Pilke Stay Up Late -tapahtuman tähtinä Vimmart Allstars, Pertti Kurikan nimipäivät ja Jonne Aaron

Proakatemialla on jo yhdentoista vuoden ajan järjestetty kehitysvammaisille suunnattu Pilke-tapahtuma. Tänä vuonna järjestimme bändi-illan 12.6. Pakkahuoneella, jota tähdittivät Vimmart Allstars, Pertti Kurikan nimipäivät sekä Jonne Aaron. Teimme tapahtumaa yhteistyössä Kehitysvammaisten Palvelusäätiön kanssa ja se toimi samalla Valta Virtaa -konferenssin iltatapahtumana. Tapahtuman tuotot ohjattiin yhdenvertaisen taiteen oppilaitokselle Vimmartille.

Viime vuoden projektiryhmä uudisti tapahtuman ja järjesti sen ensimmäistä kertaa Stay Up Late -teemalla. Stay Up Late -konsepti on lähtöisin Englannista ja pohjaa ajatukseen siitä, että kehitysvammaisilla on oikeus määrätä elämästään itse. Nimi tulee siitä, että asumispalveluyksiköissä asukkailla on usein aikaiset nukkumaanmenoajat ja bändi-illan myötä he saavat valvoa hieman normaalia pidempään. Vuoden 2012 tapahtuma Klubilla oli menestys ja myytiin loppuun jo ennen tapahtumapäivää. Päätimme hyödyntää tätä myös tänä vuonna, mutta teimme kaiken vielä hieman isommin. Ajatuksenamme oli järjestää elämyksellinen tapahtuma myös täysi-ikäisille kehitysvammaisille.

Ikimuistoinen ilta

Projektiryhmä tapahtumaa varten koottiin jo syksyllä heti aloitettuamme opinnot Proakatemialla. Lähdimme tekemään Pilkettä varsin isolla porukalla, Tuuma Creativesta mukaan tulivat Ida Hanhihiemi, Jonna Majava, Joonas Inha, Laura Montonen ja Susanna Joutsenvirta ja Projektitoimisto Poltteesta Arlene Lamminmäki ja Vilma Vestelin. Toisaalta projektin pitkäkestoisuus ja suuri projektiryhmä asetti omat haasteensa, mutta antoi myös mahdollisuuden muokata tapahtumasta sellaisen kuin halusimme.

Tapahtumapäivän aamuna meillä oli vielä pari sataa lippua jäljellä, mutta järjestelyt kaiken kaikkiaan olivat hyvällä mallilla. Roudaukset ja soundchekit sujuivat omalla painollaan, Pakkahuoneen ja Klubin väki sekä artistit hoitivat ne ammattimaisesti ja me saimme vain katsella hommaa sivusta. Pakkahuoneen ovet avattiin puoli kuusi, puolitoista tuntia ennen ensimmäistä esiintyjää. Jännitystä oli ilmassa, kun seurailimme miten Pakkahuone alkoi täyttyä ihmisistä.

Pakkahuoneella oli loistava tunnelma koko tapahtuman ajan ja saimme niin osallistujilta kuin esiintyjiltäkin positiivista palautetta jo paikanpäällä. Ilta oli todella onnistunut ja näytti siltä, että onnistuimme järjestämään kohderyhmällemme ikimuistoisen illan. Toivottavasti nähdään taas ensi vuonna! 

Lisätietoa: www.pilketapahtuma.com

Teksti: Vilma Vestelin
Valokuvat: Jonna Majava

Hyvinvoinnin Neloskierre -hankkeen oppimisympäristöjä

Hyvinvoinnin Neloskierre on Tampereen ammattikorkeakoulun hanke. Se on myös toimintamalli uudenlaisten oppimis-, toiminta- ja innovaatioympäristöjen rakentamiseksi. Tavoitteena on, että koulutus on aktiivisesti mukana työelämän kanssa kehittämässä toimintaa käyttäjäkeskeisestä (käyttäjä on toiminnan kohde) käyttäjälähtöiseen (käyttäjä on tekijä) toimintatapaan. Palveluympäristöissä tämä tarkoittaa sitä, että palveluiden käyttäjät, asiakkaat, ovat mukana kehittämisen kaikissa vaiheissa, ideoinnista lopputuotoksen arviointiin.

Koulutuksen ja opetuksen näkökulmasta keskeistä on huomioida konteksti, missä kehittämistyötä kulloinkin tehdään. Se ei ole uutta että tehdään ja touhutaan erilaisia asioita niin asiakkaiden kuin organisaatioidenkin kanssa. Neloskierteen mukaista uutta on se, että mietitään oppimistarpeita – niin opiskelijoiden kuin työntekijöidenkin – ja rakennetaan sellaisia toimintaympäristöjä, jotka mahdollistavat em. oppimisen parhaalla mahdollisella tavalla. Opettajilta tämä edellyttää erityisesti pedagogista paneutumista yhteistyöhön, olipa kumppanina keitä ja miltä substanssialueelta tahansa. Onnistumiseen opettajilta vaaditaan hyvää prosessi- ja projektiosaamista, systemaattisuutta sekä aikaa ja tilaa oppimiselle. Ilman selkeitä tavoitteita tämä kaikki ei suju mallikkaasti. 

Yksi Neloskierteen yhteistyökumppani on ollut Ikaalisissa toimiva Jyllin Kodit, joka alkujaan on Lyyli ja Jalmari Jyllin testamenttivaroilla perustettu vanhainkoti. Nykyisin se ”tarjoaa senioreille itsenäistä asumista, yhteisökoteja, palvelua ja terveyslomaa".

Vuodesta 2010 alkaen Jyllin Kotien kanssa on rakennettu useampi Neloskierteen oppimisympäristö, joissa mm. on tehty tiedonhankintaa ja pohdittu mitä yhteisöllisyys merkitsee eri ihmisille ja miten se voisi olla monia erilaisia palveluja tarjoavan Seniorien Hyvinvointikeskuksen läpikäyvä toimintaperiaate.

23.5.2012 oli yhteisen juhlan aika, kun sosionomiopiskelijat (AMK) Hanna Korppila-Hiltunen, Erika Grundsten, Kaija Salmela, Maiju Enoranta ja Anniina Pernu, musiikin opiskelijat Emilia Ilomäki ja Hannele Ahola, liiketalouden opiskelija Pauli Nieminen sekä opettajat Merja Borgman, Maj-Lis Läykki, Esa Packalén, Tiina Saari ja Tapio Salomäki viettivät yhdessä Jyllin Kotien asukkaiden kanssa Lyylin Säpinöitä.

Nimensä, Lyylin Säpinät, sai siitä, kun päätettiin juhlia samalle päivälle osunutta Lyylin nimipäivää. Oppimistavoitteena oli rakentaa toimintaympäristö, jossa huomioidaan kunnosta riippumatta niin moni Jyllin Kotien asukas kuin mahdollista. Siksi päivä rakentui sekä yhdessäolosta että toiminnasta pienempien asukasryhmien kanssa.

Kaikille halukkaille oli myös tarjolla ulkoilua, joko omin jaloin tai pyörätuolissa autettuna. Ikaalisissa sattui olemaan myös toripäivä, joten monelle asukkaalle oli mieluisaa käydä torilla katsomassa mitä siellä on tarjolla tähän vuodenaikaan.

Hankkeen rahoittajana on Euroopan sosiaalirahasto (ESR).     

Teksti: Merja Borgman, yliopettaja, TAMK

Säpinää Ikaalisissa

Aamulla ohjelma alkoi musiikin opiskelijoiden Emilia Isomäen ja Hannele Aholan soitto- ja lauluhetkellä. Musiikkiosuuteen oman lisäyksensä antoi ryhmä päiväkoti Tuohikontin reippaita lapsia. Laululeikit oli valittu sen mukaan, että ne olivat lapsille sekä suurimmalle osalle ikäihmisistä tuttuja. Yhteislaululeikit innostivat selkeästi lapsia ja ikäihmisiä vuorovaikutukseen. Lapset menivät rohkeasti ikäihmisten luokse leikkimään ja ikäihmiset heittäytyivät leikkeihin mukaan. Iloiset ilmeet kertoivat, että kaikilla oli mukavaa yhdessä. 

 

Musiikkihetken jälkeen osa asukkaista siirtyi maalaamaan lasten kanssa ja osa lähti ulkoilemaan. Olimme valinneet maalaamisen, sillä kuvallinen työskentely ja yhdessä maalaaminen mahdollistaa dialogin syntymisen ja keskustelu oli myös luontevaa muun tekemisen ohella. Maalaukset herättivätkin aktiivista keskustelua asiakkaiden ja lasten kesken. Levitimme pöydille suuret kartongit, siveltimet ja värit. Lapset ja ikäihmiset suunnittelivat yhdessä, miten maalaukset toteutetaan.

”Eihän me mitään maalareita olla, mutta kukin tyylillään” totesi eräs Jyllin kodin asukas maalaillessaan kaunista sateenkaarta. Tuloksena syntyi monta värikästä, kevään ja kesän riemuista kertovaa taideteosta. Ansaitun mehutauon jälkeen lapset lähtivät takaisin päiväkodille ja Jyllin Kodin asukkaat menivät lounaalle.

Iltapäivällä Esa paistoi yli sata muurinpohjalettua, jotka nautimme kahvin kera. Kahvittelun ja herkuttelun ohessa kuuntelimme huilunsoittoa ja lauloimme yhdessä. 

Jyllin kodin asukkaiden palautteesta päätellen vastaavanlaista toimintaa voisi olla useamminkin. Yksi asiakkaista kuvaili meille päivän päätteeksi tunnelmiaan näin:

”Päivä oli tosi mukava. Oli kiva, kun on järjestetty tällaista ohjelmaa. Saisi olla useamminkin, vaikka joka viikko. Välillä täällä on niin hiljaista ja ei oikein mitään tekemistä.”

Opintojemme aikana olemme huomanneet, että sosionomin(AMK) on hyvä osata järjestää erilaista toimintaa ja tapahtumia asiakasryhmille. Suunnitteluun tulee esimerkiksi varata riittävästi aikaa ja toiminta itsessään olisi hyvä suunnitella niin, että se palvelee asiakasryhmää, jolle toimintaa järjestetään. Sosionomin(AMK) onkin kyettävä hahmottamaan asiakasryhmänsä tarpeet ja vastattava niihin mahdollisimman hyvin. Ikäihmisten kanssa työskentely vaatii erilaista herkkyyttä kuin esimerkiksi nuorten kanssa työskentely. 

Teksti: Anniina Pernu

Vuodetanssia ja Pensselirentoutusta

Kaikki asukkaat eivät kuitenkaan pääse jakamaan yhteisiä hetkiä. Tämän vuoksi sosionomiopiskelija(AMK) Hanna Korppila-Hiltunen halusi huomioida erityisesti vuoteessa olevia asukkaita. 

Vuodetanssissa asukasta pidetään käsistä kiinni ja tanssitaan musiikin tahtiin asukkaan käsien liikkuvuuden mukaan. Tavoitteena vuodetanssituokioissa on yhdessäolo, musiikin elävöittävä vaikutus sekä käsien ja yläkropan liikkuvuuden ylläpito tai parantaminen. Elävä huilumusiikki toi tuokioihin ainutlaatuisen tunnelman. Elävä musiikki on enemmän läsnä kuin koneella soitettu musiikki. Asukkaat tuntuivat nauttivan tanssista ja musiikista ja itselle kokemukset olivat uudenlaisia ja antoisia. Vuodeasukkaiden virikkeeksi tanssi on erinomaista ja myös tanssittaja saa siitä hyvän mielen:)

Muutamalle asukkaalle tein myös pensselirentoutusta. Siinä asukkaan käsiä ja jalkoja sivellään isolla pensselillä rentoutusmusiikin soidessa taustalla. Itse olen kokenut rentoutuksen mukavana, joten ajattelin asukkaidenkin pitävän siitä. Tavoitteena tuokioissa oli rentoutuminen, musiikin kuuntelu ja yhdessäolo. Kokemukset Lyylin säpinöissä olivat positiivisia. Kiireetön yhdessäolo vuodeasukkaan kanssa on heille erittäin tärkeää.

Teksti: Hanna Korppila-Hiltunen

Aikuisena opiskelemaan

Aikuiset lähtevät opiskelemaan hyvin erilaisista syistä: haave ammatinvaihdosta tai jatko-opinnoista, tarve kehittää ammattitaitoa ja edetä uralla, työpaikan menettämisen pelko tai työttömyys voivat motivoida opiskelemaan. Osa taas haluaa saattaa kesken jääneet opinnot loppuun tai opiskellaan omaksi iloksi tai harrastukseksi.

Miksi aikuisen kannattaa opiskella?

Nykyisillä työmarkkinoilla on välttämätöntä oppia uutta tietoa ja se on pystyttävä hyödyntämään nopeasti työssä. On hallittava monia asioita ja kehityttävä jatkuvasti. Moni vaihtaa tai joutuu vaihtamaan alaa työuransa aikana. Oma ala saattaakin löytyä vasta useammankin työvuoden jälkeen, mutta myös haasteellisemmat työtehtävät saattavat vaatia uudelleenkouluttautumista. Päätös aikuisopiskelun aloittamisesta ei ole kuitenkaan aina helppoa. Ajankäyttö ja kukkaron keveneminen ovat usein haastavimmat kysymykset.

 

Opintojen rahoitus

Opiskelun aloittaminen aikuisiässä on usein myös taloudellinen kysymys. Toimeentulon turvaaminen opintojen aikana on tärkeää, jotta opintoihin pystyy keskittymään ja saattamaan ne päätökseen suunnitellusti. Mieti siis kuinka pitkäkestoista koulutusta haluat, haluatko opiskella kokopäiväisesti vai työn ohessa ja kuinka paljon kustannuksia koulutus saa tuoda mukanaan. Tärkeintä on, että valintasi sopivat juuri sinun elämäntilanteeseesi. Aikuisopiskelun mahdollistamiseksi on luotu erilaisia rahoitusmuotoja. Näistä löytyy tietoa niin Työ- ja elinkeinotoimiston, Kelan kuin Koulutusrahastonkin www-sivuilta. 

Millaisia vaihtoehtoja aikuisopiskelijalla on?

Aikuiset voivat osallistua periaatteessa mihin tahansa tutkintotavoitteeseen koulutukseen, mutta sen lisäksi monet oppilaitokset tarjoavat myös aikuiskoulutusta, jossa opinnot pyritään järjestämään mahdollisimman joustaviksi ja aikuisten elämäntilanteeseen sopiviksi. Koska useimmat aikuiset opiskelevat töiden ohella, opinnoiksi sopii parhaiten juuri monimuoto-opiskelu, jossa lähiopetus ja etäopiskelu vuorottelevat. Opetusta järjestetään iltaisin, viikonloppuisin tai tiiviinä intensiivijaksoina ja osan opinnoista voi suorittaa verkossa.

Miten aikuisopiskelijaksi haetaan?

 Myös aikuiset osallistuvat yhteishakuun (nuorten linjat ammatillisessa peruskoulutuksessa, ammattikorkeakoulut ja yliopistot). Hakuajat kannattaa aina varmistaa oppilaitoksista.

TAMKin syksyllä 2012 alkaviin aikuiskoulutuksiin voit hakea kevään yhteishaussa 5.3.-3.4 www.amkhaku.fi.

Haaveesta totta!

Opiskelijan arki vaatii kurinalaisuutta ja oman opiskeluaikataulun suunnittelussa kannattaa olla realisti. Työn, perheen ja opintojen yhdistäminen vaatii paljon. Liian tiukka tahti voi lannistaa heti alkuunsa. Motivaatiota tarvitaan, jotta jaksaa ravata kodin, työn, kirjaston ja koulun välillä.

Muilta opiskelijoilta saat arvokkaita vinkkejä ja tukea. Aikuisopiskelu kun on pitkälti oppimista toisilta opiskelijoilta. Parhaimmillaan aikuisopiskelijana kartutat osaamispääomaasi, rakennat verkostoja, saat ajankohtaista tietoa sekä kehität osaamistasi tai ammatillisia mahdollisuuksiasi. Opiskeleminen motivoi sekä sosiaalisesti että henkisesti. Lisäksi saat uusia ystäviä ja kokemuksia. 

 Lisää koulutustietoa

 Opetus- ja kulttuuriministeriön palvelu kokoaa yhteen verkosta löytyvät koulutustiedot. Opintoluotsi.fi –sivuilta löydät helposti mm. eri opintovaihtoehdot, koulutusalat ja opiskelun rahoitusta koskevaa tietoa.

 Teksti ja kuvat: Sirena Rainamaa, Liiketalouden aikuisopiskelija

Aikuisopiskelu, unelman toteutus vai utopistinen haave

Liiketalouden puolella aikuisopiskelu tukee jo saavutettuja tietoja ja taitoja, lisäten ja syventäen entistä osaamista. Entäpä, jos aikuisopiskelijalla ei ole mitään hajua, mitä kustannusoptimilla selvitetään tai kuuluuko debet ja kredit kenties vieraisiin kieliin vai kirjanpitoon. Jos finanssimatematiikan on yhdistänyt pelkästään pankkimaailmaan, eikä vilpittömistä lakipykälistä ole ollut mitään havaintoa ennen opintoja. Mistä lähdetään rakentamaan sitä onnistumisen iloa, jota oppimisesta voi parhaimmillaan saada? Miten yhdistää työ, perhe- ja opiskeluelämä? Näitä asioita on tullut viime aikoina mietittyä aika paljon.

Kuinka suorittaa opinnot, rimaa hipoen vai täydellisyyteen pyrkien? Mikä kumma siinä on, että oma perfektionisti puskee päätään aina silloin, kun kaaos on muutoinkin lähellä. Helpommalla saattaisi päästä, jollei vaatisi niin vietävästi itseltään. Edes kutomisen tuomaa meditatiivista tilaa ei ole ollut mahdollista kokea viimeisen vuoden aikana. Jollen ollut hoitamassa työasioita, hoidin ainakin yhtä sairasta lasta. Samalla päässäni pyöri vähintään yksi laskukaava tai huoli siitä olinko muistanut kääntää passiivin perfektin kolmannen muodon oikein englanniksi, puhumattakaan palautettavista tehtävistä. Pyykit kyllä saattoivat unohtua koneeseen, samoin imurointi. Mieheni alkoi jo varovasti loppukeväällä kysellä, että milloinkahan se rouvan koulu oikein mahtaa loppua. 

Ilman luovaa hulluutta ja intohimoa uuden oppimiseen tästä ei tulisi mitään. Myös vertaistuki muilta opiskelijatovereilta on aivan ehdoton plussa. Ehkäpä elämänkokemus tulee näkyviin kykynä osata nauraa itselleen, mutta myös itkeä, kun siltä tuntuu. Yhden ainoan sanan kirjoittaminen Facebook-päivitykseen saa toisen, samassa veneessä olevan, tietämään heti, missä mennään. Ehkä myös luovuus, joka varmasti koettelee opettajieni huumorintajua aina silloin tällöin, auttaa näkemään syy-yhteyksiä ja mahdollisia seurauksia.

Sanoisin kuitenkin, että nuorille olen todella kateellinen siitä, kuinka hyviä he ovat käyttämään tietokoneita. Itse olen sitä ikäluokkaa, joka näki ensimmäisen tietokoneen lukiossa. Intoa puhkuen tietysti kurssille mukaan ja lopputulos oli se, että inhosin koko aparaattia. Ainoa asia, mitä silloin tehtiin, olivat erilaiset komennot Dos-tilassa, joiden piti saada kone tekemään tai hakemaan tiettyjä juttuja. Ei toimineet, ei. Muistan vieläkin pitkän matematiikan opettajan katseet, kun kysyin jotain asiaa. Kuten lienee arvaattekin, en opiskellut pitkää matematiikkaa. Täällä on puolestaan tullut oikea rautaisannos tietokoneen käyttötaitoja. Pikkuhiljaa alkaa inho väistyä ja tilalle tulla uteliaisuutta kaikista erilaisista mahdollisuuksista, mitä tietokone tarjoaa.

Voin kertoa Teille, jotka olette luovilla aloilla, että välillä niitä ideoita ei meinaa syntyä, ei sitten millään. Mutta viime talven aikana, kun luovuutta ei voinut päästää irti, vaan kaikki kapasiteetti oli kohdistettava loogiseen ja matemaattiseen ajatteluun, niin johan alkoi loppukeväästä tapahtua. Sitä ideoiden ja aikaansaannosten määrää ei voinut laskea, kun aivoni tuntuivat räjähtävän kasautuneesta paineesta. Kuinka saan taas kaiken kasaan tänä talvena, onkin sitten toinen juttu.

”Eteenpäin”, sanoi mummo lumessa. Välillä lunta on vain hiukan ja eteneminen on helppoa. Toisinaan lumi tekee ylitsepääsemättömän tuntuisia kinoksia, mutta eteenpäin mennään.

Tytti Päivärinta, aikuisopiskelija liiketalouden alalta, TAMK Virrat

Maailman ensimmäinen twitter-romaani

Alkuvuodesta 2010 Proakatemian WeDesign osuuskuntamme sai projektikseen lähteä toteuttamaan MindTrekin tämän vuoden kansalaistapahtumaa. Saimme tapahtuman tuottamiseen käytännössä vapaat kädet ja lähdimme ideoimaan erilaisia osallistavia tekniikoita, joilla saisimme ihmiset tekemään jotain konkreettista yhdessä, esimerkiksi sosiaalisia medioita apuna käyttäen. Lopulta syntyi idea kollektiivisesta kirjasta, jonka työkaluna käyttäisimme twitteriä.

Hiotun idean toteuttaminen oli jokseenkin kova haaste, sillä osoittautui, ettei vastaavanlaista palvelua oltu aiemmin toteutettu missään. Haastetta lisäsi suhteellisen tiukka aikataulu ja varsinkin teknisen toteutuksen aikaansaaminen. Kaikki meni kuitenkin lopulta suunnitellusti ja pääsimme aloittamaan kirjan sovitusti 28.04.2010.

Saimme projektiimme mukaan Lempäälän Fox Mulderin, kirjailija Mikko Karpin. Mikon tehtävä projektissa oli aloittaa kirjan luvut kahden viikon välein, jotka kansalaiskirjailijat sitten kirjoittivat loppuun. Projekti kesti yhteensä neljä kuukautta ja näin saimme aikaan kahdeksan kansalaisten kirjoittamaa lukua.

Kirjaan lähetettiin yhteensä yli 3000 lause-ehdotusta, joista päivittäin kirjaan valittiin 10-20 kappaletta eli yhteensä yli 1000 kpl. Kirjan kirjoittamisen vastuu jätettiin siis kansalaisille, mutta lopullinen vastuu siitä, mitkä ehdotukset otettiin mukaan kirjaan oli projektiryhmällä, joka teki ns. karsintatyötä päivittäin. Myös vastuu kirjan nimen keksimisestä oli kirjan kirjoittajilla. Lopulta kirjan nimeksi valittiin Todellisuudesta Toiseen.

Lause lauseelta etenevä kirja on nyt painettu ja julkaistu. Se on saatavilla mm. osoitteesta http://www.tweettaakirja.fi/ sekä TAMKin kirjakaupasta. Kirjassa on mukana myös mielenkiintoisia ns. hylättyjä lause-ehdotuksia. Käy tutustumassa historialliseen kirjaan tarkemmin ja hanki omasi!

Kirjan on kuvittanut TAMKin opiskelija Ville Mäenpää.

Kirjoittaja: Esa Nikkilä