perjantai 19. joulukuuta 2014

Joulukalenterin luukku 19 - Risainen elämä

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 19.12.
Juce Leskinen 1950-2006 Kirjailija: Antti Heikkinen
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Siltala
Sivumäärä: 450
Julkaisuvuosi: 2014



Elämä on kuolemista


Muistan kun vuonna 1973 lainasin naapurin kaverilta kasetin, se oli  Juice Leskisen ensimmäinen albumi. Kuuntelin musiikkia mankaltani ja se kolahti, sanat olivat ymmärrettävät vaikka merkityksen tajusin joskus myöhemmin. Itse olin tuolloin kymmenenvuotias.

Juice tallasi ladun suomirockille miltei umpihankeen. Kielellisesti lahjakas nuori savolais-opiskelijapoika oli heti alusta alkaen popnero, joka tehtaili hittejä tasaiseen tahtiin. Juice alkoi kuulua radiossa, näkyä televisiossa Iltatähdessä ja Syksyn Sävelessä. Tampereella Juice näkyi kaduilla ja kaupoissa ja tietysti kapakoissa.  Myöhemmin Leskisestä tuli kaiken kansansuosikki ja lehtien mielipideautomaatti.  1980-luvulla Leskinen selvitteli avio- ynnä muita ongelmiaan lehtien palstoilla. Jossain vaiheessa maksakin sanoi poks ja artistilla alkoi pienoinen alamäki. Juicesta oli moneksi ja hän oli tuottelias kirjoittaja julkaisten käännöksiä, runoja, kolumneja sekä nippu klassikko biisejä.

Joulun lähestyessä vuonna 2014 katu täyttyy jälleen Leskisestä. Mainostaulut ja kirja kauppojen ikkunat myyvät uutta Juicesta kertovaa elämäkertaa. Antti Heikkinen on kirjoittanut elämäkerran  Juice Leskisestä . Risainen elämä on todellinen hitti ja klassikko. Jos joku joskus vielä kirjoittaa paremman suomalaisen rockelämänkerran, niin nostan hänelle kyllä hattua. Viime vuosina on Suomessa julkaisut hienot kirjat niin Albert Järvisestä kuin Baddingistä mutta Matti Heikkinen,  Nilsiän lahja Suomen kirjallisuudelle, tekee kyllä aikamoisen kulttuuriteon joka ansaitsee kaiken suitsutuksen.  Kirjahan on aikamoinen 500-sivuinen tiiliskivi. Kirjaa lukiessa huomaa, miten laajan työn Heikkinen on tehnyt.Taustoja on tutkittu ja on myös haastateltu noin sataa Juicen elämää läheltä seurannutta: koulukaverit, työkaverit, opettajat ja tarjoilijat, puhumattakaan muusikko kollegoista.
Välillä tuo kaikki rönsyily alkaa jo huvittamaan, mutta Heikkinen saa tekstinsä elämään. Näinä aikoina kun julkkiksista tehtaillaan elämäkertoja miltei liukuhihnalta. Heikkinen osaa kirjoittaa eläytyen kiihkottomasti Leskisen ylä- ja alamäet.  Juicen muusikkokaverit antavat palaa oikein kunnolla eikä mielipiteitä maestrosta pihtailla. Remu kuvailee Juicea ronskin suorasukaiseen tapaansa: ”Se oli sellasta aika maanläheistä ja se oli siinä mielessä kapinallinen, et sillä oli sellasta ronskii tekstii mitä muut ei uskaltanu vetää ja mä aattelin, et v...u kyl on toukohousulla pokerii ja se seisoo niiden sanojensa takana, niin eihän siinä voi muuta kun vetää kättä lippaan ja kunnioittaa tollasta. Terävä kynä ja vielä terävämpi kieli, niin se on aika virkee cocktail.”

Muita paperitähtiä kirjan sivuilta voi bongailla mm. Pate Mustajärvi, Ismo Alanko, Veikko Lavi, Matti Nykänen, Arto Melleri, M.A. Numminen, Dave Lindholm, ja Veltto Virtanen.

Mikko Alatalo oli Juicen kumppani hänen uransa alussa ja loppu metreillä. Mikon mukaan Juice näki jo vuonna 1975 kirjoitetussa Klovni heittää veivin biisissä oman tulevaisuutensa.
Matkan tehnyt oon
kautta teiden aurinkoisten.
Minä nauroin niin ja minulle naurettiin.

Nyt katsokaa tätä suurta murhedraamaa
kun kuoloon loikkaa narri lahjakkain
ja naurakaa sitten mulle päin naamaa
minä muiden tähden luovun huolistain.

Mua tuijottakaa
mua kaikkien nuolemaa
minä menen
en pelkää toverikuolemaa.
Hänen kanssaan minä lähden
sielunkellotkin jo löi.
Minä menen
takaisin en ikävöi.




Teksti: Jari Suojoki / TAMK kirjasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti