Kirjastolaisen kirjavinkkaus 19.12.
![]() |
| Juce Leskinen 1950-2006 Kirjailija: Antti Heikkinen Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Siltala Sivumäärä: 450 Julkaisuvuosi: 2014 |
Elämä on kuolemista
Muistan kun vuonna 1973 lainasin naapurin kaverilta kasetin,
se oli Juice Leskisen ensimmäinen
albumi. Kuuntelin musiikkia mankaltani ja se kolahti, sanat olivat
ymmärrettävät vaikka merkityksen tajusin joskus myöhemmin. Itse olin tuolloin
kymmenenvuotias.
Juice tallasi ladun
suomirockille miltei umpihankeen. Kielellisesti lahjakas nuori
savolais-opiskelijapoika oli heti alusta alkaen popnero, joka tehtaili hittejä
tasaiseen tahtiin. Juice alkoi kuulua radiossa, näkyä televisiossa Iltatähdessä
ja Syksyn Sävelessä. Tampereella Juice näkyi kaduilla ja kaupoissa ja tietysti
kapakoissa. Myöhemmin Leskisestä tuli
kaiken kansansuosikki ja lehtien mielipideautomaatti. 1980-luvulla Leskinen selvitteli avio- ynnä
muita ongelmiaan lehtien palstoilla. Jossain vaiheessa maksakin sanoi poks ja
artistilla alkoi pienoinen alamäki. Juicesta oli moneksi ja hän oli tuottelias kirjoittaja
julkaisten käännöksiä, runoja, kolumneja sekä nippu klassikko biisejä.
Joulun lähestyessä vuonna 2014 katu täyttyy jälleen
Leskisestä. Mainostaulut ja kirja kauppojen ikkunat myyvät uutta Juicesta
kertovaa elämäkertaa. Antti Heikkinen on kirjoittanut elämäkerran Juice Leskisestä . Risainen elämä on
todellinen hitti ja klassikko. Jos joku joskus vielä kirjoittaa paremman
suomalaisen rockelämänkerran, niin nostan hänelle kyllä hattua. Viime vuosina
on Suomessa julkaisut hienot kirjat niin Albert Järvisestä kuin Baddingistä
mutta Matti Heikkinen, Nilsiän lahja
Suomen kirjallisuudelle, tekee kyllä aikamoisen kulttuuriteon joka ansaitsee
kaiken suitsutuksen. Kirjahan on aikamoinen
500-sivuinen tiiliskivi. Kirjaa lukiessa huomaa, miten laajan työn Heikkinen on
tehnyt.Taustoja on tutkittu ja on myös haastateltu noin sataa
Juicen elämää läheltä seurannutta: koulukaverit, työkaverit, opettajat ja
tarjoilijat, puhumattakaan muusikko kollegoista.
Välillä tuo kaikki rönsyily alkaa jo
huvittamaan, mutta Heikkinen saa tekstinsä elämään. Näinä aikoina kun
julkkiksista tehtaillaan elämäkertoja miltei liukuhihnalta. Heikkinen osaa
kirjoittaa eläytyen kiihkottomasti Leskisen ylä- ja alamäet. Juicen muusikkokaverit antavat palaa oikein
kunnolla eikä mielipiteitä maestrosta pihtailla. Remu kuvailee Juicea ronskin
suorasukaiseen tapaansa: ”Se oli sellasta aika maanläheistä ja se oli siinä
mielessä kapinallinen, et sillä oli sellasta ronskii tekstii mitä muut ei
uskaltanu vetää ja mä aattelin, et v...u kyl on toukohousulla pokerii ja se
seisoo niiden sanojensa takana, niin eihän siinä voi muuta kun vetää kättä
lippaan ja kunnioittaa tollasta. Terävä kynä ja vielä terävämpi kieli, niin se
on aika virkee cocktail.”
Muita paperitähtiä kirjan sivuilta voi bongailla mm. Pate
Mustajärvi, Ismo Alanko, Veikko Lavi, Matti Nykänen, Arto Melleri, M.A.
Numminen, Dave Lindholm, ja Veltto Virtanen.
Mikko Alatalo oli Juicen kumppani hänen uransa alussa ja
loppu metreillä. Mikon mukaan Juice näki jo vuonna 1975 kirjoitetussa Klovni heittää
veivin biisissä oman tulevaisuutensa.
Matkan tehnyt oon
kautta teiden aurinkoisten.
Minä nauroin niin ja minulle naurettiin.
Nyt katsokaa tätä suurta murhedraamaa
kun kuoloon loikkaa narri lahjakkain
ja naurakaa sitten mulle päin naamaa
minä muiden tähden luovun huolistain.
Mua tuijottakaa
mua kaikkien nuolemaa
minä menen
en pelkää toverikuolemaa.
Hänen kanssaan minä lähden
sielunkellotkin jo löi.
Minä menen
takaisin en ikävöi.
kautta teiden aurinkoisten.
Minä nauroin niin ja minulle naurettiin.
Nyt katsokaa tätä suurta murhedraamaa
kun kuoloon loikkaa narri lahjakkain
ja naurakaa sitten mulle päin naamaa
minä muiden tähden luovun huolistain.
Mua tuijottakaa
mua kaikkien nuolemaa
minä menen
en pelkää toverikuolemaa.
Hänen kanssaan minä lähden
sielunkellotkin jo löi.
Minä menen
takaisin en ikävöi.
Teksti: Jari Suojoki / TAMK kirjasto

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti