoitus viedä tukkeja Näsijärven ja Pyhäjärven välillä. Tukin uittoon tunnelia ei kuitenkaan koskaan käytetty, vaan se oli käyttämättömänä noin 40 vuotta. Vuonna 2013 tunneli avattiin uudelleen ja tunnelin Näsijärven puolella majaa pitää uittotunnelin kahvila kesäisin. Kesällä kävimme poikaystävän kanssa pyörälenkillä uittotunnelin läpi. Tunneli oli mukavan viileä paikka kesän +30c helteillä :) Uittotunneli taitaa tosin näin syksyllä olla jo suljettu, mutta se kannattaa pitää mielessä ensi kesää varten.
Tampere yövalaistuksessa!
Tampereen valoviikkojen valoteokset kannattaa käydä katsastamassa nyt jos koskaan! Tampereen keskustan alueelta löytyy toki muitakin valaistuja kohteita, joita kannattaa kävelylenkin merkeissä käydä ihmettelemässä.
Teksti & Kuvat (ellei toisin mainittu): Anniina Grönholm
keskiviikko 24. joulukuuta 2014
Joulukalenterin luukku 24 - Sadunmaan taikatalvi
Kirjastolaisen kirjavinkkaus 24.12.
![]() |
|
Tekijä: Marjukka Pola
Sadunmaan taikatalvi
Musiikkisatukirja + CD -levy
Modus Musiikki 2014
ISMN 979-0-55003-225-5
|
Noidan taika raukeaa, jos tehtävän suorittaa kaksi rakastavaa nuorta. Ja kyllähän saduista sellaisia löytyy.
Sadunmaan takatalven historia alkoi viulunsoitonopettaja
Marjukka Polan aamiaispöydässä eräänä aamuna, kun oman tyttären sijaan pöytään
ilmestyi prinsessa, joka asui perheessä useamman vuoden. Koska prinsessa vaati
perheen äitiä singahtamaan milloin noidan rooliin, milloin prinssin rooliin,
tai milloin ”tyhjensin tiskikonetta keijun siivet selässä”, alkoi tekijän
mielessä syntyä ajatus musiikkisadusta. Viulunsoitonopettajana hän antoi viulun
kielille uudet nimet: Lohikäärme Gunilla, Prinssi Daniel,
Prinsessa Aurora ja Lintu Eleonora. Kielet ja hahmot alkoivat elää ja antoivat
lyhyistä melodianpätkistä alkuun lähteneille sävellyksille sielun ja tarinan.
Sadunmaan takatalvi esitettiin lasten pienoismusikaalina
Lappeenrannan musiikkiopistossa keväällä 2012 soitinvalmennusryhmien ja
isompien musiikkiopistolaisten voimin, minkä jälkeen niistä rakennettiin
kuvilla höystetty, tehtävillä täydennetty ja cd-levyllä varustettu kaunis musiikkisatukirja.
Kirjan tarkoituksena on antaa lapselle kokonaisvaltainen
musiikin ja tarinan kokeminen. Kirjasta
löytyvät Marjukka Polan tarina ja 11 laulun sanat ja nuotit (joissa on
pianosäestys ja sointumerkit), Heli Pukin kaunis kuvitus, lauluihin liittyvät musiikkipedagogiset tehtävät
(mm. kuuntelu-, rytmittely-, soitto-, tanssi-, leikki-, piirros- ja
keskustelutehtävät) sekä cd-äänilevy. Levyn kappaleissa on mukana
yhteensä 13 soittajaa ja laulajaa, lapsia ja aikuisia. Sadunmaan
takatalvi löytyy myös Facebookista.
Tarina pitää sisällään kaikki sadulle ominaiset piirteet. Sivuilta
löytyy ”olipa kerran”, onnea, rakkautta, odottamista, pelkoa, toivoa, pahaa ja
hyvää, tehtävän ratkaisu, onnellinen loppu. Se on jännittävä noitineen,
lohikäärmeineen, kaiken alleen jäädyttävine tuulineen…
Noita lentää ilman halki, tuopi
kylmän tullessaan
Ikijäähän kaiken loitsuu, yö ei väisty milloinkaan
Ikijäähän kaiken loitsuu, yö ei väisty milloinkaan
… mutta päättyy luonnollisesti hyvin. Arvatkaapas mihin!
Oottekos nähneet hauskempaa
kuin tätä meidän joukkoa juhlivaa?
Hääväki suuri riemuitsee
kun nuori hääpari suutelee ja laulaa:
Dam-ti-dam-dam-dam
hääväki hauskin laulaa:
Dam-ti-dam-dam-dam
juhlat nyt meillä on!
kuin tätä meidän joukkoa juhlivaa?
Hääväki suuri riemuitsee
kun nuori hääpari suutelee ja laulaa:
Dam-ti-dam-dam-dam
hääväki hauskin laulaa:
Dam-ti-dam-dam-dam
juhlat nyt meillä on!
Kirja päättyy rauhoittavaan unilauluun, jonka melodia on hyvin yksinkertainen, rauhoittava ja varmasti nukuttava. Voisin kuvitella tätä laulettavan yhdessä jos toisessakin lastenkamarissa Sinisen unen vaihtoehtona.
Sadunmaahan saapuu yö niin
hiljainen,
Sametilla peittää kaupungin kultaisen.
Nukahtaa Sadunmaa.
Sametilla peittää kaupungin kultaisen.
Nukahtaa Sadunmaa.
lentää luokse lapsien.
Satukirjat sulkee, on aika unien.
Nukahtaa nyt jo saa.
Satukirjat sulkee, on aika unien.
Nukahtaa nyt jo saa.
Teksti: Leeni Pukkinen / TAMK Kirjasto
tiistai 23. joulukuuta 2014
Joulukalenterin luukku 23 - Vartin tehotreenit - Hiit harjoittelulla nopeasti kuntoon
Kirjastolaisen kirjavinkkaus 23.12.
![]() |
| Kirjailija: Petra Sippola Kustantaja: Myllylahti Oy Sivumäärä: 100 Julkaisuvuosi: 2014 |
Joulukinkulle kyytiä!
Ahdistaako jo joulun jälkeinen elämä? Mietitkö miten päästä
eroon vyötärölle valahtaneesta joulukinkusta?
Ei huolta, apu on lähellä. Tutustu
Petra Sippolan Vartin tehotreenit –kirjaan ja aloita HIIT-treenaaminen.
Kirja esittelee helposti ja yksinkertaisesti HIIT-treenaamisen periaatteet,
liikkeet ja ohjelmavaihtoehdot. Mukana on kaikkea aloittelevan liikkujan
viikko-ohjelmasta lämmittelyliikkeisiin. Omat vaihtoehdot myös edistyneelle
liikkujalle.
Kirja on nopeasti vilkaistu läpi, jonka jälkeen pääset
keskittymään itse asiaan eli treenaamiseen. Välineitä et HIIT-treenaamiseen
tarvitse, vaan painona toimii oma keho. Aikaakaan ei kulu kuin vartti, joten
mikään ei voi olla esteenä kinkun tehokkaalle polttamiselle. Eikun treenaamaan!
Teksti: Eija Mustonen / TAMK kirjasto
p.s. kirja löytyy myös TAMKin kirjastosta
maanantai 22. joulukuuta 2014
Joulukalenterin luukku 22 - Martan joulukirja
Kirjastolaisen kirjavinkkaus 22.12.
![]() |
| Kirjailija: Hopsu-Neuvonen Arja Kustantaja: Marttaliitto ry. Sivumäärä: 143 Julkaisuvuosi: 2004 |
Ja kun alkaa panikoida kaikista niistä asoista jotka
Ihmisen Pitää Tehdä ennen joulua, tekee mieli tarttua johonkin kättä pidempään.
Hyvällä tuurilla se on Martan joulukirja. Kun kirjan avaa, heti sisäkannesta
löytyy pieni ovi, jonka sisälle on ystävällisellä käsialalla kirjoitettu
jouluvärssyistä parhain: "Siivoa komero, jos aiot viettää siellä
joulun." Nyt voi laskea paperipussin turvallisesti pois. Kirjan sisäsivut
eivät nimittäin ole yhtään painostavampia.
Marttaliitto on koonnut kirjan yleisimpien martoille
joulun alla esitettyjen kysymysten pohjalta, ja se onkin mainio joulun
käsikirja. Noin viidennes kirjasta sisältää muistilistoja ja vinkkejä
perinteisiin jouluvalmisteluihin: Lahjojen hankintaan ja valmistamiseen,
siivoukseen, koristeluun, joulukuusen käsittelyyn ym. Lisäksi kirjassa on yli
sata jouluruokaohjetta, ja esimerkiksi piparkakuista ja laatikoista on myös
erikoisruokavalioille sopivia versioita. Kierrekantinen kirja pysyy hyvin auki
keittiössä, ja ohjeet ovat selkeitä ja helppoja seurata.
Tämä kirja jää perinnöksi tyttärille. Tai no ei tämä
nimenomainen kappale, tämä on minun, mutta saavat omat kappaleet. Oma kirjani
on herttaisesti tahmea imelletyn perunalaatikon ohjeen kohdalta. Laatikko
muuten onnistui ensimmäisellä yrityksellä.
Teksti: Laura Järvinen / TAMK kirjasto
sunnuntai 21. joulukuuta 2014
Joulukalenterin luukku 21 - Punaparta - Karibian demoni
Kirjastolaisen kirjavinkkaus 21.12.
![]() |
| Tekijät: Jean-Michel Charlier ja Victor Hubinon Kustantaja: Egmont Kustannus Oy Ab Kieli: Suomi Sivumäärä: 150 Julkaisuvuosi: 2013 |
Olen pitkään tykännyt ranskankielisen alueen (lähinnä
Belgian) klassisista sarjakuvista. Kiinnostus varmaan lähtee 1970-luvun
puolivälistä, jolloin pari vuotta ilmestynyt Zoom-lehti toi niitä monen
silloisen lapsen ja nuoren tietoisuuteen.
Ajattelin joitain vuosia sitten, että olisi kiva saada
näitä käsiinsä, ja kuinka ollakaan, toiveeni on toteutunut. Avaruussarjakuva
Valeriania on julkaistu uudelleen jo pitkään, ja viime vuosina se on saanut
rinnalleen mm. Alixin, Blake & Mortimerin, Bruno Brazilin, Comanchen,
Haikaralaivueen ja Umpah-Pahin.
Ihastukseni oli suuri, kun syksyllä 2013 luin, että
legendaarista merirosvosarjakuvaa Punapartaa julkaistaan myös uudelleen. Zoomin
70-luvulla julkaisemia paria Punaparta-albumia on ollut saatavilla lähinnä
antikvariaateissa, itse olen niihin törmännyt erinäisillä kirjamessuilla.
Egmontin julkaisema Punaparta - Karibian demoni sisältää kaksi ensimmäistä
Punaparta-sarjakuvaa, joiden tarina on jo Zoomista tuttu.
Punaparran käsikirjoittaja on Jean-Michel Charlier, joka
tunnetaan mm. Blueberry-lännensarjakuvasta ja ranskalaisista
hävittäjälentäjistä kertovasta Haikaralaivueesta. Piirtäjä on Victor Hubinon,
joka osoittaa piirroksissaan huolella perehtyneensä esim. 1700-luvun laivoihin.
Ensimmäinen Punaparta alkaa tilanteesta, jossa
Karibianmerta terrorisoiva merirosvo Punaparta (ranskaksi Barbe-Rouge) ryöstää
ranskalaislaivan, josta nappaa hyökkäyksessä kuolleen pariskunnan omaksi
ottopojakseen, joka saa nimen Eric. Tämä kasvaa merirosvojen joukossa, mutta
alkaa vähitellen tuntea isänsä elämäntavan vastenmieliseksi ja kääntyykin häntä
vastaan. Eric onkin Punaparta-tarinoiden päähenkilö siinä kuin nimihenkilökin.
Kaikki eivät varmaan tunne Punapartaa, mutta moni on
lukenut Asterixia ja muistaa ehkä sieltä merirosvolaivan, joka tuntuu olevan
aivan väärässä ajassa ja paikassa. Kyseessä onkin parodia
Punaparta-sarjakuvasta. Merirosvolaivan päällikkö on kovasti Punaparran
näköinen, latinismeja tyyliin "auri sacra fames" lausuva vanha kääkkä
on Punaparran Kolmijalka ja musta mieskin löytyy Punaparrasta nimellä Baba.
Valitsin Punaparran tähän esittelyyn, koska siitä on
toistaiseksi ilmestynyt uudestaan vain tämä kahden albumin kokonaisuus.
Vaihtoehtona olisi ollut toki Asterixin piirtäjien René Goscinnyn ja Albert
Uderzon Umpah-Pah, jonka kaikki viisi tarinaa on julkaistu uudelleen tänä
vuonna yhtenä pakettina. Siinä kuin Punaparta vie Karibianmerelle ja maailmaan,
jossa Espanja on suuri merivalta, huumorisarja Umpah-Pah puolestaan sijoittuu
Pohjois-Amerikkaan, ja siellä kohtaavat lähinnä intiaanit ja ranskalaiset -
myöhemmät "amerikkalaiset" ovat vain sivuroolissa. Sic transit gloria
mundi ja niin muuttuu maailma.
lauantai 20. joulukuuta 2014
Joulukalenterin luukku 20 - Nuorempi ensi vuonna
Kirjastolaisen kirjavinkkaus 20.12.
![]() |
| Kirjailija: Chris Crowley; Henry S. Lodge Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Nemo Sivumäärä: 352 Julkaisuvuosi: 2013 |
Kirjan vinkkasi minulle aikoinaan koulumme opettaja
eläkkeelle jäädessään. Hänen elinvoimaisuutensa ja kirjan lupaava nimi saivat
mielenkiintoni heräämään.
Kirja on kirjoitettu hauskasti kahden miehen vuoropuheluna. Gerontologian
ja sisätautien erikoislääkäri Henry S. Lodge (Harry) marssittaa esiin uusinta
solu- ja evoluutiobiologista tutkimustietoa helposti lähestyttävässä muodossa.
Hänen ”tähtipotilaansa”, elämäntaparemontin aloittanut Chris Crowley ”raportoi
etulinjasta” eli tuo mukaan omakohtaiset kokemuksensa. Miesten yhteistyö alkoi Chrisin
hakeuduttua Harryn vastaanotolle rapakuntoisena viisikymppisenä. Harry antoi
Chrisille seitsemän yksinkertaista sääntöä, joita tämän tulisi
noudattaa. Nyt Chris on yli 7-kymppinen,
käy päivittäin spinning-tunnilla, laskettelee ja viettää kaikin puolin
aktiivista ja hyvää elämää.
Harryn keskeisin väite on, että 70 % normaalista
vanhenemiseen liittyvästä rappeutumisesta voidaan välttää aivan loppumetreille
saakka. Vanhenemista ei voi väistää, mutta rappeutuminen on valinnaista. Kehossamme
toimii kaksi biologista signaalijärjestelmää - kasvun ja rappeutumisen.
Liikkumattomuus antaa keholle viestin rappeutumisesta. Siksi on tärkeää uida vastavirtaan ja antaa
elimistölleen joka päivä signaali kasvusta liikunnan avulla. Biologista
terveyttä voidaan pitää yllä ikääntyessäkin ja elimistön rappeutuminen voidaan
kääntää ympäri liikunnan, oikean ruokavalion ja rikkaan sosiaalisen elämän
avulla. Suurin osa ihmisistä voi nuortua (toiminnallisesti) ja tervehtyä
vanhoilla päivillään.
Olen kuntoillut ennenkin, mutta tämä kirja auttoi minua ymmärtämään
terveyden ylläpitämisen mekanismeja radikaalisti uudella tavalla. Harrylla on
loistava kyky popularisoida vaikeaselkoista lääketieteellistä tutkimustietoa. Nyt
tajuan, miten päivittäinen liikunta vaikuttaa elimistössäni vanhaa purkaen, uutta
rakentaen ja tervehdyttäen. Kalenteristani on alkanut löytyä tilaa sauvakävelyn
lisäksi myös kuntosaliharjoittelulle. En erityisemmin rakasta sitä, mutta olen
alkanut tehdä sitä sen hyvien vaikutusten vuoksi. Otan Chrisin ja Harryn
suositukset täysimääräisesti käyttöön nyt, kun lähden vuodeksi
vuorotteluvapaalle toteuttamaan unelmiani ja vaalimaan omaa ja ehkä siinä
sivussa vähän muidenkin terveyttä ja hyvää oloa.
Teksti: Auli Kuparinen / TAMK Kirjasto
p.s. Kirja löytyy myös: TAMKin kirjastosta
perjantai 19. joulukuuta 2014
Joulukalenterin luukku 19 - Risainen elämä
Kirjastolaisen kirjavinkkaus 19.12.
![]() |
| Juce Leskinen 1950-2006 Kirjailija: Antti Heikkinen Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Siltala Sivumäärä: 450 Julkaisuvuosi: 2014 |
Elämä on kuolemista
Muistan kun vuonna 1973 lainasin naapurin kaverilta kasetin,
se oli Juice Leskisen ensimmäinen
albumi. Kuuntelin musiikkia mankaltani ja se kolahti, sanat olivat
ymmärrettävät vaikka merkityksen tajusin joskus myöhemmin. Itse olin tuolloin
kymmenenvuotias.
Juice tallasi ladun
suomirockille miltei umpihankeen. Kielellisesti lahjakas nuori
savolais-opiskelijapoika oli heti alusta alkaen popnero, joka tehtaili hittejä
tasaiseen tahtiin. Juice alkoi kuulua radiossa, näkyä televisiossa Iltatähdessä
ja Syksyn Sävelessä. Tampereella Juice näkyi kaduilla ja kaupoissa ja tietysti
kapakoissa. Myöhemmin Leskisestä tuli
kaiken kansansuosikki ja lehtien mielipideautomaatti. 1980-luvulla Leskinen selvitteli avio- ynnä
muita ongelmiaan lehtien palstoilla. Jossain vaiheessa maksakin sanoi poks ja
artistilla alkoi pienoinen alamäki. Juicesta oli moneksi ja hän oli tuottelias kirjoittaja
julkaisten käännöksiä, runoja, kolumneja sekä nippu klassikko biisejä.
Joulun lähestyessä vuonna 2014 katu täyttyy jälleen
Leskisestä. Mainostaulut ja kirja kauppojen ikkunat myyvät uutta Juicesta
kertovaa elämäkertaa. Antti Heikkinen on kirjoittanut elämäkerran Juice Leskisestä . Risainen elämä on
todellinen hitti ja klassikko. Jos joku joskus vielä kirjoittaa paremman
suomalaisen rockelämänkerran, niin nostan hänelle kyllä hattua. Viime vuosina
on Suomessa julkaisut hienot kirjat niin Albert Järvisestä kuin Baddingistä
mutta Matti Heikkinen, Nilsiän lahja
Suomen kirjallisuudelle, tekee kyllä aikamoisen kulttuuriteon joka ansaitsee
kaiken suitsutuksen. Kirjahan on aikamoinen
500-sivuinen tiiliskivi. Kirjaa lukiessa huomaa, miten laajan työn Heikkinen on
tehnyt.Taustoja on tutkittu ja on myös haastateltu noin sataa
Juicen elämää läheltä seurannutta: koulukaverit, työkaverit, opettajat ja
tarjoilijat, puhumattakaan muusikko kollegoista.
Välillä tuo kaikki rönsyily alkaa jo
huvittamaan, mutta Heikkinen saa tekstinsä elämään. Näinä aikoina kun
julkkiksista tehtaillaan elämäkertoja miltei liukuhihnalta. Heikkinen osaa
kirjoittaa eläytyen kiihkottomasti Leskisen ylä- ja alamäet. Juicen muusikkokaverit antavat palaa oikein
kunnolla eikä mielipiteitä maestrosta pihtailla. Remu kuvailee Juicea ronskin
suorasukaiseen tapaansa: ”Se oli sellasta aika maanläheistä ja se oli siinä
mielessä kapinallinen, et sillä oli sellasta ronskii tekstii mitä muut ei
uskaltanu vetää ja mä aattelin, et v...u kyl on toukohousulla pokerii ja se
seisoo niiden sanojensa takana, niin eihän siinä voi muuta kun vetää kättä
lippaan ja kunnioittaa tollasta. Terävä kynä ja vielä terävämpi kieli, niin se
on aika virkee cocktail.”
Muita paperitähtiä kirjan sivuilta voi bongailla mm. Pate
Mustajärvi, Ismo Alanko, Veikko Lavi, Matti Nykänen, Arto Melleri, M.A.
Numminen, Dave Lindholm, ja Veltto Virtanen.
Mikko Alatalo oli Juicen kumppani hänen uransa alussa ja
loppu metreillä. Mikon mukaan Juice näki jo vuonna 1975 kirjoitetussa Klovni heittää
veivin biisissä oman tulevaisuutensa.
Matkan tehnyt oon
kautta teiden aurinkoisten.
Minä nauroin niin ja minulle naurettiin.
Nyt katsokaa tätä suurta murhedraamaa
kun kuoloon loikkaa narri lahjakkain
ja naurakaa sitten mulle päin naamaa
minä muiden tähden luovun huolistain.
Mua tuijottakaa
mua kaikkien nuolemaa
minä menen
en pelkää toverikuolemaa.
Hänen kanssaan minä lähden
sielunkellotkin jo löi.
Minä menen
takaisin en ikävöi.
kautta teiden aurinkoisten.
Minä nauroin niin ja minulle naurettiin.
Nyt katsokaa tätä suurta murhedraamaa
kun kuoloon loikkaa narri lahjakkain
ja naurakaa sitten mulle päin naamaa
minä muiden tähden luovun huolistain.
Mua tuijottakaa
mua kaikkien nuolemaa
minä menen
en pelkää toverikuolemaa.
Hänen kanssaan minä lähden
sielunkellotkin jo löi.
Minä menen
takaisin en ikävöi.
Teksti: Jari Suojoki / TAMK kirjasto
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)







